Kuinka olette muut vl-naiset jaksaneet kieltäytyä mielestänne epäsopivista ei-vl-miesten ehdotuksista? Esim elokuviin menosta? Uskon että meissä vl-naisissa on paljon sellaisia, joita nimenomaa muut kuin vl-miehet "yrittelevät" enemmän.
Kuinka olette jaksaneet
kieltäytyä?
272598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
vonkaajia on riittänyt ei-veeäl-miehissä.
Usko on antanut kaiken voiman kieltäytyä kaikesta, mihin he ovat pyrkineet.
Vaan epäuskoinen. Olen epäuskoisesta kodista. Mutta en käynyt tansseissa, en maalannut, en tupakoinut, enkä käyttänyt alkoholia.
Aina niin kauan kun muistan jo lapsena olen ajatellut taivasasioita vakavuudella. Ja olen toivonut löytäväni uskon.
Tämä uskoon tulo tuli alle kakskymppisenä.
Sitä ennen oli pojat yrittäneet joskus jotakin puhuakin minulle. Mutta olin ujo. Enkä oikeastaan ollut kiinnostunut kovin nuorena poikaseurasta. Enkä uskaltanutkaan, koska pelkäsin, että jos se epäonnistuu. Ja siirsin sen tulevaisuuteen, mutta kuitenkin rukoilin itsekseen, että Jumala sen asian järjsetäis, että löytäsin uskovaisen puolison.
En myös tiennyt juuri mitään mitä kodin ulkopuolella oli, mm. seuraelämästä.
Koska en käynyt juuri missään. TV oli kotona, oli työt ja koulu, ja enimmäkseen sitä kautta tapasin ihmisiä. Paitsi sukulaiset, ja
perhetutut.
Kun tein parannuksen opisekelin silloin. Ja eräs poika kiinnostui minusta ja se taisi olla molemmin puolista. Ja parannuksen teosta ei ollut kuin noin vuosi aikaa.
Mutta epäilin kovin, että mahtaako tämä epäuskoinen poika edes minua ymmärtää. Koska heti nelkein, kun tein parannuksen, ymmärsin, että lapsirajoitus on syntiä ja TV myös.
Niin kun koulu loppui,Jumala johdatti minut kaus tältä paikkakunnalta. Tämä poika oli yrittänyt etsiä minua.
Mutta tälle uudella paikkakunnalle matkusti myös toinen uskovainen VL nuori. Joka oli vasta parannuksen tehnyt. Ja niin me erään kerran seuroista lähdimme yhdessä ja siitä alkoi seurustelu ja sen jälkeen avioliitto.
Uskon, että kun olin rukoillut Jumalalta uskovaista aviopuolisoa, että Jumala varjeli minut tältä epäuskosen kanssa avioliitolta, En muuta selitystä ole löytänyt asialle.
Esimerkillinen olet ollut.
En voi muuta kuin ihailla toimintaasi. Itse olen yrittänyt pitää rajaa epäuskoisiin tai ei samassa uskossa oleviin. En tiedä kuinka pelkästään kaveruus ei vl:n kanssa onnistaa, jos itsellä ei esim oo tunteita, mutta kaveriseuraksi kelpuuttaisin jonkun. Eihän niitäkään kumminkaan varmaan ikinä liikaa ole.
vähän alle kakskymmppisenä. Mutta se itsesuojseluvaisto varmaan oli Jumalan antamaa. Koska rukoilin nuorena jo ennen uskoon tuloa, että löytäsin uskon ja uskovaisen aviopuolison.
Ei siinä mitään malliuskovaa tarvi siis olla, jos ei ole ollut ollenkaan uskovainen. Se on ollut kaikki Jumalan varjelusta, mistä on säästynyt.
Muttta olen lapsena eri pyhäkoluissa kulkenut. Se on eri asia.
että miksi sanoit, että olen ollut malliuskova.Oliko tuo tarkoitettu piikiksi? sitä tässä ihmettelen.
Selvennykseksi, että tässä maailmassa on kumpaakin äärimmäisyyttä. Toiset ovat niitä jotka ovat arkoja, ja heillä ei ole varaa tehdä tyhmyyksiä. Ja he pelkäävät tätä maailmaa esim. sen kautta jos kuulee jotakin pahaa tai vaistoaa ja heille tulee pelko ja Jumalan pelkokin voi tulla sitä kautta.
Ja turvattomuus, että miten minulle käy?
Tällainen on varmaan monia ihmsiä ajanut Jumalan puoleen kääntymään. Ja nuorena on moni ihminen herkkä ja vastaanottavainen monille asioille. Itse olen ajatellut, että jos ei löydy mitään parempaa, elämä on turhaa. Ja ei ole mitään minkä päälle voi perustaa esim. avioliittoa, omaa elämää, tulevaisuutta ym. Koska sydämmessä oli vaan pelkoa ja turvattomuutta tulevaisuudesta.
Silloin oli kaikista varmin keino, torjua kaikki. Kunnes usko löytyi, ja Jumala antoi ymmärtää uskon kautta, että missä on se oikea perustus ja turva on.
sen vilpittömästi...
Eihän tuo mitään, jotkut ei-vl-miehet ovat ehdotelleet vl-naisille todella törkeitä ehdotuksia, kuten: "Lähdettäisiinkö huoltoasemalle katsomaan TV:stä olympialaisia?"
Joopa joo :)
tehty todella törkeitä ehdotuksia.Ehdotettu seksiä
ja kaikenlaista vaikka en ole antanut mitään aihetta.Pukeudunkin hyvin asiallisesti, en esim.koskaan ole käyttänyt edes minihametta enkä käytä tiukkoja puseroita tms.Sitten on kosittu ym.
Usko on antanut voimaa kieltäytyä kaikista riettauksista ja avioliittotarjouksista.
Nykyinen avioliittoni on tosin onneton.
Kyllähän sitä joskus ajattelee että olisin varmaan saanut paremmankin miehen.
Viimeksi chatissa. Ehdottajana vieläpä vl, ainakin sanoi olevansa.
Teillä on välillä aika hassuja ajatuksia. Miksi ei-vl miehet olisivat enemmän kiinnostuneita teistä vl-naisista? Taitaa olla vain narsistinen ajatus. Sitä en tietenkään kiellä, etteikö joku teistäkin olisi kiinnostunut. Mutta enemmän kuin...vl-miehet?...vai enemmän teistä kuin ei-vl-naisista? Ei täsmää. No enhän minä tiedä, kuinka laiskoja vl-miehet ovat "yrittelemään".
tämä ei lie narsistista puhetta, mutta voin todella vakuuttaa Sinulle, että ei-veeäl-miehet ovat olleet minusta todella kiinnostuneita eli vientiä on.
Vl-miehet eivät ole olleet kiinnostuneita, mikä on hämmästyttävä piirre heissä kun vertaa.Lienevätkö sitten näin sukupuolettomia olioita?;)
Mä luulen, että kysymys on kyllästyneisyydestä, siitä että vl-miehet saavat kyllikseen katsoa vl-naisia ja niitä on runsaasti, ne eivät karkaa mihinkään. Ja on ennenkaikkea vaikea valita sieltä. Toisaalta rakkaus ei vaan syty, vaikka naisia onkin paljon, tai joilla syttyy, niin menevät aika nuorena naimisiin. Miehistäkin osa jää vanhaksipojaksi ja sitten tulee myös tämä paljo puhuttu "epätoivon" näky naisten keskuuteen, mitä ei tietenkään pitäisi toisista sanoa, koska ei voi tietää... Voihan olla niinkin, että nämä yksinäiset naiset ajattelevat tekevänsä työtä, ostavat joskus omakotitalon, auton, matkustelevat ja adoptoivat lapsen. Rahallisesti ei varmaankaan monellakaan naisella (yksinelävällä) ole pidemmän päälle vaikeuksia...
Vaimoni kysyi tuota samaa minulta, mitä sinä kyselet tältä palstalta. Hänellä oli samanlaisia kokemuksia nuorena aviottomana naisena eläessään kuin sinulla. Siis ei-vl-miehet osoittivat paljon enemmän kiinnostusta häneen kuin vl-miehet.
Ajattelen tuon kiinnostuksen osoittamisen tai osoittamatta jättämisen vl-miehillä johtuvan siitä, tai ainakin itselläni aikanaan johtui, että varoisi loppuun asti antamasta mitään aihetta, ellei ollut itse varma kiinnostuksestaan. Ei halunnut antaa kenellekään naiselle kovin heppoisin perustein mitään aihetta olettaa yhtään mitään. Ei halunnut mahdollisesti pahoittaa kenenkään mieltä. Tämä on sitä uskovaisten vastuunottamista matkaystävistään.
Tiedän, että se hivelee monen mieltä kun vastakkainen sukupuoli osoittaa kiinnostuksensa, parantaa varmasti myös meidän itsetuntoammekin mutta toisaalta täytyy muistaa vastuun toinen toisistamme. Vastuun siitä ettemme omalta puoleltamme aiheuta turhia (sydän)suruja kenellekään. Kumpi sitten on viimekädessä fiksumpaa käytöstä vl-miesten tai ei-vl-miesten?
Uskovaisten miesten varovaisuutta tuossa asiassa lisää tietenkin sekin, että jotkut vl-naiset ottavat aiheen olettaa miehen kiinnostuksesta hyvin pienistä asioista, asioista joista mies ei todellakaan tarkoittanut yhtään mitään. Minullakin on kokemuksia tällaisesta, niin monella muullakin miehellä. Sain jokusen kirjeen tuiki tuntemattomilta uskovaisilta naisilta, jossa he kertoivat katseeni tai eleeni tai sanani jossakin yhteydessä heidän mielestään tarkoittaneen kiinnostustani heitä kohtaan. Enkä todellakaan ollut tarkoittanut yhtään mitään, ei ollut sisarten kasvot edes jääneet mieleeni.
Tämä vielä lisäsi itselläni varovaisuutta.
Toivottavasti kirjoitukseni auttoi edes hieman valaisemaan asiaa.
ihan katsomisesta ollaan otettu??
Itse en jaksa katsojista hirveenä välittää. Yleensä ne ei johda mihinkään. Mutta mä oon ottanu mm. seuraavista asioista jotain, siis luullut jotain: 1) mies kehunu mailissa ulkonäköäni, 2) mies tullut juttusille vaikka ennestään tuntematon ja sanonut että on nähnyt minut aiemminki jossain (mä sen sijaan en aiemmin oo huomannu tätä) , 3) mies pyytänyt minua tekemään jotain, 4) mies tullut kotipaikkakunnalleni seuroihin vaikka ihan muualta... Noista edellämainituista kaksi ensimmäistä tapausta olen selvittänyt; tyyppi ei oo silti kiinnostunu minusta. Kaksi viimeistä tapausta sen sijaan jo selviä, menneet naimisiin. Tapauksista kolme tyyppiä aiheutti minussa ihastumisen. Ja kahta niistä (tapauksen 1 ja 2) en olisi varmasti edes huomannut, saati itsestään lähtenyt ihastumaan...
Nämä kaikki tapaukset siis vl-miehiä.
vielä ehkä tapaukset 1 ja 2 olivat epävarmoja. En osannut täysin tulkita heidän kiinnostustaan. Ehkei riittävää, sellainen kuva...
Mulle on ihan suoraankin sanonut yks miespuolinen kaveri, että haluaisi vl-vaimon itselleen. Ja tämä tyyppi siis ei ole itse vl.
Minua on kyllä ahdisteltu ry:lläkin, mutta kaikki se juttu oli aivan sairasta, ei normaalia, eikä johtanut mihinkään.Vl-seurustelukulttuuri on mielestäni epänormaalia, sellainen kokemus minulla on valitettavasi tullut.Itse en ole kuulunut näihin "epätoivoisiin."
ovat kiinnostuneita vl-tytöistä.
Miksei olisi.
Koska vl-tytöillä on irralliset suhteet vieraita, he ovat luotettavia.
He ovat oppineet tekemään työtä ja ajattelemaan ison perheen vuoksi muita ihmisiä ja ottaamaan toisista ihmisistä vastuuta.
vuoden verran vl, kun olin jo naimisissa vl-miehen kanssa.
Vaikka yritin estää ja panna jarruja niin näin vaan kävi.:)
Kerro hieman itsestäsi ja foto olisi tärkeä, kiitos.
tuossa tuli toisen miehen kommentissa aika hyvin omiakin ajatuksiani.
"
Ajattelen tuon kiinnostuksen osoittamisen tai osoittamatta jättämisen vl-miehillä johtuvan siitä, tai ainakin itselläni aikanaan johtui, että varoisi loppuun asti antamasta mitään aihetta, ellei ollut itse varma kiinnostuksestaan. Ei halunnut antaa kenellekään naiselle kovin heppoisin perustein mitään aihetta olettaa yhtään mitään. Ei halunnut mahdollisesti pahoittaa kenenkään mieltä."
Toisaalta piiritkin on pienet ja on siinä omakin ylpeys, ettei niin kevyesti ala flirttailemaan, vaikka joku vähän kiinnostaisikin. Haluaisi olla varmempi kiinnostuksestaan ennen kuin tekee aloitteen.
Olen kokenut törkeää flirttiä ry:llä, mitä tehtiin ihan vaan huvikseen ilman mitään tarkoitusta.Se oli aika aavemaista touhua.Turhaan siinä puhutte yhtään mitään.
että jos ei tee mitään aloitetta, niin ei välttämättä tule ikinä mitään. Jos vain jää ns odottelemaan ja varmistelemaan. Isoilla paikkakunnilla samoihin piireihin ei välttämättä pääse ja on paljon vl-naisia, jotka eivät esim usein pääse iltakyliin, jossa miehiä. Jos aina siirtää ja siirtää asiaa, niin ei ole riittävän kiinnostunutkaan. Tämä kohde saattaa häipyä muualle tai sitten itse löytää toisen kohteen tilalle. Kyllästyneisyys laittaa siirtämään asiaa.
Mä oon kuullu sellaistakin, että jos miehiä kysyy iltakylään, niin ne itse valkkaa lopulta kyläpaikan. Voi sattua, että useita kutsuja tulee. Varmempi jättää kutsumisen miehen hoiviin, tai niin että ei ainakaan mene itse mitään juttelualoitettakaan tekemään miehelle. Eri asia, jos tämä jollain tapaa huomioi. Sitten voi vaikka kyläänkin kutsua. Muussa tapauksessa ei kannata!
tuollainen, kuten kerroit. En sitä tarkoitakaan, että kaikki olisivat samanlaisia. Itse luonnollisesti puhuin vain omakohtaisista kokemuksistani. En tee aloitetta helposti, "törkeästä flirtistä" nyt puhumattakaan. Vaikka meidän miesten oletetaan olevan vähemmän tunteellisia kuin naisten, niin kyllä meistäkin varmaan aika moni ottaa toisetkin huomioon eikä tahallaan leiki kenenkään tunteilla.
Odottelijalle voi jäädä luu käteen. Mutta ehkä moni odottelee siksi, ettei ole sopivan oloista vapaata ihmistä tullut vastaan.