*ylipainoa n.30 margariinipaketillista(15kg),valtava halu laihduttaa ja mahtua ihaniin trendikkäisiin vaatteisiin,aloitus aina maanantaina-lopetus tai ns.viikonloppuherkuttelu perjantaina mikä tuppaa jatkumaan sunnuntaihin!ja maanantaina taas sama oravanpyörä!!eli itsekuri huitsin nevadassa.masentaa heikko luonteeni!meditoikaa mulle tahdonlujuutta hyvät kohtalotoverit jotka olette onnistuneet.painonvartijat,nutriletit,sairaaladieetit ym....kokeiltu useaan otteeseen mutta tässä taas olen mokomakin marsipaaniporsas!
*epätoivon yhtälö:(
muffin
8844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Laihdutuksessa ei ole kyse itsekurista, tahdonvoimasta tai luonteenlujuudesta. Niihin jos yrittää perustaa elämäntaparemontin, niin ei tule onnistumaan. Ei kukaan jaksa olla nälkäkuurilla niin kauan, että laihtuisi 15 kiloa.
Oikea tieto ja rationaalinen toiminta. Niillä paino putoaa. Hanki ensin tietoa. Lue kirjastosta pari kirjaa ravitsemuksesta. Vaikkapa sellainen kuin "Pysyvästi hoikaksi" on hyvä tiivistelmä.
Kun sinulla on perustiedot hallussa, laadi järkevä ja tasapainoinen ruokavalio, jossa on _kohtuullinen_ kalorivaje.
Lisäksi aloita säännöllinen liikuntaharrastus. Ihan sama mikä, kunhan pidät siitä ja siinä käytetään isoja lihasryhmiä: pallopelit, kamppailulajit, uinti, sauvakävely, spinning, jumppa. Mikä vain.
Sitten vain odotat. Elämä muuttuu mukavammaksi ja paino putoaa ilman kärsimyksiä. Kuuden-kahdentoista kuukauden jälkeen olet luultavasti normaalipainossa.
"Laihdutuksessa ei ole kyse itsekurista, tahdonvoimasta tai luonteenlujuudesta. Niihin jos yrittää perustaa elämäntaparemontin, niin ei tule onnistumaan. Ei kukaan jaksa olla nälkäkuurilla niin kauan, että laihtuisi 15 kiloa."
Täyttä humpuukia.
Vaikka kuinka "hallitsisi perustiedot" ja liikkuisi päivittäin, voi yhä pysyä ylipainoisena. Ei ole läheskään aina kyse tiedon puutteesta, jos ihminen syö liikaa. Kyse on vain siitä, että ihminen pitää liikaa syömisestä. Sinulla ei selvästikään ole pienintäkään tajua psykologiasta, joten tuollaiset jakelemasi yleisohjeet ovat täysin naurettavia.
Jos sinulla ei ole ongelmia syömisen suhteen, on tosi lapsellista kuvitella, että kaikkien mieli toimii samalla kaavalla. Tyyliin "no nyt kävin kirjastosta kirjoja ja opettelin kaiken ravitsemuksesta. Nytpä ei teekään enää mieli herkkuja! Jipii, olen pelastettu!".
Menepä vaikka lenkille kirjoittelun sijaan. Siitä on enemmän hyötyä, kuin näistä teksteistäsi.
samaa mieltä Komean Miehen kanssa. Itsellänikin olisi noin 15 kg pudotettavaa, ja tiedän ettei se tapahdu ihmekuurilla. Tai jos tapahtuisikin niin tulisi saman tien takaisin. Eli tarvitsen pysyvän elämäntapamuutoksen, johon sisältyy nimenomaan oikea ruokavalio ja ennen kaikkea enemmän liikuntaa. Kaltaiselleni talven vihaajalle kaikki ulkona liikkuminen on kuitenkin tähän aikaan vuodesta kammotus, ja kuntosalille en yksinkertaisesti ole saanut lähdettyä. Ei siihen sen kummempaa syytä ole kuin että on mukavampi pitkän työpäivän jälkeen heittäytyä sohvalle ja hemmotella itseään ruualla.
Minusta ainakaan tuossa lainaamassasi otteessa ei ollut mitään, mikä olisi ristiriidassa sen kanssa mitä itse kirjoitit laihduttamisen psykologiasta. Tieto on yksi asia, tahto ja toiminta eri asia. Kyllä minäkin *tiedän* mitä pitäisi tehdä, mukavuudenhaluni vain estää tekemästä. Ja silloin kun innostun niin tuntuisi paljon houkuttavammalta heittäytyä muutaman viikon (mieluiten muutaman päivän) pikadieetille kuin alkaa suunnitella totaalista elämänmuutosta.
"Sinulla ei selvästikään ole pienintäkään tajua psykologiasta, joten tuollaiset jakelemasi yleisohjeet ovat täysin naurettavia."
Sattumoisin minulla on. Oppiarvoa minulla ei tosin ole psykologiasta, mutta tiedän kyllä omasta kokemuksesta, miten "syömisestä pidetään".
Ihminen pitää siitä, mihin on tottunut. Kun on vuosikaudet ahtanut sisäänsä rasvapitoisia lihapiirakoita, ranskanperunoita, sipsejä, suklaata jne. alkaa niitä himita ja elämä ilman niitä tuntuu mahdottomalta.
Ilmiön hyvä puoli on, että itsensä voi totuttaa syömään myös terveelistä ruokaa, eikä siihen mene edes kauaa. Kun on jonkin aikaa syönyt terveellisesti, alkaakin himoita niitä terveellisiä ruokia. Niin minäkin teen.
Tämän edellytyksenä on tietenkin, että noudatettu ruokavalio on monipuolinen ja ravitseva, vaikka olisikin kalorivajeella. Pelkkää greippiä ja lantturaastetta syömällä kehittää vain oksennusrefleksiä.
On totta, että edellinen neuvoni oli yleisluontoinen, mutta samat asiat olisivat selvinneet niistä kirjoista ja kuuluvat painonhallinnan perustietämykseen, jonka kehotin hankkimaan. En jaksa joka kerta postata kaikkea tietämääni terveellisistä elämäntavoista.
Ilmeisesti kuvittelet olevasi tällä palstalla ainoa, joka tietää "terveellisistä elämäntavoista". Se on HARHALUULO! Usko jo, hyvä ihminen, että painonpudotukseen tarvitaan muutakin kuin tietoa terveellisistä elämäntavoista! Jos pelkkiä kirjoja lukemalla saisi painon putoamaan, ei lihavuutta olisikaan. Suomessa kaikki ovat lukutaitoisia, mutta siitä huolimatta lihavuus on monien ongelma.
"Sattumoisin minulla on. Oppiarvoa minulla ei tosin ole psykologiasta, mutta tiedän kyllä omasta kokemuksesta, miten "syömisestä pidetään"." Luuletko todella, että syömishäiriöt ovat sitä, että "pitää syömisestä"? Mitäpä, jos hakisit sieltä kirjastosta lisää psykologian kirjoja, joissa käsitellään SYÖMISHÄIRIÖITÄ. Huomaisit ehkä, että syömisessä on kyseessä paljon muutakin kuin, että "syöminen on niin mukavaa ajanvietettä"
Anoreksia, ortoreksia, bulimia, BED ja näiden kaikkien sekamuotoja kutsutaan sairauksiksi. Siis löytyvät tautiluokituksesta. Lopeta jo se asioitten yksinkertaistaminen! Jos omalla kohdallasi aikoinaan olit lihava, koska syöminen oli niin "mukavaa", ei se todista yhtään mitään muuta kuin, että se pätee sinun kohdallasi, ei välttämättä muitten.
Ei kaikki lihavat tai laihat ole syömishäiriöisiä, mutta nämä sairaudet ovat kasvava osa suomalaisia sairauksia. Ota asiasta selvää, niin ehkä ymmärrät paremmin; siis, jos sinulla on edes halua ymmärtää.
Luuletko tosiaan, että psykologia tieteenä perustuu yhden ihmisen kokemukseen ja sen perusteella tehdään johtopäätöksiä? Luulisi sinun "korkeasti koulutettuna" ymmärtävän, että tutkimustuloksiin tarvitaan paljon muutakin kuin omat kokemukset (tai kaverin).
Itse käyn toista vuotta terapiassa syömishäiriön vuoksi, ja voin vakuuttaa, että se on rankkaa toipumista. Voisihan sitä alkaa napsimaan vaikka rauhoittavia- tai muita lääkkeitä, mutta ne eivät poista sitä ongelmaa, josta syömishäiriö on saanut alkunsa. Toipuminen on hidasta, mutta etenee, välillä askel eteenpäin ja sitten kaksi taakse. Mutta pikku hiljaa kuitenkin.
Ota asioista selvää äläkä vain vertaa itseäsi muihin. Et ole mikään yleispätevä verrokki, vaikka niin tunnut luulevan.
Ja vielä yksi kommentti viesteistäsi: oletko mielestäsi avulias valistaja, joka antaa neuvoja hyvästä sydämestä, kun aina puhut "läskeistä". Minä en pidä sinusta enkä sinun tyylistäsi, vaikka kuinka yrittäisit vakuuttaa "korkeaa koulutustaustaasi". Oletko omasta mielestäsi ainoa tällä palstalla, jolla on ns. korkeampaa koulutusta? Olet itsekeskeinen,etkä näe nenääsi pidemmälle ja tuskin siitä muututkaan, niin omahyväinen olet!
Älä huoli, ei sinun tarvitsekaan pitää minusta. Se ei myöskään häiritse minua millään tavoin.
Mitä tulee koulutukseeni, niin olen maininnut siitä joskus kysyttäessä. En tuo sitä jatkuvasti esille ja tässäkin keskustelussa nimenomaan mainitsin, että minulla EI ole oppiarvoa psykologiasta. Koulutukseni ei myöskään ole lääketieteen tai biologian alalta.
Syömishäiriö on sairaus ja siihen kannattaa hakea apua lääkäriltä. Tämänkin olen sanonut tällä palstalla vaikka kuinka monta kertaa. Useimmat lihavat eivät kuitenkaan sairasta syömishäiriötä, vaan lihavuus johtuu liian vähästä liikunnasta ja huonoista ruokailutottumuksista.
Jos ihmiset oikeasti tietäisivät, mitä terveellinen syöminen on, suomenkielessä ei olisi sanaa laihdutuskuuri.
Komean Miehen viesteissä on se hyvä puoli, että niiden lukemisen jälkeen Dr Phil alkaa tuntua hyvinkin järkevältä tyypiltä! :)
Ja se on paljon sanottu se...
Olen kyllä komean miehen (ainakin omasta mielestään) kanssa samoilla linjoilla siinä, että kysymys on totutusta tavasta. Itse vaihdoin vuoden vaihteessa ruokavalioni kokonaan uuteen ja terveelliseen ja tänään sanoinkin miehelleni että rastin saa seinään pistää kun keitin ihan vain itselleni pussin sekavihanneksia, minähän inhoan niitä tai ainakin inhosin 30 vuotta. Nyt ei juurikaan tee mieli pastaa aurajuustokastikkeessa vaikka se on aina ollut ruokahimojeni kärjessä ja irtokarkkiakin menee murto-osa aiemmista määristä.
Tieto ei ole kuitenkaan sama asia kuin taito. Olen jo vuosia tiennyt miten minun pitäisi syödä, en vaan ole pystynyt aiemmin tähän muutokseen. Se mitä nyt tein eritavalla tällä kertaa, ei kuuria vaan loppuelämä itsekkäästi ihan vaan minulle niin että tulee hyvä olo ja terve ruumis. Ehkä alkoi vaan toinen vaakakuppi painaa lopulta enemmän.