Peruskoulu kohta takanapäin, eikä vielä mitään tietoa, minne seuraavaksi.
Tuntuu, et välivuosi pitäis pitää ja huilata vähän. Oliskohan kristillinen kansanopisto siinä tapauksessa varteen otettava vaihtoehto.
Voisikohan joku kansanopiston käynyt kertoa kokemuksiaan opistotalvestaan.
Miten siitä vuodesta selviää rahallisesti ja muutenkin. Paljonko opistovuosi maksaa ja miten rahoitatte opiskelun. Vanhemmillani ei ole varaa kustantaa ja he ovat sanoneet, että ammattikorkeaan vaan. Lukiota en ole edes harkinnut, sillä tuskin pärjäisin siellä.
Onko käytännön linjalla kieliä tai matikkaa, joita voisi parantaa. Saako siellä polttaa tupakkaa ja miten suhtaudutaan, jos ei ole niin kauhean uskovainen. Tarvitseeko sitä ottaa niin tosissaan, kun ei huvittais päntätä läksyjä, vaan olla rennosti. Kaikki pelaamiset kiinnostaa ja urheilu ja saada uusia kavereita.
Olen kuullut, ettei kansanopistossakaan kaikki ole uskovaisii, vaan siellä voi olla, vaikka ei niin tosissaan oliskaan.
Onko pakko osallistua seuramenoihin siellä ja kuinka paljon aikaa käytetään uskontoon ja seuroissa istumiseen, sekä muihin hartaustilaisuuksiin.
Onkohan opisto siis minulle oikea paikka.
Milloin viimeistään pitää opistoon hakeutua.
Onko sieltä löytynyt seurustelu kaveria.
Kuitenkin haluttais päästä kotoa pois vähäksi aikaa. Mikä näistä kolmesta Jämsä, Reisjärvi, Ranua olis paras opisto, mitä suosittelisitte.
Tuntuu, et välivuosi pitäis pitää ja huilata vähän. Oliskohan kristillinen kansanopisto siinä tapauksessa varteen otettava vaihtoehto.
Voisikohan joku kansanopiston käynyt kertoa kokemuksiaan opistotalvestaan.
Miten siitä vuodesta selviää rahallisesti ja muutenkin. Paljonko opistovuosi maksaa ja miten rahoitatte opiskelun. Vanhemmillani ei ole varaa kustantaa ja he ovat sanoneet, että ammattikorkeaan vaan. Lukiota en ole edes harkinnut, sillä tuskin pärjäisin siellä.
Onko käytännön linjalla kieliä tai matikkaa, joita voisi parantaa. Saako siellä polttaa tupakkaa ja miten suhtaudutaan, jos ei ole niin kauhean uskovainen. Tarvitseeko sitä ottaa niin tosissaan, kun ei huvittais päntätä läksyjä, vaan olla rennosti. Kaikki pelaamiset kiinnostaa ja urheilu ja saada uusia kavereita.
Olen kuullut, ettei kansanopistossakaan kaikki ole uskovaisii, vaan siellä voi olla, vaikka ei niin tosissaan oliskaan.
Onko pakko osallistua seuramenoihin siellä ja kuinka paljon aikaa käytetään uskontoon ja seuroissa istumiseen, sekä muihin hartaustilaisuuksiin.
Onkohan opisto siis minulle oikea paikka.
Milloin viimeistään pitää opistoon hakeutua.
Onko sieltä löytynyt seurustelu kaveria.
Kuitenkin haluttais päästä kotoa pois vähäksi aikaa. Mikä näistä kolmesta Jämsä, Reisjärvi, Ranua olis paras opisto, mitä suosittelisitte.
Vastaukset 24
Vanhimmat
http://www.jamsanopisto.fi/
http://www.rakro.fi/
http://www.rkropisto.fi/
Reippaasti vain ottamaan yhteyttä opistoille. Sieltä löytyvät varmasti vastaukset moniin kysymyksiin, esim. tuohon opintojen rahoituspuoleen.
Hyvät sivut, miten en ennen ole huomannut.
Kyllä se tästä, meikä on vähän turhan ennakkoluuloinen, varsinki ku on tätä palstaa serurannut. Jospa se omakohtanen uskoki siellä vahvistus
Peruskoulusta suoraan ei mennä ammattikorkeaan.
Lisäksi se, että ensin kysyit voiko käytännönlinjalla korottaa numeroita ja sitten kerroit että mikään pänttääminen ei kiinnosta haluat vaan mennä olemaan rennosti, herätti epäilykset että teksti on vain aivan huvikseen näpytelty.
Opistoon meno yleensä on ollut lähipiirissä hyvä ratkaisu. Odotukset ja toiveet tulevaisuudesta voivat selkiytyä, kavereita saa varmasti. Mutta asenne kannattaa lähtiessä laittaa kohdalleen. Turha mennä kerjäämään hankaluuksia itselleen ja ympäristölleen. Opistossa vietetty vuosi ei ole välivuosi, se on tarkoitettu opiskeluun siinä missä muissakin oppilaitoksissa.
Ensin Tekniseen Ammattikouluun,näinhän se menee.
Kun ei ole alaa, jossa ei matikatta ja kielittä selviä, niitä on korotettava, jos aikoo päästä mihinkää. Vaikka ei kiinnosta, niin pakko kiinnostaa, matikka on semmoinen laji.
Veturinkuljettajaksi haluaisin, mut sille alalle ei ole koulutusta
Kyllä veturinkuljettajaksi koulutetaan mutta sekin vaatii pohjakoulutusta.
Katsopas Jukkis täältä: http://www.vr.fi/yhtyma/ftyonantajana.html
Sieltä klikkaa ”Avoimet työpaikat” niin näet missä VR koulutusta järjestää.
Opisto saattaa siitä huolimatta olla hyvä kokemus, kannatta harkita ja selvittää.
Minulla ei ole ketään tuttua, joka olis käynyt kansanopiston ja siksi haluaisin kuulla enemmän.
Millainen vuosi se siellä oikein rehellisesti kerrottuna oli.
Olis hauska kuulla niin hyvät asiat kuin ne kommelluksetkin.
Samahan tuo olis hakea sinne, vai onko varmaa pääsyä kaikilla sinnekkään.
Reisjärvi nyt olis lähin. Jos hakis kaikkiin, niin varmaan johonki näistä pääsee.
Joten sinä opiston käynyt, kerroppa, mikä oli mukavinta ja mistä et pitänyt.
Miten uskottomat ja uskovaiset sopeutui siellä keskenään.
Jos sinua ei tällä hetkellä opiskelu kiinnosta ja haluat pois kotoa, niin paras vaihtoehto olisi, että pyrit töihin johonkin keikkahommia tekevään porukkaan. Siinä kertyisi todellista oppia elävästä elämästä ja talouskaan ei menisi niin kuralle.
Jos olis kahdeksantoista, ei olis mitään ongelmaa päästä töihin. Olin viime kesänä kaksi viikkoa 4H-hommissa, siinä kaikki.
Kesäduunit on kiven takana alaikäisellä, kaupunki palkaa sosiaalisin perustein, jokohan ensi kesänä olis mun vuoroni.
Juttelepa opon kanssa. Joskus jatko-opintoihin on vaikea päästä ja ne pisteet, jotka saa hakeutuessaan suoraa peruskoulun jälkeen opintoihin ovat kultaakin kalliimpia.
Suomeksi:
Todistus suoraa peruskoulusta = enempi pisteitä
Sama todistus välivuoden jälkeen = vähempi pisteitä
Ainakin oli pari vuotta sitten, kannattaa tarkistaa!
Juteltu on. Kansanopistosta en ole kehdannut puhua Opolle. Nyt on sellanen tilanne, ettei opiskelut maistu, ku pitäs saada huilia välillä. Mä vaan ajattelin, jos siellä kansanopistossa vois vähän miettiä ja ottaa rennommin.
Eikös ne monetki mene siksi, kun eivät oikein tiedä, mitä tekisivät, kai se siellä sitten selviää.
Viimeistää siinä vaiheessa lulee ilmi, kun palautat yhteishakulomakkeen koodilla 000 ( = ei osallistu yhteishakuun) ja sinulta tivataan miksi et hae, ethän vain aio jäädä vain kotiin... (opon on vähän pakko, joutuvat yleensä tekemään tarkan tilityksen jatko-opintoon hakeutuvista...)
Opo kuitenkin pystyy sanomaan nykyisen pisteiden laskukaavan, olisiko haittaa/hyötyä jatko-opintojen kannalta. Osaa myös selvittää saako opintorahaa kouluun vai ei. Muista en tiedä, mutta ainakin Ranua on kallis (voi olla muutkin, ja joo,joo, kaikki on suhteellista...)
Älä missään nimessä mene.
Siellä tapahtuu ihmeitä ihmisille. Syytä on hankala sanoa. Ehkä siksi että siellä on niin valtavan uskonnollista se elämä, ja päät hajoaa. Osasta tulee yliuskovaisia,outoja. Osa sitten ratkeaa polulta ottamaan kaljaa ja kuuntelevat maailmallista musiikkia jnejne.
Minulla ei ole mitään muuta kuin huonoja kokemuksia opistosta. Nuoret ovat opistoiässä niin herkässä kehitysvaiheessa, ettei opiston elinympäristö ole paras mahdollinen paikka (sisäoppilaitos).
En nyt tota oikein usko, mutta jos olet itse siellä olut, voisin uskoakkin.
Ihmeellistä kokemuksesi. Oliskohan jollakulla toisella toisenlaisia kokemuksia.
Olen kyllä jotain kuullut railakkaasta menosta siellä ja siksi haluisin olla siellä mukana.
Se meno saattais kiinnostaakkin.
Hei!
Eli minun pikkusiskoni on tällä hetkellä Ranuan opistossa. Hänestä on tullut todella uskonnollinen, nimenomaan lakiuskovainen.
Opistossa opiskelu ei ole niin vaativaa kuin opiskelu muuten. Monet pitävät siellä ikään kuin välivuoden ja miettivät, mitä haluavat seuraavaksi opiskella. Opistossa voi ottaa rennosti ja laiskotella, jos haluaa, mutta mitään bileitä ja "meininkiä" siellä ei ole. Ohjelmaa saattaa silti olla lähes aamusta iltaan, vaikka oppitunteja ei olisikaan, mm. erilaisia hartauksia ja seuroja sekä harrastusryhmiä. Uskonto on usein pakollinen oppiaine ja nimenomaan vanhoillislestadiolainen uskonto, ei mikään "neutraali" uskontotieto.
Omista sisaruksistani kaksi on jo käynyt opiston. He viihtyivät siellä todella hyvin. Kolmas lopetti kesken, sillä hän ei kestänyt yksityisyyden puutetta (Ranualla ei omia huoneita) ja jatkuvaa "hulinaa", koskapa ei ole niin sosiaalinen luonne.
Sosiaalinen paine johtaa tietenkin siihen, että uskonnollisista tilaisuuksista on vaikeaa luistaa. Myöskään veljellisistä neuvojista ei ole puute.
Voisit kysyä opolta myös oppisopimuskoulutuksesta. Siinä hankitaan ammatti työn ohella, minkä lisäksi osallistutaan muutamille teoriakursseille.
Kaikkea hyvää ja iloista kevään alkua
Lena82
Kyllä varmaan opistoissa on menty paljon eteenpäin niistä alkuajoista. Koko ajan on laajennettu ainakin Reisjärven opistoa, jossa itse olin.
Nyt se on moderni rakennuskompleksi ja opiskelijalla on lokoisat oltavat hienoissa tiloissa.
Silloin kun itse siellä olin vuosikymmeniä sitten, olivast tilat melko ahtaat ja puutteelliset.
En meinannut millään sopeutua alkuun varsinkaan asuntolaelämään.
Tupakointi oli silloin sallittua asuntolatiloissa ja kun suurin osa oli tupakan viljelijöitä, oli melkoinen kärsimys asua tiloissa, joissa leijui aina kaamea tupakansavu ja kun ei itse polttanut.
Meno oli rajua. Metelöintiä yökaudet, kahvinkeittoa, tupakan polttoa ja kujeilua, kortinpeluuta, mankan soittoa ja vaikka mitä.
Opistoelämään kuuluu irrottelu, kun ollaan päästy ensi kertaa vapauteen kodin tiukasta ilmapiiristä.
On se nyt varmaan paremmalla mallilla, mutta nuoruuteen kuuluu silti eittämättä irtiotto.
Kas, sinua Reinhard ei olekaan näkynyt linjoilla tai sitten en ole lukenut tai tunnistanut.
Itse olen tosiaan ollut tuossa samaisessa opistossa 80-luvulla. Olen kuullut minkälaista siellä oli pahimmillaan 70-luvulla ollut. Siihen verrattuna me olimme oikeita pikku pulmusia. Yövalvomista ei ollut ollenkaan, tyttöjen asuntolassa, pojista en voi tietää. Kun en itse polta, en ole kiinnittänyt huomiota siihen oliko tupakkamiehiä ja naisia, mutta kautta aikojen kai heitä jossakin määrin on ollut.
Sisällä ei tuohon aikaan tietenkään enää poltettu.
Itselleni se oli todella hyvä ja antoista vuosi, jolloin henkilökohtainen uskonelämä selkiytyi ja pitkäaikaisia ystävyyssuhteita solmittiin. Mutta tiedän sellaisia, kenelle opisto ei ole ollut sopiva paikka. Jos ei ole asenne mennessä kohdallaan, sieltä kyllä löytää ne kaverit, joiden kanssa laittaa väärän vaihteen päälle.
Ammattikoulussa saa koulutuksen ammattiin ja sitä kautta pääsee työelämään. Jos työnteko maistuu ja lukeminen ei maistu, ei kannata miettiä enempää. Hyvä ammattimies tienaa leipänsä ja kokee tyydytystä elämästään. Usko pois.
onko siitä haittaa vaiko hyötyä sulle. Jos olet renttumielellä ja helposti suostuvainen ei-sallittuun toimintaan, niin ei varmaan kannata mennä. Toisaalta muuallakin saattaisit sortua yhtä lailla... Mutta ehkä tällainen yhteisöasuminen lisää tunnelmaa ennestään. Kyllä opistossa jotkut voivat siis rellestää. Jos taas on kunnollinen, pysyy kyllä pois tällaisista porkukoista. Se hyöty varmaan, että saa ystäviä joka tapauksessa. En tiijä, löytyykö ketään, ettei olis saanu siellä yhtään ystävää...
Kaiken kaikkiaan oma mielipiteeni;
jos osaat sanoa: ei ja olet hyvien tapojen kannattaja, harkitse menemistä < ehkä kannattaa.
Jos taas sorrut kaikkeen etkä voi sanoa ei, ehkä ei kannata mennä.
Ite olen käynyt opiston reisjärvellä ja se vuosi oli älyttömän hyvä. Oma uskonelämä vahvistui ja opiston jälkeen oli ainakin vähän aikaa helpompi tunnustaa olevansa uskomassa. Ja sit, voithan sä hakea nyt kouluun ja jos pääset, niin lykätä ammattikouluun menoa vuodella. Jos et tykkää pänttäämisestä ja lukemisesta, niin käytännön työn linja voisi olla sinulle hyvä ratkaisu. Mä en ole varma, voitko sillä linjalla korottaa matikkaa ym. numeroita, mutta siitäkin voi linjanohjaajan kanssa sitten keskustella, mikäli numeroita haluat korottaa. Ja aika paljon siellä on uskonnollista ohjelmaa, mutta se on hyvä, niillä tunneilla ja tilaisuuksissa oppi tietämään paljon enemmän raamatusta ja esimerkiski uskonnon tunnit oli mielenkiintoisia, kun siell käsietltiin paljon itseä koskettavia aiheita. Ja jos susta tuntuu, että et oikein tiedä, ollako uskomassa vai ei, niin mene ihmeessä opistoon! Suosittelen, siellä monet asiat selkiintyvät!
Ite kävin aikoinaan opiston ja mulle se teki ainaki hyvää. Koulu meni huonosti, en ollu uskomassa ja kaveripiirissä roikkuminen ei kiinnostanu yhtää, ku paras kaveri oli alkanu just seurustelee yms. Opistossa muutuin aika paljon, en yliuskovaiseksi tai mitään, mutta opin elämään fiksusti ja sain huippuja kavereita. Opistossa vietetty aika oli mitä parhainta, tehtiin källejä, pidettii hauskaa ja juteltii kaikista maailman asioista. Oli TODELLA hyvä vuosi. Tupakkaa saa vanhempien luvalla polttaa, mutta minä lopetin tupakoimisen opistossa. Myös uskonasiat on sen jälkee ollu aikalailla kunnossa, lähinnä ystävien takia.
Esimerkiksi vois sano opistostamme yhen jätkän, joka ei ollu opistoon tullessa uskomassa, eikä oikeastaan koko aikana, ja teki kaikkea tyhmää ja oli aina vaikeuksissa..Opiston loppupuolella hän alkoi seurustelemaan ja on nykyään uskomassa ja kaikki asiat muutenki hyvi. Mutta opistoa EN suosittele sulle TOSIAANKAA jos menet vain rellestämään, riehumaan, saamaan kavereita ja seurustelukumppania. Opisto maksaa paljon, 300 e/kk kaikki muut. Jämsä on ehdottomasti paras. Kyllä siinä pitää jotain tehäkki, ei ehkä opiskella, mutta siellä seuroissa yms. käyminen on suotavaa ja varmasti vaan hyväksi!
Tupakkalaki on aika ehdoton. Siitä ei löydy pykälää "vanhempien luvalla". Onko muka valtionapua nauttivan oppilaitoksen varaa rikkoa lakia? Aika uskomatonta!
Huh, kallista tosiaan, kun 300€ kuussa muut.
Saako alaikäinen edes opintolainaa.
Kiinnostava oli kuulla juttus.
Jos siellä tutustuu johonki kivaan tyttöön, vois elämäki muuttua toiseksi.
Vanhemmilta ei kyllä tupakointii tuu lupaa.
Mitä sitten tapahtuu, jos ei ole lupaa ja polttaa.
Kuulostaa kuiteski aika hienolta tuo opistovuotes, joten panen hakemukset vetään Jämsään ja Reisjärvelle.
Jos menee oikealla tavalla pitään sinne hauskaa, ei ole rellestämistä ja riehumista.
Muiden mukana jaksaa varmaan käydä niissä seuroissa ja hartaustilaisuuksissa.
Riparillakin oli verraten hauskaa, varmaa opistossa yhtä lailla.
Tunnen hyvin Ranuan opiston (veleni oli siellä mutta lopetti kesken) ja tiedän jotakin lähipiirissä Jämsässä olleiden kautta.
On sanottava, että en pidä täydellisen yhdenmukaisuuden sisäoppilaitosta parhaana mahdollisena kehittymisympäristönä nuorelle. Ystäviä siellä usein onnistuu saamaan, tosin ihan kaikki opistossa olleet eivät ole siinäkään suhteessa tyytyväisiä.
Mutta suurin ongelma on nuoren ihmisen ajattelukykyä tiukasti yhdenmukaistava kasvuympäristö, jossa opiskeluun on liitetty runsaasti yksisilmäistä uskonnollista toimintaa. Uskonnollinen yksipuolisuus rajaa myös sitä mitä voidaan opiskella ja oppia.
Se yhdenmukaisuus ei siedä yksilöllisyyttä, vaan suuntautuu jopa aggressiivisesti erilaisuuteen.
Sellaisella asenteella ei nyky-yhteiskunnassa pärjää!
Suvaitsevaisuus ja kyky ajatella laajasti, silti oman uskonnäkemyksen säilyttäen, vaatisi kehittyäkseen kokonaan toisenhenkisiä kouluja.
Vl-opistoista voisi kehittyä sellaisia mutta se vaatisi niiden voimakasta nykyaikaistamista.