Raitista elämää on nyt menossa 17. päivä. Sellaisia asioita olen miettinyt, että kuinkahan pitkän ajan kuluessa kroppa ja aivotoiminta normalisoituvat ja palautuvat sille tasolle, kun henkilö ei vielä juonut. Vai kantaako ihminen menneisyttään kehossaan jollain muotoa loppuelämänsä ajan? Tarkoitan tässä yhteydessä ihan lääketieteellisiä ja aivokemiallisia juttuja, henkiseen muutokseen sen kummemmin tässä puuttumatta.
Ymmärrän, että nämä asiat riippuvat yksilön juomishistorian pituudesta ja rankkuudesta, mutta noin yleisesti ottaen. Kuulin esimerkiksi sellaista, että persoonallisuustestit alkavat olla luotettavia vasta 8 kk juomattomuuden jälkeen. Omalla kohdallani sain haettua apua ongelmaani onneksi suhteellisen aikaisessa vaiheessa, kun elimellisiä vaurioita ei vielä ehtinyt tuurijuopottelullani tulla. Aivosoluja on kyllä varmasti vuosien mittaan liuennut.
Ymmärrän, että nämä asiat riippuvat yksilön juomishistorian pituudesta ja rankkuudesta, mutta noin yleisesti ottaen. Kuulin esimerkiksi sellaista, että persoonallisuustestit alkavat olla luotettavia vasta 8 kk juomattomuuden jälkeen. Omalla kohdallani sain haettua apua ongelmaani onneksi suhteellisen aikaisessa vaiheessa, kun elimellisiä vaurioita ei vielä ehtinyt tuurijuopottelullani tulla. Aivosoluja on kyllä varmasti vuosien mittaan liuennut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
puolitoista kuukautta ennenkuin helpotti.
kumminkin kanna muistojälkiä viinasta ja juopottelusta. Käsittääkseni jo monta vuoskymmentä kuivilla olevilla saattaa joku tilanne, maku ja haju laukaista viinan himon.
Mulla meni noin vuoden, ennenkuin käsien tärinä häipyi täysin. Olin luullut, että se oli jotakin kahvikuppineuroosia mutta eipäs ollut. Kyllä se viinasta johtuvaa oli! Johtunee varmaankin alkoholin jo aiheuttamista pikkuaivovammoista.... Pikkuaivothan säätelevät liikettä ja puhetta. Alkoholihan tunnetusti vaikuttaa aivoissa ensin juuri näihin pikkuaivoihin.
Nyt olen ollut raittiina noin kymmenen vuoden ajan ja oloni on normalisoitunut.
Laboratoriokokein todennettuna merkit alkoholin käytöstä säilyvät elimistössä noin puoli vuotta. Alkoholistin alttius juomiseen säilyy hautaan asti. Piste.
"Sellaisia asioita olen miettinyt, että kuinkahan pitkän ajan kuluessa kroppa ja aivotoiminta normalisoituvat ja palautuvat sille tasolle, kun henkilö ei vielä juonut."
Kropassa: Jos et ole loppuunsaakka tuhonnut elimistöäsi vaan kiusannut niin paraneminen on suhteellisen nopeaa. Meidän ruumis on yllättävän kestävä.
Aivot : Menetettyjä asioita et saa takaisin kuin uudestaan opettelemalla. Alkoholin aiheuttamat vammat ovat lopullisia ja se osuus hermokudoksesta on menetetty ikuisiksi ajoiksi. Samoin potentiaalisi oppimiseen on vähentynyt koska viejähaarakkeiden kokonaismäärä on laskenut. Kuitenekin entisen tason saavuttaminen on mahdollista muttei tapahdu "paranemalla" vaan uudelleen opettelemalla ja tuo oppimistyö on hankalampaa kuin ennen käyttöä. Saattaa olla mahdotonta jos olet vaurioittanut kovin hankalasti koottavia tietovarastoja ja hienojakoisia taitoja.
Kuinka paha tilanne on riippuu ennenkaikkea siitä kuinka usein joit ja kuinka vahvan humalatilan - "resistantteja" aivoja ei ole olemassakaan! Pientä vauriota tulee jo yhden olutlasinkin jälkeen (joitain liuenneita heikkoja hermokytköksiä; ns. kehittyviä ajatuksia) mutta todellinen niittokone alkaa leikata jossain 1-1,5 promillen tienoilla jolloin etanolin liuottava ominaisuus katkoo viejähaarakkeita paljon myös vahvasti hermotetuilta alueilta ja alkaa tuhota jo kokonaisia hermosolujakin. yli 2 promillen jälkeen alkaa olla jo aika synkkää, alkaa toiminta puuttua todella vahvasti hermotettuihin ratoihin, kaikissa aivojen osissa olevat hermosolut saattavat tuhoutua.
Jopa sydämen toimintaa ohjaavat hermosolut saattavat kuolla vaikka sydämen ohjaaminen onkin yksi kaikkein vahvimmin hermotetuista asioista aivoissa. Sen hermotuksen tuhoaminen vaatii noin 200000 hermosolun kuoleman tietyltä alueelta mutta sekin on alkoholin kanssa mahdollista jos rankkoja humaloita ottaa usein. Tosin yleensä rytmivika varoittaa. Mutta on niitä alkoholisydänkohtauksen saaneita suomessakin kaiketi kymmeniä vuodessa...
Olen hieman huolestunut tilanteestani. Aina kun olen 'vapaalla' ajattelen, että nyt voin vähän 'relata' ja ottaa vähän jotain, vaikka olutta tai viiniä. Kun sitten otan saattaa pullo viiniä mennä kerralla ja aamulla&seuraavana päivänä on olo henkisesti ja fyysisesti tosi syyllistävä ja inhottava. Olen osa-aikatyössä, ja kun on töihin meno, en edellisenä iltana juo alkoholia, paitsi ehkä yhden-2 3-oluen.
Kun sitten on 'vapaapäivät' tunnen syntistä nautintoa kun saan vetää itseni tähän rentoon välinpitämättömään olotilaan, jossa nytkin olen, ja jossa lentelevät itseäni innostavat ja normaalista olotilastani poikkeavat fiilikseni vapaasti, ilman ulkopuolisia tai lähipiirini kontrolloivia arvosteluja/mitätöintejä itseäni kohtaan (mieheni on n. puolet ajasta pois kotoa työnsä takia, onneksi). On työlästä tässä masennuksen sairastaneen kuntoutujan ja jo osa-aikatyössä olevan optimisti-tasapainoilijan yrittää saada taas elämänsä ja ns. outlookinsa sellaiseen työyhteisökuntoon, että voisi pärjätä näiden urapaukkujen mukana kaiken sen sosiaalisen ympäristön ja työn vaatimusten kanssa, jota automaattisesti edellytetään, jotta edes jollain tasolla voi säilyttää arvostuksensa ja kasvonsa.
Kun aviomies vielä alistaa ja syyllistää avoimesti kaikesta mitä vain huomaa, paitsi silloin kun on itse hyvässä kännissä, niin mietin, mitä tämä elämä on,- otanko ja lähdenkö jonnekin, - vai jaksanko sitäkään? - Niin, huomaan selvästi että aivoni kärsivät ja unohtelen ja sekoitan koko ajan asioita.
terv. nimim. Anteeksi valitusvirsi
Juomisesi ei ole hirmuista, mutta aina vapaa-aikana tissuttelu on suora tie alkoholismiin, ja oire jonkinasteisesta riippuvuudesta.
Sanojesi välistä luen kokonaisvaltaista turhautumista ja paikalleen jämähtämistä, jota vielä pahentaa miehesi asenne. Kuvaavaa sekin, että olet tyytyväinen hänen poissaolostaan puolet ajasta.
Tuollaisessa elämäntilanteessa hyvin herkästi alkaa käyttämään alkoholia enenevässä määrin lohdukseen - miehesi alistaminen ja syyllistäminen kärjistyy - paineet lisääntyvät - käyttömäärät lisääntyvät - alajohteinen kierre on valmis.
Mielestäni tarvitset elämänmuutosta, ja nostaisin kytkintä, jos olisin hameessasi.
Tuli aika vahvasti sanottua, sillä ei yksi lyhyt viesti kuvaa koko elämääsi, ja miehestäsi tiedän kirjoittamasi muutaman sanan verran, mutta olkoon tämä yhtenä subjektiivisena mielipiteenä yhteen viestiin.