Kun lapsemme kouluvalmiustestit eivät menneet ihan putkeen, on kuulemma rajatapaus. Ongelma ei ollut ns. akateemisissa taidoissa, päinvastoin ne ovat ikäisekseen vankkoja pääosin, mutta kädenjälki oli aika kauheaa. Olisin voinut väittää, että ei ole minun poikani tekemiä. Eli keskittymiskyvyn ongelma lähinnä on. Oma elto, oli ihmeissään, että mitä on tapahtunut testitilanteessa, kun tavallisessa eskarissa ei esiinny ihan samantasoisia ongelmia. Kotonakin poika jaksaa olla huolellinen, kun saa rauhan tehdä asioita. Ei siis ole ryhmätilanne.
No, psykologin luona käymme kyllä asian tiimoilta, mutta miten tuo prosessi käytännössä menee. Toimintaterapeutti kertoi, että yleensä tulee tutkimusjakso sairaalakoulussa, joka voi olla kestoltaan vaikka yhden päivän. Jäin ihmettelemään, että miten tuon yhden päivän perusteella voi vetää johtopäätöksiä näin isossa asiassa. Myöskin vieraan psykologin luo meno hämmentää, tutkimuksia on tehty nimittäin paljon. Ja ilmeisesti tuolla psykologin luona käytäisiin vain sen yhden kerran. Poika on aina juuri ensimmäisellä kerralla uudessa paikassa arka ja ujo, mutta nopeasti kuitenkin tottuu, seuraavat kerrat ovat jo aina helpompia. Siis kenen sana eniten painaa? En ainakaan lykkäystä koulun alkuun haluaisi, starttiluokan tyyppinen ratkaisu voisi olla paras mahdollinen. Kuitenkin näitä paikkoja on kunnassamme vähän tarvitsijoiden määrään suhteutettuna.
kertokaa kokemuksianne, että tiedän itse mihin valmistautua. Olen itse elämäni suunnitellut ja asiani järjestänyt niin, että pystyisin olemaan kotona tämän ensimmäisen kouluvuoden, ja harmittaa vähän, jos kaikki meneekin uusiksi. työhöni on jo palkattu sijainen, olen muutoinkin ollut pois pian vuoden.
No, psykologin luona käymme kyllä asian tiimoilta, mutta miten tuo prosessi käytännössä menee. Toimintaterapeutti kertoi, että yleensä tulee tutkimusjakso sairaalakoulussa, joka voi olla kestoltaan vaikka yhden päivän. Jäin ihmettelemään, että miten tuon yhden päivän perusteella voi vetää johtopäätöksiä näin isossa asiassa. Myöskin vieraan psykologin luo meno hämmentää, tutkimuksia on tehty nimittäin paljon. Ja ilmeisesti tuolla psykologin luona käytäisiin vain sen yhden kerran. Poika on aina juuri ensimmäisellä kerralla uudessa paikassa arka ja ujo, mutta nopeasti kuitenkin tottuu, seuraavat kerrat ovat jo aina helpompia. Siis kenen sana eniten painaa? En ainakaan lykkäystä koulun alkuun haluaisi, starttiluokan tyyppinen ratkaisu voisi olla paras mahdollinen. Kuitenkin näitä paikkoja on kunnassamme vähän tarvitsijoiden määrään suhteutettuna.
kertokaa kokemuksianne, että tiedän itse mihin valmistautua. Olen itse elämäni suunnitellut ja asiani järjestänyt niin, että pystyisin olemaan kotona tämän ensimmäisen kouluvuoden, ja harmittaa vähän, jos kaikki meneekin uusiksi. työhöni on jo palkattu sijainen, olen muutoinkin ollut pois pian vuoden.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä lapsi oli koulukypsyystesteissä ja hänellä huomattiin ujouden ja arkuuden lisäksi avaruudellista hahmottamista.
Starttiluokkaa ehdotettin ja pohdittiin ,myös eskarin uusintakierrosta mietittiin, lopulta päätyi muutaman koulupsykologilla käynnin jälkeen pienluokalle.
Alkuun koulu meni pienessä luokassa hyvin ,mutta jo toisella luokalla alkoi tulla ongelmia matematiikan kanssa. Aine yksilöillistettiin ja taas opinnot alkoivat sujua.
Pienluokka on siitä hyvä,että siellä oppilaita on vähän ja opettaja ja avustajat aina tarvittaessa lähellä. Tieto kulkee opettajan ja vanhempien välillä hyvin ja vuosittain paritkin suuntaa antavat palaverit oppilaan,opettajan ja vanhempien kesken lapsen koulunkäynnistä ja tavoitteiden saavuttamisesta ovat valaisevia. Tiedetään missä mennään.
Myös toimintaterapiaa voi vaatia koulun oheen lisäavuksi.
Kyselkää rohkeasti mitä kunnassanne on tarjolla ja tutustukaa vaihtoehtoihin jopa käymällä paikan päällä. Toisten saman kokeneiden vanhempien kanssa tulee yhteistä puhuttavaa ja toisen kokemuksista voi jopa oppia uutta.Ei olla siis yksin erityisluokan lapsemme kanssa.
Meillä tutkimusjakso kesti kaksi vuotta, koska pojan käytös oli sen verran "järkevää" eikä suurempia ongelmia ollut oppimisen kanssa.Pettymysten sietokyky ja keskittymiskyky olemattomia ym. juttuja tuli esiin.Diagnosoitiin loppujen lopuksi ADHD-lapseksi.
Minäkin olin kotoana tuon ajanjakson.Kuljetin poikaa päivittäin oastolle, osallistuin kerran viikossa pojan kanssa yhteiseen terapiaan,kävimme mieheni kanssa keskustelemassa joka kuukausi ammatti-ihmisten kanssa.Monenlaisia testejä tehtiin pojalle, kunnes alkoi selvitä asiat.Jopa lääkitystä on kokeiltu kolmea erlaista, erilaisia terapioita ym.
Nämä vuodet pojan elämässä ovat olleet raskaita niin hänelle kuin meille vanhemmille.Nyt poika on 12v. ja käy normaalia peruskoulua isossa 26 oppilaan luokassa.Onneksi nyt menee hyvin eikä isompia ongelmia ole ollut.Käytös on ihan tavallista 12v. pojankoltiaiselle kuuluvaa!
Tutkimuksissa on juostu, ja kuntoutus hyvin käynnissä. Lapsi on muuttunut viimeisen vuoden aikana aivan erilaiseksi, ja siksi tämä niin yllättäen tulikin. Siksi en jaksaisi aloittaa taas sitä tutkimusrumbaakaan. Toimintaterapia on päässyt hyvin alkuun, sensorisen integraation ongelmia lähinnä pyritään siellä kuntouttamaan. Eskarissa ovat myös tehneet erittäin hyvää työtä, mm itkuisuus ja itsetunnon ongelmat ovat vähentyneet, Lapsi on oppinut sietämään pettymyksiä ja käsittelemään tunteitaan muutoinkin kuin piiloutumalla, tai nyrkkien avulla. Elämä on tasaantunut kotonakin, lapseen voi taas luottaa, ennen ei voinut silmistään hetkeksikään laskea. Paikoillaan oleminen on vaikeaa keskittymistä vaativissa jutuissa, mutta lapsi selvisi hienosti mm. näkökenttätutkimuksen teosta, vaikka se on aikuisellekin rankkaa...
Osasyy lapsen edistymiseen on kuitenkin ollut varmasti sekin, että myös kotielämä on säännöllisempää, aikaisemmin tein epäsäännöllistä työtä, ja isä oli paljon matkoilla. Lapsilla ei ollut oikein säännöllistä rytmiä, hoitopäivä saattoi jatkua vielä mummolassa päiväkodin jälkeen. Se on yksi syy, etten halua enää entiseen työhöni palata. Täytyy varmaankin kiristää vyötä, ja tehdä välillä keikkoja. Eiköhän sitä työtä löydy vielä myöhemminkin.
Toisaalta pelkään hirveästi, että väärään ratkaisuun päädytään, Lapsi kun osaa nyt jo lukea sujuvasti ja matemaattiset taidot ovat korkeat, laskee yhteen ja vähennyslaskuja alle sadan luvuilla. Näitä taitoja sitten kehittää itse jatkuvasti, enkä haluaisi estääkään. Opettamaankaan en ole alkanut, enkä aio alkaakaan. Ja lukutaito on syrjäyttänyt tietokoneen ja pleikkarin, kun ennen oli lähes päivittäistä taistelua siitä, miksi jotain muutakin pitäisi tehdä kuin pelata. Lisäksi on nyt löytynyt ystäviä, jotka jatkavat kouluun, ero tulisi heistäkin eteen. On hiukan vaikea luottaa johonkin aivan vieraisiin ihmisiin tässä asiassa, osaavatko he päätyä oikeaan ratkaisuun, vai tuleeko epäonnistunut kouluunlähtö eteen pelkästään säästösyistä. Kun tiedän, että näistä asioista kunnassamme säästetään sumeilematta.
Lisää kokemuksia kaipailen vieläkin, kiitos jo nyt vastanneille!
EVY-luokalle. Hän on nyt eskarissa ja osaa lukea sekä kirjoittaa ja käden jälki erinomainen.
Hänellä on kuitenkin keskittymisvaikeutta ja ryhmässä hänen omat työt unohtuu kun pitää tutkia muiden tekemisiä.
Muisti on myös heikko.
Kaikki lapset ovat niin yksilöitä, että täältä käsin ei voi oikein mitään sanoa.
Kyllä vanhempien kokemukseen pitäisi uskoa. Meillä lapsi oli kaksi vuotta osastohoidossa, jossa epäiltiin mielenterveyshäiriöitä. Nyt onkin selvinnyt vanhempien vaatimassa konsultoinnissa oireitten syyksi hyvätasoinen autismi.
Voimia ja uskoa omiin kykyhin. Asiantuntevaa ja nopeaa palautetta saatte vep-sivustolta.
http://www.vep-palvelu.fi/cgi-bin/cgiwrap/veppalve/questions.pl
Ei se kouluvalmiustestaus ole kuin yksi yksittäinen testaustilanne ! On kai eskarin arjessa muitakin ryhmätilanteita kuin kouluvalmiustestaus (viittasit, että kotona sujuu, kun ei ole kyse ryhmätilanteesta) ? Jos kerran on havaittu, että eskariarjessa lapsi saa ihan toisenlaista jälkeä, niin miksi panna painoarvo sille yksittäiselle testipaperille ? Siis starttiluokka jonkun käsialan vuoksi...HALOO! Kouluvalmiustesti menee mönkään = lapsi on rajatapaus --> HÖPÖ HÖPÖ ! Kouluvalmiudessa on kyse muustakin, kuin että miten suoriutuu siitä yhdestä ja tietystä testistä !