Holter-tutkimus ja...

Mietin vaan, kun onlen kärsinyt rytmihäiriöistä ja olen joskus ajatellut myös rasituskokeeseen menoa, mutta täältä ei ainakaan terveyskeskuslääkäri sinne lähetettä anna. Olen meinaan käynyt läpi tuon Hoöter-tutkimuksen ja silloin tietysti rytmihäiriöitä ei juurikaan ollut, vaikka juuri hieman aikaisemmin olivat oikein villiintyneet (ilmeisesti stressin takia ?) niin, että parin viikon ajan niitä tuli oikein urakalla ja jouduin syömään jatkuvasti Beta-salpaajaa. Tutkimukseen pääsy vaan kesti sen verran kauan tuolla yleisellä puolella, että en päässyt siihen ihan akuutissa tilanteessa. Ei ollut rahaa silloinkaan yksityiseen lääkäriin. Sitäpaitsi terveyskeskuksessa on suhtauduttu muutenkin aika nihkeästi tutkimuksiini, kun en ole heidän mielestään ihan mikään "riskiryhmäläinen" ja tavallisissa sydänfilmeissä ei ole koskaan mitään ollut.
Sattui sitten vaan olemaan viimein tuolla yleisellä puolella yksi sijaislääkäri, joka sitten lopulta lähetteen antoi tuohon Holteriin.
No, kokeen aikana elelin siis ihan normaalisti. se oli juuri ennen joulua ja rämmin laitteen kanssa esim. umpihangessa ("kainaloita myöten") tuonne metsään kaatamaan joulukuusen (toivottoman tylsällä sahalla vielä nykersin sitä ikuisuuden :) )ja raahasin sen kuusen sitten myös yksin kotiin. Silloin ei noita muljahduksia enää siis tuntunut pahemmin, olivat koko kokeen aikana jo rauhoittuneet ja muuttuneet normaaleiksi ja lääkäri totesikin sairaalasta, että ihan ok. on. Ajattelin vaan, että jos jotain sydämessä olisi, niin kait se olis pitänyt jo näkyä tuossa tuon n. puolen tunnin metsäreissun aikana/jälkeen, mutta eipä tullut kummoinenkaan olo, vähän normaalia hiostumista vaan.
Nyt olen kuitenkin välillä vieläkin harkinnut tuota rasituskoetta, ihan oman mielen rauhoittamiseksi, (kun on peloteltu, että tuossa Holterissakaan ei kaikki tulisi ilmi), mutta en tiedä onko sitten kuitenkin turha. Enkä siis meinaa millään päästä tuohon kokeeseen, kun yleiseltä puolelta ei saa lähetettä ja yksityisellekään en vaan tunnu millään pääsevän, kun ei kertakaikkiaan ole rahaa. Viime kuussa taas kuvittelin, että tässä kuussa onnistuisi, tilasin jo ajan kardiologilta, joka olis ensi viikolla, mutta taas tuli muuta yllättävää pakollista (lapset ja eläimet...)rahanmenoa ja totesin, että kourassa on enää 30 euroa, jolla pitäis TAAS viikko selvitä...Mieskin on ihan pa. ja kukaan ei lainaa.

a.p. kirjoitti:

Mietin vaan, kun onlen kärsinyt rytmihäiriöistä ja olen joskus ajatellut myös rasituskokeeseen menoa, mutta täältä ei ainakaan terveyskeskuslääkäri sinne lähetettä anna. Olen meinaan käynyt läpi tuon Hoöter-tutkimuksen ja silloin tietysti rytmihäiriöitä ei juurikaan ollut, vaikka juuri hieman aikaisemmin olivat oikein villiintyneet (ilmeisesti stressin takia ?) niin, että parin viikon ajan niitä tuli oikein urakalla ja jouduin syömään jatkuvasti Beta-salpaajaa. Tutkimukseen pääsy vaan kesti sen verran kauan tuolla yleisellä puolella, että en päässyt siihen ihan akuutissa tilanteessa. Ei ollut rahaa silloinkaan yksityiseen lääkäriin. Sitäpaitsi terveyskeskuksessa on suhtauduttu muutenkin aika nihkeästi tutkimuksiini, kun en ole heidän mielestään ihan mikään "riskiryhmäläinen" ja tavallisissa sydänfilmeissä ei ole koskaan mitään ollut.
Sattui sitten vaan olemaan viimein tuolla yleisellä puolella yksi sijaislääkäri, joka sitten lopulta lähetteen antoi tuohon Holteriin.
No, kokeen aikana elelin siis ihan normaalisti. se oli juuri ennen joulua ja rämmin laitteen kanssa esim. umpihangessa ("kainaloita myöten") tuonne metsään kaatamaan joulukuusen (toivottoman tylsällä sahalla vielä nykersin sitä ikuisuuden :) )ja raahasin sen kuusen sitten myös yksin kotiin. Silloin ei noita muljahduksia enää siis tuntunut pahemmin, olivat koko kokeen aikana jo rauhoittuneet ja muuttuneet normaaleiksi ja lääkäri totesikin sairaalasta, että ihan ok. on. Ajattelin vaan, että jos jotain sydämessä olisi, niin kait se olis pitänyt jo näkyä tuossa tuon n. puolen tunnin metsäreissun aikana/jälkeen, mutta eipä tullut kummoinenkaan olo, vähän normaalia hiostumista vaan.
Nyt olen kuitenkin välillä vieläkin harkinnut tuota rasituskoetta, ihan oman mielen rauhoittamiseksi, (kun on peloteltu, että tuossa Holterissakaan ei kaikki tulisi ilmi), mutta en tiedä onko sitten kuitenkin turha. Enkä siis meinaa millään päästä tuohon kokeeseen, kun yleiseltä puolelta ei saa lähetettä ja yksityisellekään en vaan tunnu millään pääsevän, kun ei kertakaikkiaan ole rahaa. Viime kuussa taas kuvittelin, että tässä kuussa onnistuisi, tilasin jo ajan kardiologilta, joka olis ensi viikolla, mutta taas tuli muuta yllättävää pakollista (lapset ja eläimet...)rahanmenoa ja totesin, että kourassa on enää 30 euroa, jolla pitäis TAAS viikko selvitä...Mieskin on ihan pa. ja kukaan ei lainaa.

Lue lisää

Ymmärrän tosi hyvin, että tunnet muljaukset sun muut vaikeana asiana. On vaikeaa uskoa siihen, jos joku vain sanoo, ettei sinussä mitään vikaa ole. Siis jos ei ensin tehdä jotakin koetta.

Olen ollut nyt 10 vuotta aktiivisesti tekemisessä erilaisia sydänvikoja sairastaneiden ihmisten kanssa. Myös itselläni on vaikea sydänsairaus.

Tänä aikana olen huomannut sen, että tuurilla on paljon osuutta näissä asioissa. Joillekin tulee jotakin vakavaa kuin salama kirkkaalta taivaalta yht´äkkiä, kun toiset kärsivät paljon oireista, mutta ne eivät ole muuta kuin kiusallisia. Ikävät rintatuntemukset saattavat jatkua vuosikymmeniä, mutta silti ei mitään sen kummempaa tapahdu.

Sen olen myös huomannut, että vaaralliset häiriöt/tilat kyllä antavat aivan selkeästi ymmärtää, että nyt on aika tehdä jotain. Niin kauan en olisi huolissani, kun jaksaa normaalisti kävellä ja rasittaa itseään fyysisesti tai esimerkiksi turvotuksia tai lepohengenahdistusta ei ole. Myös tajunnan menetys on asia, joka on pikaisesti selvitettävä.

Mutta niin kauan kuin oireet ovat vain tuntemuksia ja ikävää oloa, ollaan yleensä turvassa. Pelkät muljahdukset eivät ole kellään tietämälläni ihmisellä olleet koskaan oireena mistään vakavammasta.

Elämää tosi paljon rajoittavia ne voivat silti olla. On hienoa, jos löydät se keinon, jolla asiasta pääsee yli. Jos uskot holterin ja rasitustestin olevan sinulle se juttu, tee ne vaikka yksityisesti! Jos elämänlaatusi paranee tuolla kymmeniksi vuosiksi, se on säästämisen ja maksamisen arvoista.

Yleensä käy vaan vähän samaan tapaan kuin sinullakin. Oireita ei joko ole tai sitten ei kuitenkaan voi uskoa, että nauhoituksen aikana olleet oireet todella olivat niitä samoja kuin sillä hetkellä, kun taas tuntuu pahalta.

Tärkeintä on löytää keino, joka vakuuttaisi sinut siitä, että voit elää elämääsi murehtimatta. Sellaisen keinon löytäminen voi olla mahdotonta ja runsaidenkin tutkimusten jälkeen tilanne ei vältämättä mielen tasolla helpota.

Jukka kirjoitti:

Ymmärrän tosi hyvin, että tunnet muljaukset sun muut vaikeana asiana. On vaikeaa uskoa siihen, jos joku vain sanoo, ettei sinussä mitään vikaa ole. Siis jos ei ensin tehdä jotakin koetta.

Olen ollut nyt 10 vuotta aktiivisesti tekemisessä erilaisia sydänvikoja sairastaneiden ihmisten kanssa. Myös itselläni on vaikea sydänsairaus.

Tänä aikana olen huomannut sen, että tuurilla on paljon osuutta näissä asioissa. Joillekin tulee jotakin vakavaa kuin salama kirkkaalta taivaalta yht´äkkiä, kun toiset kärsivät paljon oireista, mutta ne eivät ole muuta kuin kiusallisia. Ikävät rintatuntemukset saattavat jatkua vuosikymmeniä, mutta silti ei mitään sen kummempaa tapahdu.

Sen olen myös huomannut, että vaaralliset häiriöt/tilat kyllä antavat aivan selkeästi ymmärtää, että nyt on aika tehdä jotain. Niin kauan en olisi huolissani, kun jaksaa normaalisti kävellä ja rasittaa itseään fyysisesti tai esimerkiksi turvotuksia tai lepohengenahdistusta ei ole. Myös tajunnan menetys on asia, joka on pikaisesti selvitettävä.

Mutta niin kauan kuin oireet ovat vain tuntemuksia ja ikävää oloa, ollaan yleensä turvassa. Pelkät muljahdukset eivät ole kellään tietämälläni ihmisellä olleet koskaan oireena mistään vakavammasta.

Elämää tosi paljon rajoittavia ne voivat silti olla. On hienoa, jos löydät se keinon, jolla asiasta pääsee yli. Jos uskot holterin ja rasitustestin olevan sinulle se juttu, tee ne vaikka yksityisesti! Jos elämänlaatusi paranee tuolla kymmeniksi vuosiksi, se on säästämisen ja maksamisen arvoista.

Yleensä käy vaan vähän samaan tapaan kuin sinullakin. Oireita ei joko ole tai sitten ei kuitenkaan voi uskoa, että nauhoituksen aikana olleet oireet todella olivat niitä samoja kuin sillä hetkellä, kun taas tuntuu pahalta.

Tärkeintä on löytää keino, joka vakuuttaisi sinut siitä, että voit elää elämääsi murehtimatta. Sellaisen keinon löytäminen voi olla mahdotonta ja runsaidenkin tutkimusten jälkeen tilanne ei vältämättä mielen tasolla helpota.

Lue lisää

Kiitos asiallisesta ja lohduttavastakin viestistä.

Itselleni ajankohtainen asia.