Liito-orava kaipaa suojelua!

Harvoin nähty liito-orava (Pteromys volans) on luonnossa noin 140-grammainen, suurisilmäinen yöeläjä. Tosin keväällä ja alkukesällä poikasten ollessa pieniä sen voi nähdä valoisallakin. Tarvittaessa tuo salaperäinen, tavallista oravaa pienempi hopeanharmaa "siipiorava" kykenee liitää leiskauttamaan etu- ja takajalkojensa välisellä liitopoimullaan yli 50 metriä, jotkut jopa 80 metriä.

Tuo lehvästöakrobaatti puuhaa lähes pelkästään puussa:maassa se on kömpelö eikä juurikaan tallusta yli satametrisen aukean läpi. "Liitikselle" hyvässä metsässä on paljon kolopuita pesäpaikoiksi ja lehtipuita silmuineen, siemenineen, lehtineen ja norkkoineen ravinnoksi. Etenkin haapa on sille tärkeä, kuten kymmenille muillekin eliölajeille. Norkkoja se kerää talvivarastoonkin etenkin kuusten oksille. "Karvarukkasen" asuinalue on tavallisesti suhteellisen helppo havaita pienistä, noin riisinjyvän kokoisista usein kullankellertävistä, toisinaan tummanruskeista papanoista ja papanaröykkiöistäkin etenkin suurten kuusten mutta myös haapojen juurella.

Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on lailla kielletty (luonnonsuojelulain 49 §). Silti tuo EU-maista ainoastaan Suomessa, levinneisyysalueensa länsilaidalla elävä, jo vuonna 1923 rauhoitettu laji laji on vähentynyt täällä tasaisesti. Sen määrä on vähentynyt viime vuosikymmenellä 20-30 %, joillain paikoin enemmänkin, jonka vuoksi laji on uhanalaisluokituksessa v. 2000 määritelty valtakunnallisesti vaarantuneeksi (VU). Useimmat arviot Suomen liito-oravien parimäärästä vaihtelevat 10 000 ja 40 000 välillä. Suomella onkin EU-maista päävastuu liito-oravan tulevaisuuden turvaamisessa. Liito-oravan tappaja joutuukin pulittamaan valtiolle noin 1 000 € ja sakot.

Vanhoja kuusisekametsiä ja haapoja suosivana se potee paikoin ankaraakin asuntopulaa. Moneen ihmissilmään somalta näyttävä "siistitty" metsä onkin siipiveikolle kauhistus. Se on kärsinyt etenkin pesintään soveltuvien sekametsien hakkuista ja elinympäristönsä pirstoutumisesta. "Liiturille" tehdyistä pöntöistä on apua, vaikkakaan pöntötys ei pitkällä tähtäimellä korvaa tärkeintä seikkaa, sopivaa elinympäristöä.

http://www.jyu.fi/viestinta/tarjavk/liito-orava/1liito.jpg

http://mansetori.uta.fi/vuores/Liito_orava.jpg