Tapasin kerran naishenkilön (opettajan) joka ei saanut suutaan kiinni. Ei sitten millään. Muistan miten joskus jouduin hakemaan lisätehtäviä hänen kanssaan kopiointihuoneesta koska olin ollut sairaana. Hän valitti, suu kävi taukoamatta, siitä miten toiset joutuvat vaivautumaan kun jotkut eivät tule kouluun. Seisoin kopiointikoneen ulkopuolella ja hän puhui yksinään TAUKOAMATTA kopiointihuoneessa, luuli kai että kuuntelin tarkkaan.
Antaessaan paperit yritin kysyä häneltä jotain, muistan yrittäneeni neljä kertaa. Hän ei antanut kysyä, selosti vaan miten tehtävät tulee tehdä. Kun kerran oli selostanut, selosti uudelleen saman jutun.
"Ja tosiaan, tee näin tosiaan sitten..."
En saanut kysyttyä, niin kovasti yritin mutta ei, ei antanut puheenvuoroa.
Kerran lähtiessäni viimeisenä luokasta hän jäi juttelemaan minulle jotain turhanpäiväistä ja en meinannut päästä lähdettyä seuraavalle tunnille kun hän vain jatkoi ja jatkoi samaa tarinaa.
Niiden kohtaamisien jälkeen ei voi muuta sanoa kuin HUH! Jotkut eivät osaa olla hiljaa. Rasittavaa!
Antaessaan paperit yritin kysyä häneltä jotain, muistan yrittäneeni neljä kertaa. Hän ei antanut kysyä, selosti vaan miten tehtävät tulee tehdä. Kun kerran oli selostanut, selosti uudelleen saman jutun.
"Ja tosiaan, tee näin tosiaan sitten..."
En saanut kysyttyä, niin kovasti yritin mutta ei, ei antanut puheenvuoroa.
Kerran lähtiessäni viimeisenä luokasta hän jäi juttelemaan minulle jotain turhanpäiväistä ja en meinannut päästä lähdettyä seuraavalle tunnille kun hän vain jatkoi ja jatkoi samaa tarinaa.
Niiden kohtaamisien jälkeen ei voi muuta sanoa kuin HUH! Jotkut eivät osaa olla hiljaa. Rasittavaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
No hän ei sitte ole ujo. Tai ehkä onkin. Tämä viesti
on mielestäni väärällä palstalla. :)
pitäis ees joskus turpansa kiinni, yks kaveri, niin ehkä puolet mun vihasta sitä kohtaan katoais.....
...heitäkin pitää ymmärtää. Joillakin (siis joillakin, ei tietenkään kaikilla) saattaa olla ongelmia joita yrittävät peittää pälättämällä jatkuvasti. Jotkut ihmiset eivät edes kestä yksinoloa koska joutuvat silloin kohtaamaan ongelmansa..Siis he eivät yritä peittää näitä ongelmiaan muilta, vaan itseltään. Kun puhuu jatkuvasti, on muuta ajateltavaa eikä tarvitse miettiä ikäviä asioita...Itselläni on eräs sukulainen, jolta ei saa puheenvuoroa, ja hän on henkisesti pahasti häiriintynyt (ollut psykiatrisellakin osastolla hoidossa). Ja yksi kaverini on myös samanlainen, ei pysty olemaan hiljaa ja tarvitsee koko ajan jonkun lähelleen. Hänen isänsä on kuolemaisillaan alkoholismiin.