Olinpa tässä seminaarissa, jossa käsiteltiin mm. uutta nopeaa ja edullista menetelmää rakennuksen homekasvuston toteamiseksi. Kyseessä oli homeiden DNA-tunnistusmenetelmä, jolla tulokset saadaan 2 tunnissa, kun "virallinen" viljelymenetelmä kestää oikeaoppisesti tehtynä 2 viikkoa.
Lisäksi tutkimuksen hinta on vain noin puolet viljelymenetelmästä. Kokonaiskustannukset saattavat jäädä jopa alle sadasosaan tai tuhannesosaan "viranomaismenetelmiin" verrattuna, koska esim. rakennuksen homeremontin keskeyttäminen pariksi viikoksi homeiden viljelytutkimusten odottamisen vuoksi voi maksaa mitä tahansa. Odottaminen maksaa aina, ja se voi nostaa kokonaiskustannukset pilviin.
Seminaarissa paikalla olleet viranomaistahot panivat kovasti hanttiin - DNA-menetelmällä ei kuulemma ollut arvoa heidän mielestään. Perusteluna he esittivät arvioita, että menetelmä on LIIAN TARKKA ja tulokset eivät ole homemittauksia ohjeistavan Asumisterveysohjeen mukaisia.
Ainutlaatuiset innovaatiot, kuten homeiden DNA-tunnistusmenetelmä, eivät varmasti olekaan lainvoimaisiin ohjeisiin kirjattuna. Lainsäätäjän pitäisi olla melkoinen fakiiri ja ennustaja ja despootti, jos se osaisi ja saisi panna lain tai muiden säädösten tekstiin etukäteen maininnat tulevaisuudessa ehkä keksittävien hyvien mutta lainsäätämishetkellä tuntemattomien menetelmien varalle.
Toinen juttu. Otin puheeksi sen, että ihmisten OIREILU on peruste epäillä homeiden ja niistä johtuvan terveysriskin olemassaoloa (mikä taas tarkoittaa, että perusteelliset tutkimukset epäilyksen todentamiseksi tai kumoamiseksi olisi aloitettava viipymättä kuten terveydensuojelulain henki ja kirjain on).
Väitin, että oireselvitys on lainvoimaisen Asumisterveysohjeen mukainen laillinen keino osoittaa, että ko. huoneessa on terveysriski (= ihminen saattaa sairastua -olosuhde).
Siinä vaiheessa lääninterveystarkastaja yleisön joukossa puisteli päätään hieman teatraalisesti. Tilanne ja hetki huomioon ottaen päänpyörityksen viesti oli, että Asumisterveysohje ei hänen mielestään oikeuta käyttämään oireselvityksiä homeriskien osoittamiseen.
En tiedä, miten hän puhutun ymmärsi, mutta on se vaan niin, että oireselvitykset ovat nopein, halvin, tarkin ja jos vaikka mitä superlatiivia rakennusten homeriskien arvioimiseksi. Se on verraton ensi vaiheen tutkimusmentelmä. Ja se on suoraan Asumisterveysohjeen mukainen, vaikka yksityiskohtaisia tulkintaohjeita oireselvitykseen Asumisterveysohjeessa ei annetakaan.
Ikävä vain, että terveysviranomaiset eivät suostu oireselvityksiä käyttämään kuin rutistamalla ja riittävän asiantuntevan ja itsepäisen "asiakkaan" ehdottomasta vaatimuksesta.
Toisaalta työterveyslaitos on pyrkinyt saamaan oireselvitysmonopolin itselleen lakiin perustumattomilla ikään kuin "tämä on ainoa tapa toimia" -opetuksillaan, ja muut viranomaistahot eivät mielellään astu työterveyslaitoksen reviirille.
Oireselvitys on niin halpa, nopea ja erehtymättömän näyttövoimainen keino homeriskien osoittamiseen, että varmaankin kohta Suomessa laaditaan laki, että sitä ei saa käyttää homeiden aiheuttamien terveysriskien todistamiseen.
Onhan siinä se paha ominaisuus, että oireselvityksen voi tehdä periaatteessa kuka tahansa ja koska tahansa (kunhan tietosuojasta huolehditaan), ja tällöin viranomaiset menettävät kontrollin siitä, ketkä homesairaat pelastetaan homeista ja ketkä jätetään kitumaan homeisiin. Aloiteoikeus hometutkimuksista kun siirtyy homesairaille itselleen - olkoot he sitten asukkaita tai työntekijöitä.
Oireselvitys toimii. Jo kuudella paikkakunnalla olen pannut kymmeniä asuntoja "hometuomiolle", ja kaikissa niissä lähtökohtana on ollut ihmisten oireilu. Oireselvityksellä pakotetaan viranomaiset toimimaan - jos eivät toimi, niin he syyllistyvät virkavirheeseen virkatehtävien laiminlyönnin muodossa.
Oireselvitys on viranomaisille kai arka pala senkin vuoksi, että tsaarinaikainen hallintomentaliteetti, jossa alamaisille osoitetaan suosiollisesti armo saada oikeutta JOS osoitetaan, saa särön. IHMISET VOIVAT VAATIA HOMESELVITYKSIÄ ja VIIPYMÄTTÄ sen sijaan, että he vuodesta toiseen anovat armoa ja rukoilevat viranomaisilta, jos vaikka edes ensi vuonna terveystarkastaja suostuisi tutkimukset tekemään; josko sitä hometta sittenkin olisi. ...eikä lääkärikään vihjailisi psykiatrille menosta.
Alla on joitakin otteita Asumisterveysohjeesta. Otteisiin on poimittu kohtia, mitä Asumisterveysohjeeseen on homesairauksista ja sairauksien oireista kirjattu. Muistettakoon, että Asumisterveysohjeessa mainittu termi "viittaa homeisiin" on jokseenkin vahvin ilmaisu, mitä siinä teoksessa on homeiden mahdollisesta olemassaolosta mainittu. Ja kun jokin "viittaa homeisiin", niin terveystarkastajan virkavelvollisuuksiin kuuluu selvittää muilla keinoin, löytyykö niitä homeita todella. Yleensä löytyy, jos hometautioireita huoneessa toimivilla ihmisillä on kunnon kirjo.
On se kumma että toisaalla ohjeeseen kirjattu "viittaa homeisiin" otetaan vakavasti, mutta hometautien oireista puhuttaessa se ohitetaan mitenkään noteeraamatta.
Vertaa tekstiin sivulla 81: "Jos taajamassa sijaitsevan asunnon sisäilman sieni-itiöpitoisuudet ovat talviaikana yli 500 kpl/m3, ne ovat kohonneita ja mikrobikasvustoon viittaavia."
=========================================================================
http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/asumistervohje/astervoh.pdf
Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1
Asumisterveysohje
Asuntojen ja muiden oleskelutilojen
fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät
Valtuutussäännös: Terveydensuojelulaki (763/94) 32 §
Voimassa 1.5.2003–toistaiseksi
OTTEITA
6.1 EPÄPUHTAUKSIEN MITTAAMINEN
(sivu 61)
Sisäilman kemiallisten epäpuhtauksien mittauksia tarvitaan sisäilman aiheuttamien terveys- ja hajuhaittojen, sairauksien tai niiden oireiden syiden selvittämiseen. Ennen mittauksia tulisi mahdollisimman hyvin selvittää epäpuhtauslähteet, esimerkiksi materiaaliselvitysten ja hajuhavaintojen avulla (uudet materiaalit, tekstiilit ja kalusteet) sekä tutkimalla huoneen tai rakennuksen ulkoiset ja sisäiset olosuhteet (ilmanvaihto, käytetyt kemikaalit kuten puhdistus- ja pesuaineet).
III MIKROBIOLOGISET OLOT
(sivu 75)
Pysyvästi tai toistuvasti kostuvissa rakenteissa ja niiden pinnoilla kasvaa mikrobeja: homeita, hiivoja tai bakteereja. Rakennuksessa esiintyvän mikrobikasvuston syy on yleensä kosteusvaurio. Mikrobikasvustosta voi kulkeutua sisäilmaan ilmavirtausten mukana mikrobeja (esimerkiksi itiöitä ja niiden osasia) sekä niiden hajoamis- ja aineenvaihduntatuotteita, joille sisätiloissa oleskelevat ihmiset altistuvat. Ellei mikrobikasvustoa ole poistettu, se voi olla terveydelle haitallista vielä senkin jälkeen, kun rakennusmateriaali on kuivunut tai kuivatettu. Tämän vuoksi kosteusvaurio on välittömästi korjattava ja vaurioon johtaneet syyt on poistettava.
Mikrobeille tai mikrobien aineenvaihduntatuotteille altistuneilla ihmisillä havaittuja tyypillisiä oireita ovat silmien, ihon ja hengitysteiden ärsytysoireet, erityisesti yöyskä sekä erilaiset yleisoireet, esimerkiksi lämpöily. Oireet yleensä lievenevät tai katoavat, kun altistus keskeytyy tai lakkaa. Altistuksen seurauksena voi esiintyä myös toistuvia hengitystieinfektioita tai kehittyä pitkäaikaissairaus, esimerkiksi astma. Altistuksen on havaittu lisäävän poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksen riskiä.
7 MIKROBIKASVUSTO
(sivu 75)
Asunnon tai muun oleskelutilan rakenteissa tai huoneen sisäpinnoilla esiintyvä mikrobikasvusto voidaan varmentaa mikrobiologisilla tutkimuksilla varsinkin silloin, kun se ei ole silmin havaittavaa, mutta asunnossa oleskelevien ihmisten oireilu viittaa mikrobialtistukseen. Aika ajoin aistittava homeenhaju tai maakellarimainen haju voivat johtua mikrobikasvustosta. Kaikki mikrobit eivät kuitenkaan aiheuta helposti aistittavaa hajua. Mikrobikasvustosta ovat osoituksena myös tavanomaisesta poikkeava sisäilman tai rakenteiden sieni-itiöpitoisuus, mikrobisuvusto tai mikrobien aineenvaihduntatuotteiden esiintyminen sisäilmassa.
7.1 TERVEYSHAITAN TOTEAMINEN
(sivu 76)
Terveydensuojelulain 1 §:ssä terveyshaitalla tarkoitetaan muun muassa elinympäristössä olevasta tekijästä tai olosuhteesta aiheutuvaa sairautta tai sen oiretta.
Terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle vaaralliselle aineelle tai tekijälle siinä määrin, että sairauden tai sen oireiden syntyminen on mahdollista. Tällainen tilanne saattaa syntyä silloin, kun ihminen asuu tai oleskelee asunnossa, jossa hän voi altistua mikrobikasvustosta peräisin oleville soluille tai mikrobien aineenvaihduntatuotteille.
Jos asukkaiden oireilun vuoksi tai muusta syystä, esimerkiksi hajuhaitan tai aikaisemmin tapahtuneen vesivahingon vuoksi, sisäpinnoilla tai edellä mainituissa rakenteissa epäillään olevan mikrobikasvustoa, vaikka se ei ole näkyvää, kasvuston esiintyminen pitää todeta mikrobiologisilla analyyseillä pinta- tai rakennusmateriaaleista. Korjausta koskeva päätös sekä korjausten onnistuminen voidaan myös varmentaa edellä mainituilla menetelmillä.
Korjausta koskeva päätös sekä korjausten onnistuminen voidaan myös varmentaa edellä mainituilla menetelmillä.
======== OTE PÄÄTTYY =================
Viimeinen virke "Korjausta koskeva päätös sekä korjausten onnistuminen voidaan myös varmentaa edellä mainituilla menetelmillä" tarkoittaa, että jos parempaa keinoa ei keksitä, niin sitten näitä keinoja on käytettävä.
Virheellinen määrittely: ohjeessa sanotaan, että "Terveydensuojelulain 1 §:ssä terveyshaitalla tarkoitetaan muun muassa elinympäristössä olevasta tekijästä tai olosuhteesta aiheutuvaa sairautta tai sen oiretta".
Tämä on vain pulitotuus. Juridisesti 'terveyshaitta' termi ei tarkoita ainoastaan jo olemassa olevaa sairautta tai oiretta, joka ihmiselle on puhjennut. Terveyshaitta on se olosuhde tai asiantila, joka VOI AIHEUTTAA terveyden menetyksen tai taudin oireen.
No, onhan tuossa tektissä mainittu 'muun muassa', joten ei teksti ihan suoranaisesti virheellinen ole, mutta ikävästi harhaanjohtava kuitenkin. Toisaalla tekstissä asia on ilmaistu täsmällisestikin. Kannattaa silti pitää tarkasti mielessä, että on todella isosti eri asia, jos jonkun täytyy ensin sairastua verrattuna siihen, että hän VOI SAIRASTUA.
Lisäksi tutkimuksen hinta on vain noin puolet viljelymenetelmästä. Kokonaiskustannukset saattavat jäädä jopa alle sadasosaan tai tuhannesosaan "viranomaismenetelmiin" verrattuna, koska esim. rakennuksen homeremontin keskeyttäminen pariksi viikoksi homeiden viljelytutkimusten odottamisen vuoksi voi maksaa mitä tahansa. Odottaminen maksaa aina, ja se voi nostaa kokonaiskustannukset pilviin.
Seminaarissa paikalla olleet viranomaistahot panivat kovasti hanttiin - DNA-menetelmällä ei kuulemma ollut arvoa heidän mielestään. Perusteluna he esittivät arvioita, että menetelmä on LIIAN TARKKA ja tulokset eivät ole homemittauksia ohjeistavan Asumisterveysohjeen mukaisia.
Ainutlaatuiset innovaatiot, kuten homeiden DNA-tunnistusmenetelmä, eivät varmasti olekaan lainvoimaisiin ohjeisiin kirjattuna. Lainsäätäjän pitäisi olla melkoinen fakiiri ja ennustaja ja despootti, jos se osaisi ja saisi panna lain tai muiden säädösten tekstiin etukäteen maininnat tulevaisuudessa ehkä keksittävien hyvien mutta lainsäätämishetkellä tuntemattomien menetelmien varalle.
Toinen juttu. Otin puheeksi sen, että ihmisten OIREILU on peruste epäillä homeiden ja niistä johtuvan terveysriskin olemassaoloa (mikä taas tarkoittaa, että perusteelliset tutkimukset epäilyksen todentamiseksi tai kumoamiseksi olisi aloitettava viipymättä kuten terveydensuojelulain henki ja kirjain on).
Väitin, että oireselvitys on lainvoimaisen Asumisterveysohjeen mukainen laillinen keino osoittaa, että ko. huoneessa on terveysriski (= ihminen saattaa sairastua -olosuhde).
Siinä vaiheessa lääninterveystarkastaja yleisön joukossa puisteli päätään hieman teatraalisesti. Tilanne ja hetki huomioon ottaen päänpyörityksen viesti oli, että Asumisterveysohje ei hänen mielestään oikeuta käyttämään oireselvityksiä homeriskien osoittamiseen.
En tiedä, miten hän puhutun ymmärsi, mutta on se vaan niin, että oireselvitykset ovat nopein, halvin, tarkin ja jos vaikka mitä superlatiivia rakennusten homeriskien arvioimiseksi. Se on verraton ensi vaiheen tutkimusmentelmä. Ja se on suoraan Asumisterveysohjeen mukainen, vaikka yksityiskohtaisia tulkintaohjeita oireselvitykseen Asumisterveysohjeessa ei annetakaan.
Ikävä vain, että terveysviranomaiset eivät suostu oireselvityksiä käyttämään kuin rutistamalla ja riittävän asiantuntevan ja itsepäisen "asiakkaan" ehdottomasta vaatimuksesta.
Toisaalta työterveyslaitos on pyrkinyt saamaan oireselvitysmonopolin itselleen lakiin perustumattomilla ikään kuin "tämä on ainoa tapa toimia" -opetuksillaan, ja muut viranomaistahot eivät mielellään astu työterveyslaitoksen reviirille.
Oireselvitys on niin halpa, nopea ja erehtymättömän näyttövoimainen keino homeriskien osoittamiseen, että varmaankin kohta Suomessa laaditaan laki, että sitä ei saa käyttää homeiden aiheuttamien terveysriskien todistamiseen.
Onhan siinä se paha ominaisuus, että oireselvityksen voi tehdä periaatteessa kuka tahansa ja koska tahansa (kunhan tietosuojasta huolehditaan), ja tällöin viranomaiset menettävät kontrollin siitä, ketkä homesairaat pelastetaan homeista ja ketkä jätetään kitumaan homeisiin. Aloiteoikeus hometutkimuksista kun siirtyy homesairaille itselleen - olkoot he sitten asukkaita tai työntekijöitä.
Oireselvitys toimii. Jo kuudella paikkakunnalla olen pannut kymmeniä asuntoja "hometuomiolle", ja kaikissa niissä lähtökohtana on ollut ihmisten oireilu. Oireselvityksellä pakotetaan viranomaiset toimimaan - jos eivät toimi, niin he syyllistyvät virkavirheeseen virkatehtävien laiminlyönnin muodossa.
Oireselvitys on viranomaisille kai arka pala senkin vuoksi, että tsaarinaikainen hallintomentaliteetti, jossa alamaisille osoitetaan suosiollisesti armo saada oikeutta JOS osoitetaan, saa särön. IHMISET VOIVAT VAATIA HOMESELVITYKSIÄ ja VIIPYMÄTTÄ sen sijaan, että he vuodesta toiseen anovat armoa ja rukoilevat viranomaisilta, jos vaikka edes ensi vuonna terveystarkastaja suostuisi tutkimukset tekemään; josko sitä hometta sittenkin olisi. ...eikä lääkärikään vihjailisi psykiatrille menosta.
Alla on joitakin otteita Asumisterveysohjeesta. Otteisiin on poimittu kohtia, mitä Asumisterveysohjeeseen on homesairauksista ja sairauksien oireista kirjattu. Muistettakoon, että Asumisterveysohjeessa mainittu termi "viittaa homeisiin" on jokseenkin vahvin ilmaisu, mitä siinä teoksessa on homeiden mahdollisesta olemassaolosta mainittu. Ja kun jokin "viittaa homeisiin", niin terveystarkastajan virkavelvollisuuksiin kuuluu selvittää muilla keinoin, löytyykö niitä homeita todella. Yleensä löytyy, jos hometautioireita huoneessa toimivilla ihmisillä on kunnon kirjo.
On se kumma että toisaalla ohjeeseen kirjattu "viittaa homeisiin" otetaan vakavasti, mutta hometautien oireista puhuttaessa se ohitetaan mitenkään noteeraamatta.
Vertaa tekstiin sivulla 81: "Jos taajamassa sijaitsevan asunnon sisäilman sieni-itiöpitoisuudet ovat talviaikana yli 500 kpl/m3, ne ovat kohonneita ja mikrobikasvustoon viittaavia."
=========================================================================
http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/asumistervohje/astervoh.pdf
Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1
Asumisterveysohje
Asuntojen ja muiden oleskelutilojen
fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät
Valtuutussäännös: Terveydensuojelulaki (763/94) 32 §
Voimassa 1.5.2003–toistaiseksi
OTTEITA
6.1 EPÄPUHTAUKSIEN MITTAAMINEN
(sivu 61)
Sisäilman kemiallisten epäpuhtauksien mittauksia tarvitaan sisäilman aiheuttamien terveys- ja hajuhaittojen, sairauksien tai niiden oireiden syiden selvittämiseen. Ennen mittauksia tulisi mahdollisimman hyvin selvittää epäpuhtauslähteet, esimerkiksi materiaaliselvitysten ja hajuhavaintojen avulla (uudet materiaalit, tekstiilit ja kalusteet) sekä tutkimalla huoneen tai rakennuksen ulkoiset ja sisäiset olosuhteet (ilmanvaihto, käytetyt kemikaalit kuten puhdistus- ja pesuaineet).
III MIKROBIOLOGISET OLOT
(sivu 75)
Pysyvästi tai toistuvasti kostuvissa rakenteissa ja niiden pinnoilla kasvaa mikrobeja: homeita, hiivoja tai bakteereja. Rakennuksessa esiintyvän mikrobikasvuston syy on yleensä kosteusvaurio. Mikrobikasvustosta voi kulkeutua sisäilmaan ilmavirtausten mukana mikrobeja (esimerkiksi itiöitä ja niiden osasia) sekä niiden hajoamis- ja aineenvaihduntatuotteita, joille sisätiloissa oleskelevat ihmiset altistuvat. Ellei mikrobikasvustoa ole poistettu, se voi olla terveydelle haitallista vielä senkin jälkeen, kun rakennusmateriaali on kuivunut tai kuivatettu. Tämän vuoksi kosteusvaurio on välittömästi korjattava ja vaurioon johtaneet syyt on poistettava.
Mikrobeille tai mikrobien aineenvaihduntatuotteille altistuneilla ihmisillä havaittuja tyypillisiä oireita ovat silmien, ihon ja hengitysteiden ärsytysoireet, erityisesti yöyskä sekä erilaiset yleisoireet, esimerkiksi lämpöily. Oireet yleensä lievenevät tai katoavat, kun altistus keskeytyy tai lakkaa. Altistuksen seurauksena voi esiintyä myös toistuvia hengitystieinfektioita tai kehittyä pitkäaikaissairaus, esimerkiksi astma. Altistuksen on havaittu lisäävän poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksen riskiä.
7 MIKROBIKASVUSTO
(sivu 75)
Asunnon tai muun oleskelutilan rakenteissa tai huoneen sisäpinnoilla esiintyvä mikrobikasvusto voidaan varmentaa mikrobiologisilla tutkimuksilla varsinkin silloin, kun se ei ole silmin havaittavaa, mutta asunnossa oleskelevien ihmisten oireilu viittaa mikrobialtistukseen. Aika ajoin aistittava homeenhaju tai maakellarimainen haju voivat johtua mikrobikasvustosta. Kaikki mikrobit eivät kuitenkaan aiheuta helposti aistittavaa hajua. Mikrobikasvustosta ovat osoituksena myös tavanomaisesta poikkeava sisäilman tai rakenteiden sieni-itiöpitoisuus, mikrobisuvusto tai mikrobien aineenvaihduntatuotteiden esiintyminen sisäilmassa.
7.1 TERVEYSHAITAN TOTEAMINEN
(sivu 76)
Terveydensuojelulain 1 §:ssä terveyshaitalla tarkoitetaan muun muassa elinympäristössä olevasta tekijästä tai olosuhteesta aiheutuvaa sairautta tai sen oiretta.
Terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle vaaralliselle aineelle tai tekijälle siinä määrin, että sairauden tai sen oireiden syntyminen on mahdollista. Tällainen tilanne saattaa syntyä silloin, kun ihminen asuu tai oleskelee asunnossa, jossa hän voi altistua mikrobikasvustosta peräisin oleville soluille tai mikrobien aineenvaihduntatuotteille.
Jos asukkaiden oireilun vuoksi tai muusta syystä, esimerkiksi hajuhaitan tai aikaisemmin tapahtuneen vesivahingon vuoksi, sisäpinnoilla tai edellä mainituissa rakenteissa epäillään olevan mikrobikasvustoa, vaikka se ei ole näkyvää, kasvuston esiintyminen pitää todeta mikrobiologisilla analyyseillä pinta- tai rakennusmateriaaleista. Korjausta koskeva päätös sekä korjausten onnistuminen voidaan myös varmentaa edellä mainituilla menetelmillä.
Korjausta koskeva päätös sekä korjausten onnistuminen voidaan myös varmentaa edellä mainituilla menetelmillä.
======== OTE PÄÄTTYY =================
Viimeinen virke "Korjausta koskeva päätös sekä korjausten onnistuminen voidaan myös varmentaa edellä mainituilla menetelmillä" tarkoittaa, että jos parempaa keinoa ei keksitä, niin sitten näitä keinoja on käytettävä.
Virheellinen määrittely: ohjeessa sanotaan, että "Terveydensuojelulain 1 §:ssä terveyshaitalla tarkoitetaan muun muassa elinympäristössä olevasta tekijästä tai olosuhteesta aiheutuvaa sairautta tai sen oiretta".
Tämä on vain pulitotuus. Juridisesti 'terveyshaitta' termi ei tarkoita ainoastaan jo olemassa olevaa sairautta tai oiretta, joka ihmiselle on puhjennut. Terveyshaitta on se olosuhde tai asiantila, joka VOI AIHEUTTAA terveyden menetyksen tai taudin oireen.
No, onhan tuossa tektissä mainittu 'muun muassa', joten ei teksti ihan suoranaisesti virheellinen ole, mutta ikävästi harhaanjohtava kuitenkin. Toisaalla tekstissä asia on ilmaistu täsmällisestikin. Kannattaa silti pitää tarkasti mielessä, että on todella isosti eri asia, jos jonkun täytyy ensin sairastua verrattuna siihen, että hän VOI SAIRASTUA.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kertoisitko mitä KTL:n erikoistutkija Tuula Putus siellä kertoili?
Enpä tiedä mitä siellä pohjoisessa ollaan mieltä tästä genomitunnistukseen perustuvasta menetelmästä. Kyllä sitä täällä Etelä-Suomessa kosteus- ja homevaurioita tutkivat viranomaiset ainakin odottavat innokkasti. Paljon riippuu tietysti menetelmän luotettavuudesta. Ilmeisesti kyse on lähinnä suuntaa-antavasta kvalitatiivisestä analyysista.
Oireilu on aina peruste tutkimiselle. Ei pelkällä oireselvityksellä kuitenkaan voida osoittaa rakennuksessa olevan sisäilmaepäkohta. Oireet antavat aiheen rakennusteknisille jatkotutkimuksille, joiden avulla asiaa voidaan selvittää.
Juuri näin, mitä oireselsityksistä kirjoitat. Ne ovat STARTTI "oikeille" tutkimuksille.
Siinäpä se. Kun oireselvitys on tehty, niin se on niin vahva näyttö mahdollisesta kosteusvauriomikrobeista johtuvasta terveyshaitasta, että viranomaisten ON PAKKO ryhtyä jatkotutkimuksiin.
Silloin käytetään ensisijaisesti rakennusteknisiä arvioita ja mitä tahansa viranomaisten itse hyväksymää "standardoitua" menetelmää.
Mutta jos silloin, kun oiretutkimukset viittaavat vakaviin terveyshaittoihin eikä tarkempia tutkimuksia aloiteta, niin terveysviranomainen, jolle oireselvitys on viety tiedoksi, syyllistyy VIRKAVIRHEESEEN.
Veikkasin, että asukkaiden ja työntekijöiden itse tekemät oireselvitykset kielletään lailla, koska oireselvitykset siirtävät aloiteoikeuden terveyshaittojen selvittämisestä viranomaislta ja rakennusten omistajilta sairastuneille uhreille. Valta-asetelma kääntyy päälaelleen.
Tsaarinvallasta kansalaisten suojelu- ja palvelulaitokseen on vielä pitkä matka näissä ympäristöasioissa.
Mitään sen kummempia oireselvityksiä ei tarvitse tehdä. Jo yhden henkilön puhelimitse tehty ilmoitus on peruste terveysviranomaisen suorittamalle tutkimukselle. Periaatteessa oireilevan täytyy tehdä ilmoitus kirjallisena jos ei pelkkä puhelinsoitto riitä. Mutta siis yksikin henkilö joka kertoo epäilystään on jo riittävä aihe tutkimiselle. Näin sanoo laki.
Laki sanoo yhtä, ja käytäntö on toista. Esim. Oulun läänissä ja muuallakin on erityisiä vaikeuksia saada terveystarkastajaa toimimaan ennen kuin pakottamalla. Ainakin vielä vuonna 2004 vuokralaisten tekemiin tutkimuspyyntöihin sai vastaukseksi jos vaikka mitä legendaa ja tutkimukset jäivät saamatta. Kantelujen ja valitusten ja rikosilmoitusten kautta avun saaminen ei saa olla normaalimenettely.
Tänä vuonna se ainoa kerta kun tiedän vuokralaisen hakeneen apua asuntonsa homeongelmiin eräältä Pohjanmaan kunnan terveystarkastajalta, niin ensin terveystarkastaja kyllä lupasi homman hoitaa, mutta kun kuuli että avunpyytäjä on vuokralainen, niin siihen loppui terveystarkastajan "valtuudet" toimia. Ja talon omistaja kai vain maalaa maakellarihajut piiloon.
Niin että viranomaisen apu riippuu siitä, paljonko omistat, mitä omistat, onko hakija kunnan päättäjiä vai ei ja kai vielä ihon väristä ja sukupuolesta ja aviosäädystä ja uskonnosta ja mistä lie. Onhan se lainvastaista, mutta näin se homma pyörii.
Esko Leipälä
Yleensä nimenomaan vuokralaisen tekemä ilmoitus terveydensuojeluviranomaiselle on paljon tärkeämpi kuin esim omakotitalon omistajan joka asuu omistamassaan talossa. Vuokralaisen mahdollisuudet korjata vauriot ovat aika rajalliset, aika paljon riippuu vuokranantajasta. Tämän vuoksi terveydensuojeluviranomaiset suhtautuvat vuokralaisen tekemään ilmoitukseen erityisen vakavasti.
Tänään, aamun peilissä, STM:n ylilääkäri Tuula Putus käsitteli kosteus- ja homevauriotutkimuksia todeten: "Tavallisen tallaajan paras turva tällä hetkellä on viranomainen, elikkä se oman kunnan oma terveystarkastaja ja sitten kaikkein ylin viranomainen terveysasioissa on sosiaali- ja terveysministeriö, joka on antanut tästä asiasta yksiselitteiset tulkintaohjeet. Kosteus- ja homevauriot vaatii aina tämmöistä moniammatillista työryhmää, että siinä ei yksi asinatuntija ja yksi menetelmä ei ole koskaan koko ratkaisu."
Oulun Sisäilma Oy:n tutkimuksista hän totesi seuraavaa: "Sillä saadaan kaikki pienetkin DNA kappaleet esiin ja se ei välttämättä tuo sitä MITTASUHDETTA oikealla tavalla esiin, että onko kysymyksessä ongelma vai ei ongelma, koska näitä itiöitä ja niiden jäämiä on joka rakennuksessa ja kaikilla pinnoilla ja tällä menetelmällä ei ole vielä mitään normaaliarvoja olemassa. Että mistä tahansa otetaan mikä tahansa näyte siitä varmasti homeiden jäämiä tällä menetelmällä löytyy."
STM:n ylilääkäri Putus näyttää olevan samaa mieltä kuin muutkin maamme lääkärit siitä, että pitää olla paljon homeitiöitä hengittettävässä sisäilmassa, ennenkuin se voidaan katsoa terveysriskiksi.
Eli jostain syystä ei haluta huomioida sitä, että tiettyjen homelajien olemassaolo on merkki pitkäaikaisesta kosteusvauriosta. Ja kun kysymyksessä on esim. toistuvasti vuotava katto, kyllähän rakennus on home- ja hometoksiinirakennus, jossa homeitiöpitoisuus/-toksiinit riittävät sairastuttamaan.
Mitä taas tulee kunnan terveystarkastajan toimintaan, tämän päivän Etelä-Saimaa uutisoi eräästä terveyskeskuksesta, jota oli kosteusvauriokorjattu reilu pari vuotta sitten.
Kyseisen tk:n tammikuun alussa virkaansa astunut uusi ylilääkäri eroaa maaliskuun alusta, koska häneltä kolmannesta työviikosta lähtien on hävinnyt ääni joka päivä tk:n tiloissa.
Fiksu lääkäri.
Vahemmän fiksulta kuulostaa kun todetaan, että kunta (siis terveystarkastaja) otattaa ensi viikolla ko. tiloista NÄYTTEITÄ, joilla selvitetään onko TALOSSA VIELÄ MINERAALIVILLAPÖLYÄ.
Eipä näytä menneen STM:n sisäilmaoppi perille.
Kyseessä on joku pieni kunta jossa on yksi terveystarkastaja. 95% hänen työajastaan kuluu elintarvikevalvontaan ja vesijuttuihin yms. Jäljelle jäävään 5 % kuuluu sitten kaikenlaista sekalaista höpötystä.
Vertaa isoihin kaupunkeihin joissa sisäilma-asioihin on erikoistunut mahdollisesti useita terveystarkastajia jotka tekevät ainoastaan sisäilmavalvontaa.
Suurtalouskokin on vaikeaa ruveta äkkiseltään rakennustekniseksi asiantuntijaksi.
Yhtään vähättelemättä suurtalouskokkeja, niin ei sillä koulutuksella ketään terveystarkastajaksi oteta. Virkaan on pätevyysvaatimuksensa ja ne eivät täyty ruuanlaittotaidolla.
Kyllä Suomesta löytyy varmasti monta terveystarkastajaa, joilla on elinterviketeknikon koulutus.
Kysymyksessä oli pikkukunta.
Tosin muutama vuosi sitten lehdet kirjoittelivat
vuorivillapölyn olevan työpaikkaoireilun syynä.
Omaltakin työpaikaltani otettiin ko. näyte ja olihan sitä? Tosin aikaisemmissa näytteissä oli vino pino eri homelajiakin.
Kummalliselta vain tuntuu, että lämpöeristepölytkin pääsevät sisäilmaan.
Voisiko olla vaikkapa niin, että terveystarkastajakin joutuu tekemään sitä mitä käsketään ?
Lämpöeristevillat pölyävät huoneisiin usein vanhoista ilmastointikanavista, joissa sitä on käytetty reikälevyjen takana ääneneristeenä. Eristepölyn haitat voivat olla yhtä tuhoisia kuin homeenkin.
Kuituja huoneilmaan voi tulla kahdella tapaa.
Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa kuituja voi tulla tuloilman kautta äänenvaimentimesta.
Poistoilmanvaihdolla varustetussa kiineistössä kuituja voi tulla rakennuksen lämmöneristeistä johtuen rakenteen epätiiveydestä.
Koneellinen ilmanvaihto on aina suunniteltava siten että rakennus on alipaineinen ulkoilmaan nähden.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000011327066
lukekaa mielenkiinnosta..
P.S Ei ole mun teksti.
Työkyvyttömyyseläketilastot v. 2000
-Mielenterveyshäiriöt 62 500
-Tuki- ja liikuntaelinsairaudet 16 300
-Hermoston- ja aistinelinten sairaudet 11 900
-Vammat ja myrkytysoireet 6000
-Verenkietoelinten sairaudet 5400
-Kasvaimet 2400
-Aineenvaihduntasairaudet 2000
-Tartuntataudit, eli infektiot 500
-Muut 7700
Lähde: KELA, ETK
Joskus 1980-luvulla tuki- ja liikuntaelinsairaudet olivat ykkösenä.
Pyysin aikoinani KELA:lta tilastoja siitä kuinka monta prosenttia näistä mielenterveytensä takia eläkkeelle siirtyneistä käyttää astma-/kortisonilääkitystä.
Tilastoja ei ollut saatavilla, koska kukaan virallinen taho ei ole niitä pyytänyt ajamaan.
Tilastojen ajaminen taas maksaa yksittäisen kansalaisen uteliaisuuden tyydyttämiseksi maltaita.
Esim. tilastokeskuksella 100 E/t.
Mitä taas tilastokeskuksen kuolinsyytilastoihin ko. vuodelta tulee hengityselinten sairaudet (3865 kpl) olivat neljäntenä.
Ykkösenä tietysti verenkiertoelinten sairaudet (21 133 kpl)
Tutkimusten ja tutkielmien tekeminen on erittäin mielenkiintoista, vaikkakin erittäin työlästä.
Minua kuitenkin kiinnostaisi tutkia näitä "mielenterveusongelmien vuoksi eläkkeelle jääneitä". Monille homesairaille on sanottu, että "älä puhu mitään homeesta, vaan nopeammin saat eläkepaperit kun suostut mielenterveysongelmaiseksi". Kuinkahan moni mielenterveysongelmien vuoksi eläkkeelle jäänyt onkin OIKEASTI homesairas, "joka on suostunut ottamaan mielenterveysongelmien diagnoosin, ja lopettanut puhumisen homeisesta työpaikastaan"?
Hypoteesini on, että HYVIN MONI. Kukahan alkaisi tutkimaan OIKEAA syytä. En usko suomalaisten olevan psyykkisesti sen sairaampia kuin muunmaalaistenakaan.
Se nyt on tullut julki monissa tutkimuksissa, että suomalaiset sairaalat ovat homeisia ja henkilökunta sairastaa (Reijula 2005), koulut ovat homeisia ja opettajat ja oppilaat sairastavat (rehtorian haastattelu) ja monet julkiset rakennukset ovat homeisia ja toimistotyöntekijät sairastavat HOMESAIRAUKSIA (omakin tutkielmani sekä monet muut tutkimukset).
Lapset syntyvät homeisissa sairaaloissa, joutuvat ehkä tehohoitoon homeiseen lastenosastoon, menevät homeiseen päiväkotiin ja sieltä homeiseen kouluun, sen jälkeen homeiseen varuskuntaan varusmiespalveluun (tytöt ja pojat) ja sen jälkeen homeiseen oppilaitokseen opiskelemaan, sieltä harjoittelupaikkaan tai työelämään homeiseen työpaikkaan ja jo 25 vuotiaana tämä "Suomen tulevaisuus - nuoriso" onkin jo työkyvyttömyyseläkeläinen?? Laki kieltää homeet työpaikoilla ja "jokaisella tulee olla riittävästi puhdasta ilmaa työpaikoillaan".
Minulla ei ainakaan ollut ja työkykyni tuhoutui pysyvästi.
Homeherkän laittamat tilastot kertovat VAIN sen, kuinka moni on saanut ammattitautidiagnoosin. Se ei kerro sitä kuinka paljon huolta, murhetta, sairastumisia, työkyvyttömyyttä tai työnantajan "saneerauksia" ja työpaikan menetyksiä, irtisanoutumisia ja vakavia sairauksia homeista on niillä, jotka EIVÄT SAANEET jostain syystä ammattitautidiagnoosia. Sitä ei kerro tilastot. Kuka tutkisi heidän elämänsä ongelmia ja selviytymistä jokaisesta päivästä eteenpäin? Kuinka moni hyväksyi sairaana ollessaan "diagnoosin mielenterveysongelmista, jotta ei jäänyt täysin ilman toimeentuloa tai eläkettä"?
Listastasi puuttui vielä kotona sairastuneet. Merkittävä osa heistä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle masennusoireiden takia. Jopa muistaakseni 30 %:lle tulee niin vaikea epätoivon tila, että he suunnittelevat itsemurhaa KTL:n tutkimuksen mukaan.
Hehän menettävät terveytensä ja työkykynsä lisäksi myös kotinsa, irtaimistonsa jne... kuin tulipalon jäljiltä, mutta mistään ei tule korvauksia. Myös lapset sairastuvat usein loppuiäkseen. Asuntovelat ja muut asian selvittelystä johtuvat kustannukset jäävät kaiken lisäksi varjostamaan tulevaisuutta ja vaikeuttamaan elämään takaisin kiinni pääsemistä. Suuri osa heistä syrjäytyy lopullisesti.
Minne jäi ko. tutkimus? Eikö se toiminut ollenkaan, vaiko liiankin hyvin!