Korkeakoulutusta

Ylioppilaaksi ja yliopistoon lukemaan jotakin, joka kiinnostaa, tai jos nyt ei varsinaisesti kiinnosta niin ainakin kuulostaa hienolta. Ja valmistuuhan sieltä maisteriksi, tai joksikin hienoksi. Ja opiskelun aikana voi hienosti tituleerata itseään senjasen ajan ylioppilaaksi, oikein yliopistossa tässä opiskellaan.

Ja ammattikorkeakoulut, ne ne on vasta. Ammattikorkeakoulusta sitä valmistutaan sosionomeiksi ja tradenomeiksi ja vaikka ties miksi nomeiksi, ihan oikein esimiestehtäviin ja asiantuntijoiksi. Saatikka sitten nuo englannin kielellä opiskelevat, niistä sitä vasta ammattilaisia tulee. Työmarkkinoilla niin haluttuja, että konsanaan. Puhuvat ihan englantiakin ne. Ja vielä markkinointia ovat opiskelleet.

Kyllähän sitä minäkin lukion kävin, viiteen vuoteen tosin. Ja sitten ajattelin hakea yliopistoonkin, sieltähän tulee maistereita ja vaikka mitä. Ammattikorkeakouluun hain ja pääsin lukemaan kaupan ja hallinnon ohjelmaan tuotapahan liiketaloutta. Sehän se on vasta hienoa. Oppii kaikenlaista hyödyllistä ja kivaa. Kuten leikkelemään pahvista kirjaimia ja liimaamaan niitä toiselle pahville (mainosgrafiikan perusteet), tai että puhetta pitäessä ei saa katsoa yleisön yli (puheviestinnän perusteet), taikka sitten vaikka sen, että luento tarkoittaa sitä, että auditorion, tai luokan edessä enemmän tai vähemmän työhönsä kyrpiintynyt henkilö lukee ääneen sitä kaksi ja puoli senttiä paksua monistenippua, jonka olet juuri ostanut kioskista viiden ja puolen euron hintaan (lähes kaikki kurssit).

Korkeakoulutus on tässä armaassa isiemme maassa sitten niin korkeaa, että siinä saattaa alkaa heikompipäistä ihan huimaamaan.

Mutta on se ihan todella hienoa, että maahamme koulutetaan tuhatpäisiä laumoja kaikenlaisia nomeja ja maistereita. Onpahan ainakin varmaa, että meillä on tulevaisuudessa maailman parhaiten koulutetut työttömät. Harvempi korkeakoulutettu osaa, saatikka jaksaa tai viitsii tarttua lapion varteen tai jakariin, luuttuun, moppiin, ikkunalastaan, katuharjaan, lumikolaan, traktorin rattiin, metalli- tai puusorviin, talttaan, vasaraan, tahi mihinkään muuhunkaan perustyökaluun. Eihän sitä niihin voi tarttua, nehän on duunareiden hommaa