olen kauhun vallassa lintuinfluessan takia.
En jaksa enää uskoa Jumalan huolenpitoon- rakkaitteni puolesta.Itsestäni en tippaakaan välitä, vaikka kuolisinkin pois.Joudankin jo kuolla.Elämällän ei ole mitään tarkoitusta, ei yhtään mitään.
En jaksa enää uskoa Jumalan huolenpitoon- rakkaitteni puolesta.Itsestäni en tippaakaan välitä, vaikka kuolisinkin pois.Joudankin jo kuolla.Elämällän ei ole mitään tarkoitusta, ei yhtään mitään.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Asutko lintuinfluenssa-alueella?
Kyllä jokaisen elämällä on jokin tarkoitus, ihan varmasti sinunkin elämälläsi. Aivan varmasti sinua tarvitaan. Sitä ei vaan aina huomaa, kun taakat tulevat liian raskaiksi. Mutta aina on tien päässä valoa, usko pois.
Kyllä Jumala auttaa, jos sinä haluat uskoa Jumalan sanan lupauksin. Rukous voi paljon, kun se totisella sydämellä tapahtuu. Tälläkin palstalla on varmaan monia, jotka sinua haluaisivat auttaa.
Onko sinun läheisillä vaikeuksia? Se kuultaa lauseittesi välistä. En usko, että yksin lintuinfluenssa olisi tehnyt sinut noin apaattiseksi. Eihän se ole vielä niin kovasti levinnyt, se on vielä hallittavissa.
Sinun rakkaasi tarvitsevat sinua. Ihan varmasti. Puhuminenkin auttaa. Tällä palstalla voi purkaa tuntojaan nimettömänä, jos elämä tntuu liian raskaalta.
noista lämpimistä sanoista.Olen siksi täysin kauhun vallassa koska olen elämäni aikana hyvin traagisesti menettänyt lähes kaiken.Pelkään, että menetän viimeisenkin rakkaani. Omasta hengestäni en jaksa enää välittää.menettäisin myös kotini.Olen täysin apaattinen koko elämäni suhteen, minulla ei ole enää mitään haaveita.En uskalla enää olla koskaan onnellinen, koska aina sen jälkeen aina tapahtuu jotakin järkyttävää.Olen ajatellut näin, että minut on kirottu.En enää jaksa uskoa, että Jumala välittää asioistani, Hän välittää kylläkin muiden ihmisten asioista, ei enää minun.Kohtaloni on ollut erittäin armoton.Koneeseeni on ehkä tullut virus.En saanut selvää, että asunko lintuifluenssa-alueella.Tietääkö joku teistä että mitkä ne alueet ovat?:(
olevan jotakin muuta,kuin tuo lintuinfluenssa. Sinä vaan halusit naamioida sillä tuskaasi. Niitä lintu-influenssa-alueita ei edes kannata miettiä. niitähän on vaan ollut muutamia yksittäisiä kuolleita lintuja eri puolilla maailmaa mutta en usko että niistä on vaaraa.
Eletään vaan päivä kerrallaan ja luotetaan siihen, että Jumala meidän elämäämme johdattaa. Vaikeudetkin voi katsoa onneksi, jos ne johdattavat ihmistä lähemmäksi Jumalaa. Elämä täällä on vaan tuokio muutenkin ja monesti se on vain vaivaa ja tuskaa, on niitä ilonkin aiheita aina välillä, mutta tärkeintä on se missä me vietämme ikuisuuden.
Kyllä sinunkin kohdallasi elämä järjestyy. Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä ja kutsuu vaikeuksienkin kautta ihmistä yhteyteensä. Sinä olet hyvässä hoidossa. Rukoilen puolestasi ja uskon, että tällä palstalla moni muukin.
jos jaksat rukoilla puolestani.Minä tosin en enää jaksa uskoa siihen, että elämässäni enää mikään kääntyisi parempaan suuntaan.Sitä paitsi jos ihminen kärsii liikaa, se saattaa lopulta vieroittaa ihmisen kauemmaksi Jumalasta.
Lopulta kärsimyksen malja vuotaa yli.Sille tulee loulta raja vastaan.Toivon että minusta ei joskus vielä tulisi ateistia.
Nuo on sellaisia ajatuksia, mitä sielunvihollinen yrittää uskotella, niin että ihminen ei enää näkisi Jumalan hyvyyttä ja vaipuisi epätoivoon. Jumala on hyvä.
Meidän kaikkien tarvitsee myös puoleltamme lähestyä Jumalaa, että ottaisimme vastaan sen armon, jonka hän Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa kaikille ihmisille on valmistanut syntiemme anteeksisaamiseksi.
Hän on luvannut pitää omistaan huolta. Vaikka täällä maailmassa ei aina näkisi sitä hyvyyttä ajallisin silmin, me saamme luottaa siihen, että Jumala johdattaa, kantaa ja vie kerran perille. Usko avaa ihmiselle toivon näköaloja ja sitä täällä maailmassa kaikki tarvitsemme.
Enkeli näytti minulle elämänpolkuani.Näin niissä kahdet jalanjäjet;sillä enkeli oli kulkenut vierelläni.
Yht`äkkiä säikähdin,kun toiset jalanjäljet olivat poissa.Siksi kysyinkin enkeliltä:"Miksi jätit minut yksin kaikessa suurimmassa hädässäni"?
Enkeli vastasi minulle:"En rakas lapseni sinua yksin jättänyt,sillä silloin minä kannoin sinua".
että aivan kaikki on ennaltamäärätty?
Vai onko olemassa vain joitakin hulluja ja mielettömiä, järkyttäviä SATTUMIA?
Toinen kärsinyt.Haluan muistaa tuon ajatuksen.
Voimia sinulle!
Uskon kuitenkin niin, että Jumalalla on tarkka suunnitelma maailmasta ollut jo aikojen alusta.
Usko avaa paremmin ymmärtämään Jumalan puhetta, minkä Hän on sanassaan ihmiselle Pyhän Hengen kautta ilmoittanut.
vastauksesta.Minusta tuntuu siltä, että olen kuin mielettömien sattumien heiteltävänä ja ne ovat saattaneet minut silmittömän kauhun valtaan.:(
Jumalan rauhaa
Luin kirjoittamasi viestit. Tuli mieleeni, että sinulta näyttäisi puuttuvan luottamus Jumalaan. Tiesitkö, että Jumala tietää kaiken, eikä mitään tapahdu Hänen sallimattaan. Kaikki mitä sinulla on, on Jumalan lahjaa. Jeesus tietää miltä sinusta tuntuu, sillä hän on kokenut hylätyksi tulemisen itsekin kuollessaan ristillä, tuomittuna kuolemaan rikollisena.
Minun neuvoni on se, että rukoile lakkaamatta, niinkuin Jeesuskin rukoili Getsemanessa suuressa ahdistuksessa. Rukoile Jumalaa ja kiitä siitä mitä sinulla on ja siitä mitä sinulla on ollut ja siitä, että Jumala tietää tilanteesi. Kerro huolesi Jeesukselle, Hän kuuntelee, Hän ei hylkää sinua, Hän odottaa yhteydenottoasi.
Kirjoitit pelkääväsi että muutut ateistiksi. Se onkin saatanan tarkoitus ja saatana yrittää saada sinut pilkkaamaan Jumalaa kun olet masentunut. Jos kiinnostaa, niin kannattaa lukea Jobin kirjaa, Jobilla oli samankaltainen tilanne kuin sinulla.
Huomenna voi tuntua kaikki paremmalta. Voimia sinulle. Olet rukouksissani, että Jumala antaisi toivon toivottomuuteen, että löytäisit sen suuren valon. Hyvää yötä, nuku hyvin.
kiittää sinunkin viestistäsi.Luen varmaankin teidän viestinne useammankin kerran läpi tässä päivien kuluessa.Olen melko usein lukenut Jobin kirjaa.Niin,Jobille annettiin lopulta siunaus myös maallisessa elämässä.Itse uskon, että mikäli uskomassa säilyn, minulle tulee siunaus ja vapautus vasta kuolemassa, ei enää tässä elämässä.
En ole edes kovin vanhakaan ihminen vielä.Sitäkin olen ajatellut että kai minua valmistetaan johonkin ehkä.Siis -kuolemalle.
Sitä on tosiaan kestänyt jo pitkään.
Joitakin uskovaisia valmistetaan melko lyhyt aika kuolemalle, he ovat näissä maallisissa vielä kiinni vähän ennen kuolemaansa vielä sairasvuoteellaan, ennen kuin heidät loppuvaiheessa irrotetaan Luojan toimesta.
Minut on jo irrotettu vuosien ajan näiden traagisten menetysten myötä.Näistä maallisista.Enää odotan vain poispääsyä, lähinnä.
Muuta toivottavaa ja odotettavaa elämältä minulla ei enää ole.kauhistuisitte jos tietäisitte mitä kaikkea minulle on tapahtunut.
jaksat rukoilla puolestani.Ehkä voi huomenna tuntua paremmalta, ehkä.Mutta tiedän kuitenkin, että sama toivoton apaattisuus jatkuu,ei se siitä miksikään muutu.Ei ennen kuin elämäntilanteeni muuttuisi paremmaksi.Mutta sen olen nähnyt, että vain uusia järkytyksiä on vain seurannut.
Enää en toivo mitään.Jos on onnellinen, se tietää aina jotakin pahaa.Se on jonkin järkyttävän tapahtuman enne.Uskokaa tai älkää, mutta näin on käynyt minun elämässäni.ihmettelen usein sitä ,että missä on Jumala? Eikö Jumala auttanutkaan minua? Jäin yöhön huutamaan tuskaani.
Sinua valmistetaan -elämälle,uskon niin. Ja usko sinäkin. Voin vain aavistaa, ttä sinulla on todella vaikeaa ollut ja on. Mutta kenelllekään uskovalle ei anneta vaivaa yli voimien. Hän on luvannut auttaa.
sinunkin viestistäsi, kiitos paljon, kuten teidän kaikkien viesteistä.Se ei enää tunnu uskottavalta, että minua valmistettaisiin elämälle.Mutta hämärä aavistus siitä antaa kuitenkin suunnatonta lohtua tähän pimeyteen ja syvyyteen.
Ehkä olen sellainen ihminen että minua pitää vuosikausia valmistella kuolemista varten.
Antakaa anteeksi kun en jaksa uskoa enää maallisiin elämänmahdollisuuksiin omalla kohdallani.Koetan kumminkin yrittää jaksaa uskoa, vaikka, kuten kerroin, pelkään haaveilla mitään.
Koska pelkään että se ennustaa pahaa, jotakin järkyttävää tapahtumaa taas kerran.
Jumalan rauhaa
Uskot, että sinua valmistetaan kuolemaan. Haluatko keskustella uskostasi? Mihin oikeastaan uskot? Yksi asia on varma, Jeesus rakastaa sinua ja Hän haluaa lahjoittaa sinulle ikuisen elämän uudessa maassa, jossa ei enää ole murhetta, eikä itkua.
Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.(Ilm. 21:3-6)
Olet kantanut kuormasi Jeesuksen ristin juurelle, tunnustat senkin ettei sinulla ole enää edes uskoa mistään paremmasta.
Kärsimys ei todellakaan tunnu siunaukselta, vaan useimmiten kiroukselta. Huomaa sanat, "ei tunnu". Tunnet että ehkä Jumala on sinut hylännyt. Kivullasi on ilman muuta olemassa fyysiset/henkiset alkujuuret, ja kuvauksesi perusteella olosi on todella pelokasta ja turvaton. Yksin sinua ei saisi jättää tuossa tilassa.
Voi miten kipeästi sinä tarvitsisitkaan nyt rakastavaa lähimmäistä, lämmintä sydäntä, syliä jossa saisit levätä kivuissasi, korvaa joka kuuntelisi, olkapäätä johon voisit nojata ja ja ennen muuta, että saisit lohdutusta ja toivoa.
Kerrotaan eräästä äidistä jonka pikkutyttö huusi makuuhuoneessa illalla äitiä. Äiti sitten lohdutteli toisesta huoneesta tyttöä, että rukoile ja Jeesus rakastaa sinua.
Minä tarvitse tänne lähelleni sellaisen, jolla on iho, totesi tyttö.
Iho on se pinta joka välittää rakkautta, pyyteetön kosketus, lempeä katse, hellät ja lohduttavat sanat, niitä sinä tarvitset nyt paljon muiden tarpeiden lisäksi.
Rukoilen puolestasi
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua;
Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen;
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Jeesuksen nimessä näin tapahtukoon!
sinä, ja nimimerkki ihminen.tajuatte kaikki tilanteeni.Se on kauhea.
että sinäkin jaksat rukoilla puolestani.
Minä jaksan kuitenkin vielä uskoa siihen, että teidän rukouksienne kautta saan varmaankin tänä yönä edes jonkinlaisen sielunrauhan.Jaksan myös uskoa siihen, että Jumala kuulee teidän rukouksenne, vaikka Hän ei ehkä...niin.
Sanotaan ettei anna minulle omia henkilökohtaisia rukousvastauksia epätoivoiseen tilanteeseeni.
Kuule meitä Kaikkivaltias Pyhä Jumala, kun yhdessä tämän lähimmäisen kanssa lähestyn sinua Poikasi Jeesuksen kautta. Olet luvannut kuulla rukouksemme ja lahjoittaa meille mitä me sinulta uskossa anomme.
Sinä Jeesus näet sen, mitkä kaikki syyt ystävääni painavat tähän lohduttomuuteen ja ahdistuksiin. Hän kokee olevansa kuin ajotukki virran viemänä, ja pelkää aivan valtavasti sitä mihin hän seuraavaksi törmää.
Ilmesty Jeesus hänen hengelleen ja kirkasta hänelle se, että mitään ei tapahdu ilman sinun sallimustasi. Ei hiuskarvakaan putoa päästä ilman että sinä Jeesus et sallisi sitä. Sinun on kaikki valta ja kunnia, kiitos kunnia ja ylistys sinulle Jeesus, kiitos että kuulet rukouksemme.
Herra siunatkoon sinua ystäväni, Herra varjelkoon sinua ja valistakoon sinulle kasvonsa. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.
Sanasi viittaavat perusturvattomaan ihmiseen.
Onnellisuudenkin sinä koet järkyttävien tapahtumien enteenä. Sehän jo kertoo osan siitä, että et edes USKALLA olla onnellinen, onnikin on pelottavaa.
Olet kokenut traumaattisen hylätyksi tulemisen, luullakseni jo hyvin varhain. Sieltä päin tätä traumaa pitää heti ryhtyä purkamaan ja hoitamaan. Tämän tuskan kanssa et saisi jäädä enää yksin, tarvitset apua ehdottomasti.
suuri kiitos rukouksestasi.Tämän ja kaikkien teidän rukoustenne turvin minä uskallan mennä nukkumaan paljon luottavaisemmalla mielellä.
Uskon ,että taivaassa kuullaan teidän rukouksenne ainakin.Ehkä minulla vielä on toivoa. siis tulisi jokin lohtu ja valo ja luottamus Jumalaan.
Jääkää Jumalan rauhaan rakkaat ystävät, menen nyt nukkumaan.Tämä oli todellinen sielunhoidollinen keskustelu.Olen sydämeni pohjasta teille kaikille kiitollinen.
Olen hyvin huolissani sinun hätäsi vuoksi. Kannattaa jo huomenna ottaa yhteyttä
ammattiauttajiin, että he tarkistavat alustavasti
tilanteesi millaista apua tarvitset. Joskus taustalla voi olla jokin välitöntä hoitoa vaativa tila.
Et ole saanut sanotuksi onko sinulle - juuri äskettäin - tapahtunut jotakin kauheata? Vai onko tilanteesi jatkunut tällaisena jo pidempään?
Jos jokin synti tai synnit vaivaavat sinua, niin ennen kaikkea muista se että Jeesuksen veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä. Jumalan palvelijana Jeesuksen nimessä todistan kaikki syntisi anteeksiannetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kristus kärsi ja kuoli ristillä sinunkin syntiesi edestä ja siksi sinä saat olla nyt vapaa. Saat USKOA kaikki anteeksi.
Sinun on kyllä hyvin tärkeätä saada käydä nämä traumaattiset kokemuksesi lävitse jonkun kanssa.
usein elämäni aikana ja olen kokenut myös pahuutta ja petosta uskomattomia määriä.
Kuitenkin minulla oli onnellinen varhaislapsuus, turvattu.Olen ajatellut, että sen turvin kai olen säästynyt siltä ,että en ole sairastunut esim. johonkin vakavampaan henkiseen sairauteen, vaikka lopulta sairastuinkin fyysisesti.Mutta minulla on ollut niin vaikeita traumaattisia kokemuksia, että olen täysin perusturvaton ihminen, kuten sanoit.Olisin tarvinnut lukemattomia kertoja kriisapua.Kuten aiemmin sanoin, kohtaloni on ollut armoton.Harvinaisen armoton ja sen tähden en uskalla enää olla onnellinen.Ajattelen nyt niin ,että onnestaan saa aina maksaa kuitenkin-tuhatkertaisella kärsimyksellä.
Onnesta seuraa rangaistus.
kiitos, minä haluan uskoa.
Pelkosi on niin eksistentiaalinen että aavistan sen alkujuurien tulevan jopa aina kohdusta asti.
Sarja kysymyksiä joihin sinun ei tarvitse vastata muutoin kun itsellesi:
- Olitko toivottu lapsi,
- olitko synnyttäsi rakastettu lapsi,
- yritettiinkö sinua ehkä abortoida jo ennen syntymääsi,
- olitko suuren perheen lapsi joka syntyi loppen uupuneille ihmiselle,
- oliko vanhemmillasi jokin vakava kriisi ennen sinun syntymääsi ,
- oliko vaikkapa sinun edelläsi syntynyt lapsi kuollut, tai ehkä vakavasti vammainen etc. etc.
taas eräs todella järkyttävä kokemus ihan vastikään.Juuri kun olin ollut yhden päivän onnellinen, joskus siihen aikaan.Se on sellainen, etten ole voinut kertoa siitä edes parhaalle ystävälleni, koska hänkin saattaisi järkyttyä sydänjuuriaan myöten.En saata enää uskoa todeksi tätä, että onko se totta etteivätkö nämä shokit koskaan lopu? Missä on Jumala? Sitten tämä elämäntilanteeni;minut on ajettu niin ahtaalle ja epätoivoon olosuhteiden pakosta ettei kohta ole tilaa enää hengittää.Suurinpiirtein kaikki elämäni peruspilarit ovat minulta murtunneet.Enää on vain yksi rakas ihminen jäljellä, jos ihmisistä puhumme, emmekä lemmikeistä..Koti on vielä jäljellä.
Ystävät ovat todella kaukana.sairauteni takia en pysty liikkumaan juuri minnekään, aina pitää olla kännykkä mukana että toinen tietää että olen vielä hengissä.Olen erittäin köyhä, en voi enää matkustaakaan minnekään.Olen laskenut, että minulla on ainakin noin 7-8 erittäin raskasta ristiä kannettavana, ja yhdessäkin olisi jo yhdelle ihmiselle aivan tarpeeksi.Eli tämä on jo kuin Jobin kirjasta.Minulla tosin on vielä se yksi rakas ihminen ja koti jäljellä.Mutta et kai enää ihmettele, että olen jo todellisen kauhun vallassa, että pelkään jo menettäväni nekin, kuten Job menetti kaiken? En ole kertonut niistä muista risteistä.Se eräskin niistä taitaa olla jo liian raskasta kuultavaa...se kestänee kuolemaani saakka ja itse asiassa se on niin raskas että se lienee tappaa minut ennenaikaisesti.
tiedän sen, että toivottu ja rakastettu lapsi sekä erittäin pienen perheen lapsi.Muusta en tiedä.Paitsi että vanhemmillani on ollut hyvin rakkaudeton avioliitto.Oli väärä homma se että he ylipäätään menivät keskenään naimisiin.Ajatella, silloin minuakaan ei olisi olemassa ja se olisi ollut tosi hienoa!Tiedän sen että pelkoni on mieletön, eksistentialistinen.
Kuvauksesi varhaislapsuudestasi himan mietityttää. Kuinkahan varhaisia tapahtumia mahdat muistaa?
Toki on hyvin mahdollista sekin että aikuisuudessa syntyneet monet traumat ovat jääneet niin sanotusti päälle, eli jääneet hoitamatta. Itse asiassa kerroit niistä jo itsekin. Mitä ajattelet sellaisesta ajatuksesta että jos lähtisit tutkituttamaan syita syvimpiä.
Uskon että sellainen matka omaan sisimpään olisi nyvin mielenkiintoinen.
Nimittäin asia ei ole ihan niin, että me vain ajautuisimme sattumanvaraisesti, kuin puu virrassa. Monille traumaattisille elämänkokemuksillesi löytyy todennäköisesti
"sisäsyntyisiä" syitä, joita olisi tärkeätä tunnistaa, kohdata ja työstää.
Pian osoittautuisi että se jota luulit elämäsi lopuksi, olikin todellisuudessa sen alku.
Sinun olisi nyt tärkeätä ymmärtää että monet lukkosi ja suljetut ovesi ovat sinun sisikunnassasi. Ja kun sinä kuljet ikkunat peitettyinä, on hyvin suuri todennäköisyys että törmäilset sen vuoksi.
On kuvaannollisesti sama tilanne, kun lähtisit liikenteeseen autolla jonka tuulilasi on huuran peitossa.
Ei voi syyttää törmäyksestä sitä kiveä, joka taas jälleen kerran "sattumalta tuli sinun eteesi", eikä sitä tietä, jossa on sattumalta kaarteita ja mutkia.
Sitä voi miettiä että tuulilasi oli, syystä taikka toisesta liikkeelle lähtiessä läpinäkymätön. JA..., jälleen syystä taikka toisesta, sitä ei putsattu läpinäkyväksi liikkeelle lähtiessä.
Vaikeasta traunasta toipuminen kestää hyvässäkin tapauksessa kolmisen vuotta. Pahinta on jos toipuminen keskeytyy ja jää johonkin vaiheeseen.
Kiinnitin huomiota tuohon ajatukseen että sinulle yleensä aina tapahtuu asioita. Siis aivan kuin virrassa uiva tukki törmäilee sattumanvaraisesti rantoihin ja pohjakiviin.
Enemmän kaipaisin tähän elämänhallintaan liittyviä elementtejä. Ja niiden puuttuessa pohdintaa siitä, miksi ne elementit puuttuvat.
Miksi elämä vain ajautuu, miksi elämä ohjautuu itseni voimatta tehdä asialle yhtään mitään.
Tässä on lyhyesti kuvattu se mikä on arvoitus minulle.
Kiinnitin huomiota siihen että jotakin hyvin kauheata on tapahtunut kyllä, mutta emme saa aavistustakaan siitä, mitä se kauhea on?
Pelkäätkö sinä että mekin kauhistuisimme, vai sitä että asiasi tulisi julkiseksi (häpeä)?
mitä tarkoitat.Jos tietäisit kuinka kauheita asioita olen joutunut kokemaan viimeisen 13 vuoden aikana peräjälkeen niin ,ettei ole juuri ollut hetkenkään helpotusta, niin uskon, että varmasti ymmärtäisit että miksi olen lopulta joutunut tähän eksistentialistiseen kauhutilaan.
En voi kertoa niistä täällä, koska pelkään että joku voisi tunnistaa minut.Itse olen ajatellut, että nimenomaan 4 ensimmäistä erittäin onnellista lapsuusvuottani ovat pelastaneet minut hullujenhuoneelta, mahdollisesti.Minulla on harvinaisen selviä ja kirkkaita muistoja varhaislapsuudestani.Ne olivat elämäni onnen päivät.Ja niistäkin saan nyt maksaa.Olen repinyt iloa, pientäkin aina mistä sitä vain saa, puhdasta viatonta iloa.Minulla on sellainen luonne.Mutta enää en koe iloa.Tuskin enää koskaan.
Viimeiset 13 vuotta ovat murtaneet minut lopullisesti.Sitä ennen jo oli pahoja kokemuksia.
Olin myös koulukiusattu.Samaan aikaan isäni kuoli traagisesti.13 vuotta -onnettomuuden luku.minusta on tullut myös taikauskoinen vaikka se on synti.
sen takia ,koska joku voisi tunnistaa minut.
Eli lyhyesti jos sanoisin:kuten Jobin kirjasta:
Jumala salli hänelle niin karmean kohtalon.
Sattuiko hänelle vain asioita? Ei sattunut Raamatun mukaan, vaan käsittääkseni kaikki se oli Jumalan säätämys.Olen taistellut viimeiseen asti kääntääkseni kohtaloni, mutta se ei ole onnistunut.En ole ollut vain virran vietävissä.Minun luonteeni ei ole sellainen.Mutta mitään se ole ollut tehtävissä.Sairastuin myös vakavasti silmänräpäyksessä, loppuelämäksi.
Sillekään ei ollut mitään tehtävissä.Sitä ei voi parantaa.Se on parantumaton.
... mutta eivät rakastaneet toisiaan?
Tulee kieltämättä ristiriitainen olo.
Olet kuitenkin hylännyt itsesi.
Päättelen tämän sanoistasi, joiden mukaan iloitset siitä ajatuksesta että jos vanhempasi eivät olisi olleet yhdessä, sinuakaan ei silloin olisi. Päättele itse tarvitsisitko sinä apua tilanteessasi.
Jobin kirja todistaa vanhkkumattomasta uskosta Jumalaan. Juuri tuota uskoa saatana sai luvan koetella. Mehän tiedämme että Job sai jälleen omaisuutensa ja rikkautensa takaisin, koetuksen kestettyään.
Mutta yksi merkittävä opetus Jobin koettelemuksissa myöskin on, tuon vankkumattoman uskon lisäksi.
Nimttäin se että viisaatkin ihmiset menivät täysin penkin alle niissä spekulaatoioissaan joiden mukaan Jobin täytyi olla jokin salainen synnintekijä, joiden vuoksi häntä rangaistiin.
Myöskin muinaisen Siiloan tornin sortumistapaus josta Jeesus opetti, osoitti sen, että turmassa kuolleet eivät olleet yhtään muita syntisempiä. Ja toisaalta Jeesuksen kertomus osoitti sen että jokaisen pitää olla omakohtaisesti valmiina
lähtöön hetkellä millä hyvänsä, vaikka sekunnin murto-osassa.
he rakastivat minua,ehkeivät niinkään toisiaan.
äiti ei isää ,isän tunteista en ole pääässyt tietämään, koska olin niin nuori kun hän kuoli.
en minä kai itseäni hyljännyt.Nyt olen hyljännyt.
En enää välitä paljoakaan itsestäni.Olen jo kauan sitten kironnut syntymäpäiväni, kun todelliset tuskanpäivät alkoivat elämässäni.Silloin rupesin toivomaan etten ikipäivänä olisi syntynyt tähän inhottavaan maailmaan.
Jobilla oli vankkumaton usko.Siihen minä en pysty.
Ja totta tuokin, minun sairauteni on sellainen että voin kuolla hetkessä.
Kerroit: "Olen taistellut viimeiseen asti kääntääkseni kohtaloni, mutta se ei ole onnistunut."
kova ja sinnikäs taistelija sekä ongelmanratkaisija.jos yksi keino ei auta, minä keksin useita muita keinoja.Olen todella äärettömän sitkeä ja minulla on uskomattoman kova itsekuri.Mikään keino ei ole auttanut.Ei edes se ,että olen lopulta myös turvautunut muihin ihmisiin.Ihmiskeinot ovat loppuneet.Vain Jumala enää voi auttaa.Tai sitten minun on turvauduttava Buddhan oppeihin tai filosofiaan.
Luovuttava kaikesta.Maallisista haluista ja toiveista yms.Ja keksittävä ASENNE.Filosofinen asenne ,että kestän koko loppuelämäni.
Ja siihen ei kylläkään enää jää jumalauskolle sijaa.Valitettavasti.:(
Ymmärsin niin, että sinulla ei olisi enää mitään hävittävää elämässäsi.
Pelkäät kuitenkin kovasti ilmitutuloa, tunnistusta?
Pelkäät vahigossakaan kertoa mitään kauheuksista joita sinulle on elämässäsi tapahtunut. Jos ne ovat vain tapahtuneet kuten kerroit, sinun voimatta mitenkään estää taikka vaikuttaa tapahtumiin, niin miksi pelkäät kertoa niistä?
Mitä sinulle sitten tapahtuisi jos joku täällä tunnistaisi sinut?
Hyvää ystävänpäivää! Myös teille kaikille.
Nukuin huonosti, koska lähdin nukkumaan vähän mielestäni kesken. Mietin sinua. Olen se kanssasi ensimmäinen keskustelija.
Olet näköjään saanut palstalle muitakin keskustelijoita ja olen siitä iloinen.
Kun katsoin noita keskustelun kulkuja, huomasin, että sinä olet myös halunnut uskoa omat syntisi anteeksi. Ja se tuntui iloiselta asialta. Mutta sinun pitää myös luottaa ja uskoa siihen Jumalan sanaan, että synnit on anteeksi annettu, ei ihmisen sanana, vaan Jumalalta yksin annettuna Hänen Poikansa Pyhän veren kautta. Niin on Jumala luvannut ja niin me saamme uskoa.
Ehkä sinulla on tuota ahdistusta ollut niin paljon ja pitkään, niin vaikea elämäntilanne, että et oikein jaksa uskoa sitä, että ne on anteeksi, koska jälkeenpäin epäilet ja puhut Budhasta ym ja omasta yrittämisestäsi.
Luota Jumalan johdatukseen, Hän ohjaa sinun elämäsi kulkua, oli se sitten vaikeuksiakin. Mutta ilman niitä vaikeuksia sinä et olisi lähtenyt pyytämään apua, sillä oli suurta siunausta. Se oli armoa, että hän ohjasi sinua tälle palstalle hakemaan apua toivottomuuteesi.
Ja sinä et ole yksin. Sinulla on paljon veljiä ja sisaria. Ja sinulla on Jeesus ja Isä taivaassa. Olemme täällä vain läpikulkumatkalla kohti kirkkauden taivasta, missä ei enää murhetta ole.
Toivon kovasti, että tämä maallinen elämäsi rauhoittuisi ja saisit apua tilanteeseesi. Vaikkapa terapiaakin, jos mahdollista. On tärkeää, että voi elämän vaikeita asioita kelata läpi jonkun ammattiauttajankin kanssa
Muista, ei omin voimin, vaan Jumalan voimalla jatkamme tätä matkaa uskossa Herraan luottaen. Jaksathan uskoa siihen. Älä anna sielunviholliselle epäilyksen sijaa.
Tämä on jo yksi merkittävä seikka.
Niin hassulta kun tämä kuulostaakin niin isäsi hylkäsi sinut iäisesti, kuolemalla pois.
Tämä on kuitenkin juuri näin, kun tätä katselee emotionaalisesti hyvin "raakileen" lapsen näkökulmasta käsin.
"Isä jätti minut, miksi", "isä hylkäsi, hän lähti kauas pois, tulematta enää koskaan takaisin". Tämä sävel soi pienen tytön
tunnemuistissa.
Sillä ei ole tietenkään mitään tekemista loogisen, aikuisen ajattelun kanssa, se on tunnistamattomana merkkinä pikku minän tunne- elämässä.
Siinä lajissa olet mestari kyllä!
Olet mielestäsi ongelmien ratkaisija, ja se (luulen) taitaakin olla yksi kiusallisista ongelmistasi.
Itsekuri aivan oikein sanoit, sinulla on sisimmässäsi suuri ruoska, jolla parhaillaan ruoskit itseäsi. Ja ruoskinnan välillä kieriskelet säkissä ja tuhkassa.
Tämä voi kuulostaa tylyltä, mutta sanon tämän siksi näin suoraan, että jokin sinussa liikahtaisi, edes vähän, armahtamaan itseäsi!!!
Keinosi siis auttavat sinua todella tehokkaasti.
Ei toki siihen suuntaan mihin olet pyrkinyt, vaan juuri päinvastaiseen suuntaan.
Vahvempaa sielun ja mielen vankilaa taitaa olla melko vaikea rakentaa itselleen, jonka sinä olet valitettavasti rakentanut itsellesi.
Jumala voi kyllä auttaa sinua jos sinä nöyrryt kuuntelemaan hänen palvelijoidensa neuvoa.
Mutta jos edelleen jatkat kiemustelua tuossa liekanarussasi, (itsesäälissä, itseinhossa, itsevihassa, itsesi hylkäämisessä ja mitätöimisessä), niin kuika Jumala voisi auttaa????
Jumala on luonut sinut OMAKSI KUVAKSEEN.
- Uskotko sinä sen? Näin se kuitenkin on!!!
Millainen siis ON SINUN JUMALASI???
Millaiseksi sinä mielessäsi teet Jumalan? Jumalan joka luotuaan sinut sanoi, "katso se on hyvä", se on hyvä tyttö, taikka hyvä poika.
Niin mieti näitä nyt toiseenkin keetaan. Moni ihminen elää nimittäin valheessa.
Kuinka niin valheessa??
Vastaus: Elää siinä vääristyneessä mielikuvassa itsestään, jonka hänen perisynnin turmeluksen haavoittamat vanhempansa, seurakuntansa, opettajansa ja läheisensä ovat hänelle tekojensa ja sanojensa kautta luoneet.
Jeesus Kristus on tie totuus ja elämä. Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Häneen uskomalla JA HÄNEEN PUKEUTUMALLA me tulemme siksi TÄYDELLISEKSI vanhurskaudeksi joka kelpaa Jumalalle. Hänelle joka on luonut meidät omaksi kuvakseen ja sanonut: "Katso se oli hyvä".
Jumalan rauhaa
Tietysti on helppo ulkopuolisena sanoa, että pitäisi luottaa Jumalaan, mutta ymmärrän, että se on sinulle vaikeaa.
Tuntuuko sinusta siltä, että Jumala on sinut hyljännyt, eikä suostu vastaamaan rukouksiisi? Tavallaan sinulla on huono omatunto, että et kelpaa Jumalalle ja yrität seisoa Jumalan edessä mahdollisimman puhtaana kykenemättä kuitenkaan uskomaan Hänen armoonsa.
Kuule, Jumala ei vaadi sinulta mitään omaa ansiota. Jumalan armo ei edellytä sinulta omaa hyvyyttä lainkaan, muut eivät ole Jumalan silmissä tippaakaan sinua arvokkaampia, päin vastoin. Sinä olet Jumalalle erityisen tärkeä juuri nyt, kun olet heikko. Voit rehellisesti jopa tunnustaa Hänelle uskon puutteesi, Hän ymmärtää ja odottaa, että pyydät voimaa Häneltä ja tunnustat heikkoutesi. Jeesus haluaa ottaa sinut hoiviisi kaikkine vikoinesi ja puutteinesi, sillä sinun takiasi Hän alunperin maailmaan tulikin. Hän on tullut maailmaan pelastamaan sinua. Et tarvitse mitään kelpoisuustodistusta, sillä Jeesus on tullut sinun takiasi.
Ihmisen ei saisi omasta peilikuvastaan rakentaa itselleen Jumalaa.
Turmelus on rikkonut meidät ja sokeuttanut niin, että vain katsomalla Kristukseen, me voimme nähdä oikean elävän Jumalan. Sen Jumalan joka rakastaa meitä agapee rakkaudella, ja on luonut meidät jokaisen omaksi kuvakseen, voidaksemme Kristukseen uskovina muodostaa rakastettavan kuvan myöskin itsestämme.
"Rakasta lähimmäistäsi, mutta muista aina vihata vähätellä ja halveksia itseäsi". Tässä on yksi kavalan saatanan vääristämistä "totuuksista".
Jumalan sanan sanoo niin, että meidän tulee Rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja itseämme tasa-arvoisesti (yhtä paljon) lähimmäistemme kanssa.
Lähimmäistäsi rakasta samoin, kun itseäsikin rakastat.
Moni reppanan luulee että ihminen rakastaa itseään, ollessaan narsistinen ja itsekäs.
Siksi he sanovat että itsensä rakastamisessa ei ihmisillä ole yleensä mitään ongelmia, päin vastoin ihminen rakastaa itseään liiaksikin.
Tässä ei ole kuitenkaan mitään perää. Ihminen on vain itselleen hamuava narsisti siksi, koska ei ole saanut rakkautta, eikä siksi rakasta itseään terveellä tavalla. Puutteeseensa hän yrittää imeä rakkautta tavarasta, seksistä, rahasta, huumeistä, viinasta ja kaikesta muusta, joka vain tuhoaa häntä lisää, mutta ei rakasta häntä.
Rakkautta vailla ihmiset elävät, tämä on totuus.
Ja siksi Jumala onkin rakkaus, mutta perisynnin sokaisema ihminen ei tunne Jumalaansa joka on rakkaus. Siksi useinkin käy niin että ihminen on julsitavinaan evankeliumia Kristuksesta, mutta julistaakin lakia uudestisyntyneille Jumalan lapsille.
Laki on kurittaja Kristuksen tykö, mutta Kristus on lain loppu, niille vanhurskaudeksi jotka uskovat.
Vaikka onhan isän menetys nuorella iällä erittäin raskasta. Olen sen myös itse kokenut.
Hänellähän on ollut muitakin hyvin traumaattisia kokemuksia, mutta ei voi niistä asioista kertakaikkiaan nimillä kenellekään puhua.
Silloin ne tuntuvat vielä monin verroin raskaammilta.
Asiat olivat nyt niin täynnä hänen sielussaaan ja ruumissaan, että oli pakko ne jonnekin purkaa.
Helpompi näin siksi, kun ei tarvitse paljastaa itseään. Hän kokee ne asiat jollakin tapaa niin hävettäviksi tai kenties laittomiksi.
Nuo kipeät asiat voivat olla myös hänen läheisensä aiheuttamia, joille hän ei voi itse mitään, eikä halua aiheuttaa läheiselle vaikeuksia. Minun mielestä tämä oli hätähuuto. Se on tosi raskasta ja kuluttavaa, jos tilanne jatkuu noin.
Ethän jää yksin, hae apua. Ei mitkään asiat ole niin vaikeita, etteikö niistä voisi jollekin esim. ammattiauttajalle puhua. Minun käsittääkseni he ovat vaitiolovelvollisia. Tilaa vaikka terveyskeskuksesta aika psygologille ensin.
Samoin voit sielunhoidollisesti puhua luottamuksella vaikka uskovaiselle papille ne kipeät asiat, että ne eivät jää tunnolle, jos et jaksanutkaan uskoa niitä anteeksi.
Mietin, oletko voinut puhua tämän läheisen rakkaasi kanssa ja yhdessä hakea apua. Tunnuit olevan niin yksin asiasi kanssa.
Nyt sinulla ainakin on välit Jumalan kanssa kunnossa. Uskoithan ne anteeksi.
Yhä täällä sinua odottelemme ja haluamme kuulla laitasi. Toivottavasti olet kunnossa. Toivomme Sinulle voimia Jeesuksessa Kristuksessa.
JT!
Uskon, että Sinun olisi hyvä rukoilun ohella etsiytyä myös maalliseen hoitoon. Vaikutat kovasti masentuneelta ja ahdistuneelta. Molemmat ovat sairauksia (siinä, missä jalan murtuminenkin), joita voidaan hoitaa lääkityksellä ja terapialla. Sinun olisi varmasti hyvä saada jutella pahoista elämänkokemuksistasi jonkun puolueettoman, ystävällisen ja ymmärtävän ihmisen kanssa.
Suosittelisin, että etsiytyisit terveyskeskukseen ja kertoisit huolistasi.
Lintuinfluessaa ei tarvitse Suomessa eikä juuri muuallakaan (, paitsi Kauko-Idän maaseudun kanafarmeilla) pelätä.
Hyvää jatkoa ja hyvää yötä!
Minä olen realisti.Ettekö tiedä, että Suomessa varaudutaan lintuinfluenssan tuloon? Se kerrottiin tänään uutisissa ja siitä saa myös tietoa netissä.pelkään pandemiaa.Terveyskeskuksessa minua ei pystytä auttamaan.Kukaan ei voi minulle tuoda takaisin niitä ihmisiä ja kalliita ja merkittäviä asioita, jotka ole iäksi menettänyt.He eivät voi minua auttaa.olen sairastunut myös vakavaan fyysiseen sairauteen.
Et ole realisti, vaan tukahduttavasti menneeseen takertuva ihminen. Ja lisäksi olet tukahduttavasti tulevaisuutta pelkäävä ihminen.
Pelkään pahoin että sinusta on tullut
"parantumattomasti terve ihminen".
Tarkoitan ihminen joka ei tiedosta sitä, että hän tarvitsisi pikaista apua. Tunnistat kyllä sairauden oireet hyvin, mutta siitä huolimatta, ihmeellistä kyllä, sinulta puuttuu selkeä sairauden tunto. Sinulla on valtava määrä epäluuloja auttajiasi kohtaan. Siinä on myös yksi selkeä syy, joka estää ja hidastaa sinun paranemistasi.
on ihmisiä, osa kuolee, osa jää henkiin... Muakaan ei pelota, ei anneta yhden lintuinfluessan pelottaa!!
siellä saat kuulla äänellisen evankeliumin kohdallsei. Ja saat uskon kautta matkaystäviä.
Evankeliumi on SAMA evankeliumi, olkoot se kirjoitetussa muodossa, aineellisessa muodossa, taikka äänellisessä julistuksessa.
Siitä hyötyvät valitettavasti van ne, jotka evankeliumin ottavan henkilökohtaisesti vastaan USKOLLA. Matkaystäviämme ovat kaikki Jeesuksessa olevat Jumalan lapset. Jumala lähettää luoksemme aina jonkun heistä, jos me sitä häneltä rukoilemme. Ihmiset eivät voi toinen toisiaan auttaa, sen tekee Jumalan elävä kuolleista ylösnoussut Sana, joka on Herra Jeesus Kristus.
Olikos viesti mulle vai mitä? Minusta ei se synti ole, jos ei pelkää mitään lintuinfluenssaa. Nyt ei ainakaan tarvi murehtia tulevista, ku ei sitä täällä ees oo. Ja mä en sille vois mitää tehdä, ne jotka voivat, niin ne tehkööt.
Oletko sinä vl? Luulin tähän asti.
Yhä täällä sinua odottelemme ja haluamme kuulla laitasi. Toivottavasti olet kunnossa. Toivomme sinulle voimia Jeesuksessa Kristuksessa.
p.s. Siirsin tämän viestini uudelleen tänne, kun äsken meni toisen kirjoittajan perään.
teille kaikille rakkaat ystävät viesteistänne.:)
Minulla on tänään ollut parempi olo tämän keskustelun vuoksi.Olen saanut niin paljon apua ja lohtua.Se hirveä kauhun tunne on ainakin hetkeksi aikaa hälventynyt.Olen traumaattisten kokemusteni vuoksi erittäin vaikeasti traumatisoitunut ihminen.Olen käynyt kyllä ammattiauttajilla muutamia kertoja, mutta en ole saanut heiltä apua.Ilmeisesti vaikutan liian"terveeltä", niin etteivät he tajua sitä kuinka vaikeita traumoja kannan sisälläni.ja tulevaisuudenpelkoa.Seuraavia mahdollisia järkytyksiä.
Minä todellakin tarvitsisin paljon lohtua.
Olen ehkä sairastunut "vahvuuteen."Minun on pakko ollut olla vahva, koska en ole saanut apua edes ammattiauttajilta.Ei ole sattunut oikea henkilö kohdalleni.Läheiseni kuitenkin ymmärtää minua täysin ja hän on äärettömän surullinen kaikesta siitä, mitä olen kokenut.Mutta ei häntäkään voi rasittaa loputtomasti.