"JormaKKorhonen" näkyy kirjoittaneen itsensä mahtipontisin väittein, kysymyksin ja matkasuunnitelmin "Olympiatauolle!" 10.2.2006 klo 16.57:
"Keskusta nuolee nyt haavojaan, joita siihen iskettiin presidentinvaaleissa kahteenkin kertaan, ja sen politiikassa ei tapahdu sitäkään vähää kommentoitavaa, kuin joskus aikaisemmin.
Mitä muuten on keskustan politiikka? Voiko olla sellaista olemassa, kun niin pahasti ristiin menevät sen kannattajien näkemykset siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten? Ei voi olla. Se ns. keskustan politiikka on vain tilanteesta toiseen ajautuvaa haahuilua vailla suuntaviivoja ja päämäärää.
Miten todellakaan puolue voi tehdä politiikkaa, jolla vastattaisiin – täältä esimerkin ottaen – Timo Ristimäen, Oiva Härkösen, Keskustaliberaalin, Keskustaporvarin ja CITY-Keskustan toiveisiin ja vaatimuksiin? Noissa kun esiintyy koko poliittinen skaalamme äärivasemmistosta jyrkintäkin oikeistoa oikeammalle, suuntiin, jotka niin meillä kuin muualla on lailla kielletty.- -"
"JormaKKorhonen" näkyy - itseään tyydyttääkseen - siteeranneen itsensä lisäksi myös muuatta muuta kirjoitusta seuraavasti:
" - - Pahin petos on kuitenkin puolueen oman väen itsepetos. Kuvitellaan että on olemassa jokin oma vaihtoehto, että on siis jotain aitoa annettavaa kannattajille -- vaikka koko olemassaolo perustuu vain toisten peesailuun ja tasapainotteluun todellisten vallanpitäjien välimaastossa. Oman aatteellisen sisällön kiuhduttamistiellä ollaan jo niin pitkällä, että jäljellejääneet vanhan maailman edustajat ovat jo muuttuneet emeriitusten ja oivahärkösten tapaisiksi kuriositeeteiksi. Rapistuvia, pystyynkuivuneita muumioita. - -"
"JormaKKorhonen" näkyy jälleen kerran motivoineen poistumisensa keskustapalstalta sekä hakeutumisensa niin olympiatauolle kuin tuleville matkoilleenkin kutakuinkin rehvakkaasti ja (älyllisen) epärehellisesti:
"- - Täällä roikkumista ei motivoi ainakaan väittelyissä saamani vastus, jota yksinkertaisesti ei ole. Kun Oiva Härkönenkään, jolla sentään olisi tietoja – joskin värittyneitä – , ei enää uskalla ryhtyä kanssani keskusteluihin, niin jäljelle ovat jääneet vain loanheittäjät, joiden kanssa on turha yrittää puhua asioista. - -Minä siis olen nyt pari viikkoa tyystin poissa, niin jospa Oivakin uskaltaisi tulla taas esiin. Häntä kyllä kepulaiset täällä todella tarvitsisivat, sillä kaikesta änkyröinnistään huolimatta Oiva selvästi kohottaisi keskimääräistä tasoanne, kepulaiset! - -"
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
On surullista, että "JormaKKorhonen" tuntuu aika ajoin vajoavan nimimerkkirypästelijöittensä "KKKorhonen" et "alla mainitut persoonani" ymv. tasolle yrittäessään pitää yllä rautavaaralaista perintöä kaiketi olevan asevelisosialistisuuttaan ja/eli kaiken kirjoittelunsa läpi tunkevaa kekkoskaunailuaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002630250
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004568580
Olen "JormaKkorhosen" kanssa paljolti samaa mieltä, että oikeiston presidenttiehdokkaan Sauli Niinistön taakse väellä ja vimmalla meneminen oli Suomen Keskusta rp:n poliittiselta eliitiltä huutava aate- ja käytännöllispoliittinen erhe ja virhe. Sinänsä sosiobiologin pojalta ja muutenkin "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelun läpitunkemalta EU-liturgilta ymmärrettävä juttu, mutta keskustan perinteisten tukijoitten ja tukialaueitten - eli köyhän maalais- ja maakuntarahvaan ja maakuntien - kannalta ei ainoastaan arveluttava vaan suorastaan edesvastuuton!
Sisä- ja talouspoliittisesti keskusta on Vanhasen aikana orientoitunut niin oikealle että tämmöistä tavallista pienviljelijänpoikaa hirvittää. Eikä ainoastaan tämmöistä, vaan - äskeisen kotimaakuntareissuni jäljiltä niin tiedän olevan asianlaita yleisemminkin - laajoja kansanjoukkoja ympäri tasavaltaa. Näkemäni ja kokemani perusteella on hyvinkin ennakoitavissa, että mikäli perussuomalaisten Timo Soini onnistuu välttämään Tony Halmeen puolueelle tuottaman murheen ja taakan, keskustan ja muutamien muittenkin puolueitten perinteisiä - ennen muuta EU- ja NATO-kriittisiä - äänestäjiä tulee valumaan seuraavissa eduskuntavaaleissa siihen suuntaan - tai ainakin käy niin, etteivät - vennamolaisittain ilmaistuna - ns. vanhat puolueet tule saamaan kyseisiä ääniä.
Kun "JormaKKorhonen" nyt näkyy palautelleen muistiaan (vain) pätkittäin ilkkuessaan "oivakorhoselle" presidentinvaaliasetelman lopputulemasta, lienee syytä muistella, että "JormaKKorhonen" itse oli ennen presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta kovin innostunut Matti Vanhasesta ja tämän linjanvedoista!
Itse olen - ymmärtääkseni varsin johdonmukaisesti - ollut perustellun kriittinen suhteessa niin Matti Vanhasen ja johtamansa puolueen ja myös hallituksen sisä- ja talouspolitiikkaan, mitä olen luonnehtinut punamullan valekaavussa toteutetuksi sailaan sinipunaiseksi uusoikeistolaiseksi ja uusliberalistiseksi linjaksi.
Mutta sisäpolitiikkaakin enemmän olen ollut huolestunut siitä vimmasta, miää Matti Vanhanen on "lännettänyt" niin johtamansa puolueen kuin hallituksensakin kritiikittömän transatlanttisuuden ja harhauttavan (muka) NATO-kriittisyyden myötä "EU-etulinjanmaaksi", jonka kitkeriä hedelmiä tämä - valtaväestölle vaaralliseksi kävyä - väritön arjalainen puolueineen ja hallituksineen on saava korjata ja korjailla tulevan EU-puheenjohtajakautensa ajan ja vielä siitäkin kauas eteenpäin!
Siksi yritänkin houkutella niin "JormaKKorhosia" kuin muitakin niin kovasti keskustapalstalla viihtyviä arvioimaan aivan asiallisesti sitä vastausta, jonka taannoin tarjosin "JormaKKorhosen" suoraan kysymykseen "Mihin kepua tarvitaan?"
Ja tästä se lähtee...
"Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen...
Kirjoittanut: Timo Ristimäki 8.2.2006 klo 15.21
...sosiaaliradikaalisen uudistusliikkeen..."
Otsikossa ja seuraavassa kirjoituksessa lienee riittävästi vastausta mm. "JormaKKorhosen" jatkuvalle ihmetykselle siitä, "mihin kepua tarvitaan?"!
"KANSANVALTAISEN KEHITYKSEN LÄHTÖLASKENTA
Tämän päivän politiikalta vaaditaan ennen muuta edellytyksiä nopealle kansanvaltaiselle kehitykselle. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähäiset tasa-arvoisuutta lisäävät ratkaisut riittävät tuskin pidättelemään taantuvaa kehitystä. Meidän maassamme on ennen muuta kysymys tuloeroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta. Koko maailmassa tilanne on saman suuntainen mutta pahempi.
Kansanvaltainen kehitys tarkoittaa tasa-arvoisuutta lisääviä yhteiskunnallisia ratkaisuja kaikilla aloilla ja kaikkialla. Sen tiellä on monia esteitä. Vähäiset osaratkaisut jäävät näennäisiksi eivätkä kykene edes panemaan alulle kokonaisvaltaista demokraattista kehitystä. Ratkaiseva este on se, että talouselämä ei edes periaatteessa kuulu kansanvaltaisen politiikan piiriin. Taloudellinen valta ei ole demokraattista. Taloudellisen vallankäytön tulokset eivät jakaudu tasa-arvoisesti.
Kaikki valta on poliittista. Siten taloudellisella vallalla on poliittiset seuraukset eri aloilla. Se kykenee mitätöimään sosiaalipolitiikan pyrkimyksen tasoittaa eroja. Se tekee mahdottomaksi kansanvaltaisen kulttuurin. Taloudellisen vallan henkinen ilmentymä on porvarillinen ylivalta, joka hallitsee mm. tiedonvälitystä yhteiskunnassa.
Taloudellisen vallankäytön demokratisoiminen on kansanvaltaisen kehityksen välttämätön ehto mutta ei ainoa autuaaksi tekevä. Kansanvaltainen kehitys edellyttää sen lisäksi paljon muuta kokonaisvaltaista etenemistä. Taloudellinen kansanvalta ei myöskään ole toteutettavissa kertaheitolla ylimaallisena humauksena. Tarvitaan kehitystä, nopeaa ja järkevää.
Poliittisella tasolla oikeisto on kansanvaltaisen kehityksen pahin este. Vasemmiston heikkous on dogmaattisuus ja tietty yksioikoisuus. Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen sosiaaliradikaalisen uudistusliikkeen. Meikäläisessä tilanteessa se voidaan paikallistaa radikaaliksi keskustaksi. Pelkkä keskusta ei riitä kuvaamaan tätä yhteiskunnallista voimaa, koska keskustan nimissä tarjotaan myös vanhoillis-porvarillisia ja mitäänsanomattoman liberalistisia ajatusrakennelmia. Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden johtopäätökset menevät eri suuntiin.
Oikiston kanssa radikaalilla keskustalla ei ole mitään yhteistä. Perinteellisen vasemmiston kanssa sillä on yhteistä, mutta ei kaikki. Koska nopeaan kansanvaltaiseen kehitykseen ei päästä ilman yhteistyötä, radikaalilla keskustalla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, miltä taholta se etsii yhteistyökumppaninsa. Yhteistyösuunnan valinta ei ole mikään turhanpäiväinen päähänpinttymä, vaan se on keskeinen osa nopean kansanvaltaisen kehityksen strategiaa. Se on poliittinen linjaratkaisu, jota ei voida sivuuttaa höpinällä ”omasta itsenäisestä vaihtoehdosta” tai ”identiteetistä”.
Radikaalin keskustan oman linjan vahvuus on juuri siinä, että se kestää myös ratkaista monipuoluejärjestelmässä niin tärkeän yhteistyökysymyksen. Korostettu yhteisesiintyminen vasemmiston kanssa on tarpeellista siksi, että keskusta kokonaisuudessaan on vino oikealle. Jotta keskustasta voi tulla nopean kansanvaltaisen kehityksen käynnistäjä, sen on irtaannuttava oikeiston holhouksesta. Vallitseva hallituspoliittinen suuntaus on rohkaiseva. Se tarvitsee tukea ja voimanlisää.
Mahdollisuudet ovat keskustassa."
[Yllä oleva kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleihin liittyvässä lehdessä nimeltä ”Otollinen Aika”, jonka vastaavana (pää)toimittajana toimin ja joka määritteli itsensä seuraavasti: ”Otollinen Aika - demokraattisen keskustan äänenkannattaja, ilmestyy tarpeen niin vaatiessa ”. (Lehti ilmestyi 13.10.1970). "Historia toistaa itseään" on toki kulunut sanonta eikä välttämättä ehdottoman paikkansapitäväkään. Silti ajan merkit vuoden 2006 tienoilla ovat kutakuinkin analogiset verrattuna siihen mitä tasavallassa tapahtui 1960-1970-lukujen taitteessa...]
Enemmänkin siitä, miksi ainakaan nykyisistä "työväenpuolueista", ei ainakaan sdp:stä, ole kansanvaltaisen kehityksen ja kansanvallan takuuksi, löytyynee mm. noita reittejä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005114228
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013947990
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013818901
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013820321
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013820838
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013827193
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013849083
PS. Lienen taannoin näissä keskusteluissa esittänyt näkemyksenäni, että suomalaisissa puolueissa on (lähiajan historiallisessa katsannossa) taitotiedoiltaan - muuhun puolue-eliittiin nähden - ylivertaista väkeä: demareissa ei liene toista lähimainkaan Erkki Tuomiojan vertaista, vasemmistoliitossa vastaavasti arvioitavissa on Esko Seppänen, kokoomuksessa vastaavaan asemaan lienee kirjattavissa vain - vanhemmilla päivillään maailmanmenoon uusorientoitunut - Harri Holkeri, keskustassa puolestaan sen enempää esim. Esko Aho kuin Matti Vanhanenkaan kelpaavat tuskin kyytipojaksi Paavo Väyryselle...
Siksi(kin) Suomen Keskusta rp:n on mitä pikimmin suoritettava - toisin kuin muudan vissi pääministeri näkyy jatkuvasti esittävän - totaalinen läpikäynti viime vuosien politiikasta ja vedettävä siitä pikaisesti mutta paniikitta eli jo ennen Oulun 100-vuotisjuhlakokousta välttämättömät johtopäätökset...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013792600
PS2. Erittäin hyvää olympiataukoa ja vielä parempia muita matkoja - tasapuolisesti kaikille...
"Keskusta nuolee nyt haavojaan, joita siihen iskettiin presidentinvaaleissa kahteenkin kertaan, ja sen politiikassa ei tapahdu sitäkään vähää kommentoitavaa, kuin joskus aikaisemmin.
Mitä muuten on keskustan politiikka? Voiko olla sellaista olemassa, kun niin pahasti ristiin menevät sen kannattajien näkemykset siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten? Ei voi olla. Se ns. keskustan politiikka on vain tilanteesta toiseen ajautuvaa haahuilua vailla suuntaviivoja ja päämäärää.
Miten todellakaan puolue voi tehdä politiikkaa, jolla vastattaisiin – täältä esimerkin ottaen – Timo Ristimäen, Oiva Härkösen, Keskustaliberaalin, Keskustaporvarin ja CITY-Keskustan toiveisiin ja vaatimuksiin? Noissa kun esiintyy koko poliittinen skaalamme äärivasemmistosta jyrkintäkin oikeistoa oikeammalle, suuntiin, jotka niin meillä kuin muualla on lailla kielletty.- -"
"JormaKKorhonen" näkyy - itseään tyydyttääkseen - siteeranneen itsensä lisäksi myös muuatta muuta kirjoitusta seuraavasti:
" - - Pahin petos on kuitenkin puolueen oman väen itsepetos. Kuvitellaan että on olemassa jokin oma vaihtoehto, että on siis jotain aitoa annettavaa kannattajille -- vaikka koko olemassaolo perustuu vain toisten peesailuun ja tasapainotteluun todellisten vallanpitäjien välimaastossa. Oman aatteellisen sisällön kiuhduttamistiellä ollaan jo niin pitkällä, että jäljellejääneet vanhan maailman edustajat ovat jo muuttuneet emeriitusten ja oivahärkösten tapaisiksi kuriositeeteiksi. Rapistuvia, pystyynkuivuneita muumioita. - -"
"JormaKKorhonen" näkyy jälleen kerran motivoineen poistumisensa keskustapalstalta sekä hakeutumisensa niin olympiatauolle kuin tuleville matkoilleenkin kutakuinkin rehvakkaasti ja (älyllisen) epärehellisesti:
"- - Täällä roikkumista ei motivoi ainakaan väittelyissä saamani vastus, jota yksinkertaisesti ei ole. Kun Oiva Härkönenkään, jolla sentään olisi tietoja – joskin värittyneitä – , ei enää uskalla ryhtyä kanssani keskusteluihin, niin jäljelle ovat jääneet vain loanheittäjät, joiden kanssa on turha yrittää puhua asioista. - -Minä siis olen nyt pari viikkoa tyystin poissa, niin jospa Oivakin uskaltaisi tulla taas esiin. Häntä kyllä kepulaiset täällä todella tarvitsisivat, sillä kaikesta änkyröinnistään huolimatta Oiva selvästi kohottaisi keskimääräistä tasoanne, kepulaiset! - -"
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
On surullista, että "JormaKKorhonen" tuntuu aika ajoin vajoavan nimimerkkirypästelijöittensä "KKKorhonen" et "alla mainitut persoonani" ymv. tasolle yrittäessään pitää yllä rautavaaralaista perintöä kaiketi olevan asevelisosialistisuuttaan ja/eli kaiken kirjoittelunsa läpi tunkevaa kekkoskaunailuaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002630250
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004568580
Olen "JormaKkorhosen" kanssa paljolti samaa mieltä, että oikeiston presidenttiehdokkaan Sauli Niinistön taakse väellä ja vimmalla meneminen oli Suomen Keskusta rp:n poliittiselta eliitiltä huutava aate- ja käytännöllispoliittinen erhe ja virhe. Sinänsä sosiobiologin pojalta ja muutenkin "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelun läpitunkemalta EU-liturgilta ymmärrettävä juttu, mutta keskustan perinteisten tukijoitten ja tukialaueitten - eli köyhän maalais- ja maakuntarahvaan ja maakuntien - kannalta ei ainoastaan arveluttava vaan suorastaan edesvastuuton!
Sisä- ja talouspoliittisesti keskusta on Vanhasen aikana orientoitunut niin oikealle että tämmöistä tavallista pienviljelijänpoikaa hirvittää. Eikä ainoastaan tämmöistä, vaan - äskeisen kotimaakuntareissuni jäljiltä niin tiedän olevan asianlaita yleisemminkin - laajoja kansanjoukkoja ympäri tasavaltaa. Näkemäni ja kokemani perusteella on hyvinkin ennakoitavissa, että mikäli perussuomalaisten Timo Soini onnistuu välttämään Tony Halmeen puolueelle tuottaman murheen ja taakan, keskustan ja muutamien muittenkin puolueitten perinteisiä - ennen muuta EU- ja NATO-kriittisiä - äänestäjiä tulee valumaan seuraavissa eduskuntavaaleissa siihen suuntaan - tai ainakin käy niin, etteivät - vennamolaisittain ilmaistuna - ns. vanhat puolueet tule saamaan kyseisiä ääniä.
Kun "JormaKKorhonen" nyt näkyy palautelleen muistiaan (vain) pätkittäin ilkkuessaan "oivakorhoselle" presidentinvaaliasetelman lopputulemasta, lienee syytä muistella, että "JormaKKorhonen" itse oli ennen presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta kovin innostunut Matti Vanhasesta ja tämän linjanvedoista!
Itse olen - ymmärtääkseni varsin johdonmukaisesti - ollut perustellun kriittinen suhteessa niin Matti Vanhasen ja johtamansa puolueen ja myös hallituksen sisä- ja talouspolitiikkaan, mitä olen luonnehtinut punamullan valekaavussa toteutetuksi sailaan sinipunaiseksi uusoikeistolaiseksi ja uusliberalistiseksi linjaksi.
Mutta sisäpolitiikkaakin enemmän olen ollut huolestunut siitä vimmasta, miää Matti Vanhanen on "lännettänyt" niin johtamansa puolueen kuin hallituksensakin kritiikittömän transatlanttisuuden ja harhauttavan (muka) NATO-kriittisyyden myötä "EU-etulinjanmaaksi", jonka kitkeriä hedelmiä tämä - valtaväestölle vaaralliseksi kävyä - väritön arjalainen puolueineen ja hallituksineen on saava korjata ja korjailla tulevan EU-puheenjohtajakautensa ajan ja vielä siitäkin kauas eteenpäin!
Siksi yritänkin houkutella niin "JormaKKorhosia" kuin muitakin niin kovasti keskustapalstalla viihtyviä arvioimaan aivan asiallisesti sitä vastausta, jonka taannoin tarjosin "JormaKKorhosen" suoraan kysymykseen "Mihin kepua tarvitaan?"
Ja tästä se lähtee...
"Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen...
Kirjoittanut: Timo Ristimäki 8.2.2006 klo 15.21
...sosiaaliradikaalisen uudistusliikkeen..."
Otsikossa ja seuraavassa kirjoituksessa lienee riittävästi vastausta mm. "JormaKKorhosen" jatkuvalle ihmetykselle siitä, "mihin kepua tarvitaan?"!
"KANSANVALTAISEN KEHITYKSEN LÄHTÖLASKENTA
Tämän päivän politiikalta vaaditaan ennen muuta edellytyksiä nopealle kansanvaltaiselle kehitykselle. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähäiset tasa-arvoisuutta lisäävät ratkaisut riittävät tuskin pidättelemään taantuvaa kehitystä. Meidän maassamme on ennen muuta kysymys tuloeroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta. Koko maailmassa tilanne on saman suuntainen mutta pahempi.
Kansanvaltainen kehitys tarkoittaa tasa-arvoisuutta lisääviä yhteiskunnallisia ratkaisuja kaikilla aloilla ja kaikkialla. Sen tiellä on monia esteitä. Vähäiset osaratkaisut jäävät näennäisiksi eivätkä kykene edes panemaan alulle kokonaisvaltaista demokraattista kehitystä. Ratkaiseva este on se, että talouselämä ei edes periaatteessa kuulu kansanvaltaisen politiikan piiriin. Taloudellinen valta ei ole demokraattista. Taloudellisen vallankäytön tulokset eivät jakaudu tasa-arvoisesti.
Kaikki valta on poliittista. Siten taloudellisella vallalla on poliittiset seuraukset eri aloilla. Se kykenee mitätöimään sosiaalipolitiikan pyrkimyksen tasoittaa eroja. Se tekee mahdottomaksi kansanvaltaisen kulttuurin. Taloudellisen vallan henkinen ilmentymä on porvarillinen ylivalta, joka hallitsee mm. tiedonvälitystä yhteiskunnassa.
Taloudellisen vallankäytön demokratisoiminen on kansanvaltaisen kehityksen välttämätön ehto mutta ei ainoa autuaaksi tekevä. Kansanvaltainen kehitys edellyttää sen lisäksi paljon muuta kokonaisvaltaista etenemistä. Taloudellinen kansanvalta ei myöskään ole toteutettavissa kertaheitolla ylimaallisena humauksena. Tarvitaan kehitystä, nopeaa ja järkevää.
Poliittisella tasolla oikeisto on kansanvaltaisen kehityksen pahin este. Vasemmiston heikkous on dogmaattisuus ja tietty yksioikoisuus. Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen sosiaaliradikaalisen uudistusliikkeen. Meikäläisessä tilanteessa se voidaan paikallistaa radikaaliksi keskustaksi. Pelkkä keskusta ei riitä kuvaamaan tätä yhteiskunnallista voimaa, koska keskustan nimissä tarjotaan myös vanhoillis-porvarillisia ja mitäänsanomattoman liberalistisia ajatusrakennelmia. Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden johtopäätökset menevät eri suuntiin.
Oikiston kanssa radikaalilla keskustalla ei ole mitään yhteistä. Perinteellisen vasemmiston kanssa sillä on yhteistä, mutta ei kaikki. Koska nopeaan kansanvaltaiseen kehitykseen ei päästä ilman yhteistyötä, radikaalilla keskustalla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, miltä taholta se etsii yhteistyökumppaninsa. Yhteistyösuunnan valinta ei ole mikään turhanpäiväinen päähänpinttymä, vaan se on keskeinen osa nopean kansanvaltaisen kehityksen strategiaa. Se on poliittinen linjaratkaisu, jota ei voida sivuuttaa höpinällä ”omasta itsenäisestä vaihtoehdosta” tai ”identiteetistä”.
Radikaalin keskustan oman linjan vahvuus on juuri siinä, että se kestää myös ratkaista monipuoluejärjestelmässä niin tärkeän yhteistyökysymyksen. Korostettu yhteisesiintyminen vasemmiston kanssa on tarpeellista siksi, että keskusta kokonaisuudessaan on vino oikealle. Jotta keskustasta voi tulla nopean kansanvaltaisen kehityksen käynnistäjä, sen on irtaannuttava oikeiston holhouksesta. Vallitseva hallituspoliittinen suuntaus on rohkaiseva. Se tarvitsee tukea ja voimanlisää.
Mahdollisuudet ovat keskustassa."
[Yllä oleva kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleihin liittyvässä lehdessä nimeltä ”Otollinen Aika”, jonka vastaavana (pää)toimittajana toimin ja joka määritteli itsensä seuraavasti: ”Otollinen Aika - demokraattisen keskustan äänenkannattaja, ilmestyy tarpeen niin vaatiessa ”. (Lehti ilmestyi 13.10.1970). "Historia toistaa itseään" on toki kulunut sanonta eikä välttämättä ehdottoman paikkansapitäväkään. Silti ajan merkit vuoden 2006 tienoilla ovat kutakuinkin analogiset verrattuna siihen mitä tasavallassa tapahtui 1960-1970-lukujen taitteessa...]
Enemmänkin siitä, miksi ainakaan nykyisistä "työväenpuolueista", ei ainakaan sdp:stä, ole kansanvaltaisen kehityksen ja kansanvallan takuuksi, löytyynee mm. noita reittejä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005114228
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013947990
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013818901
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013820321
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013820838
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013827193
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013849083
PS. Lienen taannoin näissä keskusteluissa esittänyt näkemyksenäni, että suomalaisissa puolueissa on (lähiajan historiallisessa katsannossa) taitotiedoiltaan - muuhun puolue-eliittiin nähden - ylivertaista väkeä: demareissa ei liene toista lähimainkaan Erkki Tuomiojan vertaista, vasemmistoliitossa vastaavasti arvioitavissa on Esko Seppänen, kokoomuksessa vastaavaan asemaan lienee kirjattavissa vain - vanhemmilla päivillään maailmanmenoon uusorientoitunut - Harri Holkeri, keskustassa puolestaan sen enempää esim. Esko Aho kuin Matti Vanhanenkaan kelpaavat tuskin kyytipojaksi Paavo Väyryselle...
Siksi(kin) Suomen Keskusta rp:n on mitä pikimmin suoritettava - toisin kuin muudan vissi pääministeri näkyy jatkuvasti esittävän - totaalinen läpikäynti viime vuosien politiikasta ja vedettävä siitä pikaisesti mutta paniikitta eli jo ennen Oulun 100-vuotisjuhlakokousta välttämättömät johtopäätökset...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013792600
PS2. Erittäin hyvää olympiataukoa ja vielä parempia muita matkoja - tasapuolisesti kaikille...
Vastaukset 11
Vanhimmat
... ei tule mitään jälkipuheita" lienee muudan pohojalaanen sanonta.
Vastaavaa tyyliä tuntuvat harrastavan keskustan vaalimene(s)tyksiä koskevissa kirjoituksissaan ja/tai puheissaan niin puoluejohtaja-pääministeri Matti Vanhanen itse kuin yksi hänen uskollisimmista aisankannattajistaan eli Suomenmaan päätoimittaja Juho Mauno.
Viime mainitun "analyyseista" - tai pikemminkin "sananselittelyistä" - esimerkiksi kelvatkoon juttu Suomenmaan kolmossivulta viime viikon lopulta :
**********************
[Kuvateksti: ”Oma käsitykseni on, että maan asioita on hoidettu hyvin. Kaikki hallituspuolueet ovat saaneet tärkeitä näkökohtiaan toteutetuiksi. Kaikki ovat myös joutuneet antamaan omista tavoitteistaan periksi.” Kuva: Jari Laukkanen]
"Oikea hallituspuolue ei
epäile omia saavutuksiaan
”Mikään hallituspuolue ei voi vaatia, että vain sen näkökulmaa toteutetaan. On aina tehtävä kompromisseja. Silti kaikki yleensä aina haluavat hallitukseen.”
Kylläpä keskustalle tarjoutuu nyt neuvonantajia! Lehti toisensa perään on katsonut asiakseen ilmoittaa, mitä maan suurimmalle puolueelle kuuluu, minkälaisessa jamassa se on ja mitä sen pitäisi tehdä.
Sanon suoraan, että ei kannata uskoa kaikkiin näihin kirjoitelmiin. Eivät ne ole totta. Niitä on sepitetty vailla riittävää asiantuntemusta, vailla tietoa ja oikeita johtopäätöksiä.
Ei Eero Lankiaa ”uhrattu” vaalitappion takia. Eikä hän edes eronnut. Hän vain ilmoitti – ja täysin vain omasta halustaan – että ei asetu enää ehdolle Oulun puoluekokouksessa alkavalle kaksivuotiskaudelle. Eivätkä eduskunnan varapuhemies ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja vaihtuneet eduskuntavaalin tuloksen takia. Ja monta muuta väärää tietoa liikkuu.
Eiköhän keskusta osaa itse päättää asiansa. Tuskin se tarvitsee ulkopuolisten viekastelevia neuvoja.
Reipasta keskustelua kyllä puolueen sisällä käydään. Keskusta osaa sellaisen. Yksi puolueen tavaramerkeistä suorastaan on, että ”ensin haukutaan herrat...” Niinpä myös keskustan politiikkaa tuuletetaan näkyvästi silloin, kun sellaiseen on aihetta.
Hallituksessa olemisen tärkeät sanat ovat ”yhteistyö” ja ”hallitusohjelma”. Hallitusohjelmassa on sovittu jopa pikkutarkasti, minkälaisiin tavoitteisiin hallitus pyrkii. Tietysti kaiken aikaa esityslistalle tulee myös sellaista, johon hallitusohjelmaa tehtäessä ei ole varauduttu. Nekin on ratkaistava.
Mikään hallituspuolue ei voi vaatia, että vain sen näkökulmaa toteutetaan. On aina tehtävä kompromisseja. Silti kaikki yleensä aina haluavat hallitukseen. Vain hallitusvastuussa saa tuloksia aikaan. Oppositiossa voi kyllä lyödä nyrkkiä pöytään ja tehdä vaikka minkälaista politiikkaa, mutta sellainen ei johda mihinkään.
Keskustaltakin kysytään nyt, onko puolue yhä kypsä hallitusvastuuseen.
Välttämätöntä tietysti on, että jokainen hallitusyhteistyössä mukana oleva puolue voi tuntea, että sille erityisen tärkeitä asioita toteutetaan.
Onko nyt käynyt niin? Vai ovatko demarit vieneet keskustaa kuin tyhmää pässiä narusta?
Tuntuu siltä, että monilla sananselittäjillä on tämä jälkimmäinen käsitys. Siksi omaa profiilia pitäisi kohottaa, tehdä keskustan kannalta näkyviä päätöksiä, kirkastaa omaa kuvaa hallituksessa jne.
En tiedä, mihin tällainen ymmärrys perustuu. On aivan varmaa, että kukaan ei voi pitävästi osoittaa jonkun hallitusosapuolen saaneen muka enemmän kuin sille kuuluu tai jonkun toisen jääneen muka mopen osille.
Oma käsitykseni onkin, että maan asioita on hoidettu hyvin. Kaikki hallituspuolueet ovat saaneet tärkeitä näkökohtiaan toteutetuiksi. Kaikki ovat myös joutuneet antamaan omista tavoitteistaan periksi.
Mutta sellaista hallitusyhteistyö on. Sellaista se olisi kaikissa muissakin hallituskokoonpanoissa, niin kokoomuksen, vihreiden kuin vasemmistoliitonkin kanssa.
Puolueilla pitää tietysti olla oma tahto ja omat linjat, mutta niitä on soviteltava yhteistyöhön. Tätä ”kyöstikalliomaista”, yhteistyöhakuista politiikantekotapaa on keskusta osannut. Sellaiseen kannattaa luottaa myös presidentinvaalien jälkeen, etenkin, kun se on myös poikkeuksellisen suositun pääministerimme linja.
Tällaisen linjanhan Matti Vanhanen julisti omakseen, kun hänet valittiin keskustan puheenjohtajaksi:
”Oma toimintatapani nojaa yhteistyöhän vastakkainasettelun sijasta. Meillä on omat ihanteemme eikä yhteistyö tarkoita, että tinkisimme niistä. Mutta uskon siihen, että äänestäjät eivät kaipaa politiikasta keinotekoista draamaa vaan luotettavaa työtä ihmisten asioiden hoitamiseksi.”
Olen itsekin aivan varma, että kansalaiset odottavat yhä mieluummin yhteistyön linjan jatkumista kuin vastakkainasettelun linjan paluuta. Sitä loppujen lopuksi odottaa myös keskustalainen väki maakunnissa. Eikä siinä mitään ihmeellistä olekaan. Yhteistyö on olennainen osa keskustan olemusta.
Tuntemattomassa sotilaassa on symbolinen kohta, missä Lahtinen, Määttä ja Salo vetivät ahkiota syvässä lumessa. Olen tätä lainannut joskus ennenkin:
Lahtinen kiukutteli Salolle, jonka vetoliina näytti olevan joskus löysällä:
– Eihän sun ole edes hiki.
Salon liina kiristyi ja huohotuksen seasta kuului sangen järkevä vastaus:
– En mää täsä mitään hikee koitakkan. Sitä vaan että pulkka liikkuu.
Tarvitseeko selittää? No jos parilla sanalla: Tärkeintä ei ole näyttävien tekojen tuoma korkea profiili.
Juha Mauno"
Lähdelinkki Suomenmaahan:
http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html
***********************
Muunkinlaista pohdintaa tulevista (eduskunta)vaaliasetelmista tiedetään keskustan piirissä toki esitetyn. Ja siitä esimerkiksi kelvatkoon - niin ikään Suomenmaan sivuilla ilmestynyt - meppi Paavo Väyrysen kolumni:
*******************
Paavo Väyrysen kolumni 10.02.2006:
"Luottamus puolueeseen on palautettava
(julkaistu Suomenmaassa)
Suomen Keskustan puoluehallitus kävi 31.1. pitämässään kokouksessa hyvän keskustelun niistä syistä, jotka johtivat presidentinvaaleissa koettuun tappioon. Puoluehallituksen jäsenten arviot olivat samansuuntaisia.
Puoluehallituksen kokouksessa ei arvosteltu presidenttiehdokasta eikä juuri kampanjaakaan. Useimmat puheenvuoronkäyttäjät esittivät tappiolle poliittisia syitä ja kertoivat pelkäävänsä, että kärsimme tappion myös ensi kevään eduskuntavaaleissa, ellei korjausta saada aikaan.
En ryhdy tulkitsemaan muiden puoluehallituksen jäsenten puheenvuoroja, mutta omieni sisällön voin tähän kolumniini kiteyttää.
Vaalitappio osoitti mielestäni kouriintuntuvalla tavalla sen, että puolueen viime vuosien linja ja strategia on epäonnistunut.
Aikaisemmin puolue pyrki ensi sijassa säilyttämään maakuntien väen luottamuksen hyvällä alue-, maaseutu- ja ympäristöpolitiikalla. Pääkaupunkiseudulla kannatusta pyrittiin lisäämään samalla linjalla korostaen kotimaisen elintarviketuotannon ja tehokkaan aluepolitiikan olevan myös pääkaupunkiseudun ihmisten etujen mukaista.
Parhaitten perinteittensä mukaisesti Keskusta on ollut yhteiskuntaa kehitettäessä edistysmielinen. Joissakin asioissa, kuten perhe- ja eläkepolitiikassa, puolue on ajanut suorastaan radikaaleja uudistuksia.
Moraalikysymyksissä Keskusta on ollut varovainen, jopa konservatiivinen. Pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa puolueella on ollut hyviä ehdokkaita, joilla on ollut keskustaliberaaleja painotuksia.
Kokemus osoittaa, että tämä linja ja strategia tuottaa tulosta. Pääsemme jopa suurimmaksi puolueeksi, kun meillä on vahva kannatus maakunnissa ja kun saamme lisäksi puolenkymmentä edustajaa Uudeltamaalta ja pari Helsingistä.
Viime vuosina strategia on ollut toinen. Alue- ja maatalouspolitiikasta ei ole haluttu kovin paljon edes puhua ja ympäristöasioissa on ryhdytty myötäilemään city-vihreitä. Liberalismista on tullut puolueen johtava aate ja siinä on menty jopa äärimmäisyyksiin. Kaiken huippu on harkitsemattomasti liikkeelle laskettu kuntareformi, jolla on järkytetty pahan kerran äänestäjien luottamusta puolueeseen.
Tulokset puhuvat puolestaan. Presidentinvaaleissa kannatuksemme romahti vahvimmilla kannatusalueilla, mutta samalla se heikkeni myös Helsingissä ja Uudellamaalla. Kehnosti menivät myös Eurooppa- ja kunnallisvaalit.
Jos mielimme menestyä seuraavissa eduskuntavaaleissa ja lunastaa itsellemme paikan seuraavassa hallituksessa, meidän on kyettävä palauttamaan äänestäjien luottamus puolueeseen. Tämä edellyttää puolueen linjan ja strategian muuttamista.
Keskustan tulee perustaa politiikkansa alkiolaiseen ihmisyysaatteeseensa ja tunnustaa omat juurensa pohjoismaisena talonpoikaispuolueena. Puolueessa tulee olla runsaasti tilaa myös liberalismille, mutta sen ei pidä antaa viedä puoluetta mennessään.
Keskustan on osoitettava sekä sanoin että teoin olevansa edelleen maakuntien ihmisten luotettava puolustaja. Puolueella tulee olla vahva ote alue- ja maatalouspolitiikkaan. Ympäristöasioissa tulee esittää selkeä vaihtoehto teoreettiselle ja pinnalliselle city-vihreydelle.
Omalta osaltani lähden etulinjaan asettumalla kansanedustajaehdokkaaksi Lapin läänin vaalipiirissä. Yksittäisten ehdokkaiden on kuitenkin kovin vaikeaa kerätä puolueelle kannatusta, ellei sen politiikka nauti äänestäjien luottamusta.
Tästä on nyt kysymys.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki PV:n www-sivuille:
http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=65
"- - Keskustalaisten ja kokoomuslaisten arvot ovat monissa asioissa sittenkin hyvin kaukana toisistaan. Varsinkin turvallisuus- ja sosiaalipolitiikassa erot korostuvat. Valtion ja kunnan roolit koetaan keskustassa paljon keskeisempänä kuin kokoomuksessa. Puolueiden kannattajakunnan tulotasossa ja varallisuudessakin vallitsee melkoiset erot.- "
Noinkin viisasta analyysia keskustan ja kokoomuksen politiikan ja kannattajakuntien eroista voi kirjoittaa jopa sosialidemokraatti, ainakin pätkittäin.
Turun Sanomien varapäätoimittaja Aimo Massinen panee palstoillaan välillä hyvinkin parastaan - tai ainakin kohtuullisen hyvää. Vaikka hänen viimeisimpään (TS 12.2.2006) vaaliarvioonsa sisältyy moniaita henkilöön käyviä peräti virheellisiäkin arviointeja, ansaitsevat asevelisosialistitkin vielä pohdittavakseen aimo annoksen...
"Café Niinistö -puolue vain pystyyn
AIMO MASSINEN
Keskustan ja kokoomuksen yhteistyö presidentinvaalien toisella kierroksella ei synnyttänyt keskustelua ainoastaan porvarihallituksesta, vaan paljon pitemmälle menevästä muutoksesta, nimittäin kaksipuoluejärjestelmästä.
Erityisesti kokoomuksessa on jo vuosikymmeniä tehty yrityksiä kaksinapaistaa poliittiset rintamat oikeistoon ja vasemmistoon. Café Niinistö herätti jälleen toiveita uudesta alusta keskustaoikeistolaisen puolueen syntyyn, kun yhteistyö kokoomuksen ja keskustan välillä näytti sujuvan mutkattomasti.
Siis siitä vaan Café Niinistö -puolue pystyyn! Puolue- ja piiritoimistot ovat jo valmiina.
Eduskunnan varapuhemieheksi uudelleen valittu Ilkka Kanerva on konkari keskustaoikeistolaisen puolueen puolestapuhujana. "Remonttimies" Kanerva kokosi joukkoja tämän tavoitteen taakse jo 1970-luvulla, kun kokoomusta yritettiin tehdä ulkopoliittisesti salonkikelpoiseksi. Kaupan kylkiäisenä Kanerva ja kumppanit olivat valmiit ajamaan Ahti Karjalaista tasavallan presidentiksi.
Kokoomuksen silloiset tavoitteet romuttuivat, mutta presidentinvaalien toinen kierros antoi taas uutta toivoa. "Tämä vie kohti kaksipuoluejärjestelmää. Jos ei rakennetta, niin ainakin puoluekulttuuria". Kanerva totesi puolueensa pää-äänenkannattajassa Nykypäivässä.
Kanerva uskoo pitkällä aikavälillä myös rakenteellisiin muutoksiin. Yleiseurooppalainen kehityskin puhuu Kanervan mukaan tämän puolesta. Kanerva kaipaa ideologioiden paluuta politiikkaan, mistä on nyt merkkejä näkyvissäkin.
Kanerva ei ole ajatuksineen yksin. Niinistön kampanjapäällikkö, kokoomuksen puoluesihteeri Harri Jaskari arvioi Suomen Kuvalehdessä, että presidentinvaaleissa koettu yhteistyö "voi kantaa pitkällekin".
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz on myös puhunut lämpimästi porvarihallituksen mahdollisuudesta. Hän näkee kokoomuksen ja keskustan yhteistyölle jatkossa aiempaa paremmat edellytykset.
Samaan rintamaan on tutkijapuolelta liittynyt emeritusprofessori Tuomo Martikainen, jonka lausunnot jo vaalien edellä ja aikana olivat kuin suoraan kokoomuksen puoluetoimistosta. Vaalien jälkeen Martikainen näki historiallisen muutoksen kohti kaksipuoluejärjestelmää.
Vaalitappion johdosta suruaikaa viettävässä keskustassa suhtaudutaan kokoomuksen kosintaan toistaiseksi varovaisemmin kuin se entinen tyttö, joka sanoi, että "vie sinä, mie vikisen". Vaikka presidentinvaalien aikainen yhteistyö ei kadutakaan, toki siellä ymmärretään, että teuraaksi tässä ollaan viemässä nimenomaan keskustaa.
Keskustalaisten ja kokoomuslaisten arvot ovat monissa asioissa sittenkin hyvin kaukana toisistaan. Varsinkin turvallisuus- ja sosiaalipolitiikassa erot korostuvat. Valtion ja kunnan roolit koetaan keskustassa paljon keskeisempänä kuin kokoomuksessa. Puolueiden kannattajakunnan tulotasossa ja varallisuudessakin vallitsee melkoiset erot.
Yhteistä kokoomukselle on yrittäjyyden korostaminen. Se vei puolueet yhteen Café Niinistössä.
Puheet kaksipuoluejärjestelmästä ovat kuitenkin turhanaikaisia, ellei siirrytä suhteellisesta vaaleista enemmistövaalitapaan, kuten on laita esimerkiksi Britanniassa. Meillä monipuoluejärjestelmällä on kuitenkin niin historialliset perinteet, ettei siitä hevin luovuta.
Keskusta joutuu nyt keskittymään vallassa pysymiseen. Siinä ei ole tilaa haihatteluille keskustaoikeistolaisesta porvaripuolueesta. Jos keskusta saa pidetyksi punamultayhteistyön vaalien jälkeen, puolue on tyytyväinen.
Kokoomuksen taktiikka tulevissa eduskuntavaaleissakin on haastaa Sdp. Se sopii sosiaalidemokraateillekin, sillä vastakkainasettelusta hyötyvät molemmat puolueet. Keskusta voisi menestyä jotenkin vain haastamalla pääoppositiopuolueen populismin.
Keskustaa uhkaa kuitenkin vaalitappio. Jos puolue saa osakseen veret seisauttavan tappion, se tietää keskustan lähtöä hallituksesta ja Matti Vanhasen eroa puolueen johdosta. Porstuassa on jo odottamassa keskustan ainoa mies, Paula Lehtomäki.
Paavo Väyrynen ja Anneli Jäätteenmäkikin kuopivat kotimaan politiikkaan takaisin, mutta nämä petturit eivät enää kohoa kumpujen yöstä huipulle.
Poliittisen kentän vasemmalla laidallakin on niitä, joiden mielestä olisi jo työväenliikkeen jälleenyhdistymisen aika. Mitään äkkinäistä organisaatioiden yhdistymistä ei kuitenkaan tule tapahtumaan.
Matti Viialainen ja kumppanit saattavat kyllä tehdä henkilökohtaisia ratkaisuja. Vasemmistoliitto vuotaa vähän kerrassaan Sdp:hen, mutta Suvi-Anne Siimeksen puolue pysyy kyllä kartalla niin kauan kuin silmä siintää.
Julkaistu 11.2.2006 3:05:22 / Turun Sanomat
Lähdelinkki Turun Sanomiin ja Massiseen 12.2.2006:
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:9:0:0:0;4:8:0:0:0;4:139:0:1:2006-02-11;6:1:0:0:0;4:140:0:0:0,104:139:358371,1:0:0:0:0:0:
PS. Ja kyllä tuohonkin Aimo Massisen kolumnin (TS 29.1.2006) - ainakin - otsikkoon voitanee yhtyä??
"Keskustalla on edessä tuskaiset ajat
AIMO MASSINEN
Presidentinvaalien jännitysnäytelmä huipentuu sunnuntai-iltana. Presidentiksi valitaan joko Sdp:n Tarja Halonen tai kokoomuksen Sauli Niinistö. Keskustan Matti Vanhanen ja muut ehdokkaat äänestettiin ulos näyttämöltä.
Tuskallisin tulevaisuus on edessä Matti Vanhasella kävipä presidentinvaaleissa miten tahansa. Vanhanen pyrkii presidentintekijäksi suosittamalla porvarisopimuksen mukaisesti Niinistön äänestämistä, mutta sisimmässään hän ehkä silti toivoo Halosen voittoa.
Niinistön triumfi tietäisi hankaluuksia Vanhaselle hallitukselle. Näkemisen arvoista olisi varsinkin presidentti Niinistön ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan yhteistyö!
Keskusta panosti näihin presidentinvaaleihin paljon paitsi poliittisesti, myös taloudellisesti. Tulos oli huono, panos-tuotos -ajattelulla suorastaan surkea.
Suosittu pääministeri ei ollut kansan mielestä presidenttiainesta. Halosen ja Niinistön rinnalla Vanhanen näytti lähes vätykseltä, vaikka asiantuntemusta ei häneltä puuttunutkaan.
Mutta suuremmat vastoinkäymiset ovat Vanhasella vasta edessä. Keskustan tappio runsaan vuoden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa on väistämätön jo pelkästään sen perusteella, että viime kerralla meni niin hyvin. EU-leikkaukset rassaavat kannatusta. Tuskaa tulee tuottamaan myös kunta- ja palvelurakenneuudistus, joka on välttämätön, mutta josta ei keskustalle poliittisia pinnoja heru.
Keskustalla ei ole muuta tietä kuin alaspäin. Nyt saattaa olla edessä pitempikin liuku, vaikka ennusteet auringonlaskun puolueesta ovat aikaisemmin osoittautuneet vääriksi.
Tiivis liittoutuminen kokoomuksen kylkeen ei ainakaan paranna tulevaisuuden näkymiä, varsinkin jos Sauli Niinistö sattuisi voittamaan vaalit. Sen jälkeen porvarillisen kentän johtajaksi nousee eduskuntavaaleissa kokoomus. Niinistön voitto käynnistäisi vakavasti puheet myös porvarihallituksesta. Vastakkainasettelun aika alkaisi viimeistään silloin.
Totta kai porvarihallituksenkin vaihtoehto pitää demokratiassa olla aina olemassa, mutta Suomessa sellaisista ei ole vain koskaan ollut hyviä kokemuksia. Itsenäisyyden alkukymmeninä tietyllä kansanosalla ei ollut edes ihmisoikeuksia.
Sodan jälkeen porvarillista enemmistöhallitusta on kokeiltu varsinaisesti kaksi kertaa. Johannes Virolaisen hallitus (1964-1966) vei talouden kuralle ja auttoi demarit riemuvoittoon 1966. Esko Ahon kokematon hallitus (1991-1995) syöksi meidät vielä suurempaan lamaan kuin muuten olisi ollut tarpeen.
Suomi on menestynyt paljossa juuri sen ansiosta, että täällä on pystytty ylittämään ideologiset rajalinjat. Paavo Lipposen ja Matti Vanhasen hallitukset sekä kolmikantayhteistyö työmarkkinoiden kanssa ovat niittäneet runsaan kymmenen vuoden aikana sellaista satoa, että sitä ihmetellään pitkin maailmaa.
Suomen aktiivinen mutta vakaa ulkopoliittinen linja saa myös tunnustusta maailmalla. Ei meitä kukaan patista Natoon. Ei sinne yksin pystyisi viemään Niinistökään, mutta tasavallan presidentti pystyy sen kyllä estämään, jos niin haluaa. Keskustan ulkopoliittisen linjan uskottavuus horjuu nimenomaan Nato-kysymyksessä.
Vanhanen otti porvarisopimuksella suuren riskin. Hän hävisi. Osoittaakseen olevansa hyvä häviäjä, hän ilmoitti äänestävänsä nyt Niinistöä. Lähes kaikki keskustan johtohahmot ovat seuranneet esimerkkiä, sillä "toisinajattelija" vaarantaa aina tulevaisuutensa.
Vain pari entistä keskustaministeriä, Taisto Tähkämaa ja Tytti Isohookana-Asunmaa sekä mm. Suomenmaan entinen päätoimittaja Seppo Sarlund ovat Halosen kannalla. Todettakoon myös, että maamme ensimmäinen naispresidenttiehdokas, ministeri Helvi Sipilä tunnettuna liberaaliporvarina kannattaa Halosta.
Mutta kuten sanottu, valtaosa keskustasta tukee Niinistöä, joukossa mm. entinen pääministeri ja presidenttiehdokas Esko Aho ja porvarihallituksen ulkoministeri, isäntien isäntä Heikki Haavisto. Keskustan kannattajakunta jakaantuu HS-tutkimuksen mukaan prosenttiluvuin 84-16 Niinistön hyväksi.
Vaalitulos riippuu kuitenkin oleellisesti siitä, miten ehdokkaat saavat kannattajansa äänestämään. Jos äänestysprosentti jää alhaiseksi, tietty selitys sille on se, että osa keskustalaisista ei voinut äänestää kumpaakaan finalistia.
Toivottavasti kotiin jääviä kansalaisia on sunnuntaina kuitenkin mahdollisimman vähän. Vaalijärjestelmämme perusajatus on, että toisella kierroksella pitää valita "pienempi paha", vaikkei kumpikaan ehdokas erityisemmin miellytä.
Kun niin monet lukijat ovat udelleet näkemyksiäni taas etukäteen, niin tässä tulee rohkea veikkaukseni: Äänestysprosentti on 77,8 ja Halonen lyö Niinistön luvuin 52,4 - 47,6. Jos näin ei käy, hävetään sitten sunnuntai-iltana yhdessä.
Julkaistu 28.1.2006 3:06:04 / Turun Sanomat
Lähdelinkki:
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:9:0:0:0;4:8:0:1:2006-01-28;4:139:0:0:0;6:1:0:0:0;4:140:0:0:0,104:8:355277,1:0:0:0:0:0:
PS. On näet Aimo Massisen kirjoituksissa aina enemmän asiantynkää kuin sdp:n/SAK:n likaisten temppujen osaston tunnetuimmalla ja tunnustetuimmalla naistenkaatajalla eli Matti Putkosella, joka näkyy purkaneen nyt kutinoitaan Demarissa - tyrät rytisten...
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=4693
Tokihan Aimo Massinen iskee usein politiikka- ja etenkin keskusta-arvioisaan harhaan, kuten esim. seuraavassa väitteessään:
"- - Paavo Väyrynen ja Anneli Jäätteenmäkikin kuopivat kotimaan politiikkaan takaisin, mutta nämä petturit eivät enää kohoa kumpujen yöstä huipulle.- -"
Eritoten tuo Massisen vielä äskettäinkin käyttämä "petturit" -sana jaksaa meikäläistä hämmästyttää - ainakin kun sillä tunnutaan viitattavan Lipposen-lähtöloitsutukseen eduskuntavaalien 2003 yhteydessä.
Ei kai vain muuten niin edistysmielistä demaria esittävä Massinen edelleenkin yhdy niihin Irakin-sotaa koskeviin näkökohtiin, joita aatetoverinsa Matti Putkonen näkyy jaksaneen todella uutterasti pitää esillä aina ns. Irakgaten ajoista asti, kuten esim. vappupuheessaan v. 2003:
"Matti Putkonen: Jäätteenmäen Irak-lausunnot veivät suomalaisilta työtilaisuudet
30.04.2003 18:04
Metallityöväen Liiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen, referaatti vappupuheesta
Iisalmi
1.5.2003 klo 11.00
Iisalmen suuri poika, varapuhemies Seppo Kääriäinen totesi paikallislehden 30-vuotisjuhlassa, että Keskusta saavutti vaaleissa ykkössijan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäen Irak-lausunnoilla. Jos näin tapahtui, on tämä Keskustan voitto todellinen Phyroksen voitto. Puheenjohtaja Jäätteenmäen lausuntojen johdosta Suomi on jäämässä nuolemaan näppejään noin 20 000-40 000 miestyövuoden verran Irakin jälleenrakentamisurakoista. Urakoita olisi tarvittu kipeästi kohentamaan rakennus- ja metallityöläisten synkkenevää työllisyystilannetta.
Yhdysvalloissa ja Englannissa tulkitaan nyt, että Suomen linja muuttui Anneli Jäätteenmäen noustessa pääministeriksi. Pääministeri Lipponen sopi presidentti Bushin kanssa Suomen liittymisestä Irakin jälleenrakentamiskoalitioon. Jäätteenmäki tuomitsi jälleenrakentamiskoalition voimakkain sanakääntein mm. nettipäiväkirjasivuillaan ja televisioväittelyissä.
Yhdysvaltain ja Englannin poliittisen johdon ja yritysten johtopäätökset ovat aivan luonnollisia, mutta Suomen kannalta erittäin huonoja. Jäätteenmäki aiheutti Irak-lausunnoillaan Suomelle taloudellista ja poliittista vahinkoa. Tämä Irak-sotku ei ole vielä loppuun käsitelty. Rikospoliisi tutkii vuotojuttua. Suljetaanko esirippu kaikessa hiljaisuudessa vai onko edessämme poliittinen draama hallituskriiseineen ja mahdollisesti Keskustapuolueen ylimääräinen puoluekokous. Sitä en ryhdy tässä tilanteessa ennustelemaan. Toivottavasti kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu tässäkin rikostutkinnassa. Ainoa varma asia tästä Jäätteenmäen Irak-sotkusta on katastrofaalinen vaikutus Suomen työllisyydelle."
Lähdelinkki: http://www.sak.fi/ajankohtaista_uutiset.shtml?3273
... jättikirjoituksista jonkinlaisen käsityksen hänen ajatuksistaan.
Hän on vasemmistolaiseuuteen taipuvainen. Puhuu kansanavallan ulottamisesta talouteen. Sellaisia epäonnistuneita kokeiluja on tehty maailmassa riittäviin. Kommunismissa se taoudellinenkin valta luisui puolue-eliitille, joka kyllä sai oman taloutensa kukoistamaam, mutta valtakuntien taloudet menivät sekaisin.
Luovemmin taloudellisen vallan kansanvaltaistmista on yrittäneet erilaiset sosialidemokraattiset liikkeet. Se on perustunut tiukan lainsäädännön varaa, joka on antanut talouden vallan haltijoille reunaehdot. Myös ammattiyhdistyliike on näitä ehtoja pyrkinyt asettamaan. Korporaatioiden ei tosin pidä päästää sekaantumaan jopa työtaisteluilla uhaten maan lainsäänstö- ja finanssipolitiikan hoitoon, vaan ne on pidettävä tiukasti kansanvaltaisten elimien, hallituksen ja eduskunnan, käsissä.
Kommunismin ollessa voimissaan sosialidemokraatien piti olla vasemmistolaisempia kun mitä pitivät järkevänäkään. Kommunismin romahduttua sossutkin ovat tulleet lähemmä markkinataloutta. Olihan esimerkiksi Lipponen hallitustensa oikeistolaisin ministeri.
Nyt on kaikkialla maailmassa havaittu mahdollisimman puhtaan markkinatalouden vievän parhaiten taloudellista kehitystä eteenpäin. Sitä on kansanvaltaisten poliittisten tahojen toimesta ohjattava lainsäädännöllä ja verotuksella niin, että kohtuullinen sosiaalinen ja alueellinen tasapaino säilyy. Jo perustuslainkin takaamat peruspalvelut on taattava kaikille heidän sosiaalisesta asemanstaan ja asuinpaikasta riippumatta.
Myöskään taloudellisuuden, uusliberalismin tai peräti taloudellisen kansanvallan nimissä ei pidä harjoittaa Lipposen ja Niinistön hallitusten aikana harjoitettua tietoista ja valtion varoja säästämätöntä keskittämispolitiikkaa lähinnä Helsingin seudulle. Se kurjisti muuta maata ja iheutti sinne tehtyjen infrastruksuurin, asuntojen palvelujen vajaakäytön ja uusien rakentamisen tänne, joka on pitkän aikaa vaikeuttanut Helsingin seudun kuntien tasapainoista kehitystä.
Kun Anneli Jäätteenmäen rohkean esiintymisen ansiosta saatiin viime vaaleissa Lipponen kaadettua. Jäätteenmäen ja Vanhasen halltusten sosilidemokraattinen ryhmä on muodostunut Lipposesta irrottautuneista, lähempänää Keskustan sosiaalisempaa ajattelua omaavista ministereistä. Niinpä maan alueellinen ja sosiaalinen tasapaino on taas saatu kehittymään oikeaan suuntaan, kansantalous on kyvin kasvanut ja työttömyys vähentynyt merkittävästi.
... olisin näinä kapisina aikoina kaivannut kaikkein vähiten!
"- - Nyt on kaikkialla maailmassa havaittu mahdollisimman puhtaan markkinatalouden vievän parhaiten taloudellista kehitystä eteenpäin. Sitä on kansanvaltaisten poliittisten tahojen toimesta ohjattava lainsäädännöllä ja verotuksella niin, että kohtuullinen sosiaalinen ja alueellinen tasapaino säilyy. Jo perustuslainkin takaamat peruspalvelut on taattava kaikille heidän sosiaalisesta asemanstaan ja asuinpaikasta riippumatta. - -
- - Niinpä maan alueellinen ja sosiaalinen tasapaino on taas saatu kehittymään oikeaan suuntaan, kansantalous on kyvin kasvanut ja työttömyys vähentynyt merkittävästi. - -"
Kun suomalaisten naisten puuttuessa heidän ampumahiihdollista takaa-ajoaan ei voi edes "JormaKkorhonen" seurata, vastaan vielä lyhyesti - itseni, Massisen ja Putkosen lisäksi - "oivahärkösellekin".
Ylle copypastaamani pätkät "oivahärkösen" poliittisesta ajattelusta edustavat näinä maailman aikoina hyvin myyvää kvasisosiaalista oppia, joka riisuttuna "kohtuullinen sosiaalinen ja alueellinen tasapaino" -kuorrutuksestaan paljastuu juuri siksi itsekseen eli alastomaksi uusliberalismiksi, uuskolonialismiksi ja uusimperialismiksi.
"Oivahärköselle" tekisi hyvää tutustua siihen globalisaatiopolitiikka-ajatteluun, jota esimerkiksi niin Matti Vanhanen itse kuin vauvalomalla vielä oleva ulkomaankauppaministerinsäkin eli Paula Lehtomäki (siitä Helsingin Sanomien markkinoimasta keskustaliberaalista city-vihreä -liikkeestä) suomalaisille tarjoilevat.
Kun "oivahärkönen" vaivautuu vähänkin raaputtamaan tosiasiallista poliittista ja taloudellista kehitystä niin tässä maassa kuin maailmallakin, saattaapa hän tulla hyvinkin toisenmoisiin ajatuksiin siitä, miten "alueellinen ja sosiaalinen tasapino on taas saatu kehittymään oikeaan suuntaan, kansantalous on hyvin kasvanut ja työttömyys vähentynyt merkittävästi"!
Asiantilaa on syytä katsella vaikkapa Kemijärven (Salcomp) tai Ylöjärven ja Joensuun seudun (Perlos) näkövinkkelistäkin, ennen kuin paasaa "oikeasta suunnasta", hyvästä taloudellisesta kehityksestä tai "tasapainosta", käytetään sitten mittapuuna mitä tahansa yhteiskunnallisen sosiaalista ja taloudellista tilannetta kuvaavaa indikaattoria.
"Oivahärkösen" tuntuu olevan vaikea myöntää, että "Jäätteenmäen rohkeista esiintymisistä" eduskuntavaalien 2003 alla ei ole tosiasiassa koitunut tasavallan köyhimmille ja syrjäytetyimmille kansanosille (pitkäaikaistyöttömät, pieneläkeläiset, opiskelijat, lapsiperheet) juuri mitään yhteistä ja yhteiskunnallista hyvää: Ahon ja Lipposen aikaisten hallitusten tapaan köyhien kyykytys jatkuu Vanhasen - Heinäluoman hallituksen aikana entisellään, monilta osin jopa kovennettuna.
Kun riisutaan "hyvin kasvanut kansantalous", saadaan huomata, että se on - kiitos Vanhasen(kin) hallituksen uusoikeistolaisen politiikan - satanut etupäässä valtakunnan varsin suppean äveriäimmän luokan laariin.
Kun tarkastellaan "työttömyyden vähentymistä", saadaan huomata, että se on ollut lähinnä kosmeettista, sillä syntyneet työpaikat ovat valtaosaltaan määrä- ja osa-aikaisia: ne kaunistavat toki työvoimatilastoja, mutta tekijänsä ne - Barbara Ehrenreichin lanseeraaman "working poor" -luokituksen malliin - sysäävät vain osa-aikaisen toimeentulon mahdollisuuteen niin, että toinen ja/tai kolmaskin (lisä)työ tarvitaan - tai turvautuminen sosiaalitoimeen - elossa pysymiseksi ja perheen elättämiseksi!
Maan "sosiaalisesta tasapainosta" niin nimimerkki "oivahärkönen" kuin muutkin voivat ottaa lisäselkoa esim. Stakesin ja tilastokeskuksen ja muidenkin tunnuslukujen tuottajien rätingeistä. Taatusti ei - makrotasoa lukuun ottamatta - kovin hyvältä tavallisen kansan parissa eli mikrotasolla näytä! Eikä siinä suhteessa avitusta ole tullut eikä tulossa edes siitä, että "Jäätteenmäen ja Vanhasen hallitusten sosialidemokraattinen ryhmä on muodostunut Lipposesta irrottautuneista lähempänä Keskustan sosiaalisempaa ajattelua omaavista ministereistä", mikä viime mainittu näkemys saattaa sinällään olla hyvinkin oikeansuuntainen.
Mutta kun niin keskusta kuin demaritkin ovat - nykyistä vasemmistoliittoa myöten - "vinoja oikealle", ei vähäisistä poliittisen kannatuksen siirtymistä tavalliselle rahvaalle juuri ole siunausta koitunut.
Kun O-P Kallasvuon aikana - jos tämä kohtuullisen rehelliseksi Jorma Ollilan (vääristellyin) kansankatekismuksen sanoin nostama entinen Nuoren Keskustan LIiton kokemäkinen ex-jäsen edes jokusen tovin asemansa Nokian johdossa säilyttää - Vanhasen - Niinistön -linjan mukainen "vienninedistämispolitiikkaa" tulee viemään niin Nokian kuin muitten insinööritieteiden (suunnittelu)työpaikatkin Kauko-Itään, saanemme lohdutukseksi aika ajoin lukea sentään "oivahärkösen" sinisilmäisiä unelmia "sosiaalisesta ja taloudellisesta tasapainosta"...
Pitihän sitä vielä tuommoistakin saada lukea.
Vankasti sosialismikammoinen eli porvari-intoinen ja keskustan tosiuskova "Oivahärkonen" on sentään jotakin "katsonut vastaamisen arvoiseksi"!
Kiitos siitäkin vähästä. Mutta kyllä olisi mukavaa, vaikkapa näin Ystävänpäivän kunniaksi, että kirjoituksissa olisi hivenen tosiasioitakin, edes siteeksi.
Vaan tuskin niitä voi odottaa henkilöltä, jonka presidentinvaalien allakin sai - historiallisissa fobioissaan - huomata ottaneen todesta vissitkin tekstiviestit, joissa mm. väitettiin Tarja Halosen pitäneen vuonna 1976 vappupuheen Hakeniemen torilla - ja vieläpä 1.4.1976!!
Siksipä "Oivahärkosen" ajattelua en juurikaan käsitellyt, kun käytin määritteitä "uusliberalismi", "uuskolonialismi" ja/tai "uusimperialismi". Käytin niitä kuvaamaan Suomen viime vuosikymmenten - itse asiassa sailasvetoisten - hallitusten politiikan sisältöä...
Ja keskityin etupäässä tasavallan yleisen talous- ja yhteiskuntapolitiikan arviointiin ja kritikoimiseen.
Ja kun nyt on silmien edessä "Oivahärkösen" ajattelun tuotos, voisin toki omistaa sillekin muutaman ajatuksen, jos siinä olisi pelkkien mielipiteiden lisäksi esitetty edes muutamia tosiasioita.
Kuten esimerkiksi sellaisia, joita niin nimimerkki "Oivahärkönen" vois löytää vaikkapa Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus -lehdestä ja monista muistakin julkaisuista.
Tässä tarjoan naisten pikasprintin sulattelun lomaan vaikka koosteen yhdestä artikkelista:
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Tilastokeskus: Hyvinvointikatsaus 1/2005, ss. 11- 19
”Rikkaat rikastuivat – Entä köyhät?
Tuloerojen kasvun kiistattomin piirre on kaikkein suurituloisimman väestön tulo-osuuden kasvu. Yli puolet heidän bruttotuloistaan oli omaisuus- ja optiotuloja vuonna 2002.
Toimeentuloerojen kasvu 1990-luvun jälkipuoliskolla näkyi erityisesti tulojakauman yläpäässä. Ylimmän tulokymmenyksen reaalitulo oli kolmanneksen korkeampi vuonna 2003 kuin vuonna 1990, uusin tulonjaon ennakkotilasto kertoo. Pienituloisimman kymmenyksen tulotaso oli noussut samalla ajanjaksolla noin kuusi prosenttia. Suurituloiset ovat siis hyötyneet talouskasvusta selvästi muita väestöryhmiä enemmän.
Suurituloisilla tarkoitetaan tulonjakotilastossa ylimpään tulokymmenykseen kuuluvia henkilöitä. Tämän määritelmän mukaan suurituloisia kansalaisia on Suomessa noin puoli miljoonaa. Tässä artikkelissa ylin kymmenys jaetaan vielä kymmenysosiin. Tarkastelun kohteena on ylin sadasosa eli noin 50 000 kansalaista toimeentulojakauman huipulta.
Näin tehden paljastuu, että ylimmän tulokymmenyksen tulo-osuuden nousu selittyy pitkälti ylimmän prosentin tulo-osuuden kasvulla. Itse asiassa merkittävä osa tulonlisäyksestä on kohdistunut ylimpään promilleen eli suurituloisimpaan tuhannesosaan väestöstä. - -”
*****************************************
”- - Suurituloisimpaan sadasosaan kuuluu noin 50 000 suomalaista. Vuonna 2003 tämän klubin jäsenyyden ehtona yhden hengen kotitalouksille oli 56 470 euron vuositulot. Kymmenen vuotta sitten rajana oli 38 450 euroa vuodessa, elinkustannusten nousu huomioiden. - -”
******************************************
YLIN PROSENTTI KASVATTI ENITEN TULO-OSUUTTAAN
”- - Ylin kymmenesosa väestöstä lisäsi tarkasteluajanjaksolla merkittävästi osuuttaan tuloista. Ylimmän kymmenesosan tulo-osuus oli 19,8 prosenttia vuonna 1995, jolloin tuloerojen kasvu alkoi. Vastaava tulo-osuus oli 24,5 prosenttia vuonna 2000, jolloin koko väestön tuloerot olivat korkeimmillaan. Vuonna 2003 tulo-osuus oli 23 prosenttia.
Tuloerojen kasvun kiistattomin piirre on toimeentulojakauman terävimmän huipun tulo-osuuden nousu. - - ”
*******************************************
VEROTUS TASAA TULOEROJA AIEMPAA VÄHEMMÄN
”- - Tulojen hajonnan lisäksi myös varallisuuden jakauma muuttui 1990-luvulla aiempaa epätasaisemmaksi (Säylä 2000, Jäntti 20002). - -
Verotuksen kautta tasataan markkinoilla syntyneitä tuloeroja. Tämä tasaava vaikutus on selvästi vähentynyt 1990-luvulla. Keskimääräisen veroasteen lasku on ollut voimakkainta ylimmässä kymmenyksessä, erityisesti aivan tulojakauman yläpäässä (Riihelä ym. 2005, Suoniemi 2002). - -”
”- - Riihelä, Sullström ja Tuomala (2005) näkevät vuoden 1993 verouudistuksen ja eriytetyn tuloverotuksen syynä verotuksen tuloeroja tasaavan vaikutuksen vähenemislle. Heidän mukaansa nykyinen verojärjestelmä tarjoaa hyvin voittoa tuottavan yrityksen omistajille kannustimen muuntaa tuloja keveämmin verotetuiksi pääomatuloiksi. - -”
*********************************************
MUTTA KAIKKIHAN SAIVAT LISÄÄ KAKKUA?
”- - Kun suhteelliset tuloerot kasvavat, myös absoluuttiset tuloerot kasvavat.
Tiedämme, että alimman kymmenyksen tulo-osuus aleni 4,5 prosentista 3,8 prosenttiin vuodesta 1995 vuoteen 2003.- -”
- - Tulos voidaan tulkita esimerkiksi siten, että suhteellisten tuloerojen kasvun vuoksi hyvinvointi ei ole lisääntynyt samassa suhteessa kuin tulot ovat kasvaneet. - -”
*************************************************
ENTÄ SITTEN?
”- - Kun verrataan alkutilannetta (1995) ja lopputilannetta (2003), ovat kotitalouksien suhteelliset tuloerot siis kasvaneet. Tuloerojen taso on Suomen lähihistoriaa ajatellen korkea. Suomi ei ole enää erittäin pienten tuloerojen maa, vaan se on lähentynyt Keski-Euroopan maiden tasoa (Tilastokeskus 2004). - -”
”- - Suomessa alimman tulokymmenyksen yhden hengen talous sai vuonna 2003 käyttöönsä keskimäärin noin 8000 euroa vuodessa. Kahdellatoista jaettuna se tekee noin 670 euron nettotuloja kuukaudessa. Tulo-osuuden ja keskiarvotulon muutoksen lisäksi täytyy tietysti aina miettiä, riittääkö tämä asumiskustannusten, ravinnon ja muiden pakollisten elinkustannusten lisäksi ihmisarvoiseen elämään tämän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa. - -
- - Pienituloisimman kymmenesosan reaaliset vuositulot kasvoivat kuusi prosenttia eli 450 euroa, ylimmän kymmenyksen kolmekymmentä prosenttia eli 8000 euroa ja sadasosan noin kuusikymmentä prosenttia eli 27 600 euroa vuodesta 1995 vuoteen 2003.”
(Tutkija Veli-Matti Törmälehto; artikkelin kirjoittaja on tutkija Tilastokeskuksen Taloudelliset olot -yksikössä)
**************************************************
Lähteet (Veli-Matti Törmälehdon käyttämät):
Jäntti (2002): ”Trends in the Distribution of Income and Wealth: Finland 1987 – 1998”.
- -
Riihelä et al. (2005): ”Kuponginleikkaajien paluu: ylimmät tulo-osuudet ja niiden verotus”. Talous ja Yhteiskunta 1/2005).
- -
Suoniemi (2002): ”Verotus, tulonjako ja talouden vakauttaminen: eräitä havaintoja Suomen kehityksestä”. Talous ja Yhteiskunta 3/2002.
- -
Säylä (200): ”Kotitalouksien varallisuus 1998”. SVT, Tulot ja kulutus 2000:26. Tilastokeskus.
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
PS1. Edellä referoitu V-M Törmälehdon kirjoitus löytyy siis Tilastokeskuksen aikakautisen julkaisun eli Hyvinvointikatsauksen numerosta 1/2005.
Siitä vaan lukemisiin ja kirjoittelemisiin. Ja ylistämään Vanhasen - Hinäluoman sailaan oikeistolaista talouslinjaa!
PS2. Työllisyystilastoista Tilastokeskuksen laatimiin eivät toki "Oivahärkösen" käsitykset päde, esim. osa-aikaisväitteen osalta...
PS3. Muihin "Oivahärkösen" puolitotuuksiin saatan hyvinkin vielä palata, paremmalla ajalla eli ehkä joskus.
... uusliberaali, tuloeroja kasvattava, politiikka näkyy hyvin tuossa esityksessäsi:
...edelleen myös Matti Vanhasen - Eero Heinäluoman hallinnoidessa!
Vaikka Harri Holkerin - Erkki Liikasen/Matti Louekosken hallituksen syntitaakka onkin veriruskea, eipä ollut hurraamista Esko Ahon - Iiro Viinasen hallituksen politiikassakaan. Suomen Akatemian taannoin teettämän lama-ajan selvityksen mukaan kyseinen parivaljakko olisi ollut syytä saattaa ns. lankkua pitkin jo kesken elon(sa)...
Se, että Lipposen - Niinistön parikautinen eli kahdeksanvuotinen hallituspolitiikka - seitsemän peräkkäisen talouden kasvun vuosina - jatkoi Ahon- Viinasen hallituksen alulle panemaa köyhien kyykytystä, ei toki vapauta Vanhasen - Kalliomäen/Heinäluoman hallitustakaan vastuusta siitä, miten se on kohdellut ja kohtelee toisaalta varallisuusveron poistoin superrikkaita ja toisaalta esim. vain viiden (5) euron korotuksin mm. eläkeläisköyhiä!
Tänään, jolloin tulee 50 vuotta täyteen UKK:n noususta tasvallan presidentiksi (tai siis äänestysvoitosta valitsijamiesvaalien tuloksen pohjalta!), suosittelisin "Oivahärkösellekin" tutustumista Hyvinvointikatsaus 1/2005:n alkuperäiskirjoituksiin rikkaiden rikastumisesta ja köyhien köyhtymisestä.
Ja paneutumista myös niin Alkion kuin Kekkosenkin ajatuksiin siitä, millaista politiikkaa tasavallan rahvaalle on maalaisliitto-keskustan kulloinkin tarjoillut ja millaista pitäisi kulloinkin tarjota.
Jutunjuurta moisesta löytyy vaikkapa Vapaa Suomi -lehden 1/2006 sivuilta; Ari Ojapellon artikkelista "Onko ay-liike narkoosissa?" löytyy analyyttista globalisaatio- ja työvoimapoliittista asiaa, Ilkka Hakalehdon artikkeleista puolestaan arviota Suomen nykyisista EU- ja NATO-poliittisista orientoitumisista...
PS. Myös tänäisen Hesarin mielipidesivulta löytyy Ari Ojapellon ajankohtainen arvio työvoimapolitiikan kaikenmoisista kuplista.
... enää työpaikkoihin" on Ari Ojapellon - sinällään hieman tökerösti otsikoitu - mielipidekirjoitus tänään 15.2.2006 Helsingin Sanomien mielipidesivulla.
Suosittelen sen lukemista, nimenomaan kirjoituksen sisällön vuoksi. Samoin suosittelen tutustumista myös seuraaviin artikkeleihin:
Veli-Matti Törmälehdon artikkeliin "Rikkaat rikastuivat - Entä köyhät?" Hyvinvointikatsaus 1/2005:ssä päässee käsiksi ja silmätysten seuraavasta linkistä:
http://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2005_1.html
Ari Ojapellon oivallisen pelkistettyyn globalisaation vakikutusten - mm. työllisyys- ja tulonjakopoliittisten - analyysiin (otsikolla "Onko ay-liike narkoosissa?") löytänevät halulliset sielut tiensä esim. noista linkeistä:
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
ja -> Vapaa Suomi -lehden tuoreimmat numerot -> 1/2006
tai
http://www.vapaansuomenliitto.fi/PDF/VapaaSuomi-1-2006.pdf
... ja ovat kasvaneet sen jälkeenkin. Eli myös Vanhasen hallituksen aikana "uusliberaali, tuloeroja kasvattava politiikka" näkyy ja tuntuu nimenomaan vähäosaisimpien kansalaisten talouksissa.
Viimeksi tänä aamuna eli 17.2.2006 ovat esim. Ylen ykkösen aamuteeveen katsojat saaneet silmäinsä eteen rätingit, jonka mukaan 100 suurinta pörssiyhtiötä ovat jakaneet omistajilleen aivan ennätyssuuret osingot.
Ja kuten hyvin tunnettua, esim. vuonna 2003 lähes 90 prosenttia kotitalouksien saamista osinkotuloista kohdentui kaikista ylimpään tulokymmenykseen!
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Kotitalouksien tuloerot kasvoivat vuonna 2004
Kotitalouksien väliset tuloerot kasvoivat vuonna 2004 edellisvuosiin verrattuna selvästi. Edellisen kerran tuloerot olivat yhtä suuret vuonna 2000, jolloin ne saavuttivat siihenastisen huippunsa Suomessa. Tuloerojen kasvu johtui pääasiassa osinkotuloista ja realisoiduista myyntivoitoista, jotka lisääntyivät merkittävästi. Suurituloisin kymmenys sai 85 prosenttia osinkotuloista ja myyntivoitoista vuonna 2004. Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen vuoden 2004 tulonjakotilaston ennakkotiedoista.
Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot lisääntyivät vuonna 2004 keskimäärin 4,7 prosenttia edellisvuodesta. Mediaanitulolla mitattuna tulot kasvoivat 3,6 prosenttia. Edellisen kerran kotitalouksien tulot kasvoivat yhtä nopeasti 1990-luvun lopulla. Mediaanitulon voimakas kasvu kertoo siitä, että myös keskituloisten tulot kasvoivat kohtuullisesti, mikä ei ollut yleistä 1990-luvun lopun kasvun vuosina. - -"
Lue enemmän Tilastokeskuksen sivuilta:
http://www.stat.fi/til/tjt/2004/tjt_2004_2005-12-16_tie_001.html
http://tilastokeskus.fi/ajk/tiedotteet/v2005/tiedote_074_2005-12-16.html
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Osinkotulot kasvattivat kotitalouksien välisiä tuloeroja vuonna 2003
Kotitalouksien väliset tuloerot kasvoivat lievästi vuonna 2003 parin edellisvuoden tasaantumisen jälkeen. Tuloerojen kasvua selittävät osinkotulot, joita kotitaloudet saivat vuonna 2003 reaalisesti noin neljänneksen enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vuonna 2003 lähes 90 prosenttia kotitalouksien saamista osinkotuloista kohdentui ylimpään tulokymmenykseen. Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen tulonjakotilaston 2003 lopullisista tiedoista.
Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot olivat vuonna 2003 keskimäärin 30 995 euroa. Reaalisesti tämä oli 3,4 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yhtä korkeisiin kasvulukemiin päästiin viimeksi 1990-luvun lopulla. Omaisuustulojen osuus kotitalouksien bruttotuloista kasvoi runsaan prosenttiyksikön, ja niiden osuus nousi lähes 14 prosenttiin vuonna 2003. Palkkatulojen osuus puolestaan aleni prosenttiyksiköllä, 56 prosenttiin bruttotuloista. Kotitalouksien maksamien välittömien verojen ja veronluontoisten maksujen osuus bruttotuloista laski 0,6 prosenttiyksiköllä 24,3 prosenttiin. Verojen ja tulojen suhde oli yhtä alhainen edellisen kerran vuonna 1991.- -"
Lue enemmän Tilastokeskuksen sivuilta:
http://www.stat.fi/til/tjt/2003/tjt_2003_2005-06-17_tie_002.html
http://www.stat.fi/ajk/tiedotteet/v2005/tiedote_032_2005-06-17.html
PS. Jotta tavallisen kansan elinolot paranisivat, olisi mitä pikimmin päästävä irti EU-elitistisestä menosta eli päästävä "elitismistä kansanvaltaan"...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014180681
... mikä edellyttänee mm. Suomen Keskusta rp:n Oulun 100-vuotisjuhlakokoukselta, että...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013792600
... ettei...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013199251