Korjaillaas vähän kirjoituksia

RE:

Koulutusta ja työtä yhdessä

Tarja Halonen ei saanut koskaan poliittista "herätystä", kuten moni porvarillisesta sukutaustasta radikalisoitunut 60- ja 70-lukujen nuori radikaali. Hän ammensi työväenaatteen käytännönläheisesti jo kotona käytyjen keskustelujen ja suvun perinnön pohjalta. Tarja ei myöskään koskaan oikeastaan ehtinyt mukaan tuon ajan opiskelijaradikalismin rientoihin, koska hän työskenteli oikeustieteen opiskelun ohessa.

Työläiskoti kasvatti tyttärensä ylioppilaaksi, joka ensin luki vuoden taidehistoriaa, koska harrasti piirtämistä. Tarja itse naureskelee hyväntahtoisesti "humanistisille hairahdukselleen", joka vaihtui pian käytännön ammattiin suuntautuneeseen juristikoulutukseen. Koulutus oli työhön valmistautumista, työläiskodin kasvatille avautuneen sosiaalisen nousun väline. Halonen työskenteli vuosina 1967-68 asianajotoimisto Lainvalvonta Oy:ssä, jossa osamaksukaupat ja pienyritysten vaikeudet ja jopa konkurssitkin tulivat tutuiksi.

Silloin ei ihmisellä ole yhtä paljon aikaa vapaa-aikaradikalismiin barrikadeilla. Mutta kyllä Tarjakin ehti aloittaa järjestötoimintansa osakunnassa, sitten tiedekuntajärjestö Pykälässä ja oli hän Vanhan ylioppilastalon valtauksessakin 1968 seuraamassa takarivistä sukupolvensa radikaalien ylioppilasjohtajien puheita.

Halosen valinta oli hänen taustaansa nähden luonteva, lähinnä käytännön sanelema. Jälkiviisaudella arvioiden näkyvien barrikadiasemien ja mielipidejohtajaroolin välttäminen "pelasti" hänet samanlaiselta nopealta poliittiselta kulumiselta, johon monet saman sukupolven miesjohtajat joutuivat eräänlaisina julkisuuden ikoneina. Ensimmäisinä mieleen tulevat Erkki Tuomioja ja Ilkka-Christian Björklund.