Niin, tuo jive on tosiaan mukava tanssi, mutta mistä löytyisi se tuntuma askellukseen, jotta askel sujuisi edes puoliksi kuten opettajilla? Joo, vuosien harrastuksen jälkeen varmaan alkaa tulla se oikea tuntuma jos on tullakseen, kuten näissä joka tanssin fokseissa. Mutta eikö olisi mitään oikotiejippoa...?
Jiveen notkeutta aloittelijalle
kivaa mutta niin vaikeaa
164533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aika harvoin minkään taidon hankkimiseen oikoteitä löytyy. Ei ole jivekään poikkeus.
Ankaraa toistoa vain. Kun itse 12 vuotta sitten aloittaessani menin paikkakunnan tanssiurheiluseuran lattarikurssille, oli opettajan ohje (vaatimus) jiven suhteen: vähintään 2000 perusaskelsarjaa päivässä. Askeltaa piti joka välissä -tiskatessakin.
Sama se on kaikkien muidenkin tanssien kanssa, valitan.
No siinä mielessä kuulostaa uskottavalta että pitää tosiaankin harjoitella ihan sikapaljon! Monta kertaa lavatanssikursseilla vaan hoetaan että "kyllä se siitä vuosien mittaan tulee..." mutta se on vissi että jos ei heti aluksi anneta riittävän selkeätä ja yksityiskohtaista OHJAUSTA siitä miten pitää vaikka hidastetusti astua ne askeleet että tyyppi varmasti käsittää miten ne pitää mennä, -niin turhaa on odotella vuosienkaan kuluttua mitään parannusta!
Liian monella kurssilla ajatellaan vaan kuvioita ja kähkyröitä ja luullaan ettei perusaskelta ja vartalonkäyttöä sun muuta liikkumista tarvitse opettaa, "koska se tulee sitten vuosienmittaan"...
Tunnen ja tiedän paljon vuosia lavatanssia harrastaneita jotka vetää väh. tuhat exstra-monimutkaista käsihäkkyrää supermonimutkasine askelluskuvioineen, mutta silti perusliikkuminen on lähes samannäköistä kuin olisi vasta aloitettu tanssiminen. Hidas valssi on hyvä esimerkki: vaatisi tosi paljon treenausta ja opastusta, palautetta, kritiikkiä ja ohjausta virheiden pois perkausta että siitä tulee hyvännäköistä! Suurin osa kai osaa suvereenisti pujotukset ja muut kuviot ulkopuolisine käännöksineen mutta vain HYVIN HARVOJEN vuosiakaan harrastaneiden hidas valssi NÄYTTÄÄ hyvältä!
Olen siis sitä mieltä että jos heti alusta asti ei saada kunnollista yksityiskohtaista opetusta esim. jiven tai hitaan valssin perusliikkumisesta, niin ei se kyllä korjaannu "itsestäänkään" vaikka menisi sata vuotta! Sellaisissa tansseissa lisäksi kuin arg. tango, tämä vielä korostuu -turha on opetella monitukaisia häkkyröitä jos perusasiat ei ole harjoiteltuna. Se on varmaan jivenkin kanssa juuri tuo mainitsemasi pitkä ja kivinen tie jolla hyväksi tullaan JOS saadaan opetusta siitä millaista sen pitäisi olla. Itsestään ei mikään korjaannu vaikka tanssisi kuinka kauan, muutenhan suomen lavat olisi täynnä parkettien partaveitsiä, useimmilla monen vuosikymmenen kokemus...
Vuosikausia lavatanssia harrastaneena tiedän kyllä minäkin, että se sulavuus ei tule ihan "tuosta vain". Tanssijoiden harjoittelun tai kokemuksen määrää ei voi määritellä sen perusteella, miltä tanssiminen näyttää.
Tiedän ja tunnen tapauksia, jotka kävivät tanssimassa vajaat 20 vuotta sitten yhtä aikaa minun kanssani ja jotka eivät kuitenkaan tänä päivänä näytä tanssivan yhtään sen paremmin.
Meillä kaikilla on kuva päässämme, miltä tanssimme haluaisimme näyttävän. Aivan eri asia on miten nuo kuvat saisi viestitettyä keholle!
Sitä luulee tanssivansa tyylikkäästi, tosiasiassa naiset ajattelevat, että toivottavasti tuo tallaaja ei minua hae...;)
Olisihan niitä varmaan hyviä ohjeita, mutta niitä on vaikea näin kirjallisesti ja tämän hetkistä suoritusta näkemättä neuvoa.
Paras "oikotie" lienee raha: ota yksityistunteja hyvältä opettajalta. Hyvä opettaja tunnistaa, missä juuri sinulla mättää ja osaa neuvoa juuri sinulle parhaat harjoitteet. Ryhmätunneilla opettajilla ei ole tällaiseen yksilölliseen opetukseen yleensä mahdollisuuksia.
No jos nyt puhutaan lavatansseista niin jiven ja hitaan valssin oikeaoppisen askeltekniikan voipi unohtaa samantien. Jiveä ei jaksa tanssia oikealla tekniikalla kovinkaan montaa kappaletta illassa, sama koskee hidasta valssiakin. Hitaassa valssissa myös korostuu tanssilavojen tilanahtaus ja naisten olematon tanssitaito.
Kilpatansseissa voi sitten treenata asiantuntevassa (?) ohjauksessa niin pitkälle kuin kärsivällisyys riittää.
E-tason tekniikka taidot riittää lavatansseissa. Eikä sitäkään pääse hyödyntämään.
Mikä on jiven oikeaoppinen askellustekniikka. Suhteellisen lyhyen ajan kuluessa jouduin opettelemaan jiveen selkeästi kolme erilaista askellustekniikkaa ja baunssia. Tai baunsseja oikeastaan neljä. Vähän tietysti makuasia mitä pitää askellustekniikkana ja mitä baunssitekniikkana tai ehkä tyylinä. Viimeisimmät oli sellaisia, että niitä ei oikein lavoilla voinut tanssia - katselmusluokassakin.
Lavatyylejäkin on niin, että voi tanssia vaikka koko illan jiveä ja korkeintaan tulee vähän lämmin. Tai sitten voi vetää itsensä läkähdyksiin yhden biisin aikana.
Siellä missä harrastetaan paljon boogiwoogia, myös jive on muotoutunut aika paljon askellustavaltaan bw:n kaltaiseksi.
Olen kuitenkin sitä mieltä että jiven tekniikka ja askellus ovat kaikesta huolimatta aika kevyitä.
Itse olen todennut etten todennäköisesti tule koskaan lavatanssin ryhmätunneilla oppimaan sellaista vartalonkäyttöä, joustotekniikoita ja askellusta joista haaveilen. Ainoa tie voisi olla korkeintaan mahtava määrä yksityistunteja. Siksi olenkin päättänyt määrätyn ajan kuluttua aloittaa kilpatanssin alkeispuolella. Tarkoitus olisi siellä olla niin kauan että saan tanssini näyttämään edes sinne päin mitä tavoittelen. Se on vielä kohtuuhinnalla toteutettavissa oleva visio meikäläisellekin.
Siihen asti... yritän käyttää mahdollisimman paljon peiliä ja vaadin joka kurssilla opettajalta kritiikkiä/kommentteja yksittäisiin asioihin mitä kohtaa pitäisi parantaa. Yritän myös keskittyä siihen että treenaisin kerrallaan vain yhtä tanssia ja mahdollisimman perusteellisesti alkeista lähtien. Olen huomannut että kun ollaan juuri kurssilla opettelemassa jotain tanssia niin on aika turhaa yrittää saada opettajaa (olipa hän kuka hyvänsä) kiinnittämään erityisempää huomiota omaan tanssiasentoon tms. Siksi olen ottanut lähes jatkuvaksi tavakseni pyytää kurssin loputtua voisinko henkilökohtaisesti näyttää miten tanssin ko. kohdan ja voisiko opettaja sitten kommentoida tuota suoritusta. Näin olen saanut parhaat ja yksityiskohtaisimmat vinkit korjattavista asioista koska opettajalla ei juuri ole muuta niin hänen on "pakko" keskittyä asiaan. Se ei yleensä vie montaakaan minuuttia näyttöineen, kommentteineen kaikkineen. Yritän jatkuvasti katsella esim. sen tanssin kilpa- tai muita todella hyvältä näyttäviä suorituksia aina kun se on vaan mahdollista ja imeä itseeni mielikuvia siitä miltä sen PITÄISI näyttää kun se näyttää hyvältä. Sitten vertaan kotona harjoitellessa omaa tanssia tuohon mielikuvaan avaamalla verhot pimeään aikaan ja täydet valot tupaan ja siinähän on olohuoneessa melkein seinän kokoinen peili! Joskus vietän paljon aikaa katselemalla esim. kilpailusuorituksia, niistä voi oppia paljon sitä mitä KOHTI täytyy pyrkiä...
Tämä olikin jiven osalta hyvä kysymys. Itse muistelen että minullekin on kilpatanssipuolella opetettu kahdenlaista tekniikkaa. Käsittääkseni tästä on saatu aikaiseksi oppiriitojakin alan piireissä.
bw:n askellustapa on kevyempi kuin kilpatanssipuolella opetettava nilkan voimakas käyttö ja siten sopii hyvin lavakäyttöön. Mielestäni askeleen voi ottaa myös suoraan koko jalkapohjalle. Ei se tee tanssista sen huonomman näköistä kunhan hallitsee kehonsa muutoin.
Makuasia mitä pitää kevyenä ja tietysti kuinka homman tekee mutta minkä tanssin tekniikka on sitten raskaampaa?
Se baunssi kannattaisi kuitenkin opetella kunnola -ja varsinkin omaksua lihasmuistiin tallentuneena. Monessa muussakin tanssilajissa sitä nimittäin tarvitaan.
Monet r'n's -tanssien kuviot ovat yhteisiä mm. salsan kanssa. Erona kuitenkin sekä askellus (salsassa flat) että käsien vaste, joka salsasta puuttuu kokonaan.
Menevät ehkä lajit sekaisin, jos ei jiveen ja sen sukulaisiin lavalla löydy baunssia automaattisesti.
Sitäpaitsi ehtii huomattavan paljon nopeampaan musiikkiin tanssimaan, kun baunssi tulee itsestään.
Kuten aiemmin kirjoitin jotain siihen suuntaan, että jiveä voi tanssia koko illan kevyellä tekniikalla niin että tulee korkeintaan hiukan lämmin. Tai sitten niin raskaalla tekniikalla että ykden biisin aikana läkähtyy.
Jiven päkiäaskeleet mahdollistavat nopeahkoissakin kappalaissa aika kevyen tanssimisen. Ja kun koko iskun askeleet tanssii päkiäpainotteisesti, niin vielä kevenee. Kun jiven nopeus nousee lähelle kahtasataa iskua minuutissa, niin askellustekniikka määräytyy sen mukaan mitä yleensä ehtii tekemään - ja tanssin "virallista" askellustekniikkaa ei ole enää olemassakaan.
Kulkeehan bw:n askelluskin nopeilla kilpanopeuksilla käytännössä kaikkia askeleet päkiällä tai päkiäpainotteisesti. Eli siinäkin romuttuu kaikki askellustekniikka mitä bw-lavatanssikursseilla opetetaan.
Väittäisinkin että jivestä löytyy hyvinkin raskas tekniikka ja erittäin kevyt tekniikka.
Myös , sellaista asia olen käyttänyt kuin soitonkin harjoittelussa eli kehon kieleen eli tulkintaan vaikuttavana tekijänä. (Ainakin pyrin siihen)
Jiven kuuntelu. Siis oikea kuuntelu eli menttaalli tanssi. Johon sen mielikuvan siitä "hyvästä ja oikeasta" omalla tavalla hahmottuneella tai siitten opettajan tuomana tai videon näyttämänä se kehon kieli siitä miltä sen tahtoisit kohdaltasi näyttävän.
Tätä voi tehdä missä vaan.
Myös yksi ehkä tärkeä asken linee seettä se "opetuksen" jälkeinen oppimisjäykkyys muutuu rentouden ja nauttimisen ja uskalluksen tuomaksi letkeydeksi suhtautumisessa. Jolloin keholla on lupa tulkita ja askelluksella on luonnolisempi tarve olla hyvä.
nm: mielenliikkeistä kehon kielessä..........
Jopa oli taas asia esitetty epäselvästi!
Kolme kertaa luin läpi edellisen viestin ja vielä oli epäselvää. Joko olen väsynyt tai edellinen kirjoittaja oli väsynyt tai hän ei ole suomesta syntyjään... ;))
"väsynyt" no se oli oikein todettu. Anteeksi,näin mutta tarkoitus oli sanoa.
Menttaali harjoitus musiikkia kuuntelemalla. Kun se askellus on tai tulisi olla tiedossa niin se kuuntelun merkitys on auttava asiaan.
Edellä kerottiin että jokaisella on mielikuva siitä omasta tanssistaan mitä sen tahtoisi olevan. Sitä kai jokainen hakee eli saada se ensiksi tuntumaan itsestä hyvältä ja välittää se muille ja että se olisi toivotun "näköistäkin".
Eli kun kuuntelee musiikkia ja sitä rytmiä mihin tanssisit jiwen. Lähtee kehosi elämään siten kuin se mielikuva ohjaa.
En tiedä onko tää vielä niin "väsynyttä"
Vaikka olisi miten hyvä mielikuva itsestään tanssimassa jotain määrättyä tanssia, ei se pelkästään auta. Olen aikoinaan opetellut mallia katsomalla ja juuri mielikuvilla mm hitaan valssin ja kävelyhumpan (=perusteet). Nyt tuntuu siltä, että jiveen vaaditaan paljon muutakin. Kursseilla käydään kyllä ahkerasti koko ajan, katsotaan nyt, mihin tässä päädytään...
ei niin riitä ja ei niin ollut tarkoitus sanoakkaan, mutta kun kysyjä kyseli muita keinoja myös kuin pelkän askelluksen. Eli apukeinosta oli kyse vain..
saa nähdä mitä kaikkea ehtii tekeen ennen kesää,,
Paras tai ainakin yksi parhaista keinoista on todellakin tuo peilin (tai ikkunan) edessä tanssiminen. Valitettavasti monessakaan lavatanssisalissa ei ole peilejä, mutta esim. bailatino/latinos ym. paikoissa on, mikä selvästi nopeuttaa tanssin oppimista. Toinen hyvän keino on videointi, mutta sekin on vähän hankala järjestää.