Kuka tietää Paavo Haavikon runon, jossa mainitaan sanat pukeutua, kalpea? kuu, soita tai kirjoita edes..??? Mua vaivaa tuo mielettömästi, mistä kirjasta sen löytäisin?
Paavo Haavikon runo? Tietääkö kukaan?
runo hukassa
62101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaivaa :-) Tiedän lukeneeni, mutten millään saa päähäni...
Vai vaivaa se nyt sinuakin? :-) Anna-lehdessä oli muutama kuukausi sitten juttu tunnettujen suomalaisten lempirunoista, ja muistaakseni Tomi Kontio? mainitsi sen lempirunokseen...
Hei!
Nyt se löytyi!!
Runo löytyy Paavo Haavikon runokokoelmasta Puut, kaikki heidän vihreytensä (Otava 1966) sivulta 122.
Se löytyy myös kokoelmasta Paavo Haavikko: Kirjainmerkit mustat - runot 1949-1966 sivulta 402.
Kokonaisuudessaan runo menee näin:
Mikset käytä vaatteitasi.
Jokainen puku muistuttaa jostain
kesästä.
Kaapin avaaminen, niin kuin sinä alkaisit riisua.
Kuu on ihan ohut.
Soita. Kirjoita joskus.
Miten upea runo lukaistavaksi ihmiselle, joka useimmiten ostaa vaatteet - kaappiin, käyttää vanhoja loppuun asti ajatellen, otanpa joskus sitten käyttöni noita uudempia. Vaan - toivonrippeet uuden asun käytöstä päättyvät heti, kun väri on tänään epämuodikas, väärät kuviot ja ennen muuta - ei enää mahdu päälle.
Nyt voinkin kysyä, miksi en käytä vaatteitani, miksi niihin ei komerossani tule yhdenkään kesän muistoa, miksi riisuminen tekee kipeää. Hyvänen aika, kuu on toki joskus myös pyöreä, kuten minäkin. Tässä nyt kirjoitan vanhoihin verkkareihin pukeutuneena. Soitanpa kaverilleni. Lähden vaimon pukeutumisvaatimuksia pakoon. Tämä runokin kahlitsee...
Sä oot kans yks tooosi hömelö!
Haavikko on kirjoittanut nuo runot sinä kesänä, kun hänen vaimonsa kuoli. Haavikko oli vain 35-vuotias ja kahden lapsen leski. "Puut kaikki heidän vihreytensä"-teoksen runot on suurimmaksi osaksi vaimon menehtymisen aiheuttaman surun kuvastamista.