Ollaan oltu kohta vuosi yhdessä.
Hän juo joka ikinen päivä.Vähintään siksari menee joka ilta.
Vuoden sisällä muistan että olisi ollut 3 kokonaista päivää juomatta kun ärähdin hänelle että olen väsynyt tuohon tissutteluun.
Kaljan lisäksi ( juo yleensä kaljaa, joskus viiniä & kirkkaita mut tosi harvoin)polttelee pilveä joka päivä.
Aina siis jonkunlaisessa pöllyssä.
Muuten kiltti ja hellä ja huumorintajuinen ja ihana.
Mietin, kannattaako minun hyvätuloisen ja omillaan toimeentulevan vakituisessa työssä olevan naisen häntä enää elättää?
Mies saa sossusta rahaa n. 300 €/kk ja on työtön.
Olen tuosta juomisesta sanonut -turhaan-.
Mitään työssäolohaluja tai kouluttautumishaluja hänellä ei ole.
En jaksaisi aikuista ihmistä elättää enää nelikymppisenä.
Mitähän tekisi. Sydän särkyy jos erotaan mutta eihän tämä näinkään voi jatkua.
Mies on lisäksi helvetin mustasukkainen jopa työstäni:-(
Hän juo joka ikinen päivä.Vähintään siksari menee joka ilta.
Vuoden sisällä muistan että olisi ollut 3 kokonaista päivää juomatta kun ärähdin hänelle että olen väsynyt tuohon tissutteluun.
Kaljan lisäksi ( juo yleensä kaljaa, joskus viiniä & kirkkaita mut tosi harvoin)polttelee pilveä joka päivä.
Aina siis jonkunlaisessa pöllyssä.
Muuten kiltti ja hellä ja huumorintajuinen ja ihana.
Mietin, kannattaako minun hyvätuloisen ja omillaan toimeentulevan vakituisessa työssä olevan naisen häntä enää elättää?
Mies saa sossusta rahaa n. 300 €/kk ja on työtön.
Olen tuosta juomisesta sanonut -turhaan-.
Mitään työssäolohaluja tai kouluttautumishaluja hänellä ei ole.
En jaksaisi aikuista ihmistä elättää enää nelikymppisenä.
Mitähän tekisi. Sydän särkyy jos erotaan mutta eihän tämä näinkään voi jatkua.
Mies on lisäksi helvetin mustasukkainen jopa työstäni:-(
Vastaukset 38
Vanhimmat
Sanon sen, että sitä tulet katumaan myöhemmin jos tuhlaat vuosiasi häneen. Hänen jättämistään et varmasti kadu koskaan. Itse erosin 1,5 vuoden suhteesta alkoholistista ja huomasin sen jälkeen, että minulta vapautui valtavasti energiaa, joka aiemmin oli sitoutunut murehtimiseen. Eroamisen surussa suurin suru yleensä tulee menetetystä yhteisestä tulevaisuudesta. Mutta jos tulevaisuus ei kovin ruusuiselta näytä hänen kanssaan, on helpompi päästää irti. Ole rehellinen itsellesi, eihän se yhdessäolo tuon paremmaksi koskaan tule muuttumaan, eihän?
..minullekin.
Eilen taas masensi työpäivän jälkeen mennä kotiin kun entisiä kaljapulloja keittiönpöytä täynnä. Mies ei edes siivoa eikä tee muuta kuin makaa päivisin.
Se ärsyttää kyllä helvetisti.
Minulla on sitten siivousvastuut vkl kun on töistä vapaata.
Ärsyttää toisen jälkiä siivoilla koko ajan.
Mietinkin että mistä helvetistä on yhtäkkiä tullut sellainen haluttomuus/masennus(?) minulle, joka ennen olin iloinen, energinen ja harrastin paljon kaikenlaista.
Nyt on harrastukset jääneet ja ystäviä näen todella harvoin ja silloinkin pikapikaa kun mies on mukana.
Illat menee nyhjöttäessä, hän tissuttaa kaljaa ja minä yritän peitellä ärtymystä ja katsella tv:tä tai lukea. Paremminkin elämä voisi todella mennä.
Vuoden olen tätä ihmetellyt ja tuntuu tosiaan ettei se tulevaisuus yhtään paremmalta vaikuta.
Tuntuu vain vaikealta päästää irti kun on niin paljon tunteita kuitenkin häntä kohtaan.
minä elin alkoholistin kanssa 12vuotta. En tajunnut sitä että alkoholisti sairastuttaa myös lähimmäiset. Sitten kun sen tajusin hakeuduin Al-Anon ryhmään. Siellä on samanlaisia ihmisiä kun minä kaikki on joutunut kokemaan samanlaisia asioita kun minä. Sitä kautta rupesin parantamaan itseäni ja omaa elämääni. Erosimme mieheni kanssa. Hän kyllä oli raitistunut siinä vaiheessa kun eosimme. Voimia sinulle ja hae itsellesikin apua esim. Al-Anoneista.
"Kaljan lisäksi ( juo yleensä kaljaa, joskus viiniä & kirkkaita mut tosi harvoin)polttelee pilveä joka päivä.
Mies saa sossusta rahaa n. 300 €/kk ja on työtön."
Pane mies kävelemään ja osta koira.
Koirasta on enemmän iloa ja ylläpito on halvempaa.
Kauhistuttaa kun lukee mustaa valkoisella meidän elämästä. Näin se tosiaan on ja TUNTUU PAHALTA!
Itsepähän tosin olen itseni tähän suhteeseen rakastumalla työntänyt ja nyt ulospääsy ei olekaan helppoa.
Olen kohtuullisen keskituloinen (3500 €/Kk brutto)on auto ja olen tottunut matkustelemaan tienaamillani rahoilla.
Nyt pitäisi lähteä ulkomaille ja maksaa ukonkin reissut syömiset.
Voisin maksaakin jos hän noista pienistä rahoistaan edes jollakin tavalla osallistuisi joihinkin menoihin mutta ne menevät päihteisiin.
Minä maksan kaikki laskut ruoat bensat..siis kaikki.
Ei tullut ystävänpäivä/synttärikorttia (lahjaa en edes odottanut).
Noo..tyhmyydestä sakotetaan mutta mikä saa ihmisen käyttäytymään näin?
Onko se hänen puoleltaan sitten mitään rakkautta ollenkaan. Hyvätuloinen muija elättää, mikäs siinä:-)
Minähän tässä kärsin kun maksan nyt 2 ihmisen edestä ja ennen meni vain omiin juttuihin ja jäi säästöön.
En kehtaa edes ystävilleni sanoa että hän elää minun rahoillani.
Sunlainen nainen sais ehkä paremmankin siipan itselleen.Mikä noissa hunsvoteissa oikein kiehtoo?jotain hoivaviettiäkö lienee??
Olet hyvätuloinen ja ilmeisen kouluttautunutkin.Miksi hukkaat elämäsi tuollaisen sosiaalitapauksen kanssa??Heitä vaan se elätti pihalle ja eläkä kuuntele sen "lupaan muuttua"-jorinoita.
"(3500 €/Kk brutto)"
Paljonko on netto? Onko pääomatuloja? Verotettava omaisuus?
Onko auto oma, eikä firman.
Auton merkki ja vuosimalli?
ns sammakkosyndrooma.
Oletko puhunut siitä miltä sinusta tuntuu miehesi kanssa? Itse antaisin miehelle mahdollisuuden. Ensin keskustelisin asiasta jonka jälkeen sanoisin että jos mies ei ole päihteetön kuukauden päästä, niin lähtisin kävelemään. Usein tuo ei toimi, mutta tiedän yhden tapauksen jossa nainen lähti sitten tosiaan kävelemään ja mies raitistui täysin, koska halusi naisen takaisin. Kyseisessä tapauksessa nainen ei kuitenkaan mennyt takaisin, ja tarina päättyikin erittäin onnettomasti miehen osalta, mutta ainakin nainen sai jatkaa omaa elämäänsä ilman että piti katsoa kännistä äijää joka päivä. Mies kuitenkin kävi töissä säännöllisesti, mutta oli kaikki illat ja viikonloput umpitunnelissa.
Mutta jos annat miehellesi mahdollisuuden pitää joko sinut tai päihteet, niin saatpa ainakin selvyyden sille kuinka tärkeä olet miehellesi. Jos mies valitsee päihteet eikä sinua niin tiedät että et ole koskaan hänelle merkinny muuta kuin elättäjää, ja sellaistahan ei kannata enää katsella, vai mitä?
..olen hänelle sanonut että kärsin kovasti tuosta päihteiden käytöstä ja en todellakaan tiennyt miten vakavaa se oli kun häneen tutustuin. Luulin että hän on tavallinen mies, väliaikaisesti työtön ym. normaalia.
Nyt hänet paremmin tunnettuani paljastui tuskallinen totuus, joka päivä päihteitä.
Ei sanonut kuinka monta vuotta on ryypiskellyt mutta on LUVANNUT ruveta harrastamaan ja katselemaan työpaikkaa, haluaisi että viellä vanhoilla päivillä tekisin hänelle lapsenkin.
Haluaisin auttaa häntä ja tukea mutta taitaa tuo taloudellinen apu olla turhaa:-(
Hän vähättelee ongelmaa vaikkakin tietää ett se on todellinen. Sanoin hänelle että olen varmaan leski 10 vuoden päästä kun hän juomisellaan on hautaan itsensä auttanut.
Ongelmahan on siinä,että mies ei yritäkään raitistua tai hakea duunia,jos et pistä kova/kovaa vastaan.Se vaan olettaa,että maksat kaiken ja se lapsihomma on sitä,et sillä se sitois sut tiukasti itseensä.Et enää karkuun silloin pääsis ainakaan niin helposti.
Rohkaise vaan mielesi ja sano,että luottoa ei enää tipu.Joko elämäntavat muuttuu tai sit muuttuu toisen osoite.Elä kuuntele mitään venkoilua tai säälinkerjäämistä.Kyllä nämä tiedetään.Jos "mies"heittäytyy häijyksi,niin poliisille vaan heti.Mihinkään uhkailu ym sontaan älä alistu!!
Aika paljon olen lukenut näistä päihdeongelmaisista ja onko se sitten sairaus johon hänen itse pitäisi hakea apua.
Olen yrittänyt puhua AA-sta ym. mutta ei ole kuulemma hänellä sellaista ongelmaa.
Luonteeltaan ei ole häijy/väkivaltainen, ainoastaan sellainen kiltti ressukka ja sitä varten kai häntä kovasti säälin ja haluan auttaa uuden elämän alkuun ja näyttää mitä kaikkea kivaa tässä elämässä voi tehdä ihan selvin päin.
Hänen mielestään riittää että hän kastelee kukat päivisin ja vie roskapussin ulos (jos muistaa).
Kun kysyn miten päivä meni hän sanoo nukkuneensa tai katsoneensa telkkaria tms.
Olisi kiva jos hän tajuaisi itse ryhdistäytyä ja sitä kautta töihin ja tienata omaa rahaa.
Itse en pystyisi noin elämään puhumattakaan että toisen rahoissa koko ajan.
Enkä lapselleni halua missään nimessä tuollaista isää vaikka olisi kuinka kiltti niin malli on väärä.
Mustasukkainen on kyllä, tutkii mun puhelut ym. mitä itse en tekisi toiselle.
Voi että..kai se raskas päätös on nyt lähiaikoina tehtävä jos ei todellakaan kuukauden sisällä muutosta näy niin sitten ei näy ikinä varmaan.Kiitos vinkistä!
huumorintajuinen ja ihana, mutta aina pöllyssä. Ei kouluttautumis- eikä työllistymishaluja, makaa päivät passiivisena, antaa elättää itsensä ja on mustasukkainen.
Missä kohtaa tarkalleen ottaen hänen ihanuutensa piilee? Mitä hänellä on sinulle annettavanaan? Mihin tarpeisiisi hän pystyy vastaamaan?
Lue ensi hätään Irene Kristerin kirja "Tule lähelle - mene pois" tai Melodie Beattyn "Irti läheisriippuvuudesta". Ehkä ne auttavat ainakin erottamaan rakkauden ja riippuvuuden toisistaan.
Millaisessa elämäntilanteessa ja millaisessa ihmissuhteessa haluat nähdä itsesi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua? Vievätkö nykyiset valintasi sitä visiota kohti vai tarvitaanko suunnanmuutosta?
nuo kuvastaa.
Olen joskus ollut väkivaltaisessa suhteessa joten annan arvoa todella paljon jos ihminen on lämminsydäminen, hellä, ihana, huomaavainen..
Alussahan ihastuin tähän rakastettavuuteen mutta nyt kuukausien myötä menee huonot puolet hyvien edelle ja sitä nyt sitten pähkäilen mitä teen.
Hyvä kysymys? MItä hänellä on minulle annettavaa?
Niinpä.
Ei oikeastaan enää mitään. Mustasukkainen on aivan typeristä asioista.
Vaatii esim. että laitan kaiuttimen puhelimesta päälle jos joku soittaa. No sellaiseen en ole alentunut enkä alennu. Käsittämätöntä.
Voisinkin tänään mennä kirjastoon katselemaan mainitsemiasi kirjoja, on tää aika tuskallista näinkään jatkaa.
sAAmari, osuit todella asian ytimeen. Se on selvää, että "läheisriippuvuus" sekottaa järkevimmänkin ihmisen.
Mitä tosiaan seuraa esim. 5 v. kuluttua? Kaksi ihmisrauniota, jotka vihaavat toisiaan, tietämättä miksi.
Juoppous on hirveä asia, mutta siinä ei säälittelyt auta. Jos alkoholisti ei halua tai ymmärrä ottaa apua / hoitoa vastaan, on vain yksi vaihtoehto: ulos ja kaltaisten joukkoon, pilaamasta tavallisten ihmisten elämää.
Kirjavinkkinä Robin Norwoodin "Voiko nainen rakastaa liikaa". Kirjoitettu jo parikymmentä vuotta sitten, mutta tosi hyvä ja ajatuksia herättävä, ja siksi yleensä aina lainassa kirjastoissakin... Tsemppiä! Muista että kyse on SINUN elämstäsi! Vaikka kuinka kävisi surku sitä kilttiä reppanaa, teet hänelle palveluksen, kun pakotat hänet ottamaan itse vastuun elämästään. Niinhän sinäkin teet.
..kun vuosi takaperin olin vapaa ja iloinen, kaikki asiat mallillaan.
Sosiaalisena ihmisenä tottunut että käy kaverit kylässä ja kylästelen itsekin muiden luona.
Nyt on kaikki jäänyt.
Naisystäväni eivät kutsu kylään kun mieheni änkeää mukaan ja olo on vaivautunut.
Minusta tuntuu että mies on jämähtänut paikalleen, ei osaa tehdä enää mitään.
Kamalan kuluttavaa.
Nyt on tullut katkeruus ja säälinsekainen viha:
Miksi maksaisin miehen matkat mihinkään kun itse ei tee asian eteen mitään?
Epämääräinen paha olo; mies sanoo että hän on rehellinen ja uskollinen ja mitä vielä pitää miehen olla? Sanoin kerran että töihin/koulutukseen/harrastuksiin. Sanoi ettei viitsi tässä maassa töitä tehdä kun saman saa tekemättäkin.
Ymmärrän työttömyyden mutta en tuota asennetta.
Saisi varmaan käteen enemmän kuin tuon 300 €..
Olisin niin loman tarpeessa mutta ei voi yksin mennä ja ei viitsi toista ottaa mukaan kun ärsyttää se että saa kaiken valmiina ja itse teen töitä joka pennin eteen.
Taannoin maksoin meidän luxusristeilyn josta seurauksena mulle todella paha mieli kun riekkui 2 pv ryyppäämässä ja yöt käytävillä.
Piti olla yhteinen rentoutumisreissu; uintia ja hyvää ruokaa ja vähän biletystä ja romanttista yhdessäoloa.
Miksi sitten tunnen valtavaa syyllisyyttä näistä pohdinnoista?
sen verran olen joskus tuosta läheisriippuvuusteemasta lukenut, että monelle läheisriippuvaiselle riittää se, että kumppani *ei* ole jotain. Eli riittää kun hän *ei* lyö tai petä tai tee lapsia ympäri maailmaa. Siis asiat, jotka muille ovat itsestäänselviä suhteen edellytyksiä, ovat läheisriippuvalle perusteluja huonossa suhteessa pysymiselle.
En sano, että sinä olisit läheisriippuvainen. Minä olen/olen ollut, ja siksi olen joutunut pohtimaan näitäkin asioita.
...sairastuttaa myös lähimmäiset. Tuntemasi syyllisyys ja oman pahoinvointisi oikeutuksen epäileminen kertoo jo että terveytesi kärsii. Jos miehesi on niin päihderiippuvainen kuin lukemani perusteella epäilen ei hänellä ole mahdollisuutta toipua ilman että joutuu kohtaamaan riippuvuutensa kaikki seuraukset elämässään kasvoista kasvoihin. Voit toki antaa vielä yhden mahdollisuuden valita joko suhde tai päihteet, mutta älä lipsu yhtään enää, mikäli kumppanisi on kuivilla hetken, mutta retkahtaa pian. Se kertoo missä mennään eli silloin päihteet ovat hänen elämänsä tärkein asia. Pelasta silloin itsesi - ja hae tarvittaessa apua vertaisryhmistä (esim. AlAnon).
Myös miehesi kannalta suhteen katkaisu on paras mahdollinen ratkaisu, sillä se nopeuttaa hänen tietään kohtaamaan ongelmansa rehellisesti ja antaa ehkä mahdollisuuden toipumiseen. Voi kuulostaa julmalta, mutta tosiasiassa ei sitä ole.
Rohkeutta ja voimia Sinulle!
Valasit hyvin seuraavan vitsin merkityksen:
"Ei ole paha mies. Minkä kirhveelä lyöpi niin senkin vain vähä hamarapuolella nakuttelee."
Lähde hyvä ihminen tuosta suhteesta. Sinun tarinasi on kopio erään sukulaisnaiseni tarinasta. Sukulaisnaiseni on myöskin hyvätuloinen nainen, joka ihastui juoppoon luuseriin. Nainen mietti eroa vuosia eikä osannut erota. Nyt on tilanne se, että nainen on sairastunut vakavasti, jäi eläkkeelle ja joutuu olemaan kotona päivät kaksin luuserimiehensä kanssa. Kaikki me vanhat ystävät olemme jääneet, heillä ei käy ketään kylässä. Nainen on erakoitunut ja täysin katkera elämälleen.
Tuskin sinä haluat entisen iloisen elämäsi tilalle todella kuluttavaa elämää. Tuskin olet mieheesi edes rakastunut, ehkä säälinsekaista myötätuntoa tunnet. Ansaitset parempaa, todellakin. Lähde nyt, kun vielä voit etkä ole täysin latistunut. Ja vielä tuo mustasukkaisuuskin, todellakin sairasta, sekin vain pahenee vuosien myötä.
Huomasin ihan saman ilmiön seurustellessani alkoholistimiehen kanssa eli että yhteydenpito ystäviin ja tuttaviin harveni ja lopulta loppui lähes kokonaan. Mielestäni tämä johtui siitä, että häpesin tilannettani, valitsemaani miestä ja toki myös itseäni. Pääset tästä tarpeettomasta häpeästä ja saat elämäsi takaisin, kun vain uskallat tehdä päätöksen ja erota miehestä.
Nimenomaan syyllisyys painaa. Minullahan on asiat hyvin ja miksi hänet jättäisin kun toisella on jotenkin niin paha olla että juo koko ajan?
Mutta eihän se näin ole.
Kohta 9 kk olen yrittänyt "nostaa" häntä, vienyt lätkämatseihin, elokuviin,ulos ihmisten ilmoille syömään, risteilylle ym.
Ei mitään vaikutusta. Tuntuu ettei mitään arvoa anna millekään.
Laahustaa vaan päivästä päivään ja päivän kohokohta kun tulen kotiin niin että minä (joskus harvoin hän) laitan ruokaa ja hän saa syödäkseen ja sitten se helvetin hiippailu kauppaan ja kulmien alta kysyvä ilme "tarvitsetko sinä jotain kaupasta"? ja kun en tarvi käy niitä kaljojansa sitten itselleen.
Tykkään minäkin joskus ottaa, viinilasin silloin tällöin, saunasiiderin ym. mutta ei se elämäntapa voi kenellekään olla.
Hänellä ei myöskään ikinä ole ollut pitkiä ihmissuhteita mitä myös ihmettelen..pari alkoholisoitunutta kaveria käy silloin tällöin iltaa istumassa kaljapusseineen.Itselläni on ystäviä kaikista yhteiskuntaluokista mutta nyt niihin lähimpiinkin on jäänyt yhteydenpito jostain kumman syystä.
Varmasti tämä oma paha oloni johtuu siitä ahdistuksesta kuinka voimaton olen.
..voisi ehkä olla kuvioissa.
Ei kai kukaan täysjärkinen tällaista katsoisi.
Miksi sitäpaitsi toinen osapuoli ei anna omaa panostaan täysillä peliin niinkuin itse teen?
Tämä on se kysymys nyt minkä itselleni olen esittänyt.
Mikä tuo "läheisriippuvuus" -juttu on? Kun minulla on vähän sellainen kutina, että alkuperäinen englanninkielinen käsite tuolle ilmiölle on hieman laajempi kuin Suomessa käyttöön otettu käsite "läheisriippuvuus".
Yhdeksänkymmentäluvun alussa osallistuin muutamiin Coda, vai oliko coDe -ryhmän istuntoihin, mutta kyllästyin, kun osallistujat olivat näitä "läheisriippuvaisia", toisin sanoen pelkästään (suomeksi sanottuna) parisuhdeongelmaisia ts. riippuvaisia kumppanistaan.
En väitä ollenkaan, että he olivat väärässä paikassa ongelmansa kanssa, mutta itse vakuutuin, että minä olin väärässä paikassa.
Käsittelin itse ennemminkin riippuvuutta erilaisiin ilmiöihin, toki itsellänikin oli riippuvuutta ihmisiin, mutta...
Tommy Hellstenhän toi "virtahepoteoriassaan" omaa problematiikkaansa mielestäni hieman yksisilmäisesti ja hieman hatara käännös tuosta meillä käytetystä ilmiöstä nimeltä "läheisriippuvuus", johti ongelman käsittelyn pelkästään läheisiin ihmisiin ja alkoholistin aikuisen lapsen traumoihin.
PS. Osallistujat koostuivat noissa ryhmissä raittiista AA:n jäsenistä tuolloin.
työstäsikin, kysy siltä mitä se tykkäisi jos jäisit pois työstä. Voisit hoitaa sitä kokopäiväisesti.
TÄNNE SE MIHIN PÄÄTÖKSEEN OLET TULLU,JA VAIKUTTIKO NÄÄ KESKUSTELUT PÄÄTÖKSENTEKOON?
...pilven polttelusta tuli mieleen, että sehän vaikuttaa persoonallisuuteen pidemmän päälle. Aluksi se lisää hyväntuulisuutta ja leppoisuutta, myöhemmin sitten seuraavat vainoharhat ja mustasukkaisuus (josta jo onkin viitteitä).
On se helvetti ihme että aikuinen toimeentuleva fiksu nainen sekaantuu tuollaiseen mieheen. Onhan se miehelle kiva kun on mamma elättämässä, hoivaamassa ja peräänkatsomassa! Eipä ole ihmekään ettei ole kouluttautumishaluja kun kaikki hoidetaan puolesta! Varmaan pyyhit hänen takapuolensakin? Ei pahalla, mutta mene itseesi. Jäämällä häntä passaamaan vain pahennat miehes asemaa. Miestäs ei kiinnosta sun hyvinvointisi, vain omansa, muuten hän olisi yrittänyt korjata tapansa. Mies senkun on pöllyssä päivät ja sinä kannat kaikesta vastuun? Ei kuulosta aikuisten ihmisten hommalta. Sinuna häipyisin sukkelaan, se vois saada miehen ryhdistäytymään. Häivy itsesi ja miehen takia.
Ja miehes se tässä kylmältä kuulostaa.
Flunssasta toipumassa töissä nyt.
Ihanaa kun ihmisillä on niin selvät mielipiteet ja myös kokemuksia ko. asiasta omakohtaisesti.
Niinhän se on. Kyllä olen miettinyt nyt mikä helvetti mut pitää tässä päihdesuhteessa. Tosi se on, mies vetää joka päivä väh. siksarin ja pössyttelee. Pössyttely kuulemma ihan harmitonta ja parempi pössytellä kun tupakoidea, näin sanoo.
Nyt oli todella sairas vkl,kuumetta lähes 39 ja silti maistui kalja. Itse makasin myös flunssassa ja kyllä hirvitti kun vääntyi saunaankin paitsi lauantaijurrissa (mäyris) myös kovassa kuumeessa ja ihmetteli sitten kun huimaa.
Olen henkisesti nyt siinä pisteessä että vihan tunteita enimmäkseen. Olen salaa laittanut asunnonhakuilmoituksen ja nyt olisi tiedossa työpaikan läheltä asunto.
Eilinen meni miettiessä: Miten kerron miehelle? Kestänkö hänen surun ja menetyksen? Annanko hänelle vielä mahdollisuuden? Pidetäänkö taukoa vai mitä?
Sitten ikäänkuin havahduin. Herrajestas, mun elämästä on kyse. Ei hänen. Hän on tuhlannut vuotensa päihteisiin, salannut minulta sen pitkäaikaisuuden eikä todellakaan tule osallistumaan hankintoihin tai kuluihin joten kyllä nyt täytyy rohkaistua lähtemään.
Näitä kirjoituksia kun lukee niin tulee sellainen fiilis että todellakin, nyt tai ei koskaan.Mitä pelkään? Ennen aina itsekin ihmettelin luusereitten kanssa nysvääjiä, vähän niinkuin salakavalasti alkoi itsellä sama "alamäki".
Rakastuin romanttiseen kuvitelmaan kaikkivoipaisesta rakkaudesta. Nyt olen masentunut ja itkuinen. Onneksi työ pitää kasassa vaikka kyllä ehti tännekin jo soittaa heti aamusta ja tivata "miksi en pussannut häntä aamulla?" Voi ei tätä elämää. Kun olisikin niin helppo vaan kerätä kimpsut ja kampsut ja lähteä.
Onneksi sietokyvyn raja on tullut vastaan ja uskon että pystyn jättämään hänet. Rakkaus on muuttunut surun kautta ikäänkuin vihaksi.
Saman kokeneelta onnittelut päätöksesi johdosta! Päätöksessä pysyminen merkitsee ehkä lyhyen erokriisin läpikäymistä, mutta sen myötä alkava vapaus maistuu sitäkin makeammalta. Katsele sitten rauhassa äläkä heti ota uutta urveloa vaikka ne niin lutuisia ovatkin ;-)
Eiköhän tämä kokemus ole sellainen että urvelot ei enää tämän jälkeen meitsin reviirille astu.
Nykyinen tuli kuvioihin kun olin eronnut 10 vuoden avioliitosta ( ei päihteitä) ja erostakin oli kulunut jo kaksi vuotta aikaa.
Eiköhän tässä nyt ole aika järjestää oma elämä/asiat kuntoon ja hoitaa ystävyyssuhteita ja harrastuksia ja huolehtia omasta minästä:-)
Päätös on tehty mutta tiedän että lähtemisen vaikeus edessä:-(
Mutta näin on valittava; minun elämän pelastaminen tai molempien tuhoutuminen.
Nyt olen yrittänyt hänen elämäänsä pelastaa mutta eipä auta...surullista että piti heittää hukkaan 9 kk ennen kuin tajusi mikä loppumaton suo tämä suhde on.
Hyvä, "Kylmäkkö"! Olet jo hankkinut yhden selviytymiskokemuksen ja nyt menet sen varassa tuosta yli niin että heilahtaa.
Pääsen muuttamaan 1.3.
Aika nopeaa toimintaa nyt sitten onkin:-)
Eilen mies veti taas kaljaa ja pössytteli.
En puhunut hänelle koko iltana mitään.
Nyt on pitkin aamua yrittänyt soitella, en jaksa vatvoa ja hän kyllä sanoikin että on sellainen fiilis että olen jättämässä häntä...eli säälipisteitä yrittää nyt itkuäänellä kerätä.
Voisihan tämä jatkua jos hän ottaisi itseään niskasta kiinni ja ryhdistyisi..sitä vaan odottaa ja toivoo toisen muutosta:-(
Tärkeintä nyt että sain sen kämpän ja pääsen selvittelemään omia ajatuksia ja tunteita. Tuntuu aika raskaalta ja se päivä kun kerään kimpsut eli ensi viikko on varmaan yhtä helvettiä.
Tuolla konstilla helvetti on ohi ennen kuin huomaatkaan. Olet osuutesi siitä jo ehtinyt kärsiä. Jaksamista ensi viikkoon.
..kaikki mikä mieltäni painaa tässä parisuhteessa.
Kerroin myös muuttavani ensi viikolla.
Mies oli aivan kuin zombie.
Ei puhunut yhtään mitään koko iltana minulle.
Sitten kun eräs asunnonvälittäjä soitti ja en vastannut niin sanoi että "noniin, sieltä ne uudet miehet sitten on alkanut soitteleen.."
Jotenkin nostin kädet ylös. Ihan kuin seinille puhuisi. Tänä aamuna mies oli tosi masentuneen oloinen ja silmät itkussa. Ei vaan puhunut mitään.Kävi ressua niin kovin sääli ja meinasin jo töistä soittaa että ei erotakaan. On tää vaan aika ikävä tilanne:-(
Olen tätä ketjua lukenut,ja huomannut paljon samaa,mitä itse tein(siis ryyppäävä mies).
En ole enää ollut katkera siitä,että lensin usean naisen luota helvettiin,juomiseni takia.
Nyt he elävät onnellisissa suhteissa,toisin kuin silloin minun kanssa ollessaan,mutta niin minäkin,saan nykyään olla raittiina AA:n avulla,sieltä oli lopulta haettava apua,olin vajonnut pohjaan.
Älä säälittele sitä renttua,ei se ikinä opi kunnon-kansalaiseks jos sä sitä hyysäät.
Mulle annettiin silloin satoja mahdollisuuksia kunnostautua,mä lupasin,ja aina mä petin ne lupaukset,en mä oppinu mitään,kun oli joku jonka tiesin jeesaavan,mut sitte kun kukaan ei enää uskonut mun lupauksiin,niin olin niin yksin,että oli haettava apua.
Pääasia,että pääset siitä eroon ja aloitat uuden elämän.