Ristiäiset, häät

Hei,

Ensimmäisessä unessa olin menossa äitini kanssa tyttärelleni kylään. Pääsimme tienhaaraan, josta oli vielä loiva nousu tytön kotiin. Näin äitini kasvoista, että hän ei jaksa enää. Sydän ei kestä enää askeltakaan. Raahasin hänet jollakin tavalla perille.

Olimme tytön keittiössä ja hänen sairas miehensä istui olohuoneessa. En kyennyt menemään hänen lähelleen. Kuin voimakas muuri olisi ollut välillämme. Näin, miten mies haluaa vain istua siinä sairaana eikä halua apua eikä parantua.

Tyttäreni sijasi meille vuoteet lattialle. Äitini meni nurkkaan nukkumaan ja rupesimme tyttäreni kanssa syömään rusinoita. Pudottelin niitä omalle paikalleni, äitini viereen ja mietin ottaakohan äitikin siitä huomaamattani vai nukkuuko hän.

Tyttäreni kertoi baareissa käynneistä ja erilaisista tavoista, millä ihmiset saavat toisensa ostamaan itselleen paukkuja. En olisi millään jaksanut kuunnella, ei kiinnostanut ollenkaan.

Seuraavaksi hyppäsin johonkin liikkeeseen. Menin ostamaan housuja. Pukukoppi oli ulkona pihan perällä ja toivoin, että siellä olisi peili. Kävellessäni katsoin lahkeitani. Ne ylettyivät hädin tuskin polvien yli. Miten olin kehdannut kulkea noin pieniksi jääneissä vaatteissa ?

Olin myös huoltoliikkeessä töissä. Korjasimme kännyköitä. Liikkeeseen tuli mies, jolla oli ihan outo kännykkä, liekö ollut merkiltään samu tai suma tms. Emme huoltaneet konetta. Halusin antaa kuitenkin hyvää palvelua ja etsin puhelinluettelosta miehelle huoltoliikettä. Juuri oikea sivu oli revitty pois ja huutelin toisille, missä se tärkeä sivu on, johon huoltoliikkeen nimi oli kirjoitettu. Sain nimen jollakin tapaa selville.

Mies jäi pyörimään hyllyjen väliin, kun lähdin palvelemaan seuraavaa asiakasta. Toivoin, että hän ei varastaisi mitään. Siellä ei ollut valvontaa, koska sinne ei asiakkaiden olisi pitänyt tullakaan. En kehdannut ajaa häntä pois.

Seuraavassa unessa olin tyttäreni luona pukemassa vauvaa ristiäisiin. Vauvalla oli hieman epämääräiset vaatteet. Kastepuku oli ok ja se oli kassissamme. Ajattelin antaa olla. Vaatteet olivat nuorten tyyliä. Yhtäkkiä muistin kuitenkin nuorimmalta jääneen sievän valkoisen mekon. Senhän voisimme pukea lapselle toiseksi asuksi. Nuo kirkkaanpunaiset potkuhousut eivät olleet tarpeeksi juhlavat.

Sitten olinkin menossa omiin häihini. Vitivalkoinen morsiuspuku oli ylläni. Esittelin sitä asunnossani perheelleni. Helma oli vielä liian pitkä ja sitä oltiin lyhentämässä.
Meinasin aina kompastua helmaan ja sanoin toisille, että tämä ei oikein tanssiessa toimi. Kompastun, kun helma oli jotenkin niin ohut oikealta puolelta. Palasin olohuoneeseen ja joku sanoi, että helmassahan on vielä lanka kiinni ja puola oli olohuoneessa. Tuo lanka tarttui jalkoihin eli ongelma poistuisi, kunhan helman lyhennyt olisi loppuun tehty.

Katsoin kenkiäni ja mietin, ovatko ne liian oudot hääasuun. Ne oli kärjestään kuin hollannikkaat ja väriltään vaaleanpuna-vihreä-raidalliset. Näyttivät hassulta, mutta mietin vaaleanpunaisen olevan sydämen ja rakkauden väri ja ne oli siksi jätettävä jalkaan.

t. sara