Olen alkujaan äpärälapsi joka ei tiedä omaa isäänsä ja ollut koko ikäni eristynyt ja kyvytön solmimaan ihmissuhteita. Terapioissa on juostu eikä mitään ratkaisua ole löytynyt. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vieraammilta tuntuvat työkaverien jutut arkielämästä, lomanvietosta yms.
Olen ajatellut että muutaman vuoden ehkä vielä jaksan mutta sitten se on loppu. Oman käden kautta tietenkin.
Olen ajatellut että muutaman vuoden ehkä vielä jaksan mutta sitten se on loppu. Oman käden kautta tietenkin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Koska niin kauan kuin on elämää, niin kauan on toivoa. Älä suostu olemaan yksin. Sinulla on monia kohtalontovereita, kenties vaikka täältä löytäisit itsellesi ystävän.
nyt heti jätät kaikki itsetuhoiset ajatukset pois !! Olet isätön, mutta se ei ole sinun syysi. Terapioista ei varmaankaan ole apua, jollet pysty sisäistämään sieltä saatuja neuvoja. Onko sinulla ketään ystävää/omaista, kenelle voisit avautua ja joka kuuntelisi ?
Minäkin olen yksinäinen. Olen "uhrannut" koko tähänastisen elämäni uran luomiseen ja sairaiden omaisteni hoitamiseen. Olen unohtanut itse elää ja tässä sitä nyt sitten ollaan -- yksin.
Minusta tuntuu aivan samalta kuin sinustakin työkavereiden joukossa. Milloin kertovat, mihin lähtevät lomailemaan, tai mitä lapset touhusivat viime viikonloppuna. Itselläni ei ole mitään kertomista. Kuitenkin olen hyväksymässä tilanteen.
En jaksa hakea enää elämänkumppania. Vaikuttaa nimittäin siltä, etteivät ikäiseni miehet ole enää kiinnostuneita perustamaan tämänikäisen kanssa parisuhdetta... Parasta ennen -päiväys meni parikymmentä vuotta sitten umpeen.
Käytän aikani lukemiseen, ulkoiluun, shoppailuun - ja työntekoon. Kevät tulee ja silloin voi mennä vaikka työvaenopistoon opiskelemaan jotain mielenkiintoista. Ehkä siellä tapaa ihmisiäkin. Kokeilepa sinäkin !
Häntä pystyyn !!
nainen 45! Olen nainen 42, perheellinen, avioliitossa ja myös avioliitossa joskus yksinäinen. Mutta aina pitää olla uusia projekteja menossa, jotta elämä olisi mielenkiintoista. Nyt laihdutan kesäksi itseäni rantakuntoon, kesällä on edessä puutarhatyöt, syksyllä jotain muuta.
Yksin tai yhdessä, elämässä voi kuitenkin olla paljon sisältöä tai sitten ei, itsestä se on kiinni!
Tottakai olen elämäni aikana käynyt kansalaisopistoissa tms ja käyttänyt noin 30 vuotta erilaisiin terapioihin. En vain ole onnistunut kontakteissa ihmisten kanssa.
Nyt vanhemmiten enää en edes yritä olla kiinnostunut kaikenmaailman kodinhoito- ja urheilujutuista, joista en ihan oikeasti ole kiinnostinut.
Niin ja taisin jo todeta, ettei ole ainoatakaan ystävää eikä sukulaisia ole.
Laitoin viestin todetakseni realiteetit, en ruikuttaakseni. Tällainen viesti vain saattaa kuulostaa pelkältä ruikutukselta, koska kieltämättä elämäntilanteeni on omituinen, eihän tämmöisiä oikeasti ole kenelläkään muulla. Kyllä ihmisillä on sukulaisia tai edes muutama ystävä.
Olen 50 mies ja yksin minäkin . Sukulaisia on mutta ei pidetä yhteyttä ovat niin eripuraista sakkia . En koe tilannetta ongelmaksi , vaikka joskus iltaisin nukkumaan ruvetessa tuntuu yksinäiseltä . Kaltasiamme on paljonkin toiset omasta syystä- toiset muutenvaan yksin . Mitä oikeastaan on ystävyys tietääkö joku ?
oikeastaan haluat elämääsi.Itsekkin olen yksin.Eronnut.Omaiset joko kuolleet tai etäisiä.Vain yksi "ystävä" jonka kanssa voi lähteä joskus jonnekkin mutta melkein hänen ehdoillaan eikä kunnon keskusteluyhteyttä ole.Tapaan työssäni ihmisiä mutta jotenkin huomaan etten ole heidän kaltaisensa.Minua ei koskaan pyydetä mihinkään enkä myöskään saa ketään mukaani minnekkään.Jos joskus olemme työporukalla jossain, en nauti, koen oloni ulkopuoliseksi enkä osaa keskustella.Ja oikestaan minua ei edes kiinnosta! Mietin miten ihmeessä jotkut ihmiset löytävät seuraa (myös miespuolista) niin helposti.Minua tuntuvat kaikki karttavan.Siis vian täytyy olla minussa!Enkä tiedä mikä se on!Osittain olen hyväksynyt sen että olen vähän erakko mutta ollakseen onnellinen tarvisin kuitenkin jotain kontakteja.Pahimpia ovat lomat jolloin kaikki tuntuvat menevän jonnekkin ja minä en mihinkään.Tai, en saa seuraa.Olen kokeillut yksin menemistä mutta se on kammottavaa koska kukaan ei juttele, kaikilla on omat kaveriporukkansa.
Olen siis itsekkin vähän samanlaisessa tilanteessa kanssasi, poikkeuksena vaan että mieleeni ei koskaan ole tullut luovuttaa.Ajattelin että voisin keksiä jotain tosi kreisiä, minulle uutta ja pistää sillälailla elämäni uusiksi.Eihän minulla, tai sinulla, ole enää mitään menetettävää.Eihän se ota jos ei annakkaan.Miltäs se kuulostaisi?
Jos ei ole yhtään kiinnostunut muista eivät hekään meistä . Uskomatonta nainen parhaassa iässä eikä kukaan kiinnostunut edes työkaverit sinä voit olla liian pelottava . Ehkä sinulla on terävä kieli aivan tarkottamattasi . Oletko työpaikkasi pomoihmisiä ehkäpä alaisesi arastelevat sinua . Ei vika ole sinussa ehkäpä sinulla on vain vääränlaista seuraa . Ovatko kaikki jotka menevät lomalla jonnekin onnellisia ehkäpä he hieman värittävät kokemuksiaan uskotko sinä heitä ?
Tunnen samoin kuin mies 50! Valitessani ex-naisen osan, tiesin mitä tulee...tein itse valintani.
Tärkeintä onkin tulla itsensä kanssa juttuun.
Lomat ja pitkät vapaat on ainoita, kun tunnen oloni yksinäiseksi.
Mies50 kysyit, mitä on "ystävyys"??
Luulin, että minulla on "ystävä"..nainen, vaan ei hän ole oikea ystävä, koska ns. "vain meidän jutut" kertomani hen.kohtaiset asiat kuulin muualta!
Tuttuja on monia, mutta ystäviä ei ketään.
Avoimuuteen kannustaminen on usein käsitetty väärin! t. n50
Ei tänä päivänä ole äpärälapsia olemassakaan . Ei ole lapsen vika jos syntyy ilman isää . Olet kantanut koko ikäsi syyllisyyttä asiasta jolle ei kukaan voi enää mitään . Rohkeutta vain muutamaan vuoteen voi sattua mitä tahansa . Voi tulla vaikka ihana mies elämääsi , ei kaikki miehet ole porsaita .
Merkillistä, kun kirjoittaa "ihmisettömyydestä", miten monin tavoin toiset sen tulkitsevat. En nimittäin kirjoittanut miesten puuttesta ollenkaan.
En ole pomo enkä teräväsanainen. Yleensä istun hiljaa koska en halua ärsyttää muita. Työasioissa minua pidetään hyvin yhteistyökykyisenä ja työasioissa tulen hyvin toimeen toisten kanssa.
jotain outoa istua hiljaa tai ärsyttää muita . etkä muka terävä kielinen ?
parisuhteessa ja silloin olin todella yksin.Nyt elän yksin ja en tunne olevani yksin vaikka ei ole uutta puolisoa löytynytkään.Eli kyllä se on näin kun edellä mainittiin,itse pitää etsiä harrastuksia ja lopettaa odottaminen kun kukaan ei tule oven taakse kuitenkaan.Voimia ja onhan se elämä välillä yksinäistä minullakin varsinkin viikonloput mutta maanantaina jo helpottaa.
En odota yhtään mitään. Mutta halusin keskustella yksinäisyydestä. Netti on siihen oiva väline.
Minun on täysin mahdoton löytää tietä muiden luo. Yhteistä kieltä ei ole. Enhän ole onnistunut teillekään ilmaisemaan itseäni oikein, kun on tullut harhakäsityksiä että odotan parisuhdetta tai nökötän kotona odottamassa.
Asiallisista asioista osan keskustella. Olen työssä tasapuolinen, reilu kaikkia kohtaan. Mutta epävirallisesti en osaa puhua mitään. Yhteisiä aiheita ei ole. Siki istun hiljaa ja vaikenen usein.
Harrastusjutuissa käyn kun ehdin. Rupean kyllä puheisiin muiden kanssa, minulle vastataan kohteliaasti, ei jatketa juttua. Kun olen tätä tehnyt vuosikymmnet olen tullut sillä tavoin itsekkääksi, etten enää viitsi keskustella siivous-, sisustus- ja teeveejutuista sun muista jotka eivät ihan oikeasti minua kiinnosta.
kokeile kaikkea mitä et ole ennen kokenut ja jos on pienikin kiinnostuksen kipinä niin sitä kohti.Kiinnostaako mikään? Etsi, etsi..kiinnostus vaatii myös rohkeutta altistaa itsensä ja uskallusta epäonnistua. Terapioista ei ole hyötyä, jos niissä on vain mukana. Ne ovat työvälineitä itsetutkiskeluun ja niiden tarkoituksena on saada sinut tekemään työtä itsesi eteen.
Eli työtä itseni eteen yli kolmekymmentä vuotta aikaa ja rahaa säästämättä. Koko elämä yhtä terapiaa. Mutta ei se ole tehonnut.
Tosin en tiedä, olisinko jossain laitoshoidossa, ellen olisi ikinä hakeutunut terapiaan.
... löytyy, jos itse niin haluat!
Soita ja tutustu!
Jos itse olet niin ikärasisti, ettet muka voi tutustua itseäsi nuorempiin miehiin, niin siinä tapauksessa: itsehän oman umpisolmusi asiassa aiheutat. Mutta jos olet valmis tutustumaan aikuiseen mieheen ikään katsomatta, tervetuloa treffeille!
Soita ja tutustu, numeroni löydät täältä:
http://ota.se/mika0800
Miksi oman käden kautta? Olethan jo yli viiskymppinen, joten mitä sitä turhaan älyttömästi mitään uusia ihmissuhteita edes täytyy rakentaa. Kohta pääset jo eläkkeelle.