Takana vaikea parisuhde.. Kestoltaan noin kaksi vuotta. Kolme viikkoa sitten jätin hänet, koska kuvioihin tuli liiallinen alkoholin käyttö, tahallinen satuttaminen ja huomiotta jättäminen.
Hän on sairastanut masennusta noin viisi vuotta. Viime kesänä hän koitti päättää elämänsä, siinä onnistumatta. Hän yritti samaa viime perjantaina ja melkein siinä onnistui. Hän nukkui kolme vuorokautta eikä häntä saatu hereille. Nyt hän on hereillä ja odottaa minua käymään luonaan. Olen käynytkin ja se sekoittaa omat ajatukseni. Tiedän, ettei meistä koskaan tule onnellisia, emmekä saisi tasapainoista parisuhdetta, saatika perhettä. Hän silti pystyy sekoittamaan ajatukseni ja pelko hänen lopullisesta menettämisestä satuttaa.
Kuinka voin hänelle kertoa etten enää uskalla seurustella hänen kanssaan? Etten tahdo enää jatkaa? Kuinka hän siihen reagoi? Ja kuinka voisin olla hänen tukenaan ilman että loukkaisin häntä sanoillani ja kannustaisin jatkamaan elämää ilman minua? Pelottaa kovasti kuinka hän tähän suhtautuu, koska se on kuitenkin välttämätöntä kertoa, en voi esittää tyttöystävää näissä olosuhteissa. Oma pää räjähtää..
Hän on sairastanut masennusta noin viisi vuotta. Viime kesänä hän koitti päättää elämänsä, siinä onnistumatta. Hän yritti samaa viime perjantaina ja melkein siinä onnistui. Hän nukkui kolme vuorokautta eikä häntä saatu hereille. Nyt hän on hereillä ja odottaa minua käymään luonaan. Olen käynytkin ja se sekoittaa omat ajatukseni. Tiedän, ettei meistä koskaan tule onnellisia, emmekä saisi tasapainoista parisuhdetta, saatika perhettä. Hän silti pystyy sekoittamaan ajatukseni ja pelko hänen lopullisesta menettämisestä satuttaa.
Kuinka voin hänelle kertoa etten enää uskalla seurustella hänen kanssaan? Etten tahdo enää jatkaa? Kuinka hän siihen reagoi? Ja kuinka voisin olla hänen tukenaan ilman että loukkaisin häntä sanoillani ja kannustaisin jatkamaan elämää ilman minua? Pelottaa kovasti kuinka hän tähän suhtautuu, koska se on kuitenkin välttämätöntä kertoa, en voi esittää tyttöystävää näissä olosuhteissa. Oma pää räjähtää..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sun itsesi takia sun täytyy kysyä neuvoa ihan ammatti-ihmiseltä ennen kuin tapaat häntä. Onko sun pakko tavata häntä? Tai haluaako hän edes oikeasti tavata sinua?
Joskus tuollaisessa tilanteessa on oikeasti parempi olla yksin. Näin ajattelisin naisihmisenä. Oletko ajatellut asiaa niin, että hän ajattelee ehkä loukkaavansa sinua. Siis että SINÄ tulet kokemaan olosi hylätyksi.
Ei ole koskaan helppoa luoda itselleen uutta sosiaalista ympäristöä. Itse ainakin koen sen joskus hyvinkin raskaana ja kuluttavana. Monet ihmiset tuntuvat ajattelevan, että ihmiset tulevat ja menevät. Seurustelukumppaneilla tämän ymmärränkin, mutta miksi ystävistä ja kavereista täytyisi luopua jatkuvasti? Mikseivät he voisi olla "pysyviä"? Ei nyt tietenkään perheen veroisia, muttei vihamiehiäkään. On muuten tosi rasittavaa, kun joku entinen tuppautuu uudelleen elämään. Oman kokemukseni mukaan siitä ei hyvä seuraa... Miten hän ei ymmärrä, ettei suhteenne onnistu?
Mä olen itse löytänyt yksin ollessani ja yksin asuessani paljon omia selviytymiskeinoja, joilla jaksan tätä maailmaa. Mä en ole varsinaisesti koskaan tiedostanut olevani masentunut. Mulla on vain joskus lapsuudessani ja nuoruudessani ollut sellainen tosi tyhjä olo. Kai se sitten sitä masennusta on?
..ole käynyt häntä katsomassa, kehoittaisin, ettet menekään.
Mulla oli joskus melkein samanlainen suhde, kesti 6-vuotta. Kolme viimeistä yhtä helvettiä.
Jätin ja otin takaisin aina, pelkästä säälistä loppujen lopuksi.
Oli alkoholismia ja väkivaltaakin jo kuvioissa. Sekä sekakäyttöä.
Kerran hänen ollessaan taas hoidossa, hän puhelimessa antoi mulle tappouhkauksen jonka eräs hoitaja kuuli.
Tämä hoitaja soitti mulle heti sen jälkeen ja pyysi, etten päästäisi miestä enää kotiini, enkä vastaisi hänen puheluihinsa. Oman itseni takia.
Mies karkasi hoidosta samana päivänä ja minä olin kauhuissani kun siitä ilmoittivat. En päästänyt häntä tietenkään sisälle kun hän ovelleni ilmestyi, vaan soitin poliisit paikalle.
Sen jälkeen muutin, vaihdoin puhelinnumeron ja osoitteen salaisiksi. Eräät ystävämme ja sukulaiset kertoivat hänen soitelleen ja kyselleen perääni, eivät kertoneet missä olin. Ystävilleni en itsekään kertonut uutta osoitetta.
Kävin terapiassa muutaman kuukauden pelkoni takia ja siellä mulle sanottiin, ettei kenenkään kävelykepiksi voi alkaa. Toinen käyttää vain hyväkseen jos siihen alistuu.
Joten, älä sinäkään suostu olemaan tekemisissä hänen kanssaan, vaikka lupaisi kuun taivaalta. Parempi kun et ole missään tekemisissä enää, ei hän ole sinun vastuullasi.
sinua pelottaa olla hänen seurassaan, Kerrot myös että seurustelu on loppu. On mielestäni hyvin vaikea olla ystävä seurustelukumppanin kanssa kun seurustelu on ohi. Hän varmaan tulee pääsemään mielisairaalaan ja sitäkautta terapiaan , joten sitäkään ei sinun tarvitse huolehtia. Pidä nyt vaan hyvää huolta itsestäsi.
Tiedän mistä puhut.. Mutta niin kuin aiemmatkin vastaajat sanoivat, on sun tärkeintä ajatella omaa hyvinvointia. Jos sillä miehellä on ongelmia, ei ne johdu susta, vaikka hän saattaisi ehkä joskus niin väittää? Moni tekee sen virheen että miettii sitä et "jos pysyn hänen kanssaan niin hänkin pysyy kasassa...", vaikka siinä tuhoutuu itse ainakin henkisesti. Tiedän kokemuksesta. Olin myös kaksi vuotta ihmisen kanssa joka uhkaili tappavansa itsensä jos jätän hänet.. Olin pakosta hänen kanssaan lähes kokoajan ja mitä pidenpään se kesti, sitä enemmän hajalla olin.. Ja tää mun exäni sairasti myös masennusta ja oli välillä hoidossa ym. Jotenkin sitä vain jaksoi pitää kiinni mutta sitten kun tajusin jättää sen, väkivallan takia, niin olo helpottui kummasti, mutta itse alkoholisoiduin (hetkeks), mutta mutta.. En ikinä hakenut ammattiapua, olisi pitänyt, tai pitäisi ehkä vieläkin.. Mutta joo, ideana nyt oli tää että kunnioita omaa onnellisuuttasi ja jätä hänet. Ja kannattaa kyllä puhua vaikka jollekin puhua asiasta, tarvitset tukea muiltakin ihmisiltä tuossa tilanteessa.. ja jos pystyt olemaan vielä hänen tukenaan niin uskon, että hän arvostaisi sitä.. Ei se tietenkään välttämättä helppoa ole.. Itse olen exäni ystävä vieläkin, vaikka joskus se onkin vaikeaa. Onnea elämään! =)