... ja myös sen jälkeen, minkä tosiasian käsitteleminen näissä keskusteluissa saattaisi hyvinkin nostaa palstan asiasisällöllistä antia ja olemusta?!?
Nimimerkki "Oivahärkönen" näkyy näet olevan perustellusti huolissaan tämän keskustan politiikkaa käsittelemään tarkoitetun palstan tasosta. Yhdyn siltä osin hänen huoleensa.
Vaan olisinpa itse toki kaipaamassa "Oivahärköseltäkin" juttuihinsa hieman enemmän faktapohjaista substanssia kuin on mitä olen tähän asti saanut lukea, esimerkiksi suhteessa niin tuloeroihin kuin tuloveroihinkin...
Esim. kun jokunen aika tarjoilin "Oivahärkösen" pureskeltavaksi Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa n:o 1/2005 ilmestynyttä tutkija Veli-Matti Törmälehdon artikkelia
"Rikkaat rikastuivat - Entä köyhät?", onnistui "Oivahärkönen" poimimaan tarjoilemastani tuloerokoosteesta vain seuraavanlaisen kommentin:
"Lipposen ja Niinistön hallitusten ...
... uusliberaali, tuloeroja kasvattava, politiikka näkyy hyvin tuossa esityksessäsi:
Nimimerkki "Oivahärkönen" näkyy näet olevan perustellusti huolissaan tämän keskustan politiikkaa käsittelemään tarkoitetun palstan tasosta. Yhdyn siltä osin hänen huoleensa.
Vaan olisinpa itse toki kaipaamassa "Oivahärköseltäkin" juttuihinsa hieman enemmän faktapohjaista substanssia kuin on mitä olen tähän asti saanut lukea, esimerkiksi suhteessa niin tuloeroihin kuin tuloveroihinkin...
Esim. kun jokunen aika tarjoilin "Oivahärkösen" pureskeltavaksi Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa n:o 1/2005 ilmestynyttä tutkija Veli-Matti Törmälehdon artikkelia
"Rikkaat rikastuivat - Entä köyhät?", onnistui "Oivahärkönen" poimimaan tarjoilemastani tuloerokoosteesta vain seuraavanlaisen kommentin:
"Lipposen ja Niinistön hallitusten ...
... uusliberaali, tuloeroja kasvattava, politiikka näkyy hyvin tuossa esityksessäsi:
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihmettelen, että tuloerojen muutoksia käytetään politikoinin välineinä, kun tuloerojen muutokset eivät ole poliittisten päätösten aiheuttamia.
Hallitus ei siis ole säätänyt yhtään lakia, jonka tavoitteena olisi ollut palkka- tai tuloerojen kasvattaminen. Ristimäkikin voisi siis jättää oman vasemmistopopulistisen politikointinsa tekemättä, koska tuloerista kirjoittaessaan hän - ilmeisesti tietämättään - kommentoi hallituksen talouskasvua aikaansaaneen talouspolitiikan luonnollista seurausta.
Vakaa talouskasvu, bkt:n nostaminen mieluummin yli kuin alle +3% vuotuiselle kasvu-uralle on ollut kaikkien hallitusten ja kaikkien puolueitten tavoitteina, koska ainoastaan talouskasvu tuo rahaa hyvinvoinnin rahoittamiseen tulonsiirroilla.
Kun kasvua sitten onnistutaan aikaansaamaan, esim. Lipposen molempien hallitusten aikana aika paljonkin, niin tietysti tuloerot kasvavat. Yritykset menestyvät ja jakavat kasvun aikana suurempia osinkoja. Optiot laukeavat ja palkkaliukumia syntyy kasvualoilla, jotka joutuvat juuri kasvun aikana kilpailemaan niukasta työvoimasta. samaan aikaan taantuvilla toimialoilla saattaa työttömyys lisääntyä ja ainakaan palkat eivät nouse samaa tahtia kuin kasvualoilla.
Tämä on luonnollista työmarkkinoiden toimintaa, ei politiikkaa. Olisi absurdia vaatia, että hallituksen olisi politiikallaan pakotettava talouskasvu jakautumaan tasasuurina erinä jokaiseen tilipussiin, koska niin ei tapahtunut edes kommunistisessa NL:ossa, jossa sentään puolue omisti kaikki tuotantovälineet.
Niin, että lopeta sinäkin Ristimäki turha tuloeroista kirjoittelu, koska sillä todistat vain sen, miten vähän tiedät taloudesta ja miten vahvasti olet vasemmistopopulismin propagandistisen sumupilven sisällä.
Ihmettelen kyllä suuresti kirjoitustasi. Tottakai tuloeroihin voidaan vaikuttaa politiikalla. Tämä tapahtuu ennen muuta veropolitiikan mutta myös tulonsiirtopolitiikan avulla. Jos pääomatulojen verotus olisi ollut tiukempaa, se olisi luonnollisesti vähentänyt pääomatulojen käteen jääviä osuuksia.
Jos kuvittelet, että pääomaverokannan korottaminen ja tuloveroprogression jyrkentäminen lisäävät talouskasvua, niin anti nmennä vaan.
Se, että puhut "käteen jäävien osuuksien" vähentämisestä, osoittaa ymmärryksesi puutteellisuuden siinä, ettet osaa hahmottaa, mikä merkitys veroasteen optimoinnilla on talouskasvun suhteen.
Faktahan on, että jos lähdetään leikkaamaan tuloeroja verotusta kiristämällä, niin samalla leikataan taloudellista aktiivisuutta ja talouskasvua. On hyvin vaarallista tuijottaa pelkästään veroprosentteja, koska prosenteilla ei makseta hyvinvoinnin kustannuksia, vaan euroilla.
kun Ahon hallitus alensi pääomaverokantaa, pääomaveron tuotto kasvoi.
Kun Lipposen ja vanhasen hallitukset ovat alentaneet tuloveroprosentteja, ovat valtion verotulot kasvaneet.
Kun verotulot kasvavat, on aika kysyä, miten tulonsiirtopolitiikkaan muutetaan, vai tarvitseeko sitä edes muuttaa?
Minähän en puuttunut kuin siihen väitteeseen, ettei tuloeroihin ole mahdollista politiikan keinoin vaikuttaa. Siihen vaikutetaan parhaillaankin. Toinen asia on se, mikä vaikutus harjoitetulla politiikalla on talouskasvuun. Voisihan ajatelle, että nyt esim. alennettaisiin pääomaverotusta ja tuloverotusta puoleen. Varmaankin sillä olisi positiivinen vaikutus talouskasvuun, minkä jälkeen voitaisiin puolustella, ettei kannata kiristää verotusta, koska se heikentäisi talouskasvua.
Vai saivatkohan tai saavatkohan?
"Ihmettelen, että tuloerojen muutoksia käytetään politikoinin välineinä, kun tuloerojen muutokset eivät ole poliittisten päätösten aiheuttamia", näkyy kovasti Niinistön - Vanhasen -akselin saavuttamasta presidentinvaalien kakkostilasta suivaantunut uusoikeistolainen apologeetta "Jaba_43" - ja osoittaa viimeisimmällä kirjoituksellaan jälleen ns. pätemättömyytensä tason...
"Tämä on luonnollista työmarkkinoiden toimintaa, ei politiikkaa. Olisi absurdia vaatia, että hallituksen olisi politiikallaan pakotettava talouskasvu jakautumaan tasasuurina erinä jokaiseen tilipussiin, koska niin ei tapahtunut edes kommunistisessa NL:ossa, jossa sentään puolue omisti kaikki tuotantovälineet.
Niin, että lopeta sinäkin Ristimäki turha tuloeroista kirjoittelu, koska sillä todistat vain sen, miten vähän tiedät taloudesta ja miten vahvasti olet vasemmistopopulismin propagandistisen sumupilven sisällä", lopetttaa näköjään - tämänkertaisen - vuodatuksensa yhtä lailla turhaan (kuin pysyvä porvariyhteistyö!) toiveeseensa "Jaba_43", jolla tuntuvat maailman tappiin asti painavan aatoksissaan enemmän vain pelkät kasvuindikaatorit kuin taloudellisen toimeliaisuuden taustalla vaikuttavat yhteiskunnalliset tekijät.
Siksipä suosittelisin, että "Jaba_43" lukaisisi edes ennen seuraavaa turskahdustaan Veli-Matti Törmälehdon "Rikkaat rikastuivat - Entä köyhät?" -artikkelista (Hyvinvointikatsaus 1/2005, s. 19) seuraavat pohtivammat pätkät:
"- - Tuloerojen kasvu on mahdollista hyväksyä, jos ajatellaan, että tuloerojen kasvu vaikuttaa positiivisesti talouskasvuun ja sen myötä pienituloisten tulotaso kohoaa. Ennen pitkää talouskasvun myötä saatavista lisätuloista "valuu" tuloja myös niille, jotka eivät ole mukana taloustoiminnassa. On syytä tietysti kysyä, miten tämä valuminen tapahtuu. Käytännössä mekanismit lienevät pienituloisille kohdentuvien tulonsiirtojen lisääminen ja talouskasvun työllistävä vaikutus.
Toisaalta, filosofi John Rawlsin periaatteita mukaillen, voimme kysyä, onko tuloerojen kasvu vaikuttanut myös vähäosaisten parhaaksi. Olisiko vähäosaisten asema nykyistä kehnompi, jos tuloerot eivät olisi kasvaneet? Onko tuloerojen kasvu talouskasvun edellytys? Entä oliko lopputulokseen johtanut prosessi reilu? Oliko kaikilla yhtälaiset mahdollisuudet päästä osalliseksi vaurastumisesta, joka näyttää tapahtuneen omistusten kautta?
Tuloeroista voidaan muodostaa monia näkemyksiä ja perustella niitä eri tavoin. Näkemysten ja perustelujen taustalla ovat erilaiset preferenssit tulonjaon tasaisuuden suhteen. Talouden tehokkuutta painottavat näkevät lopputuloksen absoluuttisten tulotasojen ja niiden muutosten kautta. Suhteellisia eroja ja tulojen jakautumista painottavat voivat pitää tulo-osuuksien sanomaa tärkeämpänä.- -"
http://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2005_1_tormalehto.pdf
PS1. Minä pohdin ja tarkastelen toki taloutta ja politiikkaa enemmän rawlsilaisistakin näkökannoista kuin esim. "Jaba_43" ja/tai "Oivahärkönen"
Mutta on se vain kovin kumma, että sen enempää "Oivahärkönen" kuin "Jaba_43":kaan eivät kykene kirjoittamaan ainuttakaan kommentaariaan ilman vissejä "NL" tai "vasemmistopopulismi" -heittoa.
Sillä koska ei ole olemassa alkuunkaan saati sitten kiistatonta näyttöä siitä, että tuloerojen kasvu olisi taloudellisen kasvun välttämätön edellytys, mutta sen sijaan on - edellä referoimieni Tilastokeskuksen selvitystenkin perusteella - kiistatonta näyttöä esim. siitä, etteivät Lipposen - (Viinasen) - Niinistön hallituskausilla nautituista seitsemästä perättäisestä taloudellisen kasvun vuodesta huolimatta tuntunut "valuvan" aineellista hyvää vähimmässäkään määrin vaan pikemminkin päinvastoin, jatkan taatusti aika ajoin kirjoittelua muun muassa työllisyydestä ja tuloeroista.
Ja "Jaba_43" voisi käväistä myös seuraavassa linkissä, lukemassa vaikkapa Ari Ojapellon koko tabloid-sivun artikkelin "Onko ay-liike narkoosisssa" (Vapaa Suomi 1/2006, s. 4). Siitä löytyy näet tuhdisti enemmän taloudellista ja talouspoliittista faktarekvisiittaa kuin keskustan palstalle itsensä - kaiketi loppuelämäkseen - kiinnittäneen kokoomuslaisen koko tähänastisesta tekstituotannosta!
http://www.vapaansuomenliitto.fi/PDF/VapaaSuomi-1-2006.pdf
PS2. Huomasin, että "Mielipidepankki" on yrittänyt omalta osaltaan hivenen laajentaa "Jaba_43":n näkövinkkeliä ja talouden ja politiikan keskinäissuhteen olemusta eli keskinäistä riippuvaisuutta. Turhaan, senhän saattoi ja saattaa arvat. Seuraava väitehän - ellei aina jo ensimmäinen - on se, että yhteiskunnallisten epäoikeudenmukaisuuksien ja epätasa-arvon kritiikki leimataan "kateudeksi".
Hyvä "Jaba_43"! Kun Sinulla tuntuu olevan täyspäiväistä intoa yrittää seurata talouden tapahtumia, kaivelepa jostakin Ylen arkistoista vaikkapa muuan Timo-Erkki Heinon ajankohtaisohjelma, jossa tämä taannoin haastatteli "Jaba_43":n kovasti ihailemaa europankkiiri Sauli Niinistöä - silloin muistaakseni vielä ministerinä tässä kapisessa tasavallassa - tulonjaosta, tuloeroista ja taloudellisen kasvun olemuksesta. Säälittävimpiä ilmeitä mitä olen koskaan ainoallakaan poliitikolla nähnyt, esiintyi Salen uureteisella naamalla, kun argumentit loppuivat yhtä lyhyeen kuin nyt "Jaba_43":lla...
Tässä on kyse tasapainoilusta nuoralla, joka on euromääräisten verotulojen maksimointi kulloisessakin taloustilanteessa. Näin minä näen asian, jos tavoitteena on hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaaminen.
Koska verot kasvavat sitä enemmän, mitä enemmän talous kasvaa, niin veroprosentit tulee asettaa eri veromuotoihin sellaiselle tasolle, että ne vaikuttavat selkeästi talouskasvua kiihdyttävästi.
Kun talouskasvuun vaikuttavat hyvin monet muutkin asiat kuin verokannat, esim. kansainväliset suhdanteet, niin sitä seuraa, että veropäätökset ovat aina reaktiivisia päätöksiä, joilla koetetaan kompensoida niiden talouskasvua vauhdittavien tai jarruttavien tekijöiden vaikutusta, joihin emme omalla politiikallamme voi vaikuttaa.
Talouskasvu on siis tavoite, jos haluamme kasvattaa hyvinvointiamme. Talouskasvun seurauksena syntyy aina tuloeroja, joita on sitä helpompi korjata, mitä enemmän kasvava talous tuo valtiolle veroeuroja - veroprosentillahan ei ole mitään merkitystä, vaan eurojen määrä ratkaisee.
Kateellisten keino tuloerojen tasaamiseen on yleensä verojen kiristäminen, mutta siitä on harvoin hyötyä, koska ei se tuo köyhille senttiäkään lisää, jos rillailta otetaan pois, ellei samaan aikaan lisätä tulonsiirtoja köyhille.
ja jos veronkiristys aiheuttaa talouskasvun taittumisen ja verotulojen pienenemisen, niin mistäs maksat köyhien tulonsiirrot?
Verotusta kannattaa kiristää vain silloin, kun se ei haittaa talouskasvua, mikä tilanne oli silloin, kun Lipposen hallitus palautti pääomaveron suunnilleen sille tasolle, missä se oli ennen kuin Ahon hallitus pääomaveroa alensi.
Kun lähtökohdaksi on otettu tuloerojen kasvun kritisointi, niin se teetättää juuri tällaisia lausahduksia...
>>Tuloerojen kasvu on mahdollista hyväksyä, jos ajatellaan, että tuloerojen kasvu vaikuttaa positiivisesti talouskasvuun ja sen myötä pienituloisten tulotaso kohoaa.
"Ihmettelen, että tuloerojen muutoksia käytetään politikoinin välineinä, kun tuloerojen muutokset eivät ole poliittisten päätösten aiheuttamia", kirjoitti oikeiston palstaäänitorvi "Jaba_43" jokin aikaa sitten tässä keskustelussa.
Tämänkertaisella "näkökulmavirhe"-kirjoituksellaan "Jaba_43" kumoaa omaa porvarillisen taloustiedon logiikkaansa - ja oikein urakalla.
"Poliitikkojen paikka vaikuttaa köyhien hyväksi tuleekin sitten, kun talouskasvun ainkaansaamisessa on onnistuttu", kehäpäätelmöi "Jaba_43", ja ehkäpä ihan vilpittömästi.
Aiemmin tässä keskustelussa siteeraamistani ja linkittämistäni Veli-Matti Törmälehdon ja Ari Ojapellon artikkeleista voi toki tullaa semmoiseen johtopäätökseen, ettei edes seitsemän perättäisen talouskasvun vuoden tuloksista ollutkaan sitten mitään jaettavissa "köyhien hyväksi"?!
"Tuloerojan tasaaminen - sen jälkeen kun talouskasvun tavoitteisiin on päästy - on sitten jo ihan uusi poliittisten päätösten paikka. Siinäkin pitää ottaa huomioon, että parannetaan tulohaitarin alapään ostovoimaa mieluummin kuin leikataan yläpään ostovoimaa, koska yksikään köyhä ei saa siitä lisää, että rikkaita pelkästään verotetaan ankarammin", päättää "kateus"-logiikan varassa yhteiskuntaa ja taloutta tarkasteleva "Jaba_43" viimeisimmän tosiuskovaisen valistuksensa. Etenkin virkkeen loppuosan johtopäätösten osalta ja vuoksi linkitän tähän loppuun vähän avitusta keskustelun avauskirjoituksista, jotta "Jaba_43" pääsisi mukaan pelkän talouskaswvun agitoimista syvällisempään yhteiskunnallis-taloudelliseen pohdintaan...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014218780
http://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2005_1_tormalehto.pdf
http://www.stat.fi/ajk/tiedotteet/v2005/tiedote_032_2005-06-17.html
http://tilastokeskus.fi/ajk/tiedotteet/v2005/tiedote_074_2005-12-16.html
http://www.vapaansuomenliitto.fi/PDF/VapaaSuomi-1-2006.pdf [Ari Ojapellon artikkeli "Onko ay-liike narkoosissa?" (s. 4)]
Ja lisälehtiä ja -linkkejä "arvovapaan taloustiedon" kritiikkiin löytyy vaikkapa tuosta...
http://www.ylioppilaslehti.fi/2000/000908/000908jantti.html
http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/152003/perus/talouspa.htm
http://www.kaapeli.fi/tutki/tulonjako.htm
http://global.finland.fi/uutiset/teksti_popup.php?id=4481
http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2000/11/muut/haastattelu.html
http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2005/9/muut/haastattelu.html
http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/12/paljonko-suomessa-on-kyhi-lapsia.html
http://www.uta.fi/lehdet/aviisi/1402/1402torni.html
Teoretisoit ihan turhaan tavallista järkeenkäypää asiaa:
Kun saadaan aikaan talouskasvua, joka parantaa hyvinvointia, niin siitä seuraa vääjäämättä tuloerojen kasvua, koska talouskasvua ei voi tasata tässä ja nyt niin, että se jakautuisi tasaisesti kaikkiin tuloryhmiin.
Jos kasvaneille tuloeroille halutaan tehdä jotain, niin se on sitten seuraavan vaiheen poliittinen kysymys.
Köyhyyden lisääntymisestä puhuminen on hyvin suhteellista, koska kaikkien tulot lisääntyvät silloin, kun talous kasvaa.
absoluuttinen köyhyys on vähentynyt.
Saman Hyvinvointikatsaus-lehden Airi Pajusen kirjoittamassa artikkelissa "Tuloerot syynissä" kerrotaan, että "kun köyhyys kiinnitetään reaalisesti vuoden 2003 tasolle, vuoden 1966 kotitalouksissa asuvista henkilöistä peräti 80 % tilastoitaisiin köyhiksi ja vuoden 1981 väestöstäkin vielä 37 %. Näin mitattuna pienituloisen väestön osuus on supistunut huomattavasti elintason parantuessa."
Artikkelin jatkossa todetaan, ettei 2000-luvun suhteellisesti köyhää kuitenkaan paljon lämmitä se, että hänen asiansa on paremmin kuin enemmistöllä vuonna 1966 asuneista. Ihmisten tarpeet ja kohtuullista elintasoa koskevat käsitykset ovat ajan myötä myös muuttuneet.
Itse en koe tuloerojen kasvua pulmallisena taloudellisesta näkökulmasta. Tuloerojen kasvaessa kaikki tulevat toimeen, jos absoluuttinen tulotaso kasvaa kuten se on Suomessa tähän asti tehnyt. Tuloerojen kasvun sallimisen tekee ongelmalliseksi se, että se jakaa kansalaisia ja rikkoo kansallista eheyttä. Tämä puolestaan heijastuu takaisin sosiaalisina ongelmina ja vastakkainasetteluina.
Sellainen korjaus kirjoittamaani, että toisin kuin sanoin näen tuloerojen kasvun pulmallisena myös taloudellisesta näkökulmasta. Vähäiset tuloerot nimittäin ruokkivat paremmin kysynnän kasvua kuin suuret tuloerot. Köyhempi väestö panee kaiken tulonsa kulutukseen, kun taas suurituloisilla on mahdollisuus laiskan rahan säilömiseen tai tulojen ohjaamisen ulkomaille.
On se ikävä, etteivät rikkaat mielestäsi kuluta tarpeeksi.
Asian ydin ei ole siinä, etteivät suurituloiset kuluta tarpeeksi, vaan siinä, ettei pienituloisilla ole riittävästi, mitä kuluttaa. Asia ei ole mikään kateuskysymys, vaan ongelman kansantalouden kannalta. Kulustuskysynnän väheneminen nimittäin heijastus myös yrityselämään ja työllisyyteen negatiivisesti.
Kulustuskysynnän ja talouskasvun positiivisesta korrelaatiosta silloin, kun tuloerot ovat vähäisiä, on olemassa paljon taloustieteellistä tutkimusta. Meillä asiaan perehtynyt taloustieteilijä Jäntti on aiemmin sanonut, että taloustieteellisen tutkijakunnan enemmistö kansainvälisesti olisi tällä kannalla. Joten ihan vähäpäötisestä asiasta ei ole kyse. Sen kääntäminen kateuskysymykseksi kuulostaa silloin entistäkin naurettavammalta.
Jos halutaan lisätä pienituloisten ostovoimaa poliittisin päätöksin, niin eivät suurituloiset sitä ole estämässä. siksi pidän pelkkänä kateutena, jos puhutaan tuloerojen haitoista, kun kyse on kulkutuskysynnän kasvattamisesta tulohaitarin alapään ostovoimaa lisäämällä.
Itse olen aina kannattanut verotettavien tulojen alarajan nostoa sekä sellaisen järjestelmän luomista, jossa yhteiskunnan tukia ei välittömästi leikata, kun henkilö ansaitsee hieman enemmän. Pienituloisten ostovoiman puute on seuraus epäonnistuneesta sosiaaliturvajärjestelmästä, joka ei suosi sitä, että samaan aikaan saadaan tukia ja ansaitaan satunnaistuloja.
Tämä ei juuri paljon naurata. Ehkä nimimerkkiä "Jaba_43", mutta ei ainakaan köyhyysrajalla tai jopa sen alla elää kitkuttavia kansanryhmiä...
******************************
Paljonko Suomessa on köyhiä lapsia?
(Kansan Uutisten Viikkolehti 2004)
Suomi sai taas mainetta ja kunniaa, kun Unicefin tutkimuksen mukaan Suomessa ja Tanskassa on teollisuusmaista vähiten köyhiä lapsia. Tutkimukselta jäi huomaamatta, että lapsiperheiden köyhyysaste nousi Suomessa merkittävästi 1990-luvun lopun suurella nousukaudella.
KAI HIRVASNORO
YK:n lastenapujärjestön Unicefin julkistaman tutkimuksen mukaan köyhyydessä elävien lasten osuus lisääntyi 1990-luvulla suurimmassa osassa teollisuusmaita. Innocenti-tutkimuslaitoksen selvityksessä oli mukana 24 rikasta maata, joista 17:ssä köyhyys lisääntyi.
Suomea tutkimus onnitteli. Suomi ja Tanska ovat ainoat maat, joissa alle kolme prosenttia lapsista elää köyhyydessä. Eniten köyhiä lapsia onYhdysvalloissa (22%) ja Meksikossa (28%).
Suomen hyvä tulos johtuu Unicefin mukaan siitä, että perheiden käytössä olevat tulot ovat kasvaneet, suomalainen järjestelmä suojelee lapsia markkinavoimilta veropolitiikalla ja erilaisilla tuilla sekä siitä, että Suomi käyttää vähintään kymmenen prosenttia BKT:stä sosiaalimenoihin, jotka tähtäävät lasten köyhyyden vähentämiseen.
Mutta tutkimuksen mukaan Suomessakin lasten köyhyys lisääntyi 1990-luvulla, tosin vain 0,5 prosenttiyksikköä. Ainoa maa, jossa jo lähtötasoltaan alhainen lapsiköyhyys aleni edelleen oli Norja.
Unicefin raportti on mukavaa luettavaa suomalaisille poliitikoille. Järjestelmä toimii hyvin.
Leikkauslinja
muutti suuntaa
Tutkimus ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Unicef määrittelee köyhäksi perheen, jolla on käytettävissään 50 prosenttia kotitalouksien tulojen mediaanista. Kun asiaa tarkastellaan EU:ssa yleensä käytetyn 60 prosentin köyhyysrajan näkökulmasta, tulos onkin toinen. Nyt jo lähes kuusi prosenttia suomalaisista lapsista elää köyhiksi määritellyissä perheissä.
Tutkimusta kommentoinut professori Markus Jäntti Åbo Akademista totesi, että EU-kriteereillä mitattuna köyhien lapsiperheiden osuus nousikin 2 prosenttiyksikköä eikä vain puolta.
- 1990-luvun laman aikana alkanut ja siitä jatkunut leikkuulinja on jyrkästi muuttanut sosiaalipolitiikan suuntaa. "Kannustavuutta" ja "vastikkeellisuutta" korostavassa päätöksenteossa ei juuri lasten hyvinvoinnin perään ole kyselty. Vaikka merkittävä osa 1990-luvun sosiaalipolitiikan leikkauksista suuntautui juuri lapsiperheisiin, ei niiden vaikutuksia lasten elintasoon hyvinvoinnista puhumattakaan ole juuri viralliselta taholta selvitelty, Jäntti sanoi.
Viikkolehdessä on parikin kertaa esitelty tutkimus, jonka mukaan yhteiskunnan huippukerroksen suunnaton rikastuminen 1990-luvulla mahdollistettiin poliittisten päätösten kautta. On helppo havaita, että samaan aikaan tapahtunut lapsiperheiden köyhtyminen oli suureksi jääneen työttömyyden lisäksi myös poliittisten päätösten seurausta. Lapsilisiä leikattiin kesällä 1995 kuudella prosentilla ja leikkaukset olivat sitä suurempia, mitä enemmän lapsia perheessä oli. Vanhempainpäivärahoja leikattiin jo vuosikymmenen alussa ja kotihoidon tuki romahdutettiin laman jälkeen.
Laman jälkeen säästöjä ei purettu, päinvastoin. Lipposen hallitukset luopuivat lapsilisien, kotihoidontuen ja vanhempainpäivärahan vähimmäiskorotuksista.
Lapsiperheiltä
leikattiin miljardi
Lapsiperheiden saamat tulonsiirrot olivat vuonna 2000 miljardi markkaa pienemmät kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Leikkaukset koskivat tietysti kaikkein eniten köyhimpiin lapsiperheisiin.
Samaan aikaan vuokrat nousivat keskimäärin 31 prosenttia ja valtaosa varattomimmista lapsiperheistä asuu vuokralla.
Kun Stakes pari vuotta sitten selvitti suomalaisten lapsiperheiden köyhyyttä (Suomalaisten hyvinvointi 2002), tulokset olivat koko lailla erilaiset kuin nyt julkaistussa Unicefin tutkimuksessa. Stakesin mukaan lapsiköyhyysaste oli 6,0 prosenttia vuonna 1996 ja se nousi 10,8 prosenttiin vuonna 2000. Vuoteen 1990 verrattuna köyhyys kaksinkertaistui kaikissa lapsiperheissä ja kolminkertaistui niissä perheissä, joissa oli alle 3-vuotiaita lapsia.
Lapsiperheet olivat ainoa ryhmä, joissa köyhyys kasvoi koko vuosikymmenen.
On totta, että laman aikana keskimääräiset tulot alenivat kaikissa tuloluokissa. Hyvätuloisimman viidenneksen tulot ylittivät kuitenkin jo vuonna 1995 vuoden 1991 reaalitulot ja pienituloisimmissakin lapsettomissa perheissä kasvu-uralle päästiin vuonna 1999. Sen sijaan pienituloisimpien lapsiperheiden tulot alittivat ainakin vielä vuonna 2000 vuoden 1991 tulotason.
Otsikossa kysytään, paljonko Suomessa on köyhyydessä eläviä lapsia. Stakesin tutkimuksessa vaihdeltiin erilaisia mittareita ja saatiin toisistaan kaukana olevia lukuja. Unicefin käyttämällä köyhyysrajalla köyhiä lapsia olisi vuonna 2000 ollut ainakin 39 000, mutta EU-kriteereillä ja jyrkimmällä asteikolla jopa 180 000. Tutkijoiden mukaan kumpikin luku on liioiteltu joko ala- tai yläkanttiin.
Vertailun vuoksi toimeentulotukea vuonna 2000 saaneissa perheissä oli 118 000 lasta, 11 prosenttia kaikista lapsista.
Verotus kevenee,
mutta ei kaikkien
Markus Jäntti huomautti, että myös veropolitiikkaa on kehitetty lapsiperheille epäedulliseen suuntaan. Ajan henki on ollut valtion veroprogression lieventäminen, verotuksen painopisteen siirtäminen kulutusveroihin ja kunnallisverojen kasvanut osuus koko julkisen sektorin verotuotosta.
- Kulutusverojen suuri osuus tulonjaon alapäässä on johtanut siihen, että rikkaimpien verot ovat alentuneet myös prosenttiyksiköissä mitattuna enemmän. Koska lapsiperheissä suuri osa tuloista kulutetaan, on tämä kehitys johtanut lasten aseman suhteelliseen heikentymiseen tavalla, joka ei tavallisessa tulotarkastelussa sen paremmin kuin julkisessa verokeskustelussamme näy.
Esimerkkinä Markus Jäntti sanoi, että köyhimmät yksinhuoltajakotitaloudet maksoivat välittöminä veroina bruttotuloistaan 7 prosenttia vuonna 2001, mutta välilliset verot olivat 17 prosenttia. Vuonna 1985 saman ryhmän välitön veroprosentti oli 10, mutta välillinen silloinkin 17 prosenttia. Ylimpien tulojen verotus on keventynyt voimakkaasti, köyhimpien yksinhuoltajien todellinen verotus vain kolme prosenttiyksikköä 15 vuodessa.
posted by Kai Hirvasnoro"
Lähdelinkki: http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/12/paljonko-suomessa-on-kyhi-lapsia.html
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Tulonjako journalistin haasteena
Tieto lisää tuskaa, jos tulovertailuja haluaa tehdä perusteellisesti
Matti Virtanen
Funktionaalinen tulonjako, desiilit ja Gini-kertoimet, laskennallinen asuntotulo, hankintameno-olettama… tulonjaosta kirjoittavan journalistin on syytä varautua muutamiin ikäviin sivistyssanoihin ja käsitteisiin.
Tutkivan journalismin yhdistyksen keskustelutilaisuudessa Helsingin pressiklubilla (29.4.2002) yritettiin perata näitä käsitteitä. Äkkiseltään helpolta vaikuttava journalistinen tehtävä (Kuka tienasi eniten?) muuttuikin paikalle kutsuttujen asiantuntijoiden puheissa työlääksi haasteeksi, sekä teknisten että eettisten pulmien vuoksi.
Tilaisuuden aluksi Ylen TV1:n Timo-Erkki Heino näytti katkelman viime lokakuussa esitetystä dokumenttiohjelmastaan Suomi ylös, palkat alas. Suuryritysten työntekijöiden ja huippujohtajien palkkakehitystä vertaillut ohjelma herätti vilkkaan keskustelun, joka jatkuu TV1:n kotisivuilla edelleen.
Ohjelmassa näytettiin, että duunareiden tulot nousivat 90-luvulla noin kolmanneksen, johtajien tulot useita tuhansia prosentteja. Heino kertoi miettineensä tämän vertailun mielekkyyttä itsekin jo jutun valmisteluvaiheessa – syytettäisiinkö häntä ehkä kommunistiksi?
Osa palautteesta olikin juuri tätä: miksi lietsotaan kateutta? Toisaalta enemmistö yleisöstä näytti olleen sitä mieltä, että ohjelma oli hyvin perusteltu ja kertoi jotain hyvin olennaista 90-luvun Suomen kehityksestä. Kommunismia tai ei.
Heino kertoi ohjelmansa yleiseen osuuteen sisältyneestä oivalluksesta: jotta todellista tulonjakoa voisi kunnolla verrata, palkka- ja pääomatuloihin on syytä tehdä ns. laskennallisia tarkistuksia. Etenkin laskennallinen asuntotulo eli omistusasumisesta kertyvä asumismenojen säästö on tärkeä: kun se otetaan huomioon, Suomen pienituloisimpien suhteellinen asema heikkenee, koska heistä valtaosa asuu vuokralla.
90-luvulla Suomen palkansaajien pienituloisimman kymmenesosan eli desiilin käytettävissä olevat tulot itse asiassa pienenivät, jos laskennallinen asuntotulo otetaan huomioon. (Aiheesta enemmän Tilastokeskuksen yliaktuaarin Olli Savelan artikkelissa ”Rahatulot eivät kasvaneet 1990-luvulla”. Hyvinvointikatsaus 4/2001, s. 38-41.)
Heinon ohjelmaa kommentoi tilaisuudessa Teollisuuden ja työnantajien ekonomisti Ralf Ramm-Schmidt. Hänen mielestään julkisuus luo usein yksittäistapausten avulla myyttejä, joita on vaikea oikaista. Tässä tapauksessa syntyi ehkä myytti johtajien huimista palkankorotuksista, kun esimerkkinä oli vain kolmen suuryrityksen pääjohtajat.
Heinon ohjelman tiedot olivat Ramm-Schmidtin mukaan toki oikein, mutta niiden varjoon jäi se tosiasia, että pienyritysten johtajat eli Suomen johtajien enemmistö ei ole vaurastunut läheskään samaa tahtia kuin optioilla palkittu suuryritysten huippujohto.
Ramm-Schmidt kehotti toimittajia miettimään, voisiko myös myyttejä puhkaisemalla saada aikaan otsikoita. Kiinnostaisiko suurta yleisöä esimerkiksi sellainen juttu, jossa kerrottaisiin, että palkkaerot Suomessa ja Ruotsissa ovat edelleen maailman pienimmät? Totta sekin; Suomessa ja Ruotsissa ylin desiili saa käytettäväkseen vain kaksi kertaa niin paljon kuin alin, huomautti tilaisuuteen osallistunut tulonjakotutkija Markus Jäntti Tilastokeskuksesta. Tämä selittyy tietysti tiukalla tuloverotuksella ja sillä, että pienimmät palkat eivät ole kovin pieniä.
Upporikkaat saksalaiset
Käytettävissä olevien tulojen pienet erot kotimaassa voivat hillitä kaikkein kateellisimpia ihmisiä, mutta entä jos vertaamme palkkoja kansainvälisesti? Tilaisuudessa katsottiin pätkä Jouni Tervon toimittamasta TV1:n MOT:stä, jossa verrattiin Suomen ja Saksan julkisen sektorin palkkoja.
Ketään ei varmaankaan yllättänyt se, että saksalaisen opettajan palkka on suurempi kuin hänen suomalaisen virkaveljensä, mutta kuka olisi arvannut eron: peräti 40 prosenttia saksalaisen opettajan eduksi.
Tähän ei löydy yksinkertaista selitystä, vaikka moni on ihmetellyt, miten saksalaisilla on varaa kustantaa näin hyvin palkattu julkinen sektori. SAK:n elinkeinopoliittisen osaston johtaja Matti Viialainen ehdotti historiallisia, rakenteellisia syitä: Saksan yhteiskunnassa on edelleen vallalla yhden elättäjän perhemalli.
Viialainen oli paikalla selittämässä, miksi suomalaiset palkansaajat ovat 90-luvun jälkipuoliskolla suostuneet tuloerojen nopeaan kasvuun ja erityisesti funktionaalisen tulonjaon muutokseen: pääomatulojen osuus kansantuotteesta on kasvanut palkkatulojen kustannuksella. Viialaisen piirtoheitinkalvoilla vilahti myös tulonjakovertailuissa usein käytetty ”gini-kerroin” – tämäkin luku kertoo, että tuloerot ovat jonkin verran kasvaneet.
”SAK ei ole halunnut repiä irti kaikkea mahdollista, koska meillä oli niin korkea työttömyys”, Viialainen sanoi. Ja tässä hän myönsi ”meidän” tarkoittavat SAK:n jäseniä. Heitä oli pahimmillaan työttömänä yli 300 000. Nyt luku on painunut alle 100 000:n, eli kaksi kolmasosaa työttömistä on muita kuin SAK:laisia.
Ärsyttäviä nimilistoja
Helsingin Sanomien Tuomo Pietiläinen esitteli tilaisuudessa lehtensä talousosastolla harrastettua optiotulojen seurantaa. Hesari on jo useiden vuosien ajan tehnyt säännöllisin välein katsauksia siitä, miten yritysjohtajat ovat optioitaan rahastaneet.
Jutuissa on kerrottu nimet ja rahasummat, sillä seurauksella että jotkut ovat pahoittaneet mielensä. Erään suuren elektroniikka-alan yrityksen pääjohtaja lähetti kerran optiotulojensa julkistamisesta närkästyneenä Pietiläiselle viestin, jonka mukaan tällainen journalismi on ”perverssiä tirkistelyä”.
Usein julkisuuteen joutunut Markus Jäntti kertoi, miten tulonjakotutkijan ja toimittajan näkökulmat poikkeavat toisistaan. Tutkijalle perusperiaate on tietojen anonymiteetti. Tämä on Jäntin mukaan niin tärkeää, että häntä itseään on alkanut jo ärsyttää nimilistojen julkaiseminen.
Tutkijat ja toimittajat käyttävät samoja verohallinnon tietoja. Jäntin mukaan tutkijoita uhataan oikeudella, jos nimiä julkistetaan – tiedotusvälineet puolestaan kilpailevat sillä, kuka saa nopeammin ja enemmän henkilötietoja julkisuuteen. ”Onko nimilistoja pakko julkaista jokaisessa lehdessä”, Jäntti kysyi retorisesti.
Kansainvälisten palkka- ja tulovertailujen yksi ongelma on Jäntin mielestä siinä, että ne eivät kerro riittävästi ostovoimasta. Maiden välillä on huomattavasti eroja mm. siinä, minkälaisia palvelupanoksia hyödykkeiden hintoihin sisältyy.
Funktionaalisen tulonjaon muutoksesta Suomessa 90-luvulla ei Jäntin mukaan ole epäilystä: ylimmän desiilin tuloista pääomatulojen osuus on noussut 12:sta 30:een. Jos pääomatulot jätetään tarkastelusta pois, joudutaan rikkomaan myyttiä: palkkaerot eivät olekaan kasvaneet 90-luvulla. Jos vuosikymmenen lopulla suurimmat palkat kasvoivatkin, niin laman aiheuttamaa tasoitusta ne eivät ole vielä muuttaneet. Työttömyys nimittäin supistaa palkkaeroja tehokkaasti, koska yleensä työtä vaille jäävät kaikkein pienipalkkaisimmat ihmiset.
Varokaa verotietoja
Helsingin verotoimiston veroasiantuntija Matti Merisalo piti tilaisuuden lopuksi opettavaisen esityksen verotustietojen julkisuudesta. Hän muistutti, että julkista on vain verotuksen lopputulos, eivät sen osatekijät.
Sitä paitsi yksi tulolaji on täysin julkisuuden ulkopuolella: lähdeveron alaisia korkotuloja nauttimalla voi välttää joutumasta lehtien palstoille muiden kadehdittavaksi. Mutta suurin pääomatulojen muoto ovat tietysti osingot ja luovutusvoitot. Niidenkin julkistamiseen liittyy yksityiskohtia, jotka on hyvä tietää.
Ensiksikin: pörssiosakkeet ja optiot arvostetaan verotuksessa 70 prosenttiin niiden käyvästä arvosta, joten julkisessa veroluettelossa oleva tieto on alakanttiin. Luovutusvoitoista kirjoitettaessa on puolestaan syytä muistaa hankintameno-olettama, joka pienentää verotettavan summan määrää.
Yhtiöveron hyvitysjärjestelmää on tässä turha ryhtyä perusteellisesti selostamaan: tärkeintä on muistaa, että järjestelmä johtaa osingonsaajan kannalta alhaiseen verotukseen. Suuri osinkotulo on siten nettomääräisesti arvokkaampaa kuin palkkatulo tai optiovoitto, jota verotetaan palkkatulona, korkeimpien johtajien tulotasolla käytännössä 60 prosentin mukaan.
Matti Merisalon esityksen ydin oli, että jos palkkatulojen vertailu on vaikeaa, niin vielä vaikeampaa on pääomatulojen vertailu. Verotustiedot eivät kerro absoluuttista totuutta henkilön pääomatuloista, vaan niissä on julkistettu vain lain mukainen, verotuksen kannalta olennainen luku."
Lähdelinkki: http://www.kaapeli.fi/tutki/tulonjako.htm
Otin viestissäni kantaa, millä tavalla pienituloisten ostovoimaa mielestäni pitäisi lisätä.
Mitä mieltä olet keinovalikoimasta?
Parahin "Jaba"! Kukahan se yrittää vaihtaa "puheenaihetta"?
Minä olen yrittänyt käydä keskustelua siitä, miten tulonjako, ts. tuloerot, ovat kehittyneet tässä maassa viimeisimpien hallitusten eli vuosikymmenten aikana ja siinä yhteydessä todennut - Tilastokeskuksn tulonjakotilastoihin näkemykseni perustaen - myös sen, että esim. vuodesta 1995 lähtien yhtäjaksoisesti jatkuneesta taloudellisesta kasvusta huolimatta (edes) porvarillisten taloustieteilijöiden niin kovasti vakuuttamaa "valumaa" ei ole edelleenkään tapahtunut alimpiin tulokymmenyksiin.
Minun lähtökohtani on se, että kyseisenlainen kehitys - siis (jatkuva) tuloerojen kasvu - ei ole yhteiskunnan kokonaiskehityksen kannalta ensinnäkään suotuisaa ja toiseksi se - ts. tuloerojen kasvu - ei suinkaan ole taloudellisen kasvun välttämätön ehto, vaan lyhyaikaista pitemmällä aikajänteellä pikemminkin aivan päinvastoin.
"Jaban" lähtökohta puolestaan on tuo perinteinen porvarillisen taloustieteen väittämä, että dynaaminen talous sekä välttämättä edellyttää että niin ollen myös tuottaa välttämättä tuloeroja, mutta talouskasvun myötä yhteistä hyvää "valuu" - jollakin viipeellä - myös yhteiskunnan alimpiin tulokymmenyksiin.
Tilastokeskuksen tulonjakotilastojen tietoihin pohjaamat kirjoitukseni eivät ole tähän mennessä saaneet sen enempää tulonjaon eriarvoisuudesta iloitsevalta oikeistoporvari "Jabalta" kuin siihen hiemen epäilevämmin suhtautuvalta keskustaporvari Oiva Härköseltäkään vähintäkään em. tilastojen tietoihin asiallisesti paneutuvaa kommenttia, ainoastaan puhtaan oikeistopoliittista talousretoriikkaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014194414
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014196059
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014244620
http://www.iltalehti.fi/osastot/kolumnistit/200602174123134_ko.shtml
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014218780
http://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2005_1_tormalehto.pdf
Nyt "Jaba" näkyy jatkaneen "kateus"-teemaansa seuraavalla: "Jos halutaan lisätä pienituloisten ostovoimaa poliittisin päätöksin, niin eivät suurituloiset sitä ole estämässä. siksi pidän pelkkänä kateutena, jos puhutaan tuloerojen haitoista, kun kyse on kulkutuskysynnän kasvattamisesta tulohaitarin alapään ostovoimaa lisäämällä."
Jos vaikka tuon "kulkutuskysynnän" toteaisikin äkkipikaisuuksissa tapahtuneeksi lyöntivirheeksi, ei näkemyksessä ole juuri muuta kuin puuta heinää.
Luonnollisestikaan eivät "suurituloiset" yksin eivätkä sinällään liene "estämässä pienituloisten ostovoiman lisäämistä poliittisin päätöksin", siihenhän ei Suomen suurituloisten absoluuttinen määrä ainakaan suorin poliittisin päätöksin edes riittäisi. Mutta kuten tunnettua, esim. Iltalehden kolumnisti Aarno Loka Laitisen "Ihanaa olla porvari" - (sarkastisten)säkeiden perusteella, porvareilla on jo pitkään ollut oivallisina aisankannattajina sailaslais-lipposlaisia demareita, joilla tulonjakoa on viimeiset vuosikymmenet - itse asiassa myös miltei koko ns. solidaarisen palkkapolitiikan aika - hivutettu yleensäkin palkkatulojen ja niissä vielä alimpien tuloryhmien tappioksi.
"Itse olen aina kannattanut verotettavien tulojen alarajan nostoa sekä sellaisen järjestelmän luomista, jossa yhteiskunnan tukia ei välittömästi leikata, kun henkilö ansaitsee hieman enemmän. Pienituloisten ostovoiman puute on seuraus epäonnistuneesta sosiaaliturvajärjestelmästä, joka ei suosi sitä, että samaan aikaan saadaan tukia ja ansaitaan satunnaistuloja", päättelee "Jaba" ja kyselee vielä toisessa yhteydessä, mitä mieltä olen hänen "keinovalikoimastaan".
Kun kerran kysytään, niin vastataan sitten: niin "Jaban" kuin kanssa-ajattelijoittensa keinovalikoima on perin eli pelkästään kosmeettinen. "Pienituloisten ostovoiman puute" johtuu toki paljosta muusta(kin) kuin vain "epäonnistuneesta sosiaaliturvajärjestelmästä", vaikka siitäkin - selitysperusteista riippuen - tietysti osittain.
Kun vielä totean, että tulonjaon eriarvoisuuttaa suuremmat eriarvoisuudet on tasavallassa vielä varallisuuden jakautumisen suhteen, onkin aika toistaa perusnäkemykseni, että tarvitaan irtautumista sailaan vaihtoehdottomasta uusoikeistolaisesta yleisestä yhteiskuntapolitiikasta, jotta edes joltinenkin yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus voidaan niin alueellisesti kuin eri väestö- ja sosiaaliryhmien suhteen toteuttaa. Vähääkin pitemmällä tähtäimellä se on myös taloudellisen kasvun ja yhteiskunnallisen eheyden välttämätön edellytys, jonkasuuntaisi oli mm. pääministeri Matti Vanhanenkin peräti liki yhden virkkeen verran onnistunut mahduttamaan Helsingin Sanomien viime sunnuntain (19.2.2006) kirjoitukseensa.
Ennen kuin "Jaba" ennättää framille taas uudella kirjoituksellaan, toivoisin hänen valistavan itseään eli avartavan näkemyksiään vaikkapa lukemalla seuraavat pari kirjaa: Barbara Ehrenreich: "Nälkäpalkalla" ja Anna Metteri: "Hyvinvointivaltion lupaukset ja kohtuuttomat tapaukset".
Ja lopuksi aihetta lisarvuutteluun: jos eli kun "Jaban" aatosten mukaan tuloerot ovat keskeinen osa talouden dynamiikkaa ja tuloerojen kasvu on hyvinvointivaltion kehittämisen ja/tai säilyttämisen välttämätön edellytys, miten on historiallisessa katsannossa selitettävissä se, että tällä telluksella suhteellisesti eniten niin aineellista kuin henkistäkin hyvää kansalaisilleen ovat pystyneet tuottamaan ne maat, joissa kohtuullisen suuressa arvossa on pidetty sellaisiakin ilmaisuja kuin "tasa-arvo", "yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus" ja "solidaarisuus"? Ja kääntäen: ja jos kerran "taloudellinen kasvu" ja mittavat tuloerot ovat kiinteästi toisiinsa hitsatut, missäköhän päin maailmaa moiset taloudet ovat ja minkälaisissa yhteiskunnissa niiden kansalaiset mahtavatkaan olla ja elää?
PS. Nimimerkille "Jaba_43" lienee suhteellisen tuntematonta aluetta tuon yhteiskunnan alimpaan tulokymmenykseen sijoittuvan väestöryhmän koko ja sen tulotasoasiat. Niistä jonkinmoista käsitystä hätäisempikin heppu voi saada esim. "Sosiaali- ja terveydenhuollon taskutiedosta 2006"...
http://www.stakes.info/files/pdf/Raportit/Tasku2006.pdf (Ks. esim. sivu 26 " 8 Toimeentulotuki")
Samalla voisi sitten miettiä vaikkapa seuraavaa Tilastokeskuksen tuottamaa faktarekvisiittaa:
"- - Yksinasuvat muita useammin köyhiä
Elinolotutkimuksen mukaan köyhiin kotitalouksiin kuuluvien määrä kasvoi Suomessa vuodesta 1996 vuoteen 2001. Uusimpien tietojen mukaan köyhiä on 11 prosenttia kaikista suomalaisista. Nuorten ja erityisesti nuorten yksinasuvien naisten köyhyys on muita kotitalouksia yleisempää: nuorista yksinasuvista naisista yli puolet lukeutuu köyhiin. Nuorten köyhyys liittyy kuitenkin usein itsenäistymisen alkuvaiheeseen ja opiskeluun ja on ohimenevää. Eniten köyhien osuus kasvoi yli 64-vuotiaiden naisten keskuudessa ja myös samanikäisten miesten köyhyys yleistyi hieman.- -"
Lähdelinkki: http://www.stat.fi/ajk/tiedotteet/v2005/tiedote_058_2005-10-25.html
http://www.stat.fi/ajk/tapahtumia/2005-10-25_elinoloseminaari_penttila.pdf
http://www.stat.fi/ajk/tapahtumia/2005-10-25_elinoloseminaari_moisio.pdf