hei kaikille!
tulin raskaksi 17 vuotianan,ja halusin sen lapsen yli kaikken,ja miellestäni en ole teini ikäinen,mieheni 8v mua vanhempi ja hänkin halusi lapsia mun kans.menimme naimisiin heti kun täytin 18(kirkossa!) olin silloin 13rkv
saimme terve tyttövauvan 14 helmikuuta,nyt meidä prinsessa 2v vanha jo,ja kyllä mimä olin ja olen edelleen hyvä äiti!kyllä olin välillä todella väsynyt ja vihainen itselle mutta ei se sen takia kun olin teini ikäinen. muuten aika pian päätimme miehen kanssa hankia toista lasta,ja nyt meillä kaks jo,tyttö ja poika,ja kaikki menee tosi hyvi just silläi kun toivoisin itselle!
täytyy vain mietiä ensi mitä todella haluat ja mitä ei...
tulin raskaksi 17 vuotianan,ja halusin sen lapsen yli kaikken,ja miellestäni en ole teini ikäinen,mieheni 8v mua vanhempi ja hänkin halusi lapsia mun kans.menimme naimisiin heti kun täytin 18(kirkossa!) olin silloin 13rkv
saimme terve tyttövauvan 14 helmikuuta,nyt meidä prinsessa 2v vanha jo,ja kyllä mimä olin ja olen edelleen hyvä äiti!kyllä olin välillä todella väsynyt ja vihainen itselle mutta ei se sen takia kun olin teini ikäinen. muuten aika pian päätimme miehen kanssa hankia toista lasta,ja nyt meillä kaks jo,tyttö ja poika,ja kaikki menee tosi hyvi just silläi kun toivoisin itselle!
täytyy vain mietiä ensi mitä todella haluat ja mitä ei...
Vastaukset 37
Vanhimmat
pitää todistella omaa onneasi täällä? Eikös se riitä että sinulla menee hyvin, ja sinä ja lähipiirisi tiedätte sen itse...??
ihmiset on ennakoluuloisia paskiaisia.
sua - joten paskat muista?
Kohta haluat eroo ja miehen elatusvelvolliseksi.
Jos tuo mies on ensimmäisesi niin haluat kohta kokemuksia muistakin miehistä ja jätät entisen.
Onko kukaan elänyt ensimmäisen kanssa koko elämänsä loppuun asti? Päätit itse lapsenteosta, tuskin kysyit sitä keltään. Löysit vain sopivan uhrin lapsenteko ja perheenperustamis vimmallesi.
Ei mene kuin viisi vuotta eteenpäin kun jätät äijäsi ja haluat uuden suhteen. Sanot vain että kasvoitte erilleen. Kenelläkään ei noin nuorena solmittu suhde toimi enään keski- iässä.
Noin nuori äitikö on muka hyvä? Älä nyt liikaa kehuskele sillä sinua vanhemmatkaan äidit eivät ole hyviä. Mielumminko itse syntyisit, joko murkkuikäiselle tai keski- ikäiselle äidille?
Kukaan ei varmasti haluaisi syntyä 17- vuotiaalle lapselle. Ja lähes kymmen vuotta vanhempi mies on täys idioottiko kohta kun eroot. Kukaan normaali mies ei ota lähes ala ikäistä murkkuikäistä ja ala sen kanssa muka kotileikkeihin.
Kohta se mies saa elatusmaksut peräänsä ja sinä haet uutta uhria. Kukaan 17 vuotias ei ole loppu ikää saman äijän kanssa. Vai teetkö maailman ennätyksen. Potkaiset äijän meneen ja kiskot isot elarit ja valitat kuinka surkeeta on ....
Itse en ole teiniäiti. haluan korostaa tuota "Kukaan 17 vuotias ei ole loppu ikää saman äijän kanssa". Omat isovanhempani tapasivat 60 vuotta sitten kesätöissä ja olivat läpi elämänsä toistensa omat!. Saivat neljä lasta. Kolme tytärtä (minun tätini) ja yhden pojan (minun isäni) ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Pappani nukkui tiistaina, ystävänpäivänä pois, vaimonsa (mummini) vierellä. Ja viitaten sinun lauseeseesi, todella, kyllä joku voi olla saman "äijän" kanssa läpi elämänsä! Hyvät jatkot! Jos lähtee tuolla mielellä liikkeelle, että saman "äijän" kanssa ei voi elää läpi elämän, niin tulet huomaamaan ettet eläkään. Tämäkin on hyvin paljon asenteesta kiinni!
jos pari on henkisesti suurinpiirtein samoilla linjoilla. Ja elämänkokemus on samalla tasolla, eli kumpikin on ehtinyt nähdä maailmaa ja elämää sen verran että kokemusta ja viisautta on ehtinyt kertyä.
17-vuotiaan ja lähes 30-vuotiaan miehen, "äijän", joka ottaa murkun kotivaimokkeekseen, tapauksessa harvoin näin on, vaan sekä miehessä että tytössä on usein jotain vikaa (tyttö hakee miehestä elättäjää/isäkuvaa/mahdollisuutta "itsenäistyä", ei ehkä tietoisesti, luulee saavuttavansa unelmansa ja oman elämän vauvan kautta vaikka tosiasiassa saattaa paeta jotain (en usko että kukaan joka ei ole ensin asunut omassa kodissa ja maksanut itse _omalla_ työllä laskujaan, kykenee olemaan millään tasolla tietoinen mitä todellinen vastuu on) jne, ja mies on ehkä jotenkin alitajuisesti häiriintynyt, pelkää oman ikäisiään itsevarmoja kypsiä naisia jne..)
Itse olen huomannut tämän että näissä lapsi nainen -aikuinen mies suhteissa mies on se joka määrää hyvin usein kaapin paikan - tasapaino suhteessa on häiriintynyt. Kun mies joutuu tiukan paikan eteen, vastaamaan teoistaan aikuiselle ihmiselle, tai ihmiselle joka on itsenäinen, itsevarma jne, mies alkaa käyttäytyä hyökkäävästi, jopa väkivaltaisesti. Mies ei välttämättä kestä sitä ettei joku tottele häntä kuten pikkuvaimoke (joka saattaa ikävä kyllä hyvinkin luulla että hänellä on paljonkin valtaa perheessä, ja on "onnellinen") ja alkaa käyttäytyä tympeästi.
Myöskin kannattaa ottaa huomioon, että aika on ollut eri isovanhempiesi eläessä nuoruuttaan. Nainen joka jättäisi miehensä, olisi leimattu huonoksi naiseksi, kenties jopa huoraksi. Varsinkin maalla 50-luvulla säännöt käyttäytymisestä olivat ankarat. Miehiä ei noin vaan riiusteltu, miehet toki saivat tehdä halunsa mukaan joko salaa tai sitten näiden "huonompien naisten" kanssa (jotka nykyaikana olisivat täysin normaaleja pojista kiinnostuneita nuoria), mutta usein tuloksena oli sitten lapsi joka pakkomyönnettiin sitten vaikka tytön isän haulikon avulla. Intoa käydä montaa miestä/naista läpi ei ollut, tai se ei ollut niin suuri kuin nykyisin - tyydyttiin siihen että saatiin suht mukava, luotettava ja hyvä pari itselleen. Ja yritys pitää perhe koossa oli kovempi. Nykyisin erotaan jo sen takia kun mies ei osaa viedä roskapussia tai nainen rupsahtaa synnytyksen takia. Silloin oikeasti yritettiin, riidat riideltiin ja sovittiin ja elämää jatkettiin. Näillä vanhoilla pariskunnilla on paljon enemmän vakaumusta perheeseen kuin nykynuorisolla. Siksi tuo ei päde enää kuin muutamiin nuoriin nykyään. Vanhat ihmiset myös tuppaavat olemaan toisen kanssa koska toiseen on totuttu. Eli mitä järkeä enää lähteä 50-vuotiaana vaihtamaan miestä, ei se vaihtaen parane? Samat arkiongelmat ne tulee toisenkin miehen/naisen kanssa vastaan kuin omankin akan/ukon.
Älkää olko ylinostalgisia.
jos tyttö on 17 ja mies 8 vuotta vanhempi niin se tekee miehestä 25-vuotiaan, ei 30-vuotiaan. Ja jos 8 vuotta on iso ikäero niin on kyllä sitten 5 vuoden heittokin merkityksellinen... ärsyttävää tuomitsemista. ihmisiä on erilaisia, jotkut voi elää elämänsä loppuun asti ja olla "ylinostalgisia", niitäkin löytyy tänä päivänä, vaikka se harvinaista varmasti onkin.
Miammi, sinä et voi täällä todistaa kellekkään olevasi hyvä äiti, koska kukaan täällä ei tunne sinua, eli ekalla viestilläsi kerrot vain ITSELLESI olevasi hyvä äiti. Miksi?
Miksi sinun pitää itsellesi kerrata hyvyytesi?
Aika hassua... :)
Minä olen hyvä äiti. Kuka mua uskoo, kun ei kukaan mua tunnekkaan? ;) Ja miksi minä sitä täällä selvitän netin takana ihmisille, joista en näe muuta kuin nimimerkin?
sitten että koko elämänsä vanhempien hoteissa asunut tyttö jonka pyykit on äiti pessyt, huoneen ehkä jopa siivonnut, isä maksanut vaatteet ja meikit ja äiti tehnyt ruuat eteen, on henkiseltä kypsyydeltään samalla tasolla kuin 25-vuotias mies joka on kenties asunut omillaan, ehtinyt vaihtaa tyttöystävää moneen kertaan, juosta baareissa ja useiden naisten sängyissä, tehnyt työtä ja ehtinyt nähdä aikuisen elämää 8 vuotta??
Ei minusta. Siinä vaiheessa mielestäni tytön ihastus on vain jälkeenjäänyt, hyväksikäyttävä "äijä".
Kyllä se 5 vuottakin on valtava ero jos tyttö 17 ja mies 22. Kunhat kasvat 5 vuotta niin tajuat itsekin mitä 5 vuotta tekee ihmisen elämässä ja miten se kasvattaa kokemusta aikuisiällä.
Aikuisten, sanotaan hieman alle 30 ja siitä eteenpäin, suhteissa tuo 5-10 vuotta ei ole enää niin suuri, koska siinä vaiheessa molemmat ovat ehtineet nähdä elämää sen verran että tietävät mitä siihen kuuluu ja mitä ei kuulu.
enhän minä tuollaista väittänytkään? olen samaa mieltä kanssasi, MUTTA poikkauksiakin on! sitä vain yritin sanoa, että jos antaa kärkevää kritiikkiä niin pysyisi sitten faktoissa. koska 25-vuotias ja 30-vuotias ei ole sama asia, vaikka näiden henkinen ikäero onkin huomattavasti pienempi kuin 17- ja 25-vuotiaan. toivon mukaan ainakin.
omat vanhempani olivat äiti 13 ja isä 15. ja kas kummaa yhdessä ovat vieläkin, 4 lasta ja yksi lapsenlapsi. :)
koitan sanoa että kyllä yhden miehen kanssa pystyy elää koko elämä,ja meinaan,kun rakastan mieheni!
Näyttäisipä nyt pahasti siltä että kyseisen kommentin kirjoittaja joutuu maksamaan "elareita" sen verta katkeraa tekstiä on.
Huomaat varmasti, että kirjoitit melko provosoivan viestin, kun sait kaikki rakkauden suhteen skeptiset nuoret naiset nousemaan barrikaadeille. Ymmärrän, että koet tärkeäksi puolustaa asemaasi nuorena äitinä. Ja kukaan ei voi väittää, etteikö 17-vuotiaskin voisi olla hyvä äiti, vaikkakin tuossa iässä tarpeeksi kypsiä on harvassa. Ja mitä tulee ensimmäisen poikaystävän kanssa loppuelämän viettämiseen, kyselkääpä kuulkaa kaikki äitienne ystäviltä, niin huomaatte, että sellaisen valinnan tehneitä löytyy runsaasti.
Lopuksi vielä tsemppiä, sekä skeptikoille, että sinulle miammi! (Skeptikot huom. idealismi ja usko romantiikkaan ei välttämättä ole lapsellisuutta tai naiiviutta. Huomaatte sen ehkä myöhemmin, tai ehkä ette.)
miksi teillä hyvät ihmiset noi negatiivinen mieli? no miksi teidän mielestä teini ikäinen äiti ei voi pärjä lasten kans,en ymmärrän sitä,täytyykö olla vanha,eli yli 35 niin siten on hyvä äiti,vai mitä? mulla nin paljon kysymyksiä,kun en tajua teidät...
muuten olen nyt 20v vanha,kesällä täytän 21.voi olla sitten että minä olen 1/100 ihmisista kenen avioliito onnistui,en halua mietiä mitä tapahtu 10v päästä,ollaan nyt onnellisia ja se riita!
Kamalaa luettavaa ja ottaa silmään kun kirjoitat noin hassusti.
koulut Miammilta siihen pakolliseen peruskouluun...
Erikoista, että pitää tulla tänne palstoille kertomaan,
että on hyvä äiti... 3 vuodessa ei kai voi myöskään sanoa, että avioliitto onnistui?
vaikka iltakouluun opiskelemaan, kun selvästi on jotakin pahasti kesken jäänyt. ethän osaa edes lapsiasi auttaa aikanaan koulussa, kun et itse osaa edes suomen kirjoittaa. vai oletko näitä tuontilapsivaimoja thaimaasta?
Tai ehkäpä sitten Miammilla on hieman ulkomaalainen tausta. Suomenruotsalaisetkaan, jotka puhuvat äidinkielenään ruotsia, eivät osaa puhua kunnolla suomen kieltä.
Kaikkea hyvää Miammille!
kyllä olen suomalainen vain ruotsikielinen,onko teillä jotain vastaan?
ja muuten taimaalaiset ovat kans ihmisiä!
ja totta kai thaimaalaiset ovat ihmisiä. kuitenkin suuri osa heistä on ns. tuontivaimoja, kovin nuoria ja keski-ikäisille miehille... mutta se ei liene naisten vika.
mieheni 28v vanha nyt ja hän ei ole keskiikäinen,tai onko 28v on keskiikäinen? mielestäni meillä on just hyvä ikäero(8v se ei ole sama kun ikäero 20!)
lue tai ymmärrä paremmin. tarkoitin, että THAIMAALAISET ovat usein lapsituontivaimoja keski-ikäisille miehille. ja se ei ole heidän vikansa.
en puhunut sinusta. siirry ruotsinkieliselle keskustelupalstalle, mikäli et täällä ymmärrä kirjoitettua.
En minä epäile, ettetkö voisi olla hyvä äiti (olen itsekin nuori äiti, ja tiedän missä seison), mutta ihmettelen sitä, miksi tälläkin palstalla joka toinen viesti on jonkun nuoren aloittama "olen hyvä äiti"
Hyvä, että olet hyvä äiti, mutta miksi hokea sitä täällä? Sitä en ymmärrä?
...että itse nähnyt enemmän niitä surullisia kuin iloisia tapauksia teiniäitiyteen liittyen ja näitä tarinoita on paljon. Hyviä tiedän tasan yhden. Ja siinäkin tämä äiti on muutenkin todella rautainen pakkaus. Hänkin on kertonut että olisi ollut järkevämpää odottaa vielä hetki ja hommata koulutus. Useampi on saanut lapsen (yksi jopa mieheltä kysymättä) ja parin vuoden päästä kyllästyneet perhe-elämään, ottaneet eron ja jättäneet lapsen isälle hoidettavaksi. Osa on heti alusta jättänyt oman äitinsä hoitamaan lasta ja jatkaneet rientojaan. Huostaanottoja jne.
Tästä syystä suhtaudun epäilevästi teiniäitiyteen, koska ihmiset voivat kuitenkin odottaa muutaman vuoden. Päättää mitä elämälleen muuten tekevät ja tutustua paremmin siihen lasten isään. Mutta kuten sanottu, teiniäitejä löytyy laidasta laitaan. Ja vastasin kun kysyit miksi negatiivisella mielellä, toivon silti hyvää sinulle ja toivottavasti onnesi myös jatkuu. Lapsen kanssa sitä tulevaisuutta on ajateltava.
kiitos sinulle nitta,toivon teillekin hyvää jatkoa!
p.s. minä vain yritin sanoa että teini äidistäkin voi tulla hyvä äiti lapselle......
Hei..kaikki esikoistaan odottavat äidit,olipahan nuori tai vanha..ovat samalla lähtötasolla..siitä sitte eteenpäin..kaikki tavallaan.. vai olisiko negatiiviset kommentoijat kateellisisa..?lapsettomia´?? nuoret äidit voi olla parempiakin jopa kuin vanhemmat..ei voi yleistää mutta hei haloo!??
Herää pahvi!!
Teiniäidit eivät taatusti ole parempia kuin aikuiset äidit. Samalla viivalla voivat olla aikuisten äitien kanssa, tai sitten heidät toivottavasti revitään lähipiirin avulla sille tasolle että kykenevät lasta hoitamaan ja siitä huolehtimaan, mutta viisaampaa/kokemusrikkaampia/parempia äitejä kuin 23,24,25 (saatikka 30-vuotiaana lapsensa saaneet) etc. äidit he eivät ole.
Kielii aika paljon lapsellisuudesta tällä palstalla et heti kun joku arvostelee/kommentoi teinien kypsyyttä, tulee vastalaukaus että "vanhat" äidit ovat kateellisia, ryyppäävät kyllä ihan samalla lailla kuin teinit, ja teinit ovat fiksumpia. Edelleen, Suomessa suurin osa tekee lapsensa siinä 25-27 vuoden välillä! Eivät siis vanhoja.
Myöskin kypsymättömyyttä osoittaa halveksunta "vanhoja" ihmisiä kohtaan. Teinien mielestä elämä on päättynyt kun täyttää 30, ja virta poissa. No, arvatkaas mitä? Minusta nainen elää parhaita ja vireimpiä vuosiaan tultuaan 35-40-vuotiaaksi. 20-vuotiaana elämä on pitkälle haparointia. 30-vuotiaana alkaa käsittää missä mennään, ja tässä iässä on hyvä kasvattaa lapset. 40-vuotiaana voi sitten nauttia heistä ja elämästä yleensä.
Itse häpeän teinien kypsymättömyyttä, koska olen vain paria vuotta teinejä vanhempi, 20, ja maailmankuvani on täysin erilainen. Työskentelen yrityksessä, jossa suurinosa työntekijöistä on n. 40-vuotiaita miehiä ja naisia. Pari parasta ystävääni ja työkaveriani löytyvät näistä 40-vuotiaista naisista!! Heidän elämänkokemuksensa on uskomaton, huumori hersyy ja jutut ovat omaa luokkaansa. He kohtelevat minua asiallisesti, ei merkkiäkään halveksunnasta nuoren ikäni suhteen. Puhumme jopa vauvoista ja nuorista äideistä. Ei sanaakaan halveksuntaa. Asiallisia ystävällismielisiä neuvoja saattaa tulla.
Olen myös vapaaehtoisena vanhusten seuranpitäjänä. Ette uskoisi miten nautinnollista on kuunnella 70-80 vuotiaiden ihmisten juttuja. He ovat tietyissä käytännön asioissa hitaita, mutta uskomattoman ihanaa seuraa.
Nuorena sitä luulee tietävänsä kaiken. Kun elämä etenee, tajuaa ettei itseasiassa tiedä vielä mitään. Teiniäideillä tuo ahaa-elämys on vielä täysin saavuttamatta.
tiedän varsin hyvin miten hyvää porukkaa ovat vanhukset kun teen töitä heidän kanssa.. lähihoitaja kun olen. ei tarvi opettamaan rueta.
Minusta "Taas viksuja..."- nimimerkin, eli 20-vuotiaan tytön kirjoitus poiki lapsellisuutta, hukassa oloa ja pätemisen tarvetta.
Ei millään pahalla, mutta minusta sinä et voi sanoa mitään teiniäideistä, itselläsi ei ole kokemusta, ja olet vasta 20-vuotias.
Kyllä minusta vanhat äidit ovat parempia, sillä ne taitavat olla sellaisia pysyvämpiä tapauksia. Kun tuo nuoruus jää meiltä kaikilta joskus taakse, niin nuorien äitien lapsilta häviää silloin äiditkin?
Kornia kuvitella olevansa ikuisesti nuori, joskus jokainen toivottavasti täyttää sen kolmekymmentä ja ei jaksa enää lapsensa kanssa samoin kun parikymppisenä (?!?). mitä väliä sillä on onko lapsi silloin kymmenen vai vauva? Jokatapauksessa siinä on lapsi joka tarvitsee äidin. Mutta sitä nuortaäitiä ei enää ole...
>>joskus jokainen toivottavasti täyttää sen kolmekymmentä ja ei jaksa enää lapsensa kanssa samoin kun parikymppisenä (?!?).>>
mä kyllä luulen, että kolmikymppinen jaksaa muksunsa kanssa ihan yhtä hyvin ja uskoisin, että paremminkin kuin parikymppinen.
ole kokemusta? Kolme ystävääni on teiniäitejä. Eka sai lapsen 15-v:nä, toinen 17-v:nä ja kolmas juuri täyttäessään 18. Eli olen seurannut teiniäitien arkea ihan lähietäisyydeltä, ollut tukemassa heitä ja nähnyt heidän asenteitaan, joita itse en kaikilta osin hyväksy. Mutta ystävä hädässä tunnetaan.. Kaikkea ei kannata sanoa päin naamaa pelkästään loukkaamistarkoituksessa, mutta on tiettyjä asioita joita juuri ystävän tulee sanoa, koska kukaan muu ei uskalla sanoa.
olet säälittävä, säälittävä elämäsi pilannut kakara. Et sinä pysty olemaan äiti vielä vuosiin.
Jotenkin minusta tuntuu, että useimmilla vastaajilla on mopo karannut käsistä jo aikaa sitten.
Mietitäänpä nyt hetki, ensinnäkin vielä 1950- ja 1960-luvuillakin monet synnyttäjät olivat 17 -18 vuotiaita, eli useimpien meidän äidit ja isoäidit synnyttivät esikoisensa tuonikäisinä. Jos ei heistä olsisi ollut äideiksi, niin mitä se tarkoittaisi meidän kannaltamme? Meidän pitäisi suurimmaksi osaksi olla laitapuolenkulkijoita, huonon äitisuhteen pilaamia sosiopaatteja, alkoholisteja tai lastenkotien kasvatteja. Suurin osa ei kuitenkaan ole mitään edellämainituista, eli tuskinpa siinä niin pahasti vikaan mikään meni silloin, miksi siis menisi nytkään?
On se kumma miten ajatusmaailma voi urautua noin suppeaksi ja ihminen tulla niin ahdasmieliseksi vaikka kehitys toisaalta menee eteenpäin jatkuvasti.
Kertokaapa, miten äitiys onnistui meidän vanhemmilta ja isovanhemmilta senikäisinä, mutta tämänpäivän samanikäisiltä se ei muka enää onnistuisikaan?
Ei äitiys ole ikäkysymys, se on vain ja ainoastaan asennekysymys. Kolmekymppinen uratykki voi olla kaikessa itsekeskeisyydessään täysin saatanallinen äiti, josta lapsi saa tunnevammoja loppuiäkseen ja toisaalta taas 17 vuotias voi olla täydellinen, ihana äiti jonka huolenpito kantaa lasta läpi elämän.
Juuri tuota olen kuuluttanut, mikseivät haukkujat ymmärrä että hekin ovat todennäköisesti teiniäidin/isän kasvattamia! Ja lapsihan kasvattaa, ei epäilystäkään.
Minun vanhempani olivat melko vanhoja(äiti 43, isä 50) kun saivat minut ja kaikella kunnioituksella heitä kohtaan, uskallan väittää että heidän ikänsä oli enemmän rasite kuin rikkaus.He olivat aivan pihalla "nykykäytännöistä", kulttuurista eivätkä aina jaksaneet minua tai veljeäni. Tulevat lapseni eivät tule näkemään isovanhempiaan, minä joudun heistä melko pian luopumaan. Eli ei se vanha vanhempi ole aina niin hyvä juttu...
Ei tarvitse suuttua, arvaan että moni tiuskaisee "Kyllähän ne lapset voi tehdä sitten kolmekymppisenä kun on auto ja talo ja...". Niin, mutta kuinka moni todellisuudessa tekee niitä silloinkaan? 30-vuotias on jo ikänsä puolesta riskiryhmään kuuluva ensisynnyttäjä ja jos asenne on luokkaa "mikään ei riitä"...
Minunkin vanhempani olivat syntyessäni 40- kymppisiä. Ei juuri lainaa ollut talosta tai muustakaan, ja minulle oli aikaa. Nyt itse 25, eikä tulisi mieleenkään vielä omat lapset. Haluan matkustaa, rakentaa talon, kokeilla eri työpaikkoja jne.
Olipa vanhemmat nuoria tai jopa nelikymppisiä niin aina ne tulee olemaan kalkkiksia jossain vaiheessa jotka eivät ymmärrä mistään mitään.
Mikäs sinä olet sanomaan 30 vuotiaasta riskisynnyttäjästä, jonka asenne on "kun mikään ei riitä"... Älä yleistä hyvä ihminen, ainakaan minun tuntemani kolmekymppiset eivät ole tyyppiä kun mikään ei riitä. Ennemmin vanhempi äiti kuin lapsukainen! ;/