Kadonnut päiväkirja

Siellä se on kerrottuna äitini päiväkirjassa koko tarina. Mutta en tiedä missä se on. Minulle on "sanottu" päiväkirjan olevan olemassa.

Konfliktit eivät olletkaan konflikteja vaan näytelmää julmuuden edessä. Niille varmaankin naurettiin jälkeenpäin.

Kerran sanoin, että olen menossa töihin vaisusti. Äitini oli hämmästynyt:"Tuohan on...tuohan on..." Ei sanut sanotuksi. En tiedä miksi sanoin että olen menossa töihin.En minä virkatöihin mennyt mutta arvaan, että jokin tehtävä oli.

Kuuntelimme filosofian ohjelmaa radiosta. Äitini oli onnellinen kuunnellesaan niitä, minä oli silloin tuskissani.

Kuu. "Se on mainio sanoi äitini ja osoitti sitä".

Olin taas rauhallinen Nlstiellä parkissa.

Lapsena valokuvaajalla kerran minä en yht´äkkiä osannutkaan hymyillä. Aavistuksia selityksestä sille.

Äitini kuoli vuonna 1995. Sitä ennen hän soitti sinulle.

Tästä ei ymmärrä mitään muut kuin Sinä ja jotkut, jotka vielä ovat tuntemattomia. Muttei sivulliset.

Synkkä on tarina, mutta me olemme voittajia.

Kaikeksi onneksi en tajunnut aikanaan mitään tapahtumista mutta syyllisyyttä on tunnettu suuressa määrin.

Rento olo nyt.

Lintupäiväkirja täyttämättä.
2285
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

täältä tarinoimasta.

Äänestä
  • puuttua aikuisten asioihin...tulee paha olla.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ja ratkaisu. kirjoitti:

Siellä se on kerrottuna äitini päiväkirjassa koko tarina. Mutta en tiedä missä se on. Minulle on "sanottu" päiväkirjan olevan olemassa.

Konfliktit eivät olletkaan konflikteja vaan näytelmää julmuuden edessä. Niille varmaankin naurettiin jälkeenpäin.

Kerran sanoin, että olen menossa töihin vaisusti. Äitini oli hämmästynyt:"Tuohan on...tuohan on..." Ei sanut sanotuksi. En tiedä miksi sanoin että olen menossa töihin.En minä virkatöihin mennyt mutta arvaan, että jokin tehtävä oli.

Kuuntelimme filosofian ohjelmaa radiosta. Äitini oli onnellinen kuunnellesaan niitä, minä oli silloin tuskissani.

Kuu. "Se on mainio sanoi äitini ja osoitti sitä".

Olin taas rauhallinen Nlstiellä parkissa.

Lapsena valokuvaajalla kerran minä en yht´äkkiä osannutkaan hymyillä. Aavistuksia selityksestä sille.

Äitini kuoli vuonna 1995. Sitä ennen hän soitti sinulle.

Tästä ei ymmärrä mitään muut kuin Sinä ja jotkut, jotka vielä ovat tuntemattomia. Muttei sivulliset.

Synkkä on tarina, mutta me olemme voittajia.

Kaikeksi onneksi en tajunnut aikanaan mitään tapahtumista mutta syyllisyyttä on tunnettu suuressa määrin.

Rento olo nyt.

Lintupäiväkirja täyttämättä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu