Mietiskelin tässä sellaista teoriaa, että onko mahdollisuutta liittää kaljuuntuminen muun kehon runsaskarvaisuuteen? Siis testosteronihan aiheuttaa karvaisuutta mutta onko vakio, että jos on korkea testosteronitaso, niin se tarkoittaa myös korkeaa DHT-tasoa?
Jos asiat voisi yhdistää näin, niin silloin runsaskarvaiset voisivat aloittaa DHT-salpauslääkityksen ajoissa eikä mahdollista hiustenlähtöä ehtisi välttämättä tapahtumaan.
Jos asiat voisi yhdistää näin, niin silloin runsaskarvaiset voisivat aloittaa DHT-salpauslääkityksen ajoissa eikä mahdollista hiustenlähtöä ehtisi välttämättä tapahtumaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo korrelaatio ei näytä pitävän paikkaansa.
Hiusten DHT-herkkyydellä ei ole ainakaan oman kokemukseni mukaan suoraa yhteyttä muun kehon karvaisuuteen; omassa tuttavapiirissä on melkein niin, että vähemmän karvaiset ovat alkaneet menettää hiuksiaan useammin ja aiemmin kuin karvaisemmat.
Korkea testosteronitaso ei käsittääkseni myöskään tarkoita välttämättä korkeaa DHT-tasoa, joskin kaljuuntumisen kannalta merkittävämpää on kai hiustuppien herkkyys DHT:lle.
Miehellä voi olla vaikka kuinka korkeat DHT-tasot eikä hän silti välttämättä kaljuunnu, jos hänen hiustuppensa eivät ole alttiita DHT:lle.
Olen miettinyt usein, että miksi ei yritetä kehittää lääkkeitä, joilla estettäisin androgeenien kuten DHT:n kiinnittyminen päänahassa oleviin adrogeenireseptoreihin sen sijasta, että DHT tasoa yritettäisiin laskea. DHT:n muodostuminen elimistössä on käytännössä mahdollista estää kokonaan mutta tämäkään ei poista kaljuuntumista kokonaan. Jo pitkään on epäilty/tiedetty, että osa hiustupista(etuosa) saattaa olla "allergisia" pikemminkin mm. testosteronille. Viiteitä tästä antaa esim. se että DHT-tasoja laskettaessa mm. finasteridin tai dutasteridin avulla, joilloin vastaavasti testosteronin määrä kasvaa, monella kaljuuntuminen hidastuu päälaella ja takana mutta jopa nopeutuu ohimoilla ja muuallakin etuosassa.
Ja totuus on myös, että vaikka jonkun androgeenin toiminta estetään kokonaan, hoitaa lopulta jokin toinen androgeeni(joskin mahdollisesti pitkälläkin aikavälillä) geeniperimän määräämän tehtävän, tässä tapauksessa kaljuuntumisen. Myös reseptorit muuttuvat herkemmiksi määrien laskiessa ja näin jatkossa piemempikin määrä androgeeniä riittää tehtävän suoritukseen.
Finasteridin tai dutasteridin DHT:ta laskeva tehohan ei merkittävästi muutu pitkälläkään aikavälillä mutta silti hiustenlähtö useimmiten kiihtyy vuosien käytön jälkeen(vaikkakin mahdollisesti vain vähän ja poikkeuksia toki löytyy). Tämä viittaa siihen, että DHT:n tehtävää kaljuunnuttaa on osittain delegoitu muille androgeeneille!:)
Kyllä geeniperimä ja ihmiskeho toistaiseksi vielä lääketieteen lyö, erityisesti tässä asiassa.
lauantai-aamun pöhnässä muuten kommetoida ansiokasta kirjoitustasi, mutta esitänpä tällaisen kysymyksen, jonka viestisi esille kirvoitti:
olisikohan hyödyllistä pitää esim. 1 kuukauden tauko Propecian tai Gefinan käyttämisessä?
Hiustenlähtö varmaankin "kiihtyy" monilla vuosien finasteridin käytön jälkeen, mutta mihin suhteutettuna se kiihtyy? Se on oleellisempaa.
Kyllähän tutkimukset ovat todistaneet, että vuosienkin käytön jälkeen, vaikka hiustenlähtö vääjäämättä etenisikin, tilanne on silti selvästi parempi kuin mitä se olisi, jos lääkettä ei olisi koskaan käytettykään.
Vaikka finasteridin teho näennäisesti "heikkenisikin" vuosien varrella, on silti todennäköisesti tyhmää lopettaa lääkkeen käyttö, koska seuraus voi olla vielä karumpi.
Itse uskon myös, että testosteronilla on oma osansa hiustenlähdössä etenkin ohimoiden alueella. Tästä syystä finasterista voi epäsuorasti olla haittaakin ohimoilla, mutta käytännössä kokonaisvaikutus lienee useimmilla aika lähellä plusmiinusnollaa.