Tässä on Helsingin käräjäoikeuden antamasta päätöksestä muutama sana:
***************************************
>>Käräjäoikeus harkitsee, että pelkkä pyyntö toimittaa kiinnostavaa materiaalia ei toteuta yllytystä
***************************************
>>Käräjäoikeus harkitsee, että pelkkä pyyntö toimittaa kiinnostavaa materiaalia ei toteuta yllytystä
Vastaukset 6
Vanhimmat
... päätöstä paljon. Siinä ei tosiaan sanota, että J. olisi pyytänyt, mutta oikeus vain toteaa, että pyyntöä ei voida katsoa vielä yllytykseksi. Syytteessähän väitettiin Annelin pyytäneen ja varmaan myös Manninen helpottaakseen omaa asemaansa kertoi J:n pyytäneen. Tuo lause on oikeuden vastaus syytteisiin pyynnöstä, että pyyntö ei ole rikos, turha sitä on enempää käsitellä.
"että pyyntöä ei voida katsoa vielä yllytykseksi.
**
Oletko siis jo valmis myöntämään, että oikeus katsoi Annelin pyytäneen?
(Kai se nyt jääräpäisimmällekin lukijalle sieltä pöytäkirjoista selviää, ettei oikeus voinut ottaa tuota kantaa, ellei sen lähtökohtana ollut se, että se katsoi Annelin pyytäneen, vaikka sitä ei joka sivulla erikseen mainittaisikaan?).
Aiemmin olet nimittäin tulkinnut asiaa toisin.
Eli, kerrataan, ettei jää epäselväksi:
Aiemmin olet väittänyt oikeuden ottaneen sen kannan, että se katsoi, että
"vaikka Anneli olisi pyytänyt, se ei olisi ollut rikos"
Nythän jo myönnät, että oikeus katsoi asian olevan niin, että Annelin pyyntöä Manniselle oikeus ei katsonut rikoksen (yllytyksen) tunnusmerkistöt täyttäväksi.
Sitä olen yrittänyt väittää sinulle ja tähän asti olet kertonut minun olevan väärässä.
Se, mistä Annelia syytettiin, ei oikeastaan suoranaisesti edes kuulu tuohon, mihin oikeus päätyi, koska syyttäähän voi mistä vaan, toteennäyttäminen on eri asia.
Mutta siinä on nyt ristiriita, mitä Anneli eduskunnan edessä sanoi ja minkä tulkinnan oikeus otti tuohon pyytämiseen.
Siis, erehtyikö oikeus vai valehteliko Anneli?
Annelia syytettiin yllyttämisestä tai avunannosta rikokseen.
Pyytämisen ei katsottu olevan yllyttämistä tai avunantoa rikokseen.
Oikeus katsoi Mannisen antaneet tietoja niin halukkaasti, yli tuhat sivua fakseja, ettei Jäätteenmäen pynnön katsottu olleen rikollista yllyttämistä virkarikokseen.
Toisin sanoen, Jäätteenmäen pyyntö saada tietoja ei täyttänyt rikoksen tunnusmerkistöä, koska Manninen oli erittäin halukas auttamaan Jäätteenmäkeä.
Rikollisen yllyttämisen tunnusmerkistö olisi täyttnyt vasta, jos Jäätteenmäen olisi pitänyt painostaa, uhkailla tai lahjoa Manninen tekemään jotain, jota Manninen ei olisi halunnut tehdä.
Jäätteenmäki ei siis syyllistynyt mihinkään rikokseen, mutta menetti poliittisen luottamuksensa, kun vakuutti vastoin totuutta eduskunnalle, että tuhat sivua fakseja olisi tullut "pyytämättä ja yllättäen" ja jopa vielä toistaen: "yllättäen ja pyytämättä", kun Manninen heti perään tunnusti, että hän lähetti tiedot nimenomaan Jäätteenmäen niitä Mama Rosassa pyydettyä tämän antamaan salaiseen telefax-numeroon.
Noin sen näkisin.
Kohta on Oiva kertomassa seuraavaa:
"Anneli ei muuten valehdellut kertaakaan IRAK-jupakan aikana".