Meitä monia erilaisia keskustelijota tällä palstalla yhdistää sama harras toive: asioiden korjaaminen ja eläminen keskinäisessä kunnioituksessa ja rakkaudessa. Kuka vl-uskon tiellä, kuka toisen tien valinneena. Voimme sanoa kuin Paavali joka omana aikanaan vetosi uskovaisten itsenäiseen arvostelukykyyn: "Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille, arvostelkaa itse, mitä minä sanon." (1 Kor 10:15).
Kyse on kahdella tavoin vakavasta prosessista 70- ja 80-luvulla: hengellisestä ja maallisesta tapahtumaketjusta. Siten asian hoitaminenkin vaatii kiistatta kahden tason tarkastelun.
1) Ensimmäinen näkökohta on tapahtumien hengellinen puoli. Se on vakava. Koko uskonyhteisön johto meni harhaoppiin, kuten hiljattain esim. Seppo Lohi on todennut. SRK:n johdossa vallitsi vuosikausia tämä väärä oppi.
Sekava harhaoppi sekoitti koko kristillisyyden velloen hoitokokouksissa kautta maan ja sai aikaan vakavaa tuhoa. Osin se selvästi vaikuttaa yhä, koska erehdyksiä ja oppien seuraamuksia ei ole korjattu.
Hengellinen harhaoppi on syy siihen, että tämä asia ei mene koskaan itsestään "pois päiväjärjestyksestä". Vastoin monien sinänsä inhimillisiä toiveita.
Seurakunnan harhaoppi on julkinen asia. Tämän jokainen uskoviainen ymmärtää. Vaikka kuuluisimmekin nuorempaan sukupolveen, ymmärrämme asian vakavan sielunhoidollisen aspektin. Tuhansilla läsnä olleilla on itsellään yhä huono omatunto siitä, että asioiden vain annettiin mennä niin pahasti vääryyden puolelle. "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6.) Moni tunsi sydämessään, että nyt Raamattu jätettiin sivuun.
2) Toinen näkökohta on tapahtumien kiihkoton arviointi maalliselta kannalta.
SRK ja rauhanyhdistykset ovat luonnollisesti ajallisia järjestöjä, joita sitoo tietysti yhdistyslaki ja yleisesti koko Suomen lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset. Keskustelussa on asiaankuuluvasti viitattu kansainvälisiin ihmisoikeuksiin, joita ei hoitokokouksissa kunnioitettu.
Tämä on selviö, kokouksista esitetyt kuvaukset ovat varsin yhdenmukaisia. Maalliselta kannalta rauhanyhdistykset ja keskusyhdistys SRK menettelivät itse koolle kutsumissaan kokouksissa epäeettisesti yhdistyksen jäseniä ja muita mukanaolleita kohtaan.
Menettelytavat olivat nöyryyttäviä, tätä fil.tri Seppo Lohi on nimenomaisesti korostanut.
Kun julkinen yhteisö erehtyy ja toimii epäeettisesti, sen tulee tietenkin julkisesti korjata asia. Tämä on yhteiskunnassamme normaali ja asianmukainen käytäntö. Siihen puheet loppuvat ennen pitkää.
Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan yhteiskunnassa kristillisistä hyveistä, joita ovat usko, toivo ja rakkaus - ja suurin niistä on rakkaus (agapê, caritas). Niiden mukaisesti tahdomme nämäkin vaikeat ja vakavat asiat hoitaa. Hoitaa niin hengelliseltä kuin ajalliseltakin puolelta vastuullisesti ja oikein.
Meitä ei uhkaa mikään asiain avoimessa ja rehellisessä käsittelyssä. Kun toimimme oikein ja vastuullisesti ja korjaamme erehdykset niin hengelliseltä kuin maalliseltakin kannalta, tämä on meille Jumalan aika ja mahdollisuus, joka nousee vahvistamaan kristillisyyttä. Alkaa jälleen kuulua Hyvän Paimenen ääni.
Turvaa ja pysyvyyttä ei muuttuvassa maailmassa ole, eikä myöskään pakopaikkaa vastuullisuudesta ei ole missään, mutta armon kautta me olemme jo turvassa.
"Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. " (Room. 8:37-39.)
Kyse on kahdella tavoin vakavasta prosessista 70- ja 80-luvulla: hengellisestä ja maallisesta tapahtumaketjusta. Siten asian hoitaminenkin vaatii kiistatta kahden tason tarkastelun.
1) Ensimmäinen näkökohta on tapahtumien hengellinen puoli. Se on vakava. Koko uskonyhteisön johto meni harhaoppiin, kuten hiljattain esim. Seppo Lohi on todennut. SRK:n johdossa vallitsi vuosikausia tämä väärä oppi.
Sekava harhaoppi sekoitti koko kristillisyyden velloen hoitokokouksissa kautta maan ja sai aikaan vakavaa tuhoa. Osin se selvästi vaikuttaa yhä, koska erehdyksiä ja oppien seuraamuksia ei ole korjattu.
Hengellinen harhaoppi on syy siihen, että tämä asia ei mene koskaan itsestään "pois päiväjärjestyksestä". Vastoin monien sinänsä inhimillisiä toiveita.
Seurakunnan harhaoppi on julkinen asia. Tämän jokainen uskoviainen ymmärtää. Vaikka kuuluisimmekin nuorempaan sukupolveen, ymmärrämme asian vakavan sielunhoidollisen aspektin. Tuhansilla läsnä olleilla on itsellään yhä huono omatunto siitä, että asioiden vain annettiin mennä niin pahasti vääryyden puolelle. "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6.) Moni tunsi sydämessään, että nyt Raamattu jätettiin sivuun.
2) Toinen näkökohta on tapahtumien kiihkoton arviointi maalliselta kannalta.
SRK ja rauhanyhdistykset ovat luonnollisesti ajallisia järjestöjä, joita sitoo tietysti yhdistyslaki ja yleisesti koko Suomen lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset. Keskustelussa on asiaankuuluvasti viitattu kansainvälisiin ihmisoikeuksiin, joita ei hoitokokouksissa kunnioitettu.
Tämä on selviö, kokouksista esitetyt kuvaukset ovat varsin yhdenmukaisia. Maalliselta kannalta rauhanyhdistykset ja keskusyhdistys SRK menettelivät itse koolle kutsumissaan kokouksissa epäeettisesti yhdistyksen jäseniä ja muita mukanaolleita kohtaan.
Menettelytavat olivat nöyryyttäviä, tätä fil.tri Seppo Lohi on nimenomaisesti korostanut.
Kun julkinen yhteisö erehtyy ja toimii epäeettisesti, sen tulee tietenkin julkisesti korjata asia. Tämä on yhteiskunnassamme normaali ja asianmukainen käytäntö. Siihen puheet loppuvat ennen pitkää.
Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan yhteiskunnassa kristillisistä hyveistä, joita ovat usko, toivo ja rakkaus - ja suurin niistä on rakkaus (agapê, caritas). Niiden mukaisesti tahdomme nämäkin vaikeat ja vakavat asiat hoitaa. Hoitaa niin hengelliseltä kuin ajalliseltakin puolelta vastuullisesti ja oikein.
Meitä ei uhkaa mikään asiain avoimessa ja rehellisessä käsittelyssä. Kun toimimme oikein ja vastuullisesti ja korjaamme erehdykset niin hengelliseltä kuin maalliseltakin kannalta, tämä on meille Jumalan aika ja mahdollisuus, joka nousee vahvistamaan kristillisyyttä. Alkaa jälleen kuulua Hyvän Paimenen ääni.
Turvaa ja pysyvyyttä ei muuttuvassa maailmassa ole, eikä myöskään pakopaikkaa vastuullisuudesta ei ole missään, mutta armon kautta me olemme jo turvassa.
"Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. " (Room. 8:37-39.)
Vastaukset 64
Vanhimmat
Asia poistuu ihmisten mielistä vasta kun se on loppuun käsitelty. Ehdin juuri tuolla alempana vasta samaan viestiisi, mutta tulkoon tännekin vähän eri muodossa.
Lapsena jo opin, ettei samaan syntiin syyllistyneet voi toisilleen synninpäästöä antaa yhdessä tehdystä vääryydestä. Siksi on ensiarvoisen tarkeätä saada vihdoin (aikaa on jo kulunut liikaakin) rauha 70- ja 80-lukujen uskonpuhdistajien ja väärin kohdeltujen välille.
Anteeksi pyytämiseen nöyrtyminen on vaikeaa, mutta voisiko SRK toimia esimerkkinä asiassa...
oleva mielipide. Vaan onko tämä myös SRK;n mielipide. Ja onko Seppo Lohen mielipide SRK;n hyväksymä.
Siinä tapauksessahan jokaiselle RY:lle pitäsi tulla paimenkirje tästä.
meillä ei ole asiat olleet aikoihin kunnossa, kun on näin pitkälle päässyt. Luin Kotimaan molemmat artikkelit ja aloin miettiä, että ehkä Suomen ev.lut.-kirkko toivoo että tämä asia vihdoin hoidettaisiin.
En alkuunkaan usko että saamme tätä viisaasti hoidetuksi jos emme ota mukaan ennen kaikkea teologista ja sielunhoidollista ammatillista asiantuntemusta.
Nokiassa yhden johtajan hairahduksesta konsultoitiin piispoja.
Olisiko meillä ryhmä uskovaisia pappismiehiä ja -naisia, joiden hartiat kestäisivät tämän asian edellyttämän vastuun?
Totta! Ilman teologeja asia sekaantuu vielä pahemmaksi sopaksi.
Tarvitaan neuvottelutaitoa ja vakaata, inhimillistä otetta jossa kristillinen rakkaus on perustana.
Ihmetyttää että Suomen kirkko ei ole perillä siitä että sen suurin herätysliike on harhaoppisesti vainonnut kannattajiaan jotka ovat myös kirkon jäseniä. Saako kirkonpiirissä toiiva herätysliiek tehdä vapaasti mitä tahtoo, kuten ahdistella ja painostaa?
Oli hyvä että Kotimaa-lehdessä puuttuuttiin asiaan. Tästä on syytä kirkon hallinnossa vakavasti keskustella!
yleinen kaikissa Rauahanyhdisyksissä. Jos ei ole, sehän voi viedä pitkän aikaa, jopa vuosikymmeniäkin ennen kuin asiat korjaantuu.
rohkenisi sanoa? Mielessä velloo epämääräinen möykky, josta ei uskalla ottaa kiinni eikä paloitella osiin.
Ensiksi haluaisin, ettei aina puhuttaisi uskovaisista tarkoittaen veeälliä tai kristillisyydestä, jolla tarkoitetaan vain vl-kristillisyyttä.
Se ei tasa-arvoinen keskustelun lähtäkohta minun mielestäni. Asetelma on vääristynyt ja kohtuuton!
avauksen tekijälle x-vl:ltä.
Saat toki sinäkin sanoa sanasi minulle.
Ymmärrän sinua. Hyvin monihan toivoo että saisi ja voisi kertakaikkiaan unohtaa koskaan sekaantuneensa sitomisiin ja siihen kaikkeen epämiellyttävään. Että armelias unohduksen pöly laskeutuisi tapahtumien ja muistojen ylle eikä tarvitsisi enää koskaan muistaakaan "niitä toisia". Niitä joista tuli kerralla pakanoita ja publikaaneja.
Samoin he, erotetut, tahollaan tahtovat unohtaa ja ovatkin mielessään asian käsitelleet ja antaneet pyytämättä anteeksi vainoajilleen.
Vaikeinta on luullakseni heillä jotka elävät rajapinnalla, kohdaten alituisesti ja yhä uudelleen haavat.
Heillä on "kaksoiskuva" koko ajan näkösällä.
Että tällä palstalla on viottu VL:ien hoitokokouksia ja haluttu selvittää näitä asioita.
Ja tämä avaus oli vastaus vaan tähän kysymykseen. Ei siihen mitä sinä ajat takaa. Ja ehkä sitä asiaa, ei tällä palstalla edes voi selvittää.
Liittyy asiaan mitä x-vl kirjoituksessaan toi esille.
Kun aletaan tutkimaan sitä SRK:n taholta missä kaikessa on menty opillisesti harhaan, niin siihenkin asiaan todennäköisesti tulee korjaus.
Ei voida enään mieltää pelkästään vl-liikkeen jäseniä Jumalan Valtakuntaan kuuluviksi, ja vain vl-liikkeeseen kuuluvia uskovaisiksi.
Nythän on jo selvillä, että ihmisiä on erottettu harhaopin ollessa valloillaan, eli vl-liikkeen ulkopuolella on nytkin ihmisiä jotka kuuluvat Jumalan Valtakuntaan ja ovat oikein uskovia, vaikka heidät on potkittu vl-liikkeestä pois eivätkä kyseiseen liikkeeseen enään kuulukkaan. Näiden lisäksi on myös muita uskovaisia jotka kuuluvat Jumalan Valtakuntaan ja eivät ole edes koskaan vl-liikkeestä kuulleetkaan.
Jumalan Valtakuntaa kun ei voida rajata vain tiettyy ihmisjoukkoon ja raja menisi jossain liikkeessä olevien jäsenten välillä, ja liikkeen ulkopuolella siihen kuuluvia ei voi olla (ehkä jossain muualla maailmassa ajatellaan olevan, mutta Suomessa ainoa paikka on v-liike).
Toinen on selkeästi se, että vl-liikkeen ulkopuolella olevat mielletään kadotukseen menijöiksi ja epäuskoiseksi. Kuitenkin se on niin, että vain Jumala tietää kenen usko on oikeaa ja kenen väärää. Ja jos vl-liikkeessä sinnikkäästi vain jatkettaisiin sitä, että vain vl-liikkeessä voi pelastua, niin kuinka paljon he ajavat omiaan väärin tuomitsemaan jos pitävät vl-liikkeen ulkopuolella olevia automaattisesti epäuskoisina ja Jumalan Valtakunnan ulkopuolella olevina?
Kuitenkin se oikea joukko koostuu yksin heistä jotka sydämestään oikein uskovat, ja sitä ei voi sanoa uskovatko kaikki vl-uskovaisetkaan sydämestään oikein. Eikö olisi tärkeä korjata väärätopit, koska epäuskohan se suurin synti on, ei sitä toivoisi kenellekkään.
Pitäisi alkaa puhumaan niin, että vl-uskovaiset uskovat omallatavallaan niiden omien "oppilisäysten ja syntien" vuoksi. Jumalan Sanan ja Raamatun oppien mukaan uskovia ei ketään pitäisi pitää epäuskoisena sillä muutkin siihen Sanaan sydämestään uskovat.
Vl-uskovaiset uskovat omien juttujensa tavoin eritavoin kuin muut. Kaikilla ei ole niitä samoja seurakunnan neuvoja mitä on vl-uskovaisilla, ja se tekee heistä erilaisia uskovia. Kuitenkin Raamatun opit ja Jumalan Sana on kaikilla sydämestään uskovilla sama.
Korjaan vähän viestiäni sinulle. En tarkoittanut sinua tietenkään, kun totesin että moni ne ajat elänyt toivoo vain unohdusta.
En toki tiedä mitä sinä ajattelet siitä.
Toinen asia:
Avauksessa on erotettu hengellinen kristinopiin mukainen toiminta (tai siitä harhaan poikkeaminen) ja ajallinen epäeettisyys.
Mitä mieltä siitä pitäisi olla. Onko inhimillinen eettinen toiminta eri asia kuin aito kristillisyys? Voisi äkkiseltään ajatella, että kristittyä ohjaavaat kristinuskon eettiset hyveet. Että vaikka olemmekin vajavaisia, meillä olisi pyrkimys tavoitella eettisesti kestäviä toimintatapoja uskovaisina.
Tarkoitan kaikkia uskovaisia, riippumatta suuntauksesta. :-)
kautta tullaan tähän uskoon takasin,jos tämän VL-uskon on jättänyt. Muuta tietä ei ole.
Avaaja käynnisti keskustelun yhteisön erehdyksistä. Niitä ovat hänen mukaansa a) hengellinen ja b) maallinen. Huom. Kyse on tässä keskustelussa yhteisön tason asioista.
Ja sinä käyt täällä vaatimaan parannukseen yksittäistä keskusteluun osallistunutta.
Merkillistä.
Keskustelun kulun ja annin kannalta olisi todella arvokas taito harjaantua pysymään asiassa.
asiat toimii yleensä uskovaisten kanssa ja miten niitä hoidetaan. Jos aisat oikein ymmärretään. Se oli esimerkki vaan. Täällähän on sananvapaus.
Seppo Lohi on eri yhteyksissä puhunut ja kirjoittanutkin näistä asioista. En usko että näitä kysymyksiä olisi avoimesti käsitelty monessakaan rauhanyhdistyksessä. harv rohkenee ottaa näitä tapauksia esiin kanssapuheissakaan.
Voit hyvinkin olla oikeassa, että asioiden käsittelyyn pääseminen voi viedä vuuosikymmenniä. Niiden esille ottamista pelätään. Ne onkin kyetty sivuuttamaan ohi kaikkein akuuteimman ajan. Nykyisin ne on vielä helpompi sivuuttaa. Silti ne nousevat yhä uudelleen esiin.
Ihmisten on vaikea unohtaa kun he ovat joutuneet mukaan johonkin sellaiseen pahaan, jota heidän omatuntonsa ei sittenkään hyväksy. Onhan tietenkin mahdolista painaa omantunnon ääni piiloon, kuten itse kukin tiedämme. lisäksi: kaikilla ihmisillä ole lainkaan samantasoinen oikeudentunto, sekin on selviö.
Kerrotaan että Intiassa eli ennen muinoin fakiiri, joka pisti kaveriaan neulalla ja huusi yleisölle: Katsokaa: ei tunnu missään...
Koska en osaa yhdistää viestejäsi aiemmin kirjoitettuihin, niin en varmaan tajunnut kaikkea mitä kirjoitit. En hoksaa kuka olet, miten tuttu olet.
Olen paljonkin miettinyt kristillistä etiikkaa. Onhan niinkin, että ihmisellä voi olla todella korkea moraali ilman jumalauskoakin. Se on hyvä asia, enkä minä ainakaan ole tuomaroimassa sellaistakaan. Sellainen elämäntapa ja -asenne on hyvä kaikkien kannalta, ihmisen itsensä ja muidenkin.
Mutta kuinka paljon syvempää etiikka on, jos sen taustalla on kristillinen usko! Se kattaa koko elämän ja antaa ymmärrystä toimia jokaisessa tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.
Me ihmiset emme vain heikkoudessamme osaa aina ajatella tuolta kannalta asioita. Emme suostu siihen, vaan teemme omiin rajoittuneisiin käsityksiimme ja haluihimme pohjautuvia ratkaisuja. Vääriäkin. Siitä seuraa syyllisyys ja tunne siitä, että vain armon varassa on pelastus. Silti uskon voima on tarjolla ja saatavissa koko ajan, kun vain uskallamme tarttua siihen ja luottaa siihen...
Itseäni riipaisi erityisesti se miten koskettavasti Lohi puhuu siitä että oli väärin kun niitä ihmisiä nöyryytettiin, kohdeltiin nöyryyttävästi.
Vanhojakin uskovaisia mummoja. Miten syvälle voi pahuus mennä. Se on ihmisessä olevaa pahuutta. Seurakunnanjohtajakin voi siihen langeta.
Sananvapauden tähden Sinä saat kirjoittaa mitä haluat, samoin minä. Moppi korjaa tilanteen poistamalla tekstimme, jos käytämme vapauttamme toisten loukkaamiseen. Siihen sitä ei ole tarkoitettu.
Kiitän pitkästä viestistäsi. Olihan siinä jotain minullekin tai minun kirjoitusteni kommentointia.
Harmittaa kun en osaa kauniimmin tuosta asiasta kirjoittaa. Siitä, mikä loukkaa mieltäni ja vaikeuttaa välejä veeällien kanssa...
"- Mutta kuinka paljon syvempää etiikka on, jos sen taustalla on kristillinen usko! Se kattaa koko elämän ja antaa ymmärrystä toimia jokaisessa tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla."
Niinhän sen pitäisi olla. Muistathan miten Raamatussa Jeesus kertoo siitä millaista on "viimeisellä tuomiolla". Hän sanoo jotenkin näin: "Minä olin koditon ja te otitte minut huoneeseenne. Minä oli sairas ja te kävitte minua katsomassa."
Se on väkevä viesti siitä että usko ja etiikka kuuluvat saumattomasti yhteen.
Itselleni kasvoi lapsesta asti se käsitys seuroissa, että ei eettisillä kysymyksillä ole niin väliä, koska hyvät ja oikeamielisetkään teot eivät kuitenkaan "pelasta". Oli voimakas "tekojen" vastainen oppi. Etiikka itse asiassa sivuutettiin laajan asennoitumisena toisiin ihmisiin.
En esimerkiksi muista koskaan saarnatun laupiaan samarialaisen vertauksesta siten että se olisi ymmärretty oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. kertomusta luettiin aina niin, että se laupeus oli että "syntihaavoissa" viruvalle julistetaan synnit anteeksi. Ei puhettakaan muusta tuesta vaan se vain että ainoaan oikeaan oppiin kääntyy.
Silloin tulkintaan tulee väistämättä tietynlainen omahyväinen sävy. Se toinen, pyyteettömän lähimmäisenrakkauden vaikea sanoma vesittyy kokonaan.
Onkohan etiikan ja uskon yhteys kenenkän muun vl-taustaisen kokemuksissa katkennut, olisi kiintoisaa tietää.
- -
Nyt taas saan kuulla ja lukea näitä lohdun sanoja:
"... uskon voima on tarjolla ja saatavissa koko ajan, kun vain uskallamme tarttua siihen ja luottaa siihen... "
Kiitos x-vl että täällä palstalla käyt.
Valat uskoa ja rohkaisua moneen kulkijaan. Siitä olen varma.
Muistan toki nuo Raamatun paikat. Olen niitä tykönäni miettinyt ja ihmetellyt sitä yksipuolista selitystä, mitä vl-seuroissa julistetaan. Ne keskittyvät pääsääntöisesti vain asioiden hengellistämiseen eli jokaiseen kohtaan laitetaan uskonnollinen näkökulma ja ongelman ratkaisu.
Nälkä, yksinäisyys, vankeus, sairastaminen, muukalaisuus jne. eivät ole silloin konkreettisia asioita, vaan sielun vaivaa, tarvetta.
Samoin laupiaan samarialaisen tekemiset koskevat vain synninhädässä olevan ihmisen auttamista.
Tosin siinä ei natsaa vl-saarnoissa se, että uhri ei edes kysy mitään, ei mene minnekään, vaan tulee ihan vasta-aluksi autetuksi. Ihan vaan auttajan lähimmäisenrakkaudesta ilman mitään ehtoja tai edes uhrin pyyntöä tai lupaa.
Niinhän toimii Taivaallinen Auttajakin. Eikä siinä ole mitään palvelijoita hoitamassa haavoja, niitä syntihaavoja siis, vaan Jeesus itse yksin.
Jeesuksen vertaus oli kaikille ihmisille tarkoitettu, jotta me ihmiset olisimme toisillemme lähimmäisiä ja auttaisimme sinne tien oheen potkittuja ja haavoille hakattuja puolikuolleita uhreja ja kaikkia muitakin.
Mutta kyllä hengellinen auttaminen on myös tärkeää, mutta ei ole oikein unohtaa konkreettista avustamismuotoa, jos vain se suinkin on mahdollista. Eikä maallisen auttamisen ehtona saa koskaan olla se, miten meidän uskonnollinen tarjous otetaan vastaan.
Ei koskaan!
Mummojen itkettäminen seurakunnan edessähän oli oikein uskonpuhdistajien bravuuri.
Vanhoja, osittain jo seniilejä mummoja syytettiin sattumanvaraisesti milloin mistäkin ja heidät pakotettiin mikrofonin ääreen tunnustamaan syntejään.
Siellä he itkien yrittivät tunnustaa syntejään, vaikka eivät tienneet ollenkaan mitä väärää olivat tehneet. Pyytelivät kuuliaisesti anteeksi jokaista asiaa mistä syytettiin, mutta kädetpä eivät nousseetkaan anteeksiantoon noin vaan.
Jonkun mummon kohdalla tämä kesti päiväkausia, seuraavana päivänä jatkettiin... Kaikki ne mummot, jotka eivät tunnustaneet sellaista, mitä eivät olleet tehneet sidottiin synteihinsä ja heitettiin ulkoseen pimeyteen. Käsittämätöntä julmuutta.
ja paatuneita.
Odotan teiltä vastausta.
Harhaoppi on vakava asia, kuoleman vakava.
Ihmisen on mahdoton arvioida, onko liikkeessä pyhän hengen vaikutus, se täytyy uskoa.
Paljon helpompi on todentaa asia päinvastoin. Jos oppi on selkeästi raamatun vastaista ei pyhän hengen vaikutus kauan elä, pyhä henki kulkee uskosta uskoon. Suuret rauhanyhdistysten kiinteistöt eivät mihinkään häviä,eivät ole katollisen kirkon kirkotkaan hävineet, eikä uskon hurskaus siitä laitoksesta.
Suurimpana harhaoppina opettavat: Paavi on Jeesuksen maanpäällinen sijainen. Raamattu ei nosta yhtään ihmistä Jeesuksen korvikkeeksi, paavista on muodostunut antikristus.
Me suomi24 palstalaiset olemme pieniä yksilöitä. SRK ei näytä korvaansa lotkauttavan vaikka eksyminen opissa pitäisi olla tiedossa. Ilmeisesti siellä pelätään? Jotain? Mitä? Miksi?
Ainoa mahdollisuus on pitää harhaoppia ja hoitokokouksia esillä tällä palstalla. Kun suviseurat lähestyvät, pitäisi ainakin kotimaan toimittajille saada tietoa että SRK:n tiedotustilaisuudessa esittäisivät johtomiehille tiukkoja kysymyksiä ja vaatisivat perusteluja opista ja vääristä menettylyistä,(hoitokokoukset).
Tämä on vakava asia koska käytännössä uskon opetuksen sisältö muodostetaan SRK:n konttorissa ja ilmoitetaan puhujien kokoukselle kulloinkin vallitseva suhdanne. Harhaoppien korjaus tulisi kulkea tätä kautti että saataisiin raitis kristillisyys palaamaan saarnoihin saarnattavaksi ja uskoville uskottavaksi.
kirjoittaa nikiksesi oulun vl, jos sä näet sen uskon, jossa itsekin olet harhaoppina? Miten voit?
Nostit esiin tärkeän näkökohdan:
"Ihmisen on mahdoton arvioida, onko liikkeessä pyhän hengen vaikutus, se täytyy uskoa."
Entä jos kokeilisi Raamattua? Sen sana auttaa arvioimaan opillisia kysymyksiä.
Samoin Tunnustuskirjoihin perehtyminen edistää kristinuskon opillisten kysymysten keskeisen ytimen tunnistamista.
Uskon että Jumalan valtakunnan siemen, evankeliumi, vaikuttaa vielä tässä uskossa. Mutta jos harhaopeista ei tehdä parannusta,kertyy entisen opin päälle uutta harhaoppia ja jossain vaiheessa pyhä henki katoaa tästä joukosta.
Juuri samalla kaavalla elävä usko on kulkeutunut Lestadiukselle ja meillekkin. Se joilla usko aiemmin oli eivät sitä pitäneet, esim. katollinen kirkko on rakennettu Pyhän Pietarin kautta elävän uskon päälle, mutta eksymisien ja harhaoppien kautta elävä usko on jättänyt ko. laitoksen. Tänä päivänä näemme heidän uskonsa opilliset eksymiset kirkkaasti, silloin kun tilanne on ajankohtaisempi, näkökyky on heikompi.
saanut parannuksen armon omalle kohdalleni. Uskon että tuolloin Pyhä henki toimi kuitenkin ,koska en olisi saanut sitä rauhaa ja lepoa minkä koin silloin kun sain uskoa evankeliumin sanat kohdalleni. En tiennyt mistään "hoitokokouksien allosta" mikä velloi pohjoisemmassa suomessa. Vasta täällä netissä olen saanut kuulla enempi, ja Kurvisen kirjan luin taannoin, mutta en oikein ymmärtänyt mistä oli kyse.
Meidän Siionissa on eletty rauhan vuosia, kaikki tuntee toisensa jopa "napin altakin" Väki määrä on pysynyt samana, lisääntynyt kyllä monilla perheillä ja vanhuksia on nukkunut pois. Perheitä tulee ja menee, parannuksen tekijöitäkin on ollut. Nyt on sellainen sopivan kokoinen joukko, eli kaikki tuntee kaikki, ystävyys yhteistyö ja keskinäinen rakkaus vallitsee, joten tuntuu nämä keskustelut joskus raskailta.
Ymmärrän sen,että silloin on joku "joukkohysteria" vallinnut, mutta kuitenkin on paljon niitäkin jotka muistavat hyvällä sitä aikaa,olen kuullut puhujien kertomuksia siitä,kuinka heitä on hoidettu, ja he ovat itse huomanneet,että vikaan olivat menneet, ja näin ovat saaneet armon korjata asioitaan.
Uskon näin,että Pyhä Henki tekee työtään Siionissa ja Jumalan aika näiden asioiden korjaamiseen tulee, mutta emme me ihmiset voi komennella Jumalaa.
Sitäkään ei tiedä, ketkä näistä väärin hoidetuista todella haluavat sopia asiat ja tulla takaisin, ja ketkä haluavat muista vaikutteista hoitajien "päitä pölkylle" Tällaiselta tämä keskustelu on näyttänyt näin asioita tuntemattoman silmin.
Molemmin puolista rakkautta ja anteeksiantavaa mieltä tarvitaan, ja parhaiten se onnistuu,kun ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä, koska henkilökohtaisesti ne asiat on silloinkin käsitelty.
pohtia tällasia näin suuria sioita. Eikö ne pitäsi selvittää ihan muualla ja ihan toisella tavalla?!
Kyllähän niitä vikoja meistä löytyy jos on väärät asenteet ja alkaa niitä etsimään sillä mielellä. Mutta eikö niitä asioita ole myös korjattu.
Ja eikö silloin, kun Jumala antaa oikeaa näköä ihmiselle, nämä asiat toimi toisin päin.
Että kun Jumala herättää ihmisen, että hänellä itsellä tulee hätä ja Jumala johdattaa hänet Jumalan valtakuntaan.
Eikä niin päin, että yritetään ihmismielellä tehdä ihan mitä vaan, että ihminen kääntyis. Sehän on silloin ihmistyö.
Se voi olla kuitenkin, että täältä ei yhtään ihmistä tule takasin Jumalan valtakuntaan, vaikka mitä tekisimme.
Asiaa seuratessani olen jopa miettinyt, että onko uusi "taistelujen aika" (kuten 70- ja 80-lukujen uskonpuhdistusta silloin kutsuttiin) SRK:n toimesta jälleen tulossa, kun edellisenkään likapyykkiä ei vaivauduta pesemään.
Pelkään, jo lähisukulaistenikin puolesta, että nykyisen suvaitsevaisuuden ajan mitta on täynnä ja uusi, entistäkin julmempi puhdistus on jo suunnitteilla.
Tämä on toki tässä vaiheessa vain kauhuskenaario, mutta toivokamme yhdessä, että kovakorvaisuus on vain väliaikaista ja SRK taipuu parannukseen teoistaan.
Tätä kirjoittamaasi kohtaa?
"Ja eikö silloin, kun Jumala antaa oikeaa näköä ihmiselle, nämä asiat toimi toisin päin.
Että kun Jumala herättää ihmisen, että hänellä itsellä tulee hätä ja Jumala johdattaa hänet Jumalan valtakuntaan."
Mikä on oleteuksesi siitä miksei Jumala ole antanut oikeaa näköä SRK:lle ja sen tekemille vääryyksille, ja harhaopeille jotka ainakin Lohi kommentissaan totesi? Miksi he haluavat sulkea itsepintaisesti silmänsä näistä harhaopeista ja vääryyksistä eivätkä halua esittää anteeksipyyntöä heille jotka aiheettomasti saatanan haltuun jätettiin ja yksin kärsimään?
Miksi heille ei ole tullut hätä jotka sortuivat tähän vääräänoppiin ja Jumala johdattaisi myös nämä väärintekijät Valtakuntaansa? Jos heille olisi tullut synnintunto pahoista teoistaan, niin he olisivat varmasti halunneet tehdä kaikkensa jotta vääryydet korjattaisiin. Miksi siis kenelläkään ei ole hätä ja kukaan ei halua vääryyksiä julkisesti korjata? Vai ovatko nämä hoitomiehet esittäneet anteeksipyyntöjä jotka toimivat tämän vääränhengen alaisuudessa, ja näinollen Jumala on ainakin heidän silmänsä avannut.
Sinua aikoinaan suojeltiin varmasti käynnissä olleelta uskonpuhdistukselta, koska olit vasta firmaan sisälle tullut.
No, varmasti valtaosa kaikista asiaa tuntevista myöntää, ettei kyseinen uskonpuhdistus ollut Jumalasta, eikä nainollen sen salaamista voi myöskään pitää Hänen työnään.
Olen useasti kuullut eri yhteyksissä kaanankielen käsitteen "Jumalana aika" käytettävän tässä yhteydessä, mutta en kyllä ymmärrä kuinka sellainen käsite voi estää asioiden selvittämisen.?..!
kannanottoja ottaa, että tämä usko olis harhaoppia. Eiköhän sitä ole silloin mennyt jo vähän liian pitkälle kannanotoissa?!
Isäni jäi 60-luvulla SRK:sta juuri uskoontulleena ulos, ennen kuin ehti edes jäseneksi liittyä. Jäsenanomus kaiketi sitten hiljaisuudessa hylättiin.
Joku väitti isälleni, että tämä ei ollut koskaan uskoon tullutkaan. Oli vain sellainen juttu, että isäni uskoontulo oli kokemuksellisesti todella voimakas ja muutti hänen elämänsä totaalisesti. Hän sai rauhan ja pelko väistyi. Siksi esitetty väite oli mahdoton, eikä voinut mitenkään tavoittaa kuulijaansa :), sillä isäni TIESI tulleensa uskoon.
Miksi isäni joutui SRK:n ulkopuolelle? Mitään syytöstä käsittääkseni ei ollut. Hän jäi ulkopuolelle, koska hän näki, mitä hänen tuntemilleen ihmisille tapahtui, eikä sitä hyväksynyt. Hän vieläpä avasi suunsa heitä puolustaakseen, ja kysyi, että eikö esittyjä syytöksiä pitäisi jotenkin näyttää toteen. Vastaus oli, että "Hän ei ole jäsen. Hänellä ei ole puheoikeutta." Ja niin asia sivuutettiin.
Ja ne muut ihmiset, miksi he joutuivat ulkopuolelle? Perimmäinen syy oli ilmeisesti se, että naapuripaikkakunnan rauhanyhdistyksen rakentamisen järkevyydestä oltiin eri mieltä. Tätä ei kuitenkaan käytetty syynä tuomionjulistukseen. Siihen syy oltiin löytävinään, kuinkas muuten, "väärästä hengestä".
Tämä tapahtui siis 60-luvulla. Ehkä hoitokokouksia oli harvemmin kuin 70-luvulla, mutta niitä järjestettiin jo silloin.
Rauhanyhdistyksen toiminnassa ei ole ollut tilaa tälle keskustelulle. Foorumia ei ole julkaisuissammekaan. Päivämiehessä ei ole keskustelua. Seurakuntailloissa, keskusteluilloissa jne. käyty keskustelu on vuoropuhelua sordino päällä ja varmistelut lopuksi.
Täällä muuan uskonveli tai -sisar esitti avoimesti, millainen on keskustelujemme malli (nimimerkki O.M.): aluksi voidaan spekulatiivisesti kyseenalaistaakin, mutta lopuksi tulee aina päätyä loppupäätelmään, jossa todetaan kaikki siionissa tehdyt päätökset ja ratkaisut "siunauksellisiksi".
On selviö että tänne syntynyt keskustelu täyttää tätä avoimen keskustelun puutetta siionissa.
pakko sanoa: olen ilahtunut tästä keskustelusta jota täällä käydään.
Tämä kertoo että on vielä toivoa. Ihmisen oikeudentunto ja aito ihmisyys ei ole kadonnut. Ihmiset haluavat ja jaksavatkin kantaa yhä vastuuta. Kaikkien arkihuoliensa keskellä!
Élää aidosti, rehellisesti, pohjia myöten "autenttisesti", kuten sanotaan.
Tästä ollaan käyty keskustelua nimimerkki Vihneen kanssa hänen avauksessaan.
niin, että SRK valitsee käsiteltävät aiheet ja pitää niistä oman infonsa. Sivistyneet toimittajat kysymyksineen pysyttelevät SRK:n valitsemissa aiheissa. Näin oli 80-luvulla, vaikka hoitokokousasiat olivat tuoreita.
Tietoni perustuvat erään toimittajan kertomukseen.
tiedotustilaisuudesta ja totta kaik SRK valitsee asiat, joista tiedottaa. Normaalin journalismin peruskäytäntöä ja siinä on toimittajillekin aihepiirit annettu ja ammattitaitoinen toimittaja tietää jo etukäteen, että aikaa on varsin rajallisesti, eikä lähde rönsyilemään.
Jos kyse olisi keskustelutilaisuudesta tai kyselytilaisuudesta, niin asia olisi toinen ja aikaakin pitäisi varata ruhtinaallisesti enemmän.
Harhaopin on todettu riehuneen SRK:ssa eritoten 70- ja 80-luvulla. Tämän päivän tilanne on uusien sukupolvien tultua toinen. Liekö vanhoja johtajia enää lainkaan vastuullisisssa tehtävissä.
kuulut? Olisin utelias tietämään. Olen kai ennenkin kysynyt, mutta en ole tainnut ssada vastausta.
Minäkin olen kysynyt sinulta tätä asiaa, mutta et ole vastannut. Miksi salailet? Annathan toisaalta ymmärtää, että kuulut veeällään.
Miksi et toimi avoimesti, mihin sitten kuulutkin tai vaikket kuuluisi mihinkään?
Vulgata on henkilö, joka kirjoittaa ainakin kahdella nikillä. Hän on perustanut tänne useamman virtuaalipersoonan. Vulgatan persoonassa hän pyrkii esiintymään vl uskossa olevana, mielipiteiltään täysin toisin uskovana sellaisena. Eräällä toisella nikillä hän on kolmisenkymmentä vuotta sitten liikkeestä eronnut. Toisessa persoonassa hän esiintyy aidompana itsenään. Molemmat nikit ajavat samaa päämäärää. Vanhoillislestadiolaiset pitäisi saada ymmärtämään uskonsa järjettömyys. Siinä on työsarkaa yhdelle ihmiselle, eikä siinä auta vaikka on maailmanlaajuinen foorumi käytettävissä. Vastavoimana on meitä suuremmat voimat, joita vastaan sietää käydä.
Kiinnitin huomioni avaamasi kaksoiskuvan ensimmäiseen kohtaan, harhaoppiin tai väärään opetukseen. Jos 70-luvulla on ollut väärää opetusta, josta ei aikoinaan puhuttu avoimesti, täytyy sitä olla edelleen.
Miten ymmärrät tuon väärän opetuksen? Mitä ovat ne vaikutukset, joihon viittaat?
Vakavaksi vetää naaman, kun ajattelee, että näistä asioista ei puhuta vl-liikkeessä. Vaiettu asia huutaa itseään esille rivien välistä. Jokaisessa seurapuheessa välittyy uskon ja opillisten kysymysten lisäksi puhujan elämänhistoria. Kuinka usein kuulee vielä nykyään: "...jaksammehan olla kuuliaisia seurakuntaäidin neuvoille, kun meitä hoidetaan." Srk-äiti näin ymmärrettynä näyttäytyy kasvottomana, kenä tahansa kristittynä, joka on Kristuksen kirkkolakiin vedoten oikeutettu varoittamaan mistä tahansa "vaarasta". 70-luvun kauheudet kokenut kuulija ymmärtää mitättömästä sivulauseesta, mihin "hoitamisella" ja "kuuliaisuudella" viitataan. Tässä perin konkreeettinen esitys siitä, miten koen noiden aikojen piilovaikuttavan edelleen saarnoissa.
Toinen piilovaikutus on mielestäni se, että suuri osa vl:sta ei rohkene keskustella uskoon liittyvistä opillisista asioista. Vedotaan siihen, ettei tunneta tarpeeksi Raamattua. Sanotaan, että "lapsen usko" ja kuuliaisuus riittää. Pelottavaa on mielestäni se, jos näin uskoen ollaankin lopulta kuuliaisia väärälle paimenelle.
miksi Seppo Lohi ei esitä Päivämiehessä samoja ajatuksia kuin Kotimaassa.
Tahvanainen Inarista ei laita lehmiä laitumelle kuin vasta elokuussa?
Eikö kandeis miettiä, mistä saa vastauksen kysymykseensä, ei ainakaan tältä palstalta.
Oletko muuten kuullut joskus puhuttavan retorisesta kysymyksestä.
Tämäkin on sellainen: ei tarvitse vastata. :-)
"Älkää heittäkö helmiä sikojen eteen, ettei he joskus tallaisi niitä."
Kyllä Pyhän Hengen valaisemina kristityt puhuvat heille tärkeistä asioista. On erillaisia tilanteita jäjrestetty RY:lle, virkistyspäiviä ym. jolloin kristityt tapaavat.
Mutta kaikkea ei ole tarpeen ulkopuolisten kuullen puhua. Eikä ulos näyttää. Eikö sitä normaalistikin pidetä verhoja edessä, että naapurit ei näe kaikkia.
Näin on myöskin eri yhdistyksissä, vaikka kysymyksessä ei olis edes RY. Vaan joku mallinen yhdistys, että jäsenillä on erilaisia etuja, verrattuna muihin ihmisiisn.
kaikki täällä ja yleisesti.Ei tietenkään. Eiköhän kannata olla oikealla tavalla viisas. Tyhmyydestä sakotetaan, näin sanotaan. Näettehän te kaikki täällä, että jos vl:nä täällä puhuu. On kuin susilauma hyökkäsi kimppuun.
Ei siis mitään järkeä. Koko ajanhan vl:ät saavat täällä yrittää johtaa keskusteluja niin, että se menis mahdollisimman hyvin.
Kaikista viisainta on siis mennä vaan itse keskustelamaan asianomaisen kanssa asioita, vaikka Ry:lle kahden kesken.
Kirjoitinko jotenkin epäselvästi? Tarkoitin nimenomaan ns. "uskovaisten keskinäistä talostelua". ;-)
Emme todellakaan puhu avoimesti kaikista meille tärkeistä asioista RY:llä. Joskus olen ottanut puheeksi mieltäni hiertäneitä kysymyksiä, mutta kummasti on tullut hiljaista ja puheen aihe on vaihtunut pikaisesti. Onneksi joukossamme on myös ihmisiä, joille Jumala on antanut viisautta ja taitoa pysähtyä vaikeittenkin asioitten äärelle. Yhteisissä keskustelutilaisuuksissa ja "kanssapuheissa" se on valitettavan harvinaista.
Jos ajattelit, että olen "ulkopuolinen", mitä luulit vastauksella voittavasi? Et varmaan ajatellut huolella heittäessäsi viestiisi irrallisen lauseen "helmien heittelemisestä sioille". Tarkoitukseni ei ole näissä keskusteluissa tallata kalliita helmiä= evankeliumia. Sen sijaan toivon, että rohkeasti esittäisimme omia, aitoja ajatuksiamme ilman kermakrumeluureja ja muita ylimääräisiä kaanaankielisiä kaunistuksia, joihin todelliset asiat ja syvällinen ymmärrys uhkaavat hukkua.
Kiitän sinua reippaasta, rehellisestä ja selväsanaisesta kommentistasi - juuri näin "raittiiksi" eli vapaaksi tahtoisin itse myös keskustelumme ry:llä ja muissa yhteyksissä kehittyvän. Avoimeksi, vailla pelkoa leimautumisesta. Kaikkinaisen "pelien pelaamisen" soisi vähenevän. Pelillä tarkoitan kiertelevää ja vihjailevaa puhetta. mitä ns. kaanaan kielemme edelleen lisää.
Muutama rivisi lämmitti mieltä!
Melkeinpä nauratti tuo kaanaankielestä tuttu sana "raittiiksi", koska käytit sitä vapaasti ja raikkaasti toisin kuin yleensä vl-puheenparressa on totuttu.
väärin. Ja kaikilla ei ole taitoa edes puhua asioista. Ja kaikilla ei ole lahjoja selittää hengellisiä asoita.
Nämä asiat voi kyllä kieroutuakin, en sitä ole koskaan sanonut.
Miksi kysellä täällä netissä lisääntymistoimintoon liittyviä elämänohjeita. Johan koko maapallo nauraa. Siis ne jotka osaavat suomen kieltä.
Kyllä uskovaisten asiat on syytä pitää ryn sisäisisnä.
Tarkoitatko sitä että ne jotka erotettiin, eivät saa pyytää asiansa julkista käsittelyä? Miksi?
Erotetut ovat kai asia erikseen, kun eivät ole enää ryllä.
viesteissä. Ei ollut tarkoitus loukata, mutta joskus täällä tulee sanottua yli. Täällä tuntuu niin sekavalta joskus, että väsyy.
aina anteeksi. Aivan oikeista asioista sinä puhut ja aivan totuudella ja hyvin. Ei täällä kannata niin nöyrä olla, täällä ei pelaa samat lait kuin uskovaisten kesken. Lujastikin lyödään ja heikommat suotta kärsii. Aivan rauhassa vain ja omana itsenäsi. Hyvää illanjatkoa!
menen väärään ja puhun väärin. Ja Jumalan valtakunnan häpeäksi olen täällä.