Buddhalaisuus ja evoluutio

Ajattelisin asiaa näin:

Buddhalainen kosmologia käsittää maailmankaikkeuden synnyn, olemisen ja tuhoutumisen. Maailmankaikkeus käy läpi prosessin, jota voi mielestäni vallan hyvin kuvata sanalla evoluutio. Myös maailmat, kuten planeettamme, käyvät läpi samankaltaisen elinkaaren. Samalla kuitenkin tarkastellaan tämän "evoluution" todellista olemassaoloa ja se havaitaan harhaksi. Ikäänkuin meillä olisi tällainen näytelmä, jossa näyttäisi tapahtuvan kaikenlaista. Tyhjyys -keskustelua on kuitenkin käyty vaikka kuinka jo muualla, joten se siitä.

Olennaista lienee maailman pysymättömyyden hahmottaminen, sisäisen ja ulkoisen maailman. Buddha aikoinaan kuulemma kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin maailmankaikkeuden mitoista ja ominaisuuksista. Syy käy ilmi hänen opetuksistaan, tällaisten asioiden mietiskely ei auta meitä vapautumaan kärsimyksestä, siihen auttaa vain mielen harjoittaminen.

Mielestäni Buddhalaisuus ottaa varsin selkeästikin kantaa luonnontieteellisiin ilmiöihin ja teorioihin ilmiöistä. Syyn ja seurauksen pohdiskelu on äärimmäisen tärkeällä sijalla dharman opiskelussa. Nähdäkseni luonnontieteet ovat juurikin syyn ja seurauksen tutkiskelua. Olkoonkin, että dharma hahmottaa syyn ja seurauksen hieman syvällisemmin, havaintokykymme ulottumattomiin. Minusta on kuitenkin hienoa, että länsimainen tiede, etenkin fysiikka, lähestyy Buddhan opettamia näkymyksiä, vaikkapa jo mainitun tyhjyys-filosofian alueella. Tämäkin olisi vallan oma keskustelunsa. .

antonium kirjoitti:

Ajattelisin asiaa näin:

Buddhalainen kosmologia käsittää maailmankaikkeuden synnyn, olemisen ja tuhoutumisen. Maailmankaikkeus käy läpi prosessin, jota voi mielestäni vallan hyvin kuvata sanalla evoluutio. Myös maailmat, kuten planeettamme, käyvät läpi samankaltaisen elinkaaren. Samalla kuitenkin tarkastellaan tämän "evoluution" todellista olemassaoloa ja se havaitaan harhaksi. Ikäänkuin meillä olisi tällainen näytelmä, jossa näyttäisi tapahtuvan kaikenlaista. Tyhjyys -keskustelua on kuitenkin käyty vaikka kuinka jo muualla, joten se siitä.

Olennaista lienee maailman pysymättömyyden hahmottaminen, sisäisen ja ulkoisen maailman. Buddha aikoinaan kuulemma kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin maailmankaikkeuden mitoista ja ominaisuuksista. Syy käy ilmi hänen opetuksistaan, tällaisten asioiden mietiskely ei auta meitä vapautumaan kärsimyksestä, siihen auttaa vain mielen harjoittaminen.

Mielestäni Buddhalaisuus ottaa varsin selkeästikin kantaa luonnontieteellisiin ilmiöihin ja teorioihin ilmiöistä. Syyn ja seurauksen pohdiskelu on äärimmäisen tärkeällä sijalla dharman opiskelussa. Nähdäkseni luonnontieteet ovat juurikin syyn ja seurauksen tutkiskelua. Olkoonkin, että dharma hahmottaa syyn ja seurauksen hieman syvällisemmin, havaintokykymme ulottumattomiin. Minusta on kuitenkin hienoa, että länsimainen tiede, etenkin fysiikka, lähestyy Buddhan opettamia näkymyksiä, vaikkapa jo mainitun tyhjyys-filosofian alueella. Tämäkin olisi vallan oma keskustelunsa. .

Lue lisää

maailman kausaalisuhteet eivät päde sellaisenaan kvantti-mekaanisessa maailmassa.

Deterministisen kirjoitti:

maailman kausaalisuhteet eivät päde sellaisenaan kvantti-mekaanisessa maailmassa.

siksi buddhalaisuudessa puhutaan suhteellisesta ja aboluuttisesta.
Ihmisen näkökulma on "suhteellisesti" eri tasolla kuin kvantti-mekaanisessa maailmassa. tosin toiset ihmiset osaavat hahmottaa abstraktisesti eri tasoja kuin hänen suora havaintonsa.