Oletteko joutuneet ristiriitaan ystävienne kanssa siitä, että kommentoitte heidän puheitaan henkilökohtaisista asioistaan? Minä olen, kun en enää jaksa kuunnella kaikenmaailman henkilökohtaisia kertomuksia ja ongelmankuvauksia ilman, että saisin sanoa oman mielipiteeni puhuttavasta aiheesta. Joskus olen ystävän kanssa samaa mieltä, joskus en. Kun en ole samoilla linjoilla, niin sitten seuraa viileä ilmapiiriä ja puhelinhiljaisuutta jonkin aikaa. Onko tuttua? Pitäisikö jaksaa kuunnella myönnellen?
Ristiriitaa
Keskusteluako?
10604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsestäsi helpottavalta kun et ole ollut samoilla linjoilla, jos näin on niin silloin älä murehdi ystäväsi hiljaisuudesta. Hänhän kuitenkin pitää jatkossakin yhteyttä sinuun.
Sinullakin on oikeus omaan pielipiteeseesi.
Olen laittanut kokonan välit poikki parin ex-ystävän kanssa,en jaksa kuunnella heidän valituksiaan,haukkuvat myös aina miehiään mutta silti jatkavat liittojaan,en jaksa olla ilmainen psyka enkä välikätenä/koko maailman omatunto enää,ei omakaan elämäni niin helppoa aina ole
ole törmännyt asiaan, että mökötystä , jos on samaa mieltä. Uutta ja outoa. Pitäisköhän sinun vähän niin kuin vähätellä asiaa, niin vois mennä paremmin.
Minä kyllä ymmärsin että silloin kun ei ole samaa mieltä tai jaksa kuunnella.
että sanot vaan suoraan , että eipä paljon kiinnosta. Sitten näät sen "ystävän" todellisen luonteen.?
toisen täytyy pystyä kuuntelemaan myös toisen mielipidettä...vaikka ei samaa mieltä olisikaan...
En ole kyllä itse joutunut tuollaiseen tilanteeseen.Jos joutuisin,tekisin kyllä heti selväksi että minulle ei tarvi kertoa jos ei ole valmis kuulemaan minun mielipidettäni...yleensäkin sitä odottaa mitä toisella on sanottavana...
Ainakin kuunnella.
usein ystävä haluaa tulla kuulluksi tietäen itse jo ratkaisun vaikka kysyykin sitä toiselta, ehkä odottaen hyväksyntää toimilleen sanoilleen,mielestäni on viisasta sanoa suoraan reilusti oma mielipide jos kerran kysyy loukkaamatta kuitenkaan -mikä ystävä se sellainen on joka ei voi luottaa ystävänsä arvostelukykyyn.. mielistely ei hyvä
Kiitos kommenteista, olen itse samoilla linjoilla kuin te vastaajat. Minusta ystävien keskusteluun kuuluu mielipide-erojen käsittely, mutta yksi pitkäaikaisista ystävistäni lopetti tyystin yhteydenpidon, kun kysyin perusteluja hänen toiminnalleen. Hän loukkaantui kun en tukenut häntä samantien täysillä vaan ihmettelin, että miksi hän jälleen kerran toimii tavalla, joka ei ennenkään ole toiminut.
melkein naurattaa. Itse suutuin eräälle ystävälleni.
Siitä kun ei koskaan hyväksy minun mielipidettäni ei pienessäkään yhteydessä. Vaikka itse yritin koko ajan olla hänen kanssaan samaa mieltä asioista. Hän saattoi puhua tuntitolkulla kaiken maailman asiat puhelimessa. Minä vain myöntelin ja annoin hyväksyviä kommentteja. Mutta auta armias jos minä uskalsin sanoa jotain niin hänellä aina oli ensimmäinen vastaus eeeen minä vaaaaan niiiin olisi tehnyt. Siis joka ikiseen asiaani. Minä sanoin monesti että kyllä se minulle on ollut oikein hyvä ratkaisu. Hän väitti ei se niin saa olla se pitää tehdä näin.. sitten hän alkoi selittämään jo tehtyä tai tekemättä jätettyä asiaa. Minusta hänellä on ruuvi löystynyt pässä.