Asia on niin, että on ihan hyvä kysymys, voiko kukaan sanoa omistavansa maata. Tällä hetkellä lain perusteella voi.
Mainitsemani kysymys on peräisin intiaaneilta. He ihmettelivät aikanaan, kun valkoinen mies puhui maan omistamisesta.
Tähänhän nyt joku heittää, että "hei, ei me enää eletä missään muinaisuudessa". Aijaa, eikö? No se on kiva tietää :)
Nykyäänkin onneks saa vielä ajatella vapaasti. Ei ole pakko pitää itsestään selvänä asiana esimerkiksi sitä, että ihmiselle annetaan yksityiset (ja samalla itsekkäät) oikeudet maa-alueisiin. Samalla suosittelen olematta pitämään mitään itsestään selvänä asiana (oikeutena jne).
Emme elä muinaisuudessa. Elämme muun muassa länsimaisessa miellyttämisdemokratiassa, joka antamalla ihmisille oikeuksia oikeuksien perään, muun muassa materiaalisen luonnonvarojen kuluttamisen suhteen pitää ihmiset rauhanomaisina. Oikeuksiemme, meitä niin suuresti miellyttävien sellaisten vuoksi pysymme tyytyväisinä. Keskustelu vastuusta on jäänyt oikeuksien oikeuksien rinnalla taka-alalle.
Melko rohkea väitteeni on, että ellei päätöksentekokoneistomme tekemät päätökset antaisi meille nykyisen kaltaista mahdollisuutta kulutustasomme ylläpitämiseen vaan alkaisi rajoittamaan toimintaamme, tuloksena olisi vähemmän rauhallinen yhteiskunta, jossa ihmisryhmät enenmmän tai vähemmän väkivaltaisin ottein ottaisivat oikeuksia omiin käsiinsä. Siinä olisi länsimäinen rauhandemokratia uhattuna, jota siis ihmisiä mielistelevät päätökset loppu viimein pitävät pystyssä.
"Meillä on oikeutemme!!" No mutta eikö meillä samalla ole myös vastuumme? "Turpa kii haihattelija, AINA on ollut kehitystä eikä sitä tule rajoittaa!!" Jotain tällaista.
Mitä tämä kertoo ihmisestä yleensäkin? Mitä tämä kertoo ihmisestä itselleen aina vain lisää vaativien yksilöinä? Kykenemmekö vastuullisuuden rajoissa pysyvään elämiseen pikku telluksellamme?
"No nyt se alkaa puhumaan noita haavekuvia maapallostamme". Puhun loppujen lopuksi pienestä pallostamme, jolla muuten on suhteellisen ohut ilmakehä. Suoritetaanpa ajatusleikki. Kasta jalkapallo upoksiin vesisaaviin. Jalkapallon pinnalle muodostunut ohut vesikalvo antaa hyvän kuvan ilmakehämme suhteellisesta paksuudesta.
Tiedän, että muun muassa näitä esille ottamiani ongelmia on enemmän kuin vaikeaa ratkaista. Ongelmia, joita en niin tarkasti yksilöinyt. Esimerkkinä kuitenkin ongelmallisen suuri materiaalinen kulutustaso, öljytuhot merillä, päästöt ilmaan, myrkkypäästöt vesiin jne. Voitte itse keksiä lisää.
Mikä on näiden mainitsemieni ongelmien taustalla? Varmaan kaikki olemme samaa mieltä siitä, että ihminen enemmän tai vähemmän suorasti.
Miksi ongelmiin ei siis ratkaisuja synny tuosta vain, kun loppujen lopuksi ongelmat ovat vain MEISTÄ ihmisistä kiinni? Monitahoinen ongelmahan se on, ilmeisesti mahdoton. 6 miljardia ihmistä, miltei kaikkien halu saada itselleen enemmän ja enemmän jne.. Syitä voidaan yksilöidä useitakin. Itsekin suhtaudun hyvin skeptisesti ongelmien poistamisen toteutumiseen.
Vaikka suhtaudunkin skeptisesti, voin silti esittää ajatuksiani siitä, että mielestäni meidän tulisi olla rutkasti enemmän vastuullisia ja suostua alempaan vaatimustasoon. Vaaditaan enemmän henkisiltä ominaisuuksiltamme, vähemmän materiaaliselta puolelta. Näin esitän.
Paradoksaalinen tilanne. Toisaalta olen melkein sataprosenttisen varma, että tilanne ihmisen elinolojen kannalta Telluksellamme huononee entisestään. Siltikin toimin kuin toimin. Mitä se on minulta pois, vaikka vähän kritisoisinkin voimakkaasti ihmisen toimia. Mitä varten täällä yleensä eletään? Vallitsevan ärjestelmämme vuoksi? Henkisiä ominaisuuksia kehittääksemme? En minäkään tiedä, mutta valintani kohdistuu enemmän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Pitkä litania tästä tuli. Haluaisin ihmisten kuitenkin ymmärtävän, että kaikki on meistä itsestämme kiinni. VOIMME muuttaa toimintatapojamme. VOIMME muuttaa ajatteluamme ja asenteitamme, joiden pohjalta toimimme.
Utopistista? Voi olla, kun ottaa huomioon, että kyseessä on ihminen.
Mainitsemani kysymys on peräisin intiaaneilta. He ihmettelivät aikanaan, kun valkoinen mies puhui maan omistamisesta.
Tähänhän nyt joku heittää, että "hei, ei me enää eletä missään muinaisuudessa". Aijaa, eikö? No se on kiva tietää :)
Nykyäänkin onneks saa vielä ajatella vapaasti. Ei ole pakko pitää itsestään selvänä asiana esimerkiksi sitä, että ihmiselle annetaan yksityiset (ja samalla itsekkäät) oikeudet maa-alueisiin. Samalla suosittelen olematta pitämään mitään itsestään selvänä asiana (oikeutena jne).
Emme elä muinaisuudessa. Elämme muun muassa länsimaisessa miellyttämisdemokratiassa, joka antamalla ihmisille oikeuksia oikeuksien perään, muun muassa materiaalisen luonnonvarojen kuluttamisen suhteen pitää ihmiset rauhanomaisina. Oikeuksiemme, meitä niin suuresti miellyttävien sellaisten vuoksi pysymme tyytyväisinä. Keskustelu vastuusta on jäänyt oikeuksien oikeuksien rinnalla taka-alalle.
Melko rohkea väitteeni on, että ellei päätöksentekokoneistomme tekemät päätökset antaisi meille nykyisen kaltaista mahdollisuutta kulutustasomme ylläpitämiseen vaan alkaisi rajoittamaan toimintaamme, tuloksena olisi vähemmän rauhallinen yhteiskunta, jossa ihmisryhmät enenmmän tai vähemmän väkivaltaisin ottein ottaisivat oikeuksia omiin käsiinsä. Siinä olisi länsimäinen rauhandemokratia uhattuna, jota siis ihmisiä mielistelevät päätökset loppu viimein pitävät pystyssä.
"Meillä on oikeutemme!!" No mutta eikö meillä samalla ole myös vastuumme? "Turpa kii haihattelija, AINA on ollut kehitystä eikä sitä tule rajoittaa!!" Jotain tällaista.
Mitä tämä kertoo ihmisestä yleensäkin? Mitä tämä kertoo ihmisestä itselleen aina vain lisää vaativien yksilöinä? Kykenemmekö vastuullisuuden rajoissa pysyvään elämiseen pikku telluksellamme?
"No nyt se alkaa puhumaan noita haavekuvia maapallostamme". Puhun loppujen lopuksi pienestä pallostamme, jolla muuten on suhteellisen ohut ilmakehä. Suoritetaanpa ajatusleikki. Kasta jalkapallo upoksiin vesisaaviin. Jalkapallon pinnalle muodostunut ohut vesikalvo antaa hyvän kuvan ilmakehämme suhteellisesta paksuudesta.
Tiedän, että muun muassa näitä esille ottamiani ongelmia on enemmän kuin vaikeaa ratkaista. Ongelmia, joita en niin tarkasti yksilöinyt. Esimerkkinä kuitenkin ongelmallisen suuri materiaalinen kulutustaso, öljytuhot merillä, päästöt ilmaan, myrkkypäästöt vesiin jne. Voitte itse keksiä lisää.
Mikä on näiden mainitsemieni ongelmien taustalla? Varmaan kaikki olemme samaa mieltä siitä, että ihminen enemmän tai vähemmän suorasti.
Miksi ongelmiin ei siis ratkaisuja synny tuosta vain, kun loppujen lopuksi ongelmat ovat vain MEISTÄ ihmisistä kiinni? Monitahoinen ongelmahan se on, ilmeisesti mahdoton. 6 miljardia ihmistä, miltei kaikkien halu saada itselleen enemmän ja enemmän jne.. Syitä voidaan yksilöidä useitakin. Itsekin suhtaudun hyvin skeptisesti ongelmien poistamisen toteutumiseen.
Vaikka suhtaudunkin skeptisesti, voin silti esittää ajatuksiani siitä, että mielestäni meidän tulisi olla rutkasti enemmän vastuullisia ja suostua alempaan vaatimustasoon. Vaaditaan enemmän henkisiltä ominaisuuksiltamme, vähemmän materiaaliselta puolelta. Näin esitän.
Paradoksaalinen tilanne. Toisaalta olen melkein sataprosenttisen varma, että tilanne ihmisen elinolojen kannalta Telluksellamme huononee entisestään. Siltikin toimin kuin toimin. Mitä se on minulta pois, vaikka vähän kritisoisinkin voimakkaasti ihmisen toimia. Mitä varten täällä yleensä eletään? Vallitsevan ärjestelmämme vuoksi? Henkisiä ominaisuuksia kehittääksemme? En minäkään tiedä, mutta valintani kohdistuu enemmän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Pitkä litania tästä tuli. Haluaisin ihmisten kuitenkin ymmärtävän, että kaikki on meistä itsestämme kiinni. VOIMME muuttaa toimintatapojamme. VOIMME muuttaa ajatteluamme ja asenteitamme, joiden pohjalta toimimme.
Utopistista? Voi olla, kun ottaa huomioon, että kyseessä on ihminen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Se oli hyvä kirjoitus. Hyvin kelpasivat intiaanien maat jenkeille.
kelpo ajatuksia, mukavaa että joku jaksaa vielä johonkin uskoa ja toivoa ihmisen loputtoman itsekkyyden jalostumiseen jos ei nyt suorastaan ympäristöaltruismiksi niin kuitenkin edes jonkinlaiseen kestävään suuntaan.
Kohtuullisen pitkään tätä maailmaa seurailleena en oikein vain jaksa enää uskoa paljon mihinkään, yhden lajin hetki universumin kellossa on kuitenkin niin häviävän pieni häilähdys ja tuskin kummoista jälkeä vuorijonojen mineraalikerrostumiin jättää.
Faustinen, utelias ihminen on kaikesta huolimatta raaputtanut aineen ja avaruuden pintaa kerrassaan ennätyksellisen syvälle muihin lajeihin verrattuna ja toivonkipinä piilee noiden äärimmäisten rajaseutujen kartoituksessa. Jos emme ehdi yksinäistä saartamme tuhota voi vuosisadan parin päästä näkemyksemme avartua aika järkyttävästi - hiukkasfysiikan ja muiden perimmäisten asioiden tutkimus etenee koko ajan pitkin harppauksin. En tarkoita nyt asekehittelyä (sic!) vaan esimerkiksi lomittuvien fotonien uutta soveltavaa tutkimusta joka rikkoo tuntemamme kausaalisuuden rajat ja mahdollistaa joitain aika käsittämättömiaä asioita, kuten viiveettömän informaatiosiirron.
Maailma on mitä on ja mulle-kaikki-ja-heti -ihmiset ovat siinä toki suurena äänekkäänä enemmistönä; mutta vielä kytee jossain älyn, uteliaisuuden ja uuteen uskomisen kipinä.
Lomittuvien fotonien tutkimuksesta en oo kuullutkaan. Onko kyseessä mahdolliset takyonit? Kuitenkin kausaalisuuden rikkoutuminen tarkoittaisi valonnopeuden ylittymistä. Itselläni ei vain ole tietoa siitä, kuinka mahdolisena tutkijatkaan pitävät mm. takyoneja.
Tuosta uskomisesta. En siis oikein itsekään usko kollektiivisen ajatelun muuttumiseen enemmän tietoperusteiseen ja vastuulliseen suuntaan. Spekuloin oikeastaan vain omaksi ilokseni ja lisäksi se ajatus taustalla, että ainakin pienessä mittakaavassa ajatuksiin on mahdollista vaikuttaa. On jopa kokemusta siitä.
siitä on juttu.
http://www.prosessori.fi/uutiset/uutinen.asp?id=48323
Elämme jännittäviä aikoja!
Ylivoimainen enemmistö kannattaa nykyistä järjestelmää.
Siihen sinunkin on tyytyminen.
tämän reaaliteetin.
Silti voin tuoda esiin näkemyksiäni.
nuo ajatukset maan omistamisesta ja siihen liittyvästä itsekkyydestä eivät ole mitenkään uusia, ne ovat sitä samaa ajatusmaailmaa, mikä liittyi kommunismiin. Vihreä liike oli ja on pelkkä vasemmistolaisuuden jatke. Kaunis ajatus, mutta ei toimi käytännössä. Ei ole toiminut, eikä tule toimimaan niinkauan kuin ihmisellä on nälkä tai nälän pelko. Kaikki täällä ovat juoksemassa nälkää karkuun, kuka on vetänyt enemmän kaulaa kuka vähemmän. yhtäkaikki, maailmassa ei ole näkyvissä tilannetta, jossa kaikki jaettaisiin tasan tai mahdollisesti hillittäisiin väestönkasvua globaalisti, vaikka nämä olisivat ne parhaat keinot ympäristön kannalta. Omistusoikeus maahan ei tee tästä sopasta yhtään sen pahempaa, eikä ihmisistä yhtään huonompia, vaikka maata omistaisivatkin.
Keskustelu näistä aiheista on ehkä henkisesti antoisaa, mutta hedelmätöntä. Varsinkin kun tuntuu että jokainen maata omistamaton on tietävinään kaikesta maan omistuksesta ja maan käytöstä enemmän, kuin he jotka maata ovat omistaneet ja sitä kaikkien yhteiseksi hyödyksi käyttäneet. Mutta, on helppo olla luonnonsuojelija ja halveksua muita, kun ottaa sähkön pistorasiasta, veden hanasta ja rahan kassalta, niinkuin joku täällä joskus kirjoitti.
..muka-tietämisen linjalle. On niin helpoa muka tietää toisesta asioita kuten minusta vihjailit, että maata omistamattomana minu on helppo puhua.
Toisaalta tämän muka-tietämisen taas ymmärtää, kun ottaa huomioon kirjoittajan olevan ihminen.
Uskon, etten ole maan omistamisesta ja sen käytöstä sen tietämättömämpi kuin sinäkään. Maatalon poikana (karjatila), pelloilta kiviä ja juurakoita lapsena, joskus vieläkin, keränneenä ja pölli-/tukkimetsällä olleena uskon olevani varsin tietoinen käytännön seikoista.
Vihjailu kommunismin suuntaan. Vihjailusi menee pahasti pieleen, kun kerron, että olen kepuvaltaiselta alueelta kotoisin ja kasvanut kd-perheessä. Vihreät tosin voisi vaikuttamisväyläni olla, jos politiikkaan lähtisin vaikuttamaan.
Kaveri hyvä maailma ei esittämässäsi yhteydessä ole niin mustavalkoinen kuin luulet. Tekstistäsi pääteltävisä oleva jaottelusi "joko kommunismi tai nykyinen järjestelmä" on lievästi sanoen naiivi.
Toisaalta taas hyvinkin mustavalkoinen, kun ajattelee, että kaikki loppujen lopuksi on ajattelustamme kiinni
>Keskustelu näistä aiheista on ehkä henkisesti antoisaa, mutta hedelmätöntä.<
Hyödyllistä, kun ajattelee että toimintamme pohjautuu ajatuksiimme, joita voimme muuttaa. Ajattelustamme, asenteistamme ja päättäväisyydestämme toimintamme lähtee.
Hedelmätöntä, kun taas ottaa huomioon eläinlajin nimeltä ihminen henkiset ominaisuudet ja kyvykkyydet.
Profiilisi mukaan olet 24-vuotias.
Kymmeniin vuosiin pölli-ja tukkimetsäsäsä ei ole ollut muita kuin koneita ja ammattimetsureita.
Tuskimpa siis olet ollut merkittävässä määrin pölli-/tukkimetsässä muuten kuin ehkä häiritsemässä toisten töitä.
Samaten tuo kivien ja juurakoiden keruu pellolta...
Voisi mennä täydestä aatemaailamasi kaupunkilaisvihreisiin.
että lukijat saattavat saada hyvin toisenlaisen käsityksen siitä, kumpi tässä liioitteli: sinä ensimmäisessä viestissäsi vaiko minä puhumalla tekemistäni töistä. Minä kuitenkin kirjoitan rekisteröidyllä nimimerkillä, sinä huutelet puskista :)
En tainnut vain ihan istua stereotypioihisi, jonka vuoksi sinulle tuli tarve leimata viestini liioitteluksi. No se on inhimillistä. Siitä voi kuitenkin oppia.
Kummallahan tässä sitten onkaan vääriä käsityksiä käytännön todellisuudesta. 2001 talvella ja keväällä menin parin kuukauden parin ajan kantelemaan kolmimetrisiä koivupöllejä rekeen, jolla sitten kuorma vietiin tien varteen. Veljeni kanssa olemme puhuneet lähtevämme vielä käsipelillä töihin, jos tarve tulee. Tällaistakin esiintyy koto-Suomessa :)
2003 kesällä olen viimeksi ollut keräämässä juurakoita ja kiviä pelloilta.
Stereotypia-ajattelusi on lähinnä huvittavaa. Ihan maalaistalon poikana tekemieni havaintojen ja luontorakkauden pohjalta olen ajatuksiini päätynyt.
Ja mikä vielä suurempi pettymys, äitini maatalon emäntänä omaa samanlaiset ajattelut luonnonsuojelun suhteen, samaten tilaa mahdollisesti jatkava veli. Talon isäntäkin on varsin lähellä näitä ajatuksia.
Suosittelen stereotypia-ajttelusi tarkistamista, ellei jopa kokonaan luopumista siitä.
Ihan hyvähän se on jos nuoremmastakin polvesta löytyy perinteisten menetelmien metsätöiden osaajia.
Yleensä vaan koneet tekee nykyisin nuo "ryskätyöt".
Siksi tohin vähän eppäillä.
"Uskon, etten ole maan omistamisesta ja sen käytöstä sen tietämättömämpi kuin sinäkään. Maatalon poikana (karjatila), pelloilta kiviä ja juurakoita lapsena, joskus vieläkin, keränneenä ja pölli-/tukkimetsällä olleena uskon olevani varsin tietoinen käytännön seikoista."
No epäilen kyllä vahvasti oletko maatalon poika. Puheet omistusoikeudesta kertovat aivan muista lähtökohdista.
"Vihjailu kommunismin suuntaan. Vihjailusi menee pahasti pieleen, kun kerron, että olen kepuvaltaiselta alueelta kotoisin ja kasvanut kd-perheessä. Vihreät tosin voisi vaikuttamisväyläni olla, jos politiikkaan lähtisin vaikuttamaan."
Yritin olla vihjailematta ja sanoa suoraan, miten asia on. Vihreä liike on suoraa jatketta vasemmistolaisuudelle. Ei mitään muuta.
"Toisaalta taas hyvinkin mustavalkoinen, kun ajattelee, että kaikki loppujen lopuksi on ajattelustamme kiinni
>Keskustelu näistä aiheista on ehkä henkisesti antoisaa, mutta hedelmätöntä.<
Hyödyllistä, kun ajattelee että toimintamme pohjautuu ajatuksiimme, joita voimme muuttaa. Ajattelustamme, asenteistamme ja päättäväisyydestämme toimintamme lähtee.
Hedelmätöntä, kun taas ottaa huomioon eläinlajin nimeltä ihminen henkiset ominaisuudet ja kyvykkyydet. "
Lue vastauksesi ja mieti, kumpi meistä näkee maailman mustavalkoisena. Minulla on sen verran enemmän elämänkokemusta, että erotan kyllä harmaan sävytkin. Sinulla taas ei ole vielä käsitystä siitä, mistä täällä oikeasti on kysymys.
Jo lähtökohtaisesti on hyvä ominaisuus asettaa asiat kyseenalaistettavuuden pöydälle, niin itsekin pyrin tekemään. Viestissäni "Otitko huomioon" kerron hiukan lisää tekemistäni töistä.
Jännä sikäli, että tämä meni minun työhistoriani epäilyksi ja todisteluksi. Mutta eipä siinä mitään, voin kertoa lisääkin:)
Vuonna 1998 tein ensimmäisen kunnallisen maatalouslomittajan keikan. Olin 16-vuotias, ysiluokkalainen ja viikonlopun yli hoidin 30 lypsävän parsinavetan - yksin. Siitä lähtein olen koulujen loma-ajat tehnyt mm. niitä hommia, pisin jakso oli neljä vuotta sitten, kun olin seitsemän kuukautta kuukausipalkkaisena maatalouslomittajana.
Keväästä 2001 lähtien olen tehnyt opettajan sijaisuuksia sekä yläasteilla että lukioissa, pisimmän sijaisuuden ollessa viisi viikkoa lukiossa. Opetettavana aineena olivat matematiikka ja fysiikka. Kouluja on kertynyt noin 20.
Kahden vuoden aikana kerkesin olemaan rakennustyömaillakin töissä, pisin yhtenäinen jakso oli viisi kuukautta. Siinä välissä kerkesin käymään kuukauden tehdastyössä ulkomailla.
Lisäksi muutama keikka on tullut heitettyä liikenteenohjaajana.
Mistä puheeni omistusoikeudesta sitten mielestäsi kertovat? Yritin tuoda esille sen, että maan omistusoikeuteen liittyy ihmisen itsekkyyden ja ahneuden kautta ongelmia. Huomionarvoisena seikkana muuten sellainen, että olen itse tuleva maanomistaja :)
>Vihreä liike on suoraa jatketta vasemmistolaisuudelle. Ei mitään muuta.<
Kirjassaan "Vihreät ja talous" Osmo Soininvaara tuo esille perustavanlaatuisia seikkoja, jotka erottaa Vihreän talouspolitiikan, ainakin hänen omansa, vasemmistolaisesta. Soininvaara kuitenkin oli puolueen puheenjohtaja ja on nykyäänkin kansanedustajana. Siinä mielessä puheet suorasta jatkeesta vasemmistolaisuudelle voidaan asettaa hiukan kyseenalaisiksi.
Yleisistikin olisi hyvä miettiä, mikä on vasemmistolaisuutta ja mikä oikeistolaisuutta? Onko raja niin selvä? Onko jaottelu monimutkaisia asioita liialti yksinkertaistava?
>Lue vastauksesi ja mieti, kumpi meistä näkee maailman mustavalkoisena. Minulla on sen verran enemmän elämänkokemusta, että erotan kyllä harmaan sävytkin. Sinulla taas ei ole vielä käsitystä siitä, mistä täällä oikeasti on kysymys<
Ajatteletko, että elämänkokemus on suoraan yhteydessä ikään? Miten määrittelet elämänkokemuksen?
Mielestäni ei aivan yksioikoisesti ole niin, että elämänkokemus kertyy iän myötä. Elämänkokemukseen nähdäkseni vaikuttaa sekin, minkälaisista vaikeuksista henkilö on joutunut selviytymään. Tiedän henkilöitä, jotka vielä kuuskymppisenäkin ilmaisevat itse tietävänsä niin paljon enemmän asioista kuin muut. Se kertoo mielestäni henkilöstä jotain.
Mielestäni elämänkokemusta osoittaa myös se seikka, että henkilö viisaasti vaikenee omasta elämänkokemuksestaan eikä sitä tuo esille. Hän ymmärtää, että oman elämänkokemuksen enemmyydellä retosteleminen on kestämätöntä, jopa typerää.
Niin ja, mistä täällä mielestäsi on oikeasti kysymys? Sinä kun vihjailit tietäväsi sen.
en voi olla kommentoimatta, on niin herkullinen tilaisuus.
"Mielestäni ei aivan yksioikoisesti ole niin, että elämänkokemus kertyy iän myötä. Elämänkokemukseen nähdäkseni vaikuttaa sekin, minkälaisista vaikeuksista henkilö on joutunut selviytymään. Tiedän henkilöitä, jotka vielä kuuskymppisenäkin ilmaisevat itse tietävänsä niin paljon enemmän asioista kuin muut. Se kertoo mielestäni henkilöstä jotain.
Mielestäni elämänkokemusta osoittaa myös se seikka, että henkilö viisaasti vaikenee omasta elämänkokemuksestaan eikä sitä tuo esille. Hän ymmärtää, että oman elämänkokemuksen enemmyydellä retosteleminen on kestämätöntä, jopa typerää."
Käytät viestin alun siihen, että kehuskelet ja todistelet (nimenomaan näin), kuinka olet tehnyt sitä taikka tätä ja viestin lopussa kerrot kuinka typerää elämänkokemuksella kehuskelu on. Etkö huomaa ristiriitaa?
On aivan yhdentekevää, mitä olet tähän mennessä tehnyt tai mistä "kärsinyt", ihminen on lapsi ainakin niinkauan, kunnes oikeasti joutuu vastuuseen toisesta ihmisestä (valitettavasti jotkut eivät aikuistu edes sitten), käytännönssä omista lapsistaan. Vasta tämä vastuu kasvattaa ihmisen ja saattaa asiat ja arvot kohdalleen. Ja, teroitan vielä, että vastaaminen omista jälkeläisistään on aivan eri asia, kuin vastuu toisesta elävästä olennosta, että et sekoita tätä vastuuta esim. lemmikkikanista huolehtimiseen.
Valitan, että joudun tämän toteamaan, mutta olet todellakin niin lapsellinen jutuissasi, että todistat itse jutuillasi edellisen kappaleen paikkansa pitävyyden. Maailma on raadollinen paikka, joka kyllä hioo liiat särmät ja kirkastaa muutaman tosiasian jokaiselle. Minulle on jo muutama seikka valjennut, sinulle ei vielä paljon mitään. Mielestäni kukaan ei kuitenkaan elä niin vanhaksi ja tule niin kokeneeksi, että pystyisi sanomaan tietävänsä kaiken, se piirre kuuluu nimenomaan nuoruuteen ja kenties orastavaan aikuisuuteen.
Maan omistaminen kuuluu siihen, mitä järjestäytyneen yhteiskunnan perustaksi kutsutaan. Siis, omistusoikeuteen ja hyödyksi käyttämiseen. Se, että siinä on mielestäsi ongelma "ihmisten itsekkyyden ja ahneuden" kautta, ei kerro mistään muusta kuin mustavalkoisesta ja erittäin yksinkertaistetusta maailmankuvasta. Mikään tässä maailmassa ei toimi ilman omistusoikeutta ja mahdollisuutta hyötyä omasta työstään. Ei toiminut neuvostoliitossa, eikä tule toimimaan missään muuallakaan. Se, että Osmo Soininvaara kirjoittaa vihreistä ja taloudesta, on kyllä sama asia, kuin tuppurainen olisi tappuraisen takuumiehenä. Puuttuu täydellisesti objektiivinen ote itse asiaan. Rajanveto oikeistolaisuuden ja vasemmistolaisuuden välillä on edelleenkin erittäin selvä. Vasemmistolaisuus edustaa täysin toimimattoman yhteiskunnan ihannointia ja oikeistolaisuus ihmisten riistoa. Molemmat ovat aivan yhtä oikeassa ja yhtä väärässä, eikä kumpikaan tule toimeen ilman toista.
Ja mistä täällä on oikeasti kysymys; Elä ja ota selvää, kyllä se siitä valkenee, ennemin tai myöhemmin.
Vai oli niin herkullinen tilaisuus, no tulihan sieltä jotain kuhan tarpeeks kauan hauoit.
>Hän ymmärtää, että oman elämänkokemuksen enemmyydellä retosteleminen on kestämätöntä, jopa typerää.<
vs.
>Käytät viestin alun siihen, että kehuskelet ja todistelet (nimenomaan näin), kuinka olet tehnyt sitä taikka tätä ja viestin lopussa kerrot kuinka typerää elämänkokemuksella kehuskelu on. Etkö huomaa ristiriitaa?<
Nimenomaanko noin? Omaksi tulkinnakses se vain jää, kun kerron tarkoituksenani olleen kumota epäilysi taustastani ja tuottaa pettymys stereotypia-ajattelullesi.
Katohan elämänkokemusta enemmän omaava tarkemmin. Kirjoitin nimenomaan siitä, kuinka typerää ja tähän lisätäkseni lapsellista on, kun henkilö itse retostelee elämänkokemuksensa enemmyydellä, huomaa sana enemmyydellä. Sitä en tehnyt minä vaan sinä seuraavalla toteamuksellas:
"Minulla on sen verran enemmän elämänkokemusta, että erotan kyllä harmaan sävytkin. Sinulla taas ei ole vielä käsitystä siitä, mistä täällä oikeasti on kysymys."
Minä kirjoitin lyhyesti työhistoriastani sinun epäilemistesi vuoksi enkä sanonut itselläni olevan enemmän elämänkokemusta. En edes väittänyt mitään sen suhteen, kuinka paljon elämänkokemus kertyy työnteosta ja siten en puhunut mitään itselläni olevan elämänkokemuksen määrästä. Sinä sen sijaan sanoit itselläsi olevan enemmän elämänkokemusta.
On aika rohkea väite sulta, kun toteat olevan aivan samantekevää elämänkokemuksen kannalta, mistä ihminen on 'kärsinyt' sen astisen elämänsä aikana. Luulen, että aika moni väittää tuon suhteen vastaan. Toki, jos rajaat elämänkokemuksen karttumaan vain lapsien kasvattamisesta niin silloin ei esimerkiksi luonnollisesti lapsettomalla, pitkäaikaisesti koulu- ja työpaikkakiusaamisesta kärsinneellä mutta siitä selvinneellä homoseksuaalilla voi sanoa olevan elämänkokemusta. Mielestäni vihjailusi lapsien kasvattamisen ehdottomana elämänkokemuksen edellytyksenä on lievästi sanoen naiivi.
>Mielestäni kukaan ei kuitenkaan elä niin vanhaksi ja tule niin kokeneeksi, että pystyisi sanomaan tietävänsä kaiken<
Olen samaa mieltä.
>Maailma on raadollinen paikka, joka kyllä hioo liiat särmät ja kirkastaa muutaman tosiasian jokaiselle. Minulle on jo muutama seikka valjennut, sinulle ei vielä paljon mitään.<
On miehellä melkoisen rohkeita väitteitä. Jätetään lukijan mietittäväks arvioida puheittes mielekkyyttä.
Maailman raadollisuudesta sen sijaan voin sanoa itselläni olevan kokemuksia. Senkin sinä tietenkin kiistät ikääni vedoten, mutta minkäs sille voi jos ihminen näköjään ajattelee noin naiivisti elämänkokemuksen kumpuavan vain lapsien kasvattamisesta.
>Maan omistaminen kuuluu siihen, mitä järjestäytyneen yhteiskunnan perustaksi kutsutaan. Siis, omistusoikeuteen ja hyödyksi käyttämiseen.<
Jos sittenkin tarkoitit vain sitä, että 'maan omistamisen ajatellaan kuuluvan siihen...'? Ei ole mikään ylhäältä annettu totuus, että maan omistaminen on yhteiskunnan perusta. Ymmärrätkö, että tuo 'totuus' löytyy vain ihmisistä enemmistön mielistä? Ja ok niin, itse toin omistusoikeuteen oman näkemykseni.
>Se, että siinä on mielestäsi ongelma "ihmisten itsekkyyden ja ahneuden" kautta, ei kerro mistään muusta kuin mustavalkoisesta ja erittäin yksinkertaistetusta maailmankuvasta.<
Luulenpa, että aika monikin ajattelee maan omistamiseen liittyvän näiden ihmispiirteiden kautta ongelmia. Sille en voi mitään, jos sinä et näitä ongelmia tunnusta ja enkä voi mitään jos vähättelet tai jopa kiistät nämä ihmisen ominaisuudet kuten ahneus.
Jos rehellinen oon, pidän sinua tyypillisenä vallitsevien yhteiskunnallisten massakäsitysten kannattajana ja puolustelijana. Sellaisia järjestelmä toisaalta tarvitseekin ihmisistä ehdottoman enemmistön pysyäkseen pystyssä. Käsitysteni mukaan pidät vallitsevia käsityksiä itsestään selvinä 'totuuksina'. Lopussa vihjaatkin päässeesi jyvälle siitä, mistä täällä/elämässä on oikein kyse.
On paljon helpompaa olla sen enemmistön kanssa samaa mieltä. Niinhän se on. Tukijoita silloin löytyy ja pelko ajatustensa kans yksinjäämisestä häviää. Se kun on tärkeää, useimmille. Tilanteen mukaan muutetaan näkemyksiä sen mukaan, että ne vastaa taas enemmistön kantaa.
>Se, että Osmo Soininvaara kirjoittaa vihreistä ja taloudesta, on kyllä sama asia, kuin tuppurainen olisi tappuraisen takuumiehenä. Puuttuu täydellisesti objektiivinen ote itse asiaan.<
Taas tuli melkoisen rohkea väite. On se sitten hyvä, että sulta se objektiivinen ote löytyy:)
>Ja mistä täällä on oikeasti kysymys; Elä ja ota selvää, kyllä se siitä valkenee, ennemin tai myöhemmin.<
Kyllä, elän ja yritän ottaa selvää. Ite vain olen tullut siihen tulokseen, ettei se lopullisesti valkene koskaan.
Siksi utelen niin kiinnostuneena, että kerrohan toki, mistä täällä oikein on kysymys? Sinä kun taas vihjailet siitä olevas tietoinen.
Valitettavasti omistan omakotitalotontin keskellä erästä etelärannikon kaupunkia ja kesämökkirantatontin 11 km:n päässä talostani, mutta onneksi rantatonttiini ei kuulu vesialueita, joten voin suositella vesialueiden sosialisointia, näinhän on muuallakin sivistyneessä maailmassa.
ongelmallista puhua nykyisestä maailmasta ihmisineen 'sivistyneenä maailmana'.
Oletko koskaan tutustunut sellaiseen kirjoitus- tai puhetapaan, jossa aina heitetään tahallaan sata yli todellisen tarkoituksen. Näin asiat menevät paremmin perille, kuten nytkin, en todellakaan tarkoittanut sivistyneellä maailmalla sitä mitä siinä lukee, vaan sitä, mitä siinä ei lue.
kirjoituksesi suhteen, pidin tuotakin mahdollisena.
Esitin kuitenkin näkemykseni 'sivistyneestä' maailmasta.
Koska ihminen on aina pyrkinyt omistamaan joko yksilönä, tai yhteisönä alueet joita on asuttanut.
Niin intiaanitkin, heille yksilön maanomistus oli vieras ajatus, mutta heimon metsästys- ja asutusalueet olivat muilta loukkaamatonta maata. Maata jota puolustettiin muiden heimojen tunkeutumista vastaan. Ja näin on ollut ympäri maapallon kaikilla yhteisöillä. Ja vielä intiaaneista, varsinkin ne heimot jotka viljelivät maata, olivat rajanneet puolustettavat alueet hyvinkin tarkkaan.
Ja nykyaikainen esimerkki itänaapurista, kun kukaan ei omistanut maata tai muutakaan merkittävää, jäi siitä seurauksena hirmuiset ympäristötuhot, koska millään ei ollut mitään väliä.
Ehkä kuitenkin parempi kun omistetaan, se tuo jonkinlaista vastuuta omaisuuden käytöstä.
ei ole kielessämme oikein sanaa tuolle maanhallinnalle vaan ei omistukselle; englannissa sensijaan käsite "turf" kuvaa tuota mainiosti.
Toisaalta toisen maalla luvatta kulkemiseen ("trespassing") ei ole suomessa omaa sanaa - johtunee ikimuistoisista jokamiehen oikeuksista.
Jos MTK:n vaatimukset jokamiehenoikeuksien kumoamisesta menevät läpi, tuommoinen uudissana jouduttaneen kehittelemään.
olla keksitty. Moni tarina saattaa olla keksitty. On jopa mahdollista muun muassa, että historiassa tapahtuneiden joukkosurmien uhrilukumäärää on liioiteltu.
Niin, intiaaneilla taisi olla yleisesti ottaen siinä mielessä hyvät uskomukset, että he pitivät luontoa itseään pitkälti jumalana ja näin ollen varoivat vahingoittamasta sitä. Tuskin heilläkään sen kummemmin vastuusajattelu loistanut kuin meillä nykyihmisilläkään. Meillä tosin ahneus ja itsekkyys mitä ilmeisimmin ovat lisääntyneet.
>Ehkä kuitenkin parempi kun omistetaan, se tuo jonkinlaista vastuuta omaisuuden käytöstä.<
Antaakohan tuo liian ruusuisen kuvan todellisuudesta?
Mielestäni lähempänä totuutta on yleisesti ottaen se, että 'omistaminen tuo jonkinlaisen omaisuudesta huolehtimisen tarpeen tuottavuuden ylläpitämiseksi'.
Omaisuudesta huolehtiminen palvelee myös ympäristönsuojelun tavoitteita. Harva maanomistaja katsoo sormien läpi laittomia kaatopaikkoja metsissään.
noudattaa ekologista metsänhoitoa ja -suunnittelua kuten aukkohakkuiden välttämistä, metsäpuuston monipuolisen ikä- ja lajirakenteen suosimista, lahopuiden maahan jättöä, alaoksien karsimatta jättämistä jne.
Ympäristönsuojelu ehkä on juuri enemmän näiden metsään ja luontoon kuulumattomien aineiden/esineiden sinne pääsyä. Luonnonsuojelu tuo mukaan myös luonnon monimuotoisuuden sekä eläin- ja kasvilajien menestymisen turvaamisen. Ero on hiuksenhieno, jos sitä sitten on ollenkaan.
..luontoon kuulumattomien aineiden/esineiden sinne pääsyn ESTÄMISTÄ.
Metsänhoito on koneellistunut. Esim. karjanomistajat ovat nykyään niin kiireisiä, että harvalla riittää aikaa tehdä harvennushakkuitakaan käsipelillä.
Eipä muitakaan raskaita töitä enää juuri käsin tehdä, jos koneita siihen on olemassa. Eli harvassa ovat raskaan työn tekijät.
Metsässä liikkuessa pelkästään työjäljestä näkee vielä 10-15v harvennushakkuun jälkeenkin, onko se tehty koneella vai käsipelillä. Koneella harvennetut kuviot ovat suuria ja homogeenisia. Tämä näkyy jäljessä vuosikymmeniä. Yksittäisen metsänomistajan syytä tuo kehitys ei pelkästään ole.
>Yksittäisen metsänomistajan syytä tuo kehitys ei pelkästään ole<
tulisikohan tässä kyseeseen myös järjestelmämme(?).
Mielestäni hyviä kysymyksiä ovat lisäksi seuraavat:
Mikä vaatii meitä tehokkaaseen metsänhoitoon ja -kasvatukseen?
Miksi yhteiskunnassamme aukkohakkuut ja puun tehokas tuottaminen markkinoille on saanut ikään kuin itsestään selvyyden asian?
Mikä PAKKO niitä puita on sieltä mettistä tällä volyymilla tehtaille raahata? Mikä tämän vaateen asettaa?
Jne.
Ja ei kannata luulla, ettenkö ite tietäis minkäänlaista vastausta näihin kysymyksiin :)
nykyisessäkin yhteiskuntajärjestelmässä. Epäilen vain, että ongelmat olisivat suurempia sosialistisessa. Entinen neuvostoliitto siitä esimerkkinä.
Luonnonvarojen käytössä on suurempiakin ongelmia kuin metsätalous. Puuvarat ovat sentään uusiutuvia. Fossiilinen energia tulee loppumaan ja sen käyttö aiheuttaa ongelmia.
mielenkiintoisen seikan.
Jos jollakin on hiukan moitteen sanaa nykyisen järjestelmämme suuntaan, otetaan heti vastaesimerkkinä vielä 20 vuotta sitten itänaapurissamme ollut sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä. Ikäänkuin vaihtoehtoja olisi vain kaksi: nykyinen tai kommunismi/sosialismi..
Minä en tiedä minkälainen järjestelmä kaikkine koukeroineen olisi parempi. Sitä ei liene ainakaan itänaapurissamme vallinnut järjestelmä. Rohkeasti vain tohdin väittää, että jos ihminen kollektiivisesti olisi enemmän vastuullinen sekä vähemmän itsekäs ja ahne henkisiltä ominaisuuksiltaan, niin ongelmia olisi vähemmän.
Ja ihmettelen niitä, jotka väittävät edellisen olevan utopistista haihattelua. Eikö heillä sitten löydykään potentiaalia muutokseen? Minä uskon, että kaikilta löytyy jos vain niin haluaa. Eri asia taas on tulisiko muutosta tapahtumaan. Sen suhteen olen skeptinen. Ihminen kun on kyseessä.
Kyllä, meillä on paljon ongelmia. Mielestäni hyvä, että sinäkin olet sen havainnut. Ongelmat eivät kuitenkaan ratkea toteamalla, että "on meillä muitakin ongelmia". Kaikkia ongelmia tulisi tarkastella omina tapauksinaan. Ja kaikki ongelmat tulisi jo lähtökohtaisesti asettaa ratkaistavien pöydälle.
Puuvarat kyllä ovat uusiutuvia. Metsäluonnon yksipuolistumisen, myrkkyjen ja yleensäkin alueiden pilaantumisen seurauksena mahdollisesti katoavat lajit sen sijaan on vaikea kuvitella uusiutuvien listalle.
Nykyinen puunkorjuu oksien ja muun hakkuutähteen kerilyineen kahmaisee aina osan pois alueen ravinnevarannosta. Erityisesti kerättävien oksien mukana katoaa ravinteita.
Olisi sikäli mukava tietää, mihin päätyy poltettavista oksista saatava ravintopitoinen tuhka. Lannoitetaanko metsiä keinotekoisella apulannalla ravinnehukan kompensoimiseksi? Järkevää? Ainakin tuottavuuden lisääminen perusteena metsiä lannoitetaan.
esimerkiksi, kun siellä oli omanlaista muutoshalua, ja sitä muutosta sitten seurattiin alusta loppuun. Se nyt on konkreettinen esimerkki muutoksesta joka perustui alunalkaen idealismiin. Perusajatushan on sinänsä oikein hieno ja kannatettava, että kaikilla olisi samanverran hyvää, ja tasa-arvo vallitsisi.
Aina tulee muutosta tapahtumaan, mutta ihminen lajina ei ole kykenevä vapaaehtoisesti luopumaan jo saavutetusta elintasosta, ja miksi olisikaan?
Kukapa meistä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta haluaisi lähteä Linkolan linjoille? Kaikella on aikansa, ja jos maailmanlopun povaajat ovat oikeassa, niin entäs sitten? Jos vaikka seuraavan sadan vuoden aikana ihminen onnistuisi tuhoamaan maapallon, niin minua asia ei hetkauta mitenkään, koska silloin olen jo kuollut. Jokainen sukupolvi on jättänyt jälkeensä vähän enemmän käytetyn maan, ja se on siunaantunut seuraaville sukupolville joko ongelmana tai hyvänä. Joskushan kaiken on loputtava, mikä se on ihminen sen enempää sitä jeesustelemaan.
>Aina tulee muutosta tapahtumaan, mutta ihminen lajina ei ole kykenevä vapaaehtoisesti luopumaan jo saavutetusta elintasosta, ja miksi olisikaan?<
Niinpä, pitkälti ajattelen samalla tavalla. Halukkuutta toimintamme vapaaehtoiseen rajoittamiseen ja kulutustasomme alentamiseen löytyy kovin vähän.
Ja miksi pitäisi olla? Periaatteesa aina kaikki vastaukset tuohon on kunkin omia subjektiivisia näkemyksiä ja ne näkemykset on vähemmistössä.
Itse perustelen näin. Telluksemme muuttuu pitkällä aikavälillä jokatapauksessa elinkelvottomaksi ihmiselle jo auringon säteilyn elämän kannalta ratkaisevan hiipumisen (puhutaan miljoonista vuosista) vuoksi. Toisaalta esimerkiksi Yellowstonen kansallispuistosa maan uumenissa sijaitsevan, toistaiseksi vielä lepäävän ja latautuvan tulivuoren vaikutus sen purkautuessa saattaa ihmislajille kelvottomat olosuhteet tuoda jo aikaisemminkin (~satatuhatta vuotta?), mahdollisesti koko maapallon osalta.
Kuitenkin, itse ajattelen hiukan lyhyemmällä aikavälillä. Jos nyt päättäisimme elää täällä kuin viimeistä päivää ilman rajoituksia, silloin ehdottaisin lasten teon eli suvun jatkamisen lopettamista, viimeistään 'jossain vaiheessa'. Ainakin uusien yksilöiden tuottaminen maailmaan tulisi mielestäni lopettaa silloin, kun sen voisin todeta olevan jo suoranainen vääryys uusille viattomille syntyville lapsille. Siis syntyä pitkälti elinkelvottomiin olosuhteisiin.
Itse tuskin tulen lapsia tekemään, mutta haluan ajatella myös sisarusteni lasten lisäksi kaikkia lapsia ja heidän jälkeläisiään. Sitä, milloin elinolot tällä menolla muuttuvat sitten ratkaisevan huonoiksi en osaa tarkemmin sanoa. Nykyisiin havaintoihin perustuva veikkaukseni on, että jossain vaiheessa kuitenkin, jos näin jatkamme. En siis halua ajatella pelkästään itseäni siten, että minäkin täällä tulen olemaan enää vain noin 60 vuotta keskimääräisen kansalaistemme eliniän mukaisesti veikaten.
Toisaalta väitän myös seuraavaa. Ihminen kaikissa pyrkimyksissään hankkia vallitsevan länsimaisen ja kohta joka puolella maailmaa olevan elämäntapamme mukaisesti yhä enemmän lisää ja lisää voi kollektiivisesti huonosti tämän vuoksi. Stressi, uupumiset, jatkuvan suorittamisen tarve ja niin edelleen. Tämä on mielestäni tekijä, jonka suuri merkitys niin yleisesti halutaan kieltää. Ihmisellä ei jää aikaa itsensä pysäyttämiseen, pohtimaan omaa itseään, ympäröivää todellisuutta, elämää ym. Ei jää aikaa OLEMISEEN. Tästä pitkäaikaisena terapeuttina toiminut kirjailija Tommy Hellsten kirjoittaa mielestäni mainiosti. Erityisesti kirjaa 'Ihminen tavattavissa' suosittelen.
Toki onnellisia ihmisiä löytyy varmasti myös oravanpyörästämme (jossa toisaalta me kaikki ihmiset ollaan). Esimerkiksi Jorma Ollilan voisi uskoa elävän hyvinkin tasapainoista elämää. Hänhän on kohtapuoliin jo eläköitymässäkin. Hänellä esimerkiksi on tulojensa vuoksi mahdollista käyttää aikaa enemmän vapaa-aikaan, virikkeelliseen toimintaan ja olemiseen. Hänen johtamassaan firmassa esimerkiksi siellä tuotantopuolella kuitenkin työskentelee lukumääräisesti huomattavasti enemmän ihmisiä, jotka eivät tähän täysin pysty. Heidän on ponnisteltava huomattavasti enemmän ja paljonkin mahdollisuudesta olemiseen luopuen saadakseen elintasonsa edes jossain määrin muistuttamaan varakkaiden esimerkkitapaustemme (kuten Ollila, Sarasvuo, Saarikangas, Bjurström ym) elintasoa. Jos taas ajatellaan, että kaikki pääsisivät materiaaliselta puoleltaan samanlaiseen tilanteeseen kuin nämä rikkaat, voi vain arvailla minkälaiset kustannukset luonto joutuisi maksamaan jo nykyisten lisäksi. Ja Nokia johtajineen ja pelkästään suomalaiset esimerkit ovat vain murto-osa koko pyörästä.
Väitän seuraavaa. Ihminen, joka elää panostaen enemmän henkiseen puoleensa (niin kliseinen ilmaus kuin se onkin) voi paremmin. Hänen ei tarvitse panostaa elintasoonsa sen enempää kuin mitä tarvis on. Omien kokemuksieni perusteella onnelliseen ja tasapainoiseen elämään tarvitaan vieläkin vähemmän kuin esimerkiksi nykyinen elintasoni opiskelijana. Niin ja onhan ne ihmiset pystyneet elämään silloin aiemminkin.. Tuskin me ihmiset kovinkaan paljoa olemme muuttuneet niistä ajoista. Kuten aikaisemminkin olen todennut, kaikki on itsestämme kiinni. Me VOIMME, jos HALUAMME.
>Kukapa meistä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta haluaisi lähteä Linkolan linjoille?<
Luulen samaten, että melko harva. Toisaalta Linkolan mukaisen elämäntavan ja nykyisen elämäntapamme väliin jää nähdäkseni rutkasti vaihtoehtoja. Voisimmeko löytää edes siitä väliltä jonkinlaisen tasapainon, joka ei enää luontoamme enempää turmelis ja lapsemme ja heidän jälkeläisensä siten saisivat vielä pitemmällekin mahdollisuuden puhtaaseen ympäristöön? Tosin jokin tuossa Linkolan mukaisessa elämäntavassa itseäni kiehtoo..
>Joskushan kaiken on loputtava, mikä se on ihminen sen enempää sitä jeesustelemaan.<
VOI olla 'jeesustelematta' ja VOI myös jeesustella.
Hätkähdin, kun kirjoitit: "MTK:n vaatimukset jokamiehenoikeuksien kumoamisesta..."
Mitä tarkoitit?
Suomen intiaaneille eli saamelaisille kuka omistaa ja voi harjoittaa elinkeinoaan niillä mailla joilla he olivat ennen "valkonaamojen" tuloa.
antaisin jo kulttuuriperinteen säilyttämisen vuoksi saamelaisille oikeuden Ylä-Lapin maihin. Kuitenkin vastuullisesti tulisi saamelaistenkin ko. alueilla toimia.
Enempää en osaa sanoa saamelaisten tilanteesta, kun en ole niin tietoinen nykyisestä tilanteesta.
intiaaneilla ja saamelaisilla ei ole mitään muuta yhteistä, kuin se, että molemmat ovat oikeudellisesti määritelty alkuperäiskansaksi. Se taas ei tarkoita mitään. Sanana alkuperäiskansa sotii saamelaisuutta vastaan, he ovat suurimmalta osaltaan tulokkaita verrattuna vanhoihin metsäsaamelaisten ja suomalaisten jälkeläisiin pohjois lapissa. Mikään vääristely ja venkoilu ei muuta sitä tosiasiaa, että saamelaisuus nykymuodossaan levisi suomeen vasta 1860 luvulta alkaen norjasta. On kuitenkin käymässä niin, että tämä tulokasryhmä vie alueen alkuperäiseltä väestöltä oikeuden omaan maahansa sen jälkeen kun tämä toinen varas, suomen valtio, siitä luopuu.
Mistähän on peräisin koko Suomenniemellä ja Norrbottenissa tavattava ikivanha saamelaisperäinen paikannimistä - Nuuksiosta lähtien? Nanapiirin korkeudella yli puolet nimistöstä on saamenkielestä väänneltyä.
kuoksa, kätkä, nuuks, vuosku, kulvakko...
Varmaan nämä äkkiä kymmenen vuotta sitten ilmaantuneet Inarin "lappalaiset" (lue uuslantalaiset) ovat ne sinne käväisseet piruuttaan nimeämässä.
Löytyy vittukeinoa ja paskalomavaaraa. Sen kartoituksen aikana, kun maanmittausinssit oli pääosin ruotsinkielisiä, ja kyselivät asukkailta, mikä on miksikin paikaksi kutsuttu, niin piruuttaan keksivät mitä sattui.
Joten nuo paikannimet nyt ei ihmeitä vielä todista.
kielitieteellisestä näkökulmasta:
http://www.kolumbus.fi/rastas/sec/saame_1.html
"(nyky)saamelaisiksimyöhemmin eriytyvä väestö asusti varsin etelässä, keski-Skandinaviassa, sisä-Suomessa ja Karjalassa, n. vuoteen 1.500 jKr asti"
-----------------------------------------------
Saattapi olla aika kovia luita kumottavaksi toteamalla että "kunhan kirjoittavat tutkijat mitä sattuu".
Jos on vääntöä ruveta kumoamaan tieteen vallitsevia nykynäkemyksiä niin a vot siitä vaan, uusia loistavia kykyjä varmaan aina tarvitaan!