Voisiko joku vääntää minulle rautalangasta erään asian. Olen näistä keskusteluista ymmärtänyt, että ei vl:llien kanssa ei oikeastaan saisi olla tekemisissä, tuovat huonoja vaikutteita ja sen sellaista. Meitä on kuitenkin kutsuttu esim. vl työkavereiden lasten ylioppilasjuhlille. Tähän asti vierailut ovat olleet mukavia, ainahan on kiva juhlia:) Mutta näistä tämän palstan kirjoituksista on tullut ikävä tunne. Oikeastaan ette saisi olla syntisen kanssa tekemisissä, mutta kun tuovat mahdollisesti rahalahjan (ainakin meillä tapana) niin vääräuskoisenkin seura kelpaa ja hymyillään (ja samalla ajatellaan että kadotukseen tuokin on menossa).
Toivottavasti joku osaa tämän parhainpäin selittää. Ahistavaa ajatella että mukavat työkaverit voisivat olla niin kaksinaamaisia ja ajatella meistä muista niin pahaa.
Toivottavasti joku osaa tämän parhainpäin selittää. Ahistavaa ajatella että mukavat työkaverit voisivat olla niin kaksinaamaisia ja ajatella meistä muista niin pahaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
mistä sinä olet sen käsityksen saanut että ei vl:t eivät olisi tervetulleita meidän seuraan
itse olen käynyt monissa juhlissa joissa on vain muutama tai ei ollenkaan vl:ä (ja vienyt rahalahjankin )
olemme myös tekemisissä kaikenlaisten ihmisten kanssa ja ei vl:ssä on myös monta todella hyvää ystävää
meillä oli myös lakkiaiset ja siellä oli naapureita ja he olivat todella tervetulleita ja toivottuja vieraita mutta saa myös vl.N juhliin tulessaan tuoda lahjan , eikö se ole normaalia .
eli uskon että olet todellakin toivottu vieras. eikä ihan kaikkea kannata uskoa mitä täällä kuulee vaan kannattaa paremmin uskoa ja luottaa siihen mitä näkee ja kuulee henkilökohtaisesti
en vieläkään tiedä, että missä opetetaan niin, ettemme saisi olla ei-uskovaisten kanssa tekemisissä.Meillä ainakin on ystäviä ja tuttavia laidasta lukien ei-uskovaisissa, minulla erittäin hyviä ystäviäkin.Minun lapsuusperheeni ammatti ja toimenkuva on ollut sellainen, että olen kasvanut erittäin laajassa ja jopa kansainvälisessä piirissä.Kukaan ihminen ei ole minulle vieras, vaan lähimmäinen, jota tulee rakastaa.Rukoilen aina kun vain jaksan ,että kaikki maailman ihmiset käsittäisivät parannuksen armon ja pääsisivät taivaaseen.Ihminen on luotu taivasta varten, aivan jokainen meistä.En itse ole lapsuususkovainen, vaan olen maailmasta saanut parannuksen armon.Yritä ymmärtää meitä.Tiedän, että se on vaikeaa.Vaikeaa se oli minullekin silloin kun itse en ollut uskovainen.
Minun nuoruudessani vl-piireissä opetettiin, että "epäuskoisiin" täytyy pitää etäisyyttä, eikä heidän kanssaan ehdoin tahdoin hankkiutua tekemisiin. Sellainen "veljeily", ei ole kuulemma lainkaan tarpeellista. Paljon vl-piireissä ohjenuorana käytetty "Älkää istuko siellä, missä pilkkaajat istuvat" -fraasi kuvaa hyvin suhtautumista "epäuskoisten" seuraan.
Joistakin vl-kirjoituksista päätellen kielto on lieventynyt, mutta en usko negatiivisen pohjavireen siltikään poistuneen.
kuva vl-stä. Itse olen vl. Seuroissa näen etupäässä vl-iä. Ystäväni ja naapurini ei ole vl-iä, enemmän olen tekemisissä muiden kuin vl-ien kanssa.Jos tuo pitäisi paikkansa mitä sanot,pitäisi minun umpioitua pariksi viikoksi "omaan poteroon" etten tapaisi muita ihmisiä.
Kuvitellahan voi mitä vain vl-istä, mutta totuus on ihan toista. me elämme maailmassa, mutta emme maailmasta.
Kerroin siis kuinka asia oli minun aikanani, viimeksi 80-luvulla. Kysymys kuuluukin, että onko yhteydenpitokielto lieventynyt vai haluatteko vain antaa suvaitsevaisempaa kuvaa itsestänne ulkopuolisille?
Itse olet ehkä niin nuori, ettet tiedä kuinka 80-luvulla elettiin, mutta kaikki keski-ikäiset tuntevat tilanteen.
Vanhemmat sukulaiset (ei vl) ovat kertoneet, että ennen vanhaan Merijärvellä käytiin seuroissa ristiin (siis jos jossain oli seurat, sinne mentiin riippumatta siitä oliko pitäjinä vanhoilliset, körtit vai perususkovaiset, ja kaikki kävivät kaikkien seuroissa. Siis myös vanhoilliset korteillä ym.). Mutta sitten historian havinassa kaikki muuttui (liekö 70- vai 60- luvulla, en tiedä, asia kerrottu "silloin kun olin nuori, niin...). Ensin vanhoilliset olivat jääneet pois muiden seuroista ja sitten muut eivät enää olleet tervetulleita vanhoillisten seuroihin.
Joku joka tarkemmin tietää, voi kertoa koska tapahtunut ja miksi.
Olen elänyt nuoruuteni 80-luvulla, enkä ikinä kuullut mistään "yhteydenpitokiellosta", pikemminkin päinvastoin. Peruskoulussa luokallani ei ollut vl-uskoisia, joten luonnolisesti suurin osa luokkakavereistani, joista joihinkin olen edelleen yhteydessä, oli ei-vl:iä. Samoin lukiossa ja yliopistossa. En ajattele, että valehtelisit: eroja saattoi olla paikkakuntien ja perheiden välillä suhtautumisessa "ulkopuolisiin". Ehkä "yhteydenpitokielto" on kuitenkin kokemusteni mukaan aika lailla liioiteltua.
En minäkään väitä, että kieltäisit totuuden, mutta meilläpäin kyllä vahdittiin tarkasti, ettei "veljeile epäuskoisten" kanssa.
Yksi merkittävimmistä syistä liikkeestä eroamiseeni oli juuri se, että kaikki lapsuudenkaverini heitettiin uskonpuhdistuksen huumassa pihalle, eikä heihin tai muihin syntisiin (pakanoihin ja publikaaneihin, kuten silloin sanottiin) yhteydenpitoa sallittu.
No, itse olen 60-luvulla syntynyt ja tiedän, että paikkakuntakohtaisia eroja varmasti oli ja on.
Itse asiassa tilanne vaihteli varmasti eri paikkakunnilla. Muistan itse yläasteikäisenä juuri 70-80-lukujen vaihteessa olleen sellaista henkeä, että esim. vl-koululaiset olivat välituntisinkin yhdessä ja ainakin rivien välissä muiden kanssa kaveeraamista paheksuttiin. Se pidettiin "yhteisen ikeen vetämisenä".
Ilmapiiriin tuli mielestäni selkeästi muutosta kun paikkakunnalle tuli vl-pappismies hoitamaan kappalaisen virkaa ja hän puhui usein meille tuon ajan nuorille klikkiytymisen vaaroista.
Samanlaista eristäytymistä en ole tavannut muilla paikkakunnilla, joilla olen asunut. Ehkäpä se oli juuri tuon ajan piirre ja juuri tuolla suunnalla Suomea. Mutta kuten sanottua, se on ollut aivan arkitodellisuutta. Minuakin tultiin "puhuttelemaan" lähestulkoon itkusilmässä, kun jokin välitunti olin ei-vl-luokkatoverieni seurassa. Tuo puhuttelijani kielsi kylläkin uskonsa muutama vuosi sen jälkeen. Tiukkuutta piisasi siihen aikaan saralla jos toisellakin.
Minä myös olen 60-luvun lapsi. Ilmeisesti emme asuneet samalla paikkakunnalla, koska minulla oli sekä ala- että yläasteella ehkä enemmänkin muita kuin vl-kavereita. Vaikka yritän miettiä, en muista että kukaan olisi sitä mitenkään huonona asian pitänyt, enkä itsekään ole sitä edes ajatellut ennenkuin nyt tuon viestin luettuani aloin miettiä asiaa. Mutta uskon sen että sellaistakin on voinut tuohon aikaan tapahtua, että on porukoiduttu omiin oloihinsa.
Olet oikeassa, itselläni on aivan sama kokemus. Tiukkuutta riitti, jopa lesten ja nuorten välisissä suhteissa, mikä on tietysti jokseenkin absurdia. Olin samaan aikaan koululainen ja opiskelija. Nyt jälkikäteen onkin käynyt selväksi että se oli hoitokokousaikaa jolloin erilaiset harhaoppiset painotukset olivat vallalla.
Niinkö oot saanut?
Itse en ajattelisi, että rahalahjan takia pelkästään. Ehkä jotkut nuoret haluaa rahaakin. Mutta kyllä sentään juhlissa on kiva, jos sukulaiset käy, jos ei muulloin.
Itellä seuraavat juhlat voivat olla kihlajaiset tai häät, jos koskaan tulee ajankohtaiseksi. Mutta en mielelläni kutsuisi sinne paljoakaan porukkaa, joten sukulaiset voivat jäädä vähiin. Itse ajattelen, että jotkut voivat kärsiä siitä, ettei kutsua tule. Uskon että halvemmaksikin tulee pienemmät häät. Toisaalta, jos ei laita ruokaa, niin eihän se kovin kallista ole.
Aloituksessani en tarkoittanut sukua, vaan työkavereiden lasten juhlia. En ole väkisin kenenkään häihin tukkimassa. Kun muutimme paikkakunnale emme tienneet suuresta kahtiajaosta, jaosta vuohiin ja lampaisiin, uskovaisiin ja ei uskovaisiin, Jumalan lapsiin ja saatanan lapsiin (kuten saarnaava Aabrahammi tuolla jossain keskustelussa rautalankaa väänsi).
Vastamuuttaneina oletimme että nyt pikkuhiljaa tutustutaan ja sitten muutenkin kyläillään. Meillä ei kutsuista huolimatta ole käynyt kuin yksi perhe, eikä meitä ole kutsuttu muuten kyläilemään kuin jokavuotisiin ylioppilasjuhliin.
Saisi siinä työpaikan kahvihuoneen sinällä olevassa yleisessä kutsussa olla se pieni präntti :"koskee vain oikeauskoisia".
Eihän se näin mene:"koskee vain oikeauskoisia."
Keitä oikein olet tavannut?
Minun lapsuudessani saimme pihalla leikkiä myös "epäuskoisten" lasten kanssa, mutta heille sisälle meneminen ei ollut suotavaa.. "Kun siellä on se televisiokin... entä jos ne vanhemmat juo siellä kaljaa?.. kirjahyllyssä on viinapulloja, jos lapset näkee ne.."
He haluavat pitää etäisyyttä, eli tavataan vain virallisissa yhteyksissä. Se on tietysti heidän oma asiansa, eikä sinun tarvitse siitä huonommuutta tuntea... vaikka sellainen tarkoitus vastakkainasettelun takana olisikin.
Ei huonommuutta en tunne, vaan ihmettelin vain miksi syntisiä ollenkaan kutsutaan ylioppilasjuhliin kun seura ei muuten tunnu soveliaalta. Ymmärtäisin kyllä jos pitäisivät täysin omat piirinsä, mutta nyt ollaan tervetulleita vain sellaisiin juhliin kun tuliaisina viedään rahaa...
En pidä siitä että yleistetään asioita oman kokemuksen perusteella. Itse elin lapsuuttani 60-ja 70-luvuilla. Minulla oli paljon hyviä ei vl-ystäviä joiden kotona kävin ja he kävivät meillä. Enpä ymmärtänyt mitenkään ihmetellä sitä, että erään ystäväni isä lähes aina käydessäni makasi krapulassa olohuoneessa, koska ajattelin jo silloin että jokaisella on oma tapansa elää.
Nyt aikuisena minulla on muutamia todella hyviä ystäviä myös ei vllissä. Varsinkin erään pariskunnan kanssa naapureina asuessamme tutustuimme niin hyvin, että kyläilemme vieläkin toisissamme. Ja heidät kutsutaan MYÖS perheemme juhliin. Olemme kaikki erilaisia joten se minkälaiset ihmiset sattuvat avaajankin naapurissa asumaan ratkaisee asiassa mielestäni enemmänkuin se, että kuka on vl ja kuka ei.
Itse taas olen törmännyt pikemminkin siihen asiaan, että ei vllät eivät välttämättä ole kovin sosiaalisia eivätkä kiinnostuneita tutustmaan, kun heillä piirit on monesti suppeammat, ehkä halutaan elää rauhallista perhe-elämää. Vllillä on usein laaja tuttavapiiri ja vieraita käy paljon, mutta tässäkin asiassa on tietysti poikkeuksia, kuten sanoin. luonne ratkaisee eniten.
Sorruin yleistämään, myönnetään.