Läheisen masennus

masentuneelle, niinkuin muillekin ole se että on ihmisiä, jotka välittää. Ei siihen mitään ihmekonsteja tarvita.

rakkaus ja välittäminen paras keino auttaa..
joskus ei auta mikään, sekin pitää sitten vaan hyväksyä.. elämä kulkee omia polkujaan..

Masennus on kova sairaus. Tiedätkö, että jos ei masentunut ota itse sitä ensimmäistä pientä askelta parempaan päin, niin kaikki apu on turhaan. Ei auta tuki eikä piristämiset eikä voivottelut eikä tiuskimiset. Silloin ihminen on itse jo luovuttanut, näin käy usein vanhuksilla, se elämän kipinä sammuu ja silloin voittaa esimerkiksi keuhkokuume hoidollakin.
Ammattilaisena sanon, että äidilläsi on nyt parempi olla, se tuskainen olo on poissa.

niin paljon, kuin mahdollista. Kunhan pitää huolen että itse jaksaa eikä masennu.

masennusta sairastava lähiomainen. Oli aikoja jolloin en halunut olla hänen kanssaan missään tekemisissä koska en kertakaikkiaan jaksanut. Runsas alkoholin käyttö liittyi kuvaan, ja kaikenlaiset sekoilut.

Nyt olemme taas puheväleissä, ja olen omalta osaltani työntänyt häntä hakemaan tosissaan apua. Aiemmat hoitosuhteet hän on omalla käytöksellään katkaissut.

Läheisen on todella raskasta seurata vierestä kun mikään ei tunnu auttavan. Itse masennuin myös ja elämä alkoi näyttää todella toivottomalta. Tosiasia on, että kukaan ei voi toisen ajatuksia ja asenteita muuttaa.

Ainoa joka voi auttaa on ulkopuolinen terapeutti. Usein masennuksen taustalla on käsittelemättömiä tunne-lukkoja ja traumoja jopa lapsuuden ajalta, eikä näitä pysty kukaan muu selvittelemään kuin masentunut itse. Ja siihen hän tarvitsee ulkopuolista tukea.

Ongelma on siinä, että ihminen ei haluaisi kohdata tuskallisia asioita, vaan painaa ne piiloon mielen syövereihin. Muutosta parempaan ei kuitenkaan tapahdu ennenkuin ihminen on valmis kohtaamaan kipeät asiat elämässään.

Luulen, että äitisi muistihäiriöt liittyivät masennukseen. Se, että ei enää muista (kipeitä asioita)on tavallaan armeliasta tässä tilanteessa.