Mä oksalla ylimmällä...

Koeta kaatunut puunrunko muistaa,

vaikk'on roudassa maa,-ja luistaa

pitkin runkoas rusakon tassu,-ja sieni

vierelläs on mustunut, jäätynyt kasa pieni,

sun oli kaatua hyvä ja ja hyvä myös maata,

täydempää ei leposi olla saata.


Kun nostat katseesi hetkeksi tänne,

karikkeiden ja varisseitten lehtien päälle,

näet: lintuja ei enää ole, ne lähtivät pois,

lumi päällesi lempeän vaipan loi,

unen syvemmän sisääsi ankkuroi,

onkaatua hyvä ja hyvä on maata.


Kun kevät kirkkahat päivänsä tuottaa,

saa juuristostasi nouseva verso lämpöön luottaa

ja nostaa vartensa valoon kirkasta taivasta päin.

Olet kaikessa mukana, uudistut näin,

linnut tulevat luoksesi uudelleen taas,

kuulet käkien kukkuvan kaukaisess' haass...

satu kirjoitti:

Koeta kaatunut puunrunko muistaa,

vaikk'on roudassa maa,-ja luistaa

pitkin runkoas rusakon tassu,-ja sieni

vierelläs on mustunut, jäätynyt kasa pieni,

sun oli kaatua hyvä ja ja hyvä myös maata,

täydempää ei leposi olla saata.


Kun nostat katseesi hetkeksi tänne,

karikkeiden ja varisseitten lehtien päälle,

näet: lintuja ei enää ole, ne lähtivät pois,

lumi päällesi lempeän vaipan loi,

unen syvemmän sisääsi ankkuroi,

onkaatua hyvä ja hyvä on maata.


Kun kevät kirkkahat päivänsä tuottaa,

saa juuristostasi nouseva verso lämpöön luottaa

ja nostaa vartensa valoon kirkasta taivasta päin.

Olet kaikessa mukana, uudistut näin,

linnut tulevat luoksesi uudelleen taas,

kuulet käkien kukkuvan kaukaisess' haass...

Lue lisää

juuri poismennyttä sukulaismiestä, joka haavoituttuaan Suomea puolustaessaan jäi kuitenkin henkiin, ja eli pitkän, hyvän elämän, kasvattaen hyvät versot,kolme, joista jokainen puolestaan kasvatti kaksi uutta...

Heidän silmissään näen saman säteilyn, tutun ja iloisen, kuin tämän minulle rakkaan ihmisen silmissä oli aikoinaan.

*Satu kirjoitti:

juuri poismennyttä sukulaismiestä, joka haavoituttuaan Suomea puolustaessaan jäi kuitenkin henkiin, ja eli pitkän, hyvän elämän, kasvattaen hyvät versot,kolme, joista jokainen puolestaan kasvatti kaksi uutta...

Heidän silmissään näen saman säteilyn, tutun ja iloisen, kuin tämän minulle rakkaan ihmisen silmissä oli aikoinaan.

Lue lisää

Kertomastasi palaa mieleeni syksyinen enoni menehtyminen. Lämpimin ajatuksin otan osaa suruusi.
Helena

Helena04 ejk. kirjoitti:

Kertomastasi palaa mieleeni syksyinen enoni menehtyminen. Lämpimin ajatuksin otan osaa suruusi.
Helena

Minäkin olen mukana surussasi.

Tulin juuri kotiin sukujuhlista, aivan omia ihmisiä koko joukko koolla. Tosin pienimmälle ei vielä kateta pöytään omaa paikkaa, hän on äitinsä sylissä. Oikein hyvä syömään! Ristiäiset olivat hiljattain. Onneksi kaikki synnytyksessä meni hyvin! Aina niin jännittävä tapahtuma.

Alussa Jumala loi ihmisen
omaksi kuvakseen.
Himmentynyt on kuva Jumalan
syy jumalien vai ihmisten?

Olempa porukkaan eksynyt
Kirjailijoita, runoikijoita
palstat pullollaan
mniitä hukkaan
ei heittää saa

Hyvä on ehdotus tää
jokainen meistä
parhaansa mukaan
säkeen tai kaksi
enemmänkin

uusia, tai pöytälaatikosta
yhteen kasatkaa
mehän antologian
kokoamme
yhdessä niitä tutkailemme

luemme tarkkaan
maistelemme
nautimme luomistyön
tuloksia ihmeellisiä

Näin teemme, teemmehän

Kasvatin puutani,
jokaisesta päivästä
kasvoi uusi oksa,
siitä tuli tuuhea puu.

Rakkaani kasvatti siihen
haaran, uuden latvan,
siitäkin tuli tuuhea,
se kohosi yli alkuperäisen.

Nyt puuni oksat ovat kuivuneet,
neulaset karisseet,
jäljellä on vain,
kuivunut kelo.

Haluaisin vielä
kasvattaa yhden haaran,
entistä ehomman,
kaksin verroin tuuheamman.

Turha toivo,
hyvä jos saan kelon
pysymään pystyssä,
kunnes kaadumme.

Yhdessä.

ylikypsa kirjoitti:

Kasvatin puutani,
jokaisesta päivästä
kasvoi uusi oksa,
siitä tuli tuuhea puu.

Rakkaani kasvatti siihen
haaran, uuden latvan,
siitäkin tuli tuuhea,
se kohosi yli alkuperäisen.

Nyt puuni oksat ovat kuivuneet,
neulaset karisseet,
jäljellä on vain,
kuivunut kelo.

Haluaisin vielä
kasvattaa yhden haaran,
entistä ehomman,
kaksin verroin tuuheamman.

Turha toivo,
hyvä jos saan kelon
pysymään pystyssä,
kunnes kaadumme.

Yhdessä.

Lue lisää

Kasvaa uljaat koivuni,
kasvaa kukkani kauniit,
kasvua toivoen minäkin,
paremmaksi pyrin.

Yrittäen, erehtyen,
langeten nousen,
polkuni kuljen,
oppia otan.

Kasvatan luonnetta,
kestämään surun.
Murtua en tahdo,
tahdon elää.

Tahdon elää vahvasti,
iloiten elämäni illan.
Otan vastaan kaiken,
uskallan paljon.

Olen se mikä olen,
en huonompi,
en parempi,
olen vain minä.

Rakastan elämää,
vihankin tunnen,
sen kauaksi tahdon,
luotani työnnän.

Lämpöä,ystävää,
kaipaan,
sitä mieleni halaa,
toivon vain löytyvän,
sitä en salaa.

Uskoni vahva on,
onnen vielä kohtaan.
Onko se mieleni rauha,
seesteinen vanhuus.

Sitä jos on,
kasvuni kasvanut oon,
olkoon se eloni
onneni määränpää.

SkillaN kirjoitti:

Kasvaa uljaat koivuni,
kasvaa kukkani kauniit,
kasvua toivoen minäkin,
paremmaksi pyrin.

Yrittäen, erehtyen,
langeten nousen,
polkuni kuljen,
oppia otan.

Kasvatan luonnetta,
kestämään surun.
Murtua en tahdo,
tahdon elää.

Tahdon elää vahvasti,
iloiten elämäni illan.
Otan vastaan kaiken,
uskallan paljon.

Olen se mikä olen,
en huonompi,
en parempi,
olen vain minä.

Rakastan elämää,
vihankin tunnen,
sen kauaksi tahdon,
luotani työnnän.

Lämpöä,ystävää,
kaipaan,
sitä mieleni halaa,
toivon vain löytyvän,
sitä en salaa.

Uskoni vahva on,
onnen vielä kohtaan.
Onko se mieleni rauha,
seesteinen vanhuus.

Sitä jos on,
kasvuni kasvanut oon,
olkoon se eloni
onneni määränpää.

Lue lisää

Mä oksalla ylimmällä,
tukevalla, paksulla tällä,
pontevana oleilen,
maisemata katselen.

Voi kipuamisen urakkaa
kauan piti punnertaa.
Perillä nyt kuitenkin
korkealla viimeinkin.

Ylemmäs en kuitenkaan
millään pääse nousemaan.
En uskaltaudu lähtemään
siivetönnä lentämään.

Odotan tässä kuitenkin,
jospa siivet enkelin
kasvais mulle hartiaan,
matka pääsis jatkumaan.

ujo runoilija kirjoitti:

Mä oksalla ylimmällä,
tukevalla, paksulla tällä,
pontevana oleilen,
maisemata katselen.

Voi kipuamisen urakkaa
kauan piti punnertaa.
Perillä nyt kuitenkin
korkealla viimeinkin.

Ylemmäs en kuitenkaan
millään pääse nousemaan.
En uskaltaudu lähtemään
siivetönnä lentämään.

Odotan tässä kuitenkin,
jospa siivet enkelin
kasvais mulle hartiaan,
matka pääsis jatkumaan.

Lue lisää

Korkealle kipusit
ja sieltä alas katselet.
Nyt matosia meitä maan,
miten pieniltä näytämmekään.

Varoitan,älä lentoon lähde,
tule tänne meidän tähden.
Täällä runoniekkaa tarvitaan,
ujoutes meitä viehättää.

Kun runojasi meille sorvaat,
haaveet monen, monen korvaat.
Siis ujoutesi voita,
anna runotorven soida.

SkillaN kirjoitti:

Korkealle kipusit
ja sieltä alas katselet.
Nyt matosia meitä maan,
miten pieniltä näytämmekään.

Varoitan,älä lentoon lähde,
tule tänne meidän tähden.
Täällä runoniekkaa tarvitaan,
ujoutes meitä viehättää.

Kun runojasi meille sorvaat,
haaveet monen, monen korvaat.
Siis ujoutesi voita,
anna runotorven soida.

Lue lisää

Ujostelen tietenkin
koska tänne saitteihin
runoina aina pulppuaa
monenlaista aatelmaa.

Nikillä vakituisella
en runoja hirvaa rustata.
Ja vahingossa tietenkin
korkealle kapusin.

Alastulo sitten on
tuskainen ja onneton.
Siipiä kun hartiaan
kasvanut ei kuitenkaan.

Vaikea on enää paremmaksi panna,
mutta enpä tuon nyt häiritä anna.
Keskellä talven pakkasten,
odotan päivää keväisen.

Lintujen laulua, vehreyttä,
auringon suloista lämmittävyyttä.
Nyt vielä hetken talvea kestää,
mutta mikään ei voi tuloa kevään estää.

Voin täysin yhtyä sanoihin,
noihin runossa Skillanin.
Parempi ihminen tahtoisin olla,
ei tässä auta kuin kilvoitella.

Täs katson oksaa sievää,
moneen ajatukseen vievää.
Tehty on ihania hetkiä,
upeita ajatus retkiä.

yhdessä kuluu aika,
se on tää sanojen taika.
Sana kaunis tuo,
hyvän mielen suo..

Joskus pahamieli kantaa.
Ikävän sanan antaa.,
Mut ymmärtää voi sen,
kyseessähän on ihminen.

Toinen päivä parempi toista,
ois se aikamoista,
jos kaikki menis samaa rataa.
Silloin aika mataa.

siis iloitkaamme,
kun kirjoituksia jaamme.
Ei saa näyttää pitkää nenää.
Tekee kirjoitus tenää.

Tänne kirjoitaa ihanaiset
niin miehet kuin naiset.
Mukavia juttuja näitä
tääl kun on hyviä päitä.
Iloista mieltä jakaa,
hyviä hetkiä takaa.

Tartun takkisi liepeisiin
näihin sanoihin ja kiitoksiin
joilla kannustat kanssasi kirjoittamaan
meitä kaikkia maailmaa parantamaan.

Johan pajukin pian kukkimaan alkaa
ja kevät saapuu melkein samaa jalkaa
joten sukkien anna pyöriä vaan
pian kielotkin alkavat kukkimaan.

Ei talvi niin pitkä, lopultakaan,
pian ihailemme kukkia maan.
Vihreiksi muuttuvat maisemat meillä
ja juoksemme sulilla hiekkateillä.

Me kanssasi selaamme sivuja täällä
usein sisällä kun istumme pakkassäällä,
mutta kesä kun saapuu, hyvä on tulos
auringon lämmöstä nauttimaan... ulos.

Punasta hehkuvin poskin taas
kun syksyinen kuura lepää maas
me tulemme tupaan ja sivuja selaamme
kai pikkuisen silmäpeliäkin pelaamme.

Joten, liepeissäs roikun, näin tuiskussa tänään
ja katsojaksi liityn taas seuraavaan erään
sillä jaksoissa täälläkin vaikutamme,
mutta tuskin kokonaan lopetamme.

Kiva oli taas mukana hetki kulkea
nyt on hyvä aika kone taas sulkea
ja muistaa että on useita juttua
joista sain täältä useita tuttuja.

Tulen taas kun juttu alkaa luistaa
tai kun tuuli puiden oksia puistaa,
kun on maassa ruoho ja vedet auki
kun katiskaan ui komea hauki...

tai kun yksinäisyys tuntuu ytimissä, luissa,
tai kiinnostavaa luettavaa ilmenee sivuissa.
tai... kun muuten vain mukaan haluan tulla...
Onhan aina avoimet ovet myös mulla.

Mitä tarkoittaa lyhenne evk nimesi jatkeena?

Sivistymätön kirjoitti:

Mitä tarkoittaa lyhenne evk nimesi jatkeena?

Kirjoitin runoa pitkälle kirjoittamatta nimimerkkiäni. Jos olisin kirjautunut, olisin joutunut kirjoittamaan kaiken uudestaan.

evk=en viitsi krjautua

Voi jos oisi totta tuo,
ei sotaa, riitaa moista.
Rauhallista elämää,
surut kaikki poissa.

Olis jossain kaunis maa,
sinne kaikki tahtoo rientää.
Ei huolta kukaan siellä nää,
tuskaa ei voi tietää.

Runopuumme johtakoon,
meidät tähtitarhaan,
siellä voimme soiton kuulla,
laulun, runon armaan.

Nyt haaveillen ja unelmoiden,
siellä tutun kohtaan
ja ystäviä halataan,
tie rakkaan syliin johtaa.

Arki haaveet tuhoaa
ja tule harmaa päivä.
Mutt´unelmien kantamaa,
ei mikään maahan kaada.

SkillaN kirjoitti:

Voi jos oisi totta tuo,
ei sotaa, riitaa moista.
Rauhallista elämää,
surut kaikki poissa.

Olis jossain kaunis maa,
sinne kaikki tahtoo rientää.
Ei huolta kukaan siellä nää,
tuskaa ei voi tietää.

Runopuumme johtakoon,
meidät tähtitarhaan,
siellä voimme soiton kuulla,
laulun, runon armaan.

Nyt haaveillen ja unelmoiden,
siellä tutun kohtaan
ja ystäviä halataan,
tie rakkaan syliin johtaa.

Arki haaveet tuhoaa
ja tule harmaa päivä.
Mutt´unelmien kantamaa,
ei mikään maahan kaada.

Lue lisää

Ensirakkautein

istuimme rantakivellä
niin lähekkäin
näin auringon laskun
sinun silmistis

koin kainon
ensisuudelman
sametinpehmeiltä
huuliltasi

se oli juhannusyön
taikaa
viatonta
nuoruuden huumaa

Pieni,pieni on ihminen
ja sydän ihmisen.
Vaan paljon kantaa
hyvääkin antaa.
se hymy on
sana kaunis verraton.

Ystäviä harvoin maailmassa,
lohtua antamassa.
Yksi ystävä vain
hän on parhaimpain.
Ystävään voi luottaa,
hän ilon tuottaa.

Kavereita paljon olla saa
se on antoisaa.
Elämään puhtia uutta,
tutkia elämän salaisuutta.
Olemme tutkimusmatkalla,
tällä elon ajalla.

Sinä tulit minuun
sisällein.
Syvälle sydämeen
teit sinne kotisi.
Sydämeni kammiossa
saat asustaa.

Kun tutustuin,
rakastuin
syvästi tahtomattain.
Saanhan rakastaa
sua ainiaan
Säanhan

Oot lähelläin
mun syömessäin,
sinä yksin, vain sinä
Teit asuntosi minuun
sydämeni kammioon.
siellä sua hellin saan.

mieleen Veikko Lavi, pidin hänen lauluistaan ja tyylistään. En vo olla laittamatta tähän hänen lauluaan "Jokainen ihminen on laulun arvoinen"
Ethän Veikko pahastu, siellä pilvenpäällä.

JOKAINEN IHMINEN ON LAULUN ARVOINEN

Ihmisiä on kuin muurahaisia,
ne loputonta polkuansa taivaltaa.
On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,
niin ettei heitä toisistaan voi eroittaa.
Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen,
niin kahta samanlaista eipä ois.
Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen,
häneltä monta ystävyyttä jääkin pois.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Jokainen elämä on tärkeä.
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

Jos sä olet saanut hyvän ystävän,
tee kuni saituri mi aarteen piilottaa.
Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän,
pois hopeoistaan kaikki tahrat kiilloittaa.
Lämmitä siis kalleintasi, ystävää,
kun suuri aarre sulle suotu on.
Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,
kun kerran hautakumpu umpeen luotu on.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Jokainen elämä on tärkeä.
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

ylikypsa kirjoitti:

mieleen Veikko Lavi, pidin hänen lauluistaan ja tyylistään. En vo olla laittamatta tähän hänen lauluaan "Jokainen ihminen on laulun arvoinen"
Ethän Veikko pahastu, siellä pilvenpäällä.

JOKAINEN IHMINEN ON LAULUN ARVOINEN

Ihmisiä on kuin muurahaisia,
ne loputonta polkuansa taivaltaa.
On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,
niin ettei heitä toisistaan voi eroittaa.
Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen,
niin kahta samanlaista eipä ois.
Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen,
häneltä monta ystävyyttä jääkin pois.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Jokainen elämä on tärkeä.
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

Jos sä olet saanut hyvän ystävän,
tee kuni saituri mi aarteen piilottaa.
Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän,
pois hopeoistaan kaikki tahrat kiilloittaa.
Lämmitä siis kalleintasi, ystävää,
kun suuri aarre sulle suotu on.
Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,
kun kerran hautakumpu umpeen luotu on.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Jokainen elämä on tärkeä.
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

Lue lisää

Olen myös pitänyt Veikko Lavin ihmisläheisistä lauluista. Laulun arvoinen oli myös Limperin Tilda (tuliko oikein).

Muistammehan myös Hetekan y.m.

Tällaista ihmisläheistä runo- y.m.-kirjoittelua mekin täällä, toivon mukaan, harrastamme.

Ruuneperi kirjoitti:

Olen myös pitänyt Veikko Lavin ihmisläheisistä lauluista. Laulun arvoinen oli myös Limperin Tilda (tuliko oikein).

Muistammehan myös Hetekan y.m.

Tällaista ihmisläheistä runo- y.m.-kirjoittelua mekin täällä, toivon mukaan, harrastamme.

Lue lisää

jokainen reino, vaikka ei oliskaan
Eino Leino!

Hyvää on lauluja tehdä ja laulaa,
eikä hyväillä pullon kaulaa.

Paperille pannaan iloiset mietteet, sekä sielumme jäiset riitteet.

Skiltsulle kaveruuden kukkia kannetaan
ja lämmin suukko poskelle annetaan.

Kivestä kun ei olla me kukaan ja alakulo
vie joskus mukaan.

Hälle ken suree on ystävä täällä,
auttavan mielen takki päällä.

Tsemppiä Skillan ja temppiä kaikki,
jokainen Liisa, Matti ja Maikki!

merimona1 kirjoitti:

jokainen reino, vaikka ei oliskaan
Eino Leino!

Hyvää on lauluja tehdä ja laulaa,
eikä hyväillä pullon kaulaa.

Paperille pannaan iloiset mietteet, sekä sielumme jäiset riitteet.

Skiltsulle kaveruuden kukkia kannetaan
ja lämmin suukko poskelle annetaan.

Kivestä kun ei olla me kukaan ja alakulo
vie joskus mukaan.

Hälle ken suree on ystävä täällä,
auttavan mielen takki päällä.

Tsemppiä Skillan ja temppiä kaikki,
jokainen Liisa, Matti ja Maikki!

Lue lisää

Ilolla huomaan, monet aikeet,
tuhota huolet,mietteet vaikeet.

Tässä on saatu piristysruiske,
kumma jos ei syty mielen huiske.

Rakkautta tuolla on, paatosta syvää,
mulleko on - ois liian hyvää.

Elämä väliin mielen mustaa,
siitä nyt sitten runoja rustaa.

Kiva on olla kanssanne täällä,
auringon paisteessa, pilvisellä säällä.

Suukosta poskelle Merimonaa kiitän,
ylikypsän myös suukkoihin liitän.

Höpsön pöpsön SkillaN rukka,
periä voi sinut hukka.hih,hih.

Kauniisti kerroit tarinan tään,
se minunkin mieltäni lämmittää.
On niin paljon jota voi ymmärtää,
kun aika meissä rientää.

Se totta on joka sanalla,
kun keinuu aallon harjalla.
Missä myrsky voi riehua tauotta,
siks hyvä on olla rannalla.

Paras on olla hiljaa vaan,
se hiljaisuus hyvin palkitaan.
Mitä siitä sitten itse saa,
se onkin tosi vaikeaa.

Ei anneta myrskyn tainnuttaa,
vaan odotetaan päivää parempaa.
joka aamu tuo uutta asiaa,
kun jaksamme rauhassa odottaa.

ihminen kyisen pellon kyntää,
ken
tahtoo pahaa, morkkaa, soimaa,
luullen löytävänsä voimaa
lyömällä ja mollaamalla,
et' on toinen täysi nolla.
Ymmärrystä osakseen tarvitsis
ken riitelee.
Viisautta opettaa kuka toran
lopettaa.
Itse siihen pysty en, vaikka
usein anelen:
Korkein, anna mulle voimaa,
etten lähimmäistäin soimaa.
Anna katse lämmin hyvä,
anna myötätunto syvä!
Ystävyyden runopuussa
monilla on hynmy suussa.
Hyvät sanat, jalot aatteet,
riisuttu on kaunan vaatteet.
Tääl' ei pane lipan alta
meitä edes "virkavalta."

veljensä Sikamono perässä Mazdalla,
vihreillä, keltaisilla ja tuoreilla punaisilla
vejekset kiisivät liikennevilinässä.

Kaikkea voi kai kirjoittaa,
siitä vaan runosuonet aukeaa.
arvata en voi milloinkaan,
Natisuta Hetekata ongelmaa.

Ei nimiä tunneta laisinkaan,
tuntea ei voi Japaninkaan.
Mut hauskasti siellä mainitaan.
nimiä toisten lausutaan.

On ammatin valinta vaikeaa,
Japanissa kaiketi ongelmaa.
Saa siellä nyrkitkin heilumaan,
Jokohama Humahutan toisinaan.

lentoemolla hennolla
oli nimenä Keiko Peppu.

Herttaiseen tyttöön
Ihastunut oli jokainen heppu.

Tosin itse en mukana
ollutkaan, mutta tuttuni innostui
kertomaan.

Tämän ken minulle jutteli
on nyt minun ikioma ukkeli.

Kädessä kassi
ja siinä rahamassi
rappuja alas
talvisaappat jalas.
Kiirekö oli
kun vahinko tuli
askelmia kaksi
oli vielä alemmaksi
kun alas lensin
polvi osui ensin
ja nilkkakin vääntyi
johan kääntyi
sanat rumiksi...
jalat kipeiksi.
illallinen laiskuus
oli aamun hauskuus
pahvilaatikko tyhjä
illalla viel ehjä
oli rutussa
mulla jauhoja nutussa
vaan pään suojana
pelastuksen suojana
laatikko oli
ja naurukin tuli...
polveen sattui
nilkka mustui
silmissä kipinät
sanojen vipinät
laatikkoa kiittäen
päätäni silittäen
totesin taas
parempi maata maas
kuin portaissa juosta
sen opin tuosta.

Ei ole jalka vielä kunnossa
ja siksi mahalasku hyvin muistossa.

Ompa tämä somaa,
kirjoittajan ikiomaa.

Tarina on lempeä,
kaikinpuolin hempeä.

Palsta on pieni ja verraton,
niin monta runoa tullut on.

Runot mieltä virkistää,
iloa kaikille synnyttää.

Pieni lumihiutale se vesipisaraksi muuttui
siitä hieman suuttui.

Mutta älä sure
eihän sua kukaan pure

Aurinko kun esiin saa
kyllä pisarakin loistaa

kaunis katsellakin olet
vaikka paikallas vai polet

tärkeintä on se,
että janoiselle avun tuot
kun vettä elämälle suot.

beataBarbara kirjoitti:

Pieni lumihiutale se vesipisaraksi muuttui
siitä hieman suuttui.

Mutta älä sure
eihän sua kukaan pure

Aurinko kun esiin saa
kyllä pisarakin loistaa

kaunis katsellakin olet
vaikka paikallas vai polet

tärkeintä on se,
että janoiselle avun tuot
kun vettä elämälle suot.

Lue lisää

Pisaroista purot nuo
solinan niin kivan tuo.
Kevään pikku airuet,
nehän muistanet.

Vieläkin nyt sykähtää
sydämeni vanha tää,
kun kevään pikku puro
on kuin kaunis runo.

Katleija kirjoitti:

Pisaroista purot nuo
solinan niin kivan tuo.
Kevään pikku airuet,
nehän muistanet.

Vieläkin nyt sykähtää
sydämeni vanha tää,
kun kevään pikku puro
on kuin kaunis runo.

Lue lisää

Pienestä lähteestä - tiedäthän, että
pulppuaa kristallinkirkasta vettä.
Se liristen, loristen eteenpäin matkaa,
purona solisten kulkuaan jatkaa.
Vihdoin on puronen oikea joki,
vaan siihenkään tyydy ei virtamme toki.
Se vuolaasti kohisten järvehen päätyy,
talveksi talttuu ja pinnaltaan jäätyy.

Keväällä vaellusvietti kun herää,
se kahleensa murtaa ja voimia kerää.
Taas kuohuen järvestä toiseen se entää,
ja koskissa pärskeet sen korkeina lentää.
Uomassa leveyttä, syvyyttä riittää,
se rannalta penkereen mukaansa niittää.
Vaan mielessään sillä on vaahtopäät myrskyt,
pian mereen jo yhtyvät virtamme tyrskyt.

Hintriika kirjoitti:

Pienestä lähteestä - tiedäthän, että
pulppuaa kristallinkirkasta vettä.
Se liristen, loristen eteenpäin matkaa,
purona solisten kulkuaan jatkaa.
Vihdoin on puronen oikea joki,
vaan siihenkään tyydy ei virtamme toki.
Se vuolaasti kohisten järvehen päätyy,
talveksi talttuu ja pinnaltaan jäätyy.

Keväällä vaellusvietti kun herää,
se kahleensa murtaa ja voimia kerää.
Taas kuohuen järvestä toiseen se entää,
ja koskissa pärskeet sen korkeina lentää.
Uomassa leveyttä, syvyyttä riittää,
se rannalta penkereen mukaansa niittää.
Vaan mielessään sillä on vaahtopäät myrskyt,
pian mereen jo yhtyvät virtamme tyrskyt.

Lue lisää

ees runoratsuni puujalan selkään nousta?

Mutt' aattelen näin: monta meitä on täällä,

yks' hyvä, toinen parempi, kolmas jo ihmeellinen,

miksei siis joukkoon mahtuisi kopukkani puujalkainen?

Nyt ulos vaativi heponi tämä, ehkä siivet siellä

kasvattaa Pegasokseni ja lentoon nousee vielä

heppani rakas, -ja innostuen ylös pilvihin lentää!
***
{Nämä *runoni* ovat paikalla syntyneitä, eivät tehtyjä! Joten: pahoittelen!}:D

Hintriika kirjoitti:

Pienestä lähteestä - tiedäthän, että
pulppuaa kristallinkirkasta vettä.
Se liristen, loristen eteenpäin matkaa,
purona solisten kulkuaan jatkaa.
Vihdoin on puronen oikea joki,
vaan siihenkään tyydy ei virtamme toki.
Se vuolaasti kohisten järvehen päätyy,
talveksi talttuu ja pinnaltaan jäätyy.

Keväällä vaellusvietti kun herää,
se kahleensa murtaa ja voimia kerää.
Taas kuohuen järvestä toiseen se entää,
ja koskissa pärskeet sen korkeina lentää.
Uomassa leveyttä, syvyyttä riittää,
se rannalta penkereen mukaansa niittää.
Vaan mielessään sillä on vaahtopäät myrskyt,
pian mereen jo yhtyvät virtamme tyrskyt.

Lue lisää

Pikku pisaramme tuo
käy suuren seikkailuksen luo

aallon harjalla nyt ratsastaa
maisemia katsastaa.

Välillä taas taipuu
meren syliin vaipuu.

Hakkasi kyljet laivan
lennätti surffarit aivan

rannalla sammui toivon tähti,
pieni hiekkajyvänen mukaan lähti

Kunnes kanssaan simpukan näki
ja aidon elämän helmen

beataBarbara kirjoitti:

Pikku pisaramme tuo
käy suuren seikkailuksen luo

aallon harjalla nyt ratsastaa
maisemia katsastaa.

Välillä taas taipuu
meren syliin vaipuu.

Hakkasi kyljet laivan
lennätti surffarit aivan

rannalla sammui toivon tähti,
pieni hiekkajyvänen mukaan lähti

Kunnes kanssaan simpukan näki
ja aidon elämän helmen

Lue lisää

Kun meri on tyyni ja rauhainen,
se levon meille antaa.
Mut toisenkin puolen näyttää voi,
kun aallot pärskii rantaan.


Meri armoton on
moni kohtalo sen
on tuntematon.


Merta voi myöskin ylistää,
se onnen ja elon voi piristää.
Se jylhä on muttei mahdoton,
sen kanssa on oltava ehdoton.

*Satu kirjoitti:

ees runoratsuni puujalan selkään nousta?

Mutt' aattelen näin: monta meitä on täällä,

yks' hyvä, toinen parempi, kolmas jo ihmeellinen,

miksei siis joukkoon mahtuisi kopukkani puujalkainen?

Nyt ulos vaativi heponi tämä, ehkä siivet siellä

kasvattaa Pegasokseni ja lentoon nousee vielä

heppani rakas, -ja innostuen ylös pilvihin lentää!
***
{Nämä *runoni* ovat paikalla syntyneitä, eivät tehtyjä! Joten: pahoittelen!}:D

Lue lisää

Kaikki on hyvää,
missä on elämän kultajyvää.

Jos ei sanat aivan soinnu
eiköhän tuosta lopulta toinnu

kopukat laukkaa,
niin että ilmat paukkaa.

Salamat viuhkaa
kun siivet suihkaa

Eläköön myös runojen proosa
avataan nyt huoletta sanojen toosa.

*Satu kirjoitti:

ees runoratsuni puujalan selkään nousta?

Mutt' aattelen näin: monta meitä on täällä,

yks' hyvä, toinen parempi, kolmas jo ihmeellinen,

miksei siis joukkoon mahtuisi kopukkani puujalkainen?

Nyt ulos vaativi heponi tämä, ehkä siivet siellä

kasvattaa Pegasokseni ja lentoon nousee vielä

heppani rakas, -ja innostuen ylös pilvihin lentää!
***
{Nämä *runoni* ovat paikalla syntyneitä, eivät tehtyjä! Joten: pahoittelen!}:D

Lue lisää

tai Suomen hepo sitkeä,
"kopukkamme" kuntoa me
runomaas ei itketä!

Orhi, taikka tamma, meno
hidas, taikka kuuma,
tärkeää ei meille
ole suinkaan voiton
huuma.

Täällä runomaassa meillä
onkin vermo, mis ei ohjastajan
mene hermo.

Raviradan säännötkin
meillä ovat somat.
Sepitelmät kaikenlaiset,
mutta aivan omat.

Voittaja ei ole kukaa,
taikka ollaan kaikki.

Yhtä hyvä runoilemaan
Satu, sekä Maikki.

Palkinnoksi jokainen saa
hyvän mielen seppeleen.

Monet runon virittäjät
ovat myöskin "kirittäjät."

Eivät istu paitsiossa, vaan
runoleikin aitiossa.

Aiheen riimiin antaen,
innoittaen rohkaisten.

merimona1 kirjoitti:

tai Suomen hepo sitkeä,
"kopukkamme" kuntoa me
runomaas ei itketä!

Orhi, taikka tamma, meno
hidas, taikka kuuma,
tärkeää ei meille
ole suinkaan voiton
huuma.

Täällä runomaassa meillä
onkin vermo, mis ei ohjastajan
mene hermo.

Raviradan säännötkin
meillä ovat somat.
Sepitelmät kaikenlaiset,
mutta aivan omat.

Voittaja ei ole kukaa,
taikka ollaan kaikki.

Yhtä hyvä runoilemaan
Satu, sekä Maikki.

Palkinnoksi jokainen saa
hyvän mielen seppeleen.

Monet runon virittäjät
ovat myöskin "kirittäjät."

Eivät istu paitsiossa, vaan
runoleikin aitiossa.

Aiheen riimiin antaen,
innoittaen rohkaisten.

Lue lisää

rataa piisaa

ei pussiin jää
oiva tammamme tää.

Tie on vapaa
mennä vaikka sataa

tai rauhassa köpötellä
kuskin kanssa höpötellä.

Aivan miten on mieli
siitä kertoo kieli,

kun molemmat taukoa pitää
pilttuussa pehmeän pilven

Huomenna siis jatkakaamme
hyvän mielen siitä saamme.

myöskin** kirjoitti:

Kun meri on tyyni ja rauhainen,
se levon meille antaa.
Mut toisenkin puolen näyttää voi,
kun aallot pärskii rantaan.


Meri armoton on
moni kohtalo sen
on tuntematon.


Merta voi myöskin ylistää,
se onnen ja elon voi piristää.
Se jylhä on muttei mahdoton,
sen kanssa on oltava ehdoton.

Lue lisää

Katselin lintuja oksalla puun,
hetkeksi unohdin muun.
Liekö suuttunut lintunen,
kun toinen vei siemenen.
Halunnut ei jakaa,
siksi ajoi takaa.

Pyrähti taas oksalleen
entiselle paikalleen.
Odotti toinen vuoroaan
visusti paikallaan.
Harakka Pelotti pois
vaik tiaiset syöneet ois.


Lintulaudalla kuhisee taas,
paljon siemeniä maas.
Harakka lensi säikkyen
pois pahoin rääkäisten.
Mä lisäsin siemeneitä,
ravistaen lautoja tyhjenneitä.

tulenlieskat kirjoitti:

Katselin lintuja oksalla puun,
hetkeksi unohdin muun.
Liekö suuttunut lintunen,
kun toinen vei siemenen.
Halunnut ei jakaa,
siksi ajoi takaa.

Pyrähti taas oksalleen
entiselle paikalleen.
Odotti toinen vuoroaan
visusti paikallaan.
Harakka Pelotti pois
vaik tiaiset syöneet ois.


Lintulaudalla kuhisee taas,
paljon siemeniä maas.
Harakka lensi säikkyen
pois pahoin rääkäisten.
Mä lisäsin siemeneitä,
ravistaen lautoja tyhjenneitä.

Lue lisää

Kesällä ihastuin,
hullaannuin,
rakastuin.
Luulin SE ON HÄN.
Mut syksy tuli
sateineen,lumineen.
Jäljet peitti,ikävän jätti.
Kenties uusi kevät
uuden ihmeen tuo.

muori67 kirjoitti:

Kesällä ihastuin,
hullaannuin,
rakastuin.
Luulin SE ON HÄN.
Mut syksy tuli
sateineen,lumineen.
Jäljet peitti,ikävän jätti.
Kenties uusi kevät
uuden ihmeen tuo.

Lue lisää

Rakkaus tulee moneen mieleen.
kumpuaa runoon,päivään,moneen suveen.
Elämän suola, sitä se on,
kuka muuta väittää, on tunteeton.

On nuoruuden rakkaudet ,
herkät ja hellät.
Mut tunteet ne löytyy,
myös ikäihmisellä.

Onneksi elämme aikaa tätä,
huomaamatta ei jää tunteiden hätä.
Lupa on meillä rakkautta vaalia,
ystävää oikeaa luoksemme haalia.

Sitten kun löytyy se oma kulta,
mitään ei puutu silloin sulta.
Rakkaus ei vanhene,se on ja pysyy,
sydämmen varmaan saa uuteen hymyyn.

beataBarbara kirjoitti:

rataa piisaa

ei pussiin jää
oiva tammamme tää.

Tie on vapaa
mennä vaikka sataa

tai rauhassa köpötellä
kuskin kanssa höpötellä.

Aivan miten on mieli
siitä kertoo kieli,

kun molemmat taukoa pitää
pilttuussa pehmeän pilven

Huomenna siis jatkakaamme
hyvän mielen siitä saamme.

Lue lisää

Lauma villihevosten
mustaharja johdossaan
kopeasti korskuen
uljaana ne viilettää,
ei niitä pidä vallassaan
nuo aidat piikkilankoineen
ne ovat villihevosia
ja omistavat vapauden.

fiiuliN kirjoitti:

Lauma villihevosten
mustaharja johdossaan
kopeasti korskuen
uljaana ne viilettää,
ei niitä pidä vallassaan
nuo aidat piikkilankoineen
ne ovat villihevosia
ja omistavat vapauden.

Lue lisää

Villihevosen kun ratsukseni saan,
niin jätän tämän maan.

Kauas viiletän mä taivaan rantaa,
se riemun mulla antaa.

Vapaa olen sateenkaaren tuolla puolen,
joku muu must pitää huolen.

Ei lopu taivaan kaura,
eikä tiellä aja aura.

Niityllä on kesä käyskennellä,
kirmailla myös hevosella.

beataBarbara kirjoitti:

Villihevosen kun ratsukseni saan,
niin jätän tämän maan.

Kauas viiletän mä taivaan rantaa,
se riemun mulla antaa.

Vapaa olen sateenkaaren tuolla puolen,
joku muu must pitää huolen.

Ei lopu taivaan kaura,
eikä tiellä aja aura.

Niityllä on kesä käyskennellä,
kirmailla myös hevosella.

Lue lisää

Vaan aina kiitää villihevonen
mustaharja hulmuten
valkoläsi otsassaan
on upea niin ilmestys
korskuen se rientää eteenpäin
kavioiden kopistessa
kallioiden rintehille
mielessänsä vapaus.

Se onhan johtaja, kuin kuningas
laumassansa villihevosten
kotinsa on siellä
minne johtaa matkansa
vaik' on elämänsä karu ankea,
niin aina selviää
se mailla mannuilla
mitkä kaikki omistaa.

Torstaipa pullisteli toivoa täynnä,
perjantai se kohtalon eteen toi.
ja lauantain mennessään vei.
hei, hei!

Maanantaina krapula,
ei tästä tuu mittään.

Tiistaina tähdet
kirkkaammin loisti
keskiviikko saman toisti.

Sunnuntai rauhan antoi,
huolet kantoi,
kun levätä sai tästä,
maailman hälinästä.

Aamu kun silmät aukaisee,
runoa silloin rustailee.
Kaikkea mielikin enteilee,
kun sitä oikein kuuntelee.

Kohtalon kellot kilkattaa,
moni uutta toivoa saa.
Toisille onnea toivottaa,
toiset taas kohtalo unohtaa.

Kohtaloa voi kai ohjailla,
omalla hyvällä taidolla.
sille voi syöttää siemenjyvän,
onnen ja toivon herkistymän.

Rakkaus elämää kantaa,
voimia kaikille antaa.
Kuinka vois oikein ammentaa,
tuota tunnetta suurta ja vaikeaa?

myöskin* kirjoitti:

Aamu kun silmät aukaisee,
runoa silloin rustailee.
Kaikkea mielikin enteilee,
kun sitä oikein kuuntelee.

Kohtalon kellot kilkattaa,
moni uutta toivoa saa.
Toisille onnea toivottaa,
toiset taas kohtalo unohtaa.

Kohtaloa voi kai ohjailla,
omalla hyvällä taidolla.
sille voi syöttää siemenjyvän,
onnen ja toivon herkistymän.

Rakkaus elämää kantaa,
voimia kaikille antaa.
Kuinka vois oikein ammentaa,
tuota tunnetta suurta ja vaikeaa?

Lue lisää

Hyvä Minä myöskin*, tästähän vain innostuu.

Hyppää selkään runoratsun,
laukkaan kauas, kauas pois.
Sinne missä tuulet soittaa,
kaunehimmat laulut soi.

Siellä tuulee lempeämmin,
siellä aurinko lämmittää.
Kukat kukkii, linnut laulaa,
ihanampaa voisko ollakkaan.

Vietän siellä pienen tovin,
sitten tänne, jälleen sovin.
Arkeen, touhuun voimat kerään,
unesta mä silloin herään.

Jaksan puuhastella täällä,
ahkerana joka säällä.
Voimat kohta jälleen hiipuu,
silloin muistot mieleen piirtyy.

Hyppäisinkö selkään ratsun,
laukkaisinko kauas pois.
Sinne missä vuoren rinne,
mulle kaiun vastaan tois.

Sinneppä teen jälleen retken,
vietän unohtumattoman hetken.
Unelmien pariin siirryn,
haavemaahan mukaan liityn.

SkillaN kirjoitti:

Hyvä Minä myöskin*, tästähän vain innostuu.

Hyppää selkään runoratsun,
laukkaan kauas, kauas pois.
Sinne missä tuulet soittaa,
kaunehimmat laulut soi.

Siellä tuulee lempeämmin,
siellä aurinko lämmittää.
Kukat kukkii, linnut laulaa,
ihanampaa voisko ollakkaan.

Vietän siellä pienen tovin,
sitten tänne, jälleen sovin.
Arkeen, touhuun voimat kerään,
unesta mä silloin herään.

Jaksan puuhastella täällä,
ahkerana joka säällä.
Voimat kohta jälleen hiipuu,
silloin muistot mieleen piirtyy.

Hyppäisinkö selkään ratsun,
laukkaisinko kauas pois.
Sinne missä vuoren rinne,
mulle kaiun vastaan tois.

Sinneppä teen jälleen retken,
vietän unohtumattoman hetken.
Unelmien pariin siirryn,
haavemaahan mukaan liityn.

Lue lisää

runon kalpa. Runossa on
tenho, voima valta.

Hän ken tahtoo runon riimitellä,
hänellä on usein tunne hellä.

Surra runomaassa myöskin saa.
Runoilija osaa rakastaa.

Laulaa intohimon nuotiolla
itkeä myös hiilloksella,jolla
rakkauden muistot savuaa,
tummaan tuhkaan peittyy onnen maa.

Runokerään käärin kultalankaa,
muiston hopeoiman sävyn antaa

säikeille tuon värikirjokerän
- tiedän :tunnen, nauran, itken, elän!

merimona1 kirjoitti:

runon kalpa. Runossa on
tenho, voima valta.

Hän ken tahtoo runon riimitellä,
hänellä on usein tunne hellä.

Surra runomaassa myöskin saa.
Runoilija osaa rakastaa.

Laulaa intohimon nuotiolla
itkeä myös hiilloksella,jolla
rakkauden muistot savuaa,
tummaan tuhkaan peittyy onnen maa.

Runokerään käärin kultalankaa,
muiston hopeoiman sävyn antaa

säikeille tuon värikirjokerän
- tiedän :tunnen, nauran, itken, elän!

Lue lisää

{Lainaan runoratsua Aaro Hellaakoskelta, mestarilta, jonka Jääpeili on vuodelta 1928 ja Sarjoja vuodelta 1952, molemmat suosikkejani.}

Tuli kaikkien äänien takaa
yhä ihme ja ihme uus
ja viimeisimpänä vakaa
tuli hiljaisuus.
Sen lävitse purosen voin
vain aavistaa solinoin.
Vesi viileä on, ja puu
yli sen kuvastuu.
Puro solisee lehtien alla,
vesi onnellinen
vie kuplaa, kannattamalla
varovasti kuultoa sen
sivu sammalen kasteisen,
ali puun, yli maan,
ohi kelloa kilkkavan haan.
Olen onnellinen.
Olen kupla, muuta en.
Olen tyhjä, muuta en.
Vain kuvastajana
olen, kuuntelijana.
Vain kupla pysyi, kesti
ja ylisti ikuisesti.

satu kirjoitti:

{Lainaan runoratsua Aaro Hellaakoskelta, mestarilta, jonka Jääpeili on vuodelta 1928 ja Sarjoja vuodelta 1952, molemmat suosikkejani.}

Tuli kaikkien äänien takaa
yhä ihme ja ihme uus
ja viimeisimpänä vakaa
tuli hiljaisuus.
Sen lävitse purosen voin
vain aavistaa solinoin.
Vesi viileä on, ja puu
yli sen kuvastuu.
Puro solisee lehtien alla,
vesi onnellinen
vie kuplaa, kannattamalla
varovasti kuultoa sen
sivu sammalen kasteisen,
ali puun, yli maan,
ohi kelloa kilkkavan haan.
Olen onnellinen.
Olen kupla, muuta en.
Olen tyhjä, muuta en.
Vain kuvastajana
olen, kuuntelijana.
Vain kupla pysyi, kesti
ja ylisti ikuisesti.

Lue lisää

saa, jos omallaan ei tahdo ratsastaa.

"Huollossa" jos oma heppa on,
niin vuokratalli apu verraton.

Eihän kukaan ketään kiellä
kulkemasta tällä runotiellä

vaikka mukaellen Katri Valaa
kun vain kertoo - eikä lainaa
salaa.

Oikein teit kun pistit lähteen esiin.
Etkä muninut sä toisen pesiin.

Minä myöskin tahdon aito olla, vaikka
sepittjä melkein nolla.

Tämän ketjun runohepat laukkaa,
välillä vain radallansa haukkaa,
uuden aiheen arkisen tai syvän
riimitellen kyhäelmän hyvän.

Kertoa me voimme kesästä,
taikka pikkulinnun pesästä.

Tahi surun, ilon kyynelistä - aivan
kaikesta ja vaikka mistä.

Vanhuksista, sekä lapsista,
elon illan harmahista hapsista.

Nuoruudesta voiman tuntoisen.
Parhaan iän miehuuskuntoisen.

Kaikesta voi runon tehdä hän, ken
elänyt on tunne-elämän.

Runo-oksalle voi väliin liidellä,
taikka ravirataa kiidellä.

Meidän hepo, hepo oiva on. Sillä
mahdollisuus rajaton,

Ottaa aihe vaikka hiutaleesta lumen.
taihi kertoa kun nähnyt on se unen.

satu kirjoitti:

{Lainaan runoratsua Aaro Hellaakoskelta, mestarilta, jonka Jääpeili on vuodelta 1928 ja Sarjoja vuodelta 1952, molemmat suosikkejani.}

Tuli kaikkien äänien takaa
yhä ihme ja ihme uus
ja viimeisimpänä vakaa
tuli hiljaisuus.
Sen lävitse purosen voin
vain aavistaa solinoin.
Vesi viileä on, ja puu
yli sen kuvastuu.
Puro solisee lehtien alla,
vesi onnellinen
vie kuplaa, kannattamalla
varovasti kuultoa sen
sivu sammalen kasteisen,
ali puun, yli maan,
ohi kelloa kilkkavan haan.
Olen onnellinen.
Olen kupla, muuta en.
Olen tyhjä, muuta en.
Vain kuvastajana
olen, kuuntelijana.
Vain kupla pysyi, kesti
ja ylisti ikuisesti.

Lue lisää

Mitä tarkoittaa runoratsun lainaus. Onko runo Aaro Hellaankosken vai sinun?

Kun viestissäni kirjoitun, että olen hetken yläpuolellanne, tarkoitin viestini olemista siellä hetken.

Halusitko osoittaa meille minkälainen on oikea runo?

Tarkoitus oli kirjoittaa omia "runoja", ei kilpaillen vaan omia kykyjä kokeillen.

Kun aikanaan kirjoitin paljon enemmän, osin muiden pyynnöstä, sain oikein kriitikon niskaani.
Tiedän oman osaamattomuuteni ilman arvosteluakin.
Mitä tekee kriitikko näillä palstoilla, joissa ei kilpailla, joissa ei olla tasapäisiä mutta tasa-arvoisia?

En voi, enkä haluakaan kieltää kenekään kirjoituksia.

Palstalaisten lempirunot pitäisi kirjoittaa vaikkapa "Minun runoni" otsikon alla, lähde mainiten.

Ruuneperi kirjoitti:

Mitä tarkoittaa runoratsun lainaus. Onko runo Aaro Hellaankosken vai sinun?

Kun viestissäni kirjoitun, että olen hetken yläpuolellanne, tarkoitin viestini olemista siellä hetken.

Halusitko osoittaa meille minkälainen on oikea runo?

Tarkoitus oli kirjoittaa omia "runoja", ei kilpaillen vaan omia kykyjä kokeillen.

Kun aikanaan kirjoitin paljon enemmän, osin muiden pyynnöstä, sain oikein kriitikon niskaani.
Tiedän oman osaamattomuuteni ilman arvosteluakin.
Mitä tekee kriitikko näillä palstoilla, joissa ei kilpailla, joissa ei olla tasapäisiä mutta tasa-arvoisia?

En voi, enkä haluakaan kieltää kenekään kirjoituksia.

Palstalaisten lempirunot pitäisi kirjoittaa vaikkapa "Minun runoni" otsikon alla, lähde mainiten.

Lue lisää

Haparoivilla laihoilla jaloillaan
varsa kohta vatsallaan,
eteepäin kun silmät vie
kovin on mutkainen tie.

Jaloileen taas yltää tuo,
sanoille aikaa yhä suo.
Tekee pientä tarinaa,
ei siihen luo marinaa.

Meille pienet hetket,
tuo iloiset retket.
Siispä runoja sä jaa
näppäimet oottaa kirjottajaa.

tulenlieskat kirjoitti:

Haparoivilla laihoilla jaloillaan
varsa kohta vatsallaan,
eteepäin kun silmät vie
kovin on mutkainen tie.

Jaloileen taas yltää tuo,
sanoille aikaa yhä suo.
Tekee pientä tarinaa,
ei siihen luo marinaa.

Meille pienet hetket,
tuo iloiset retket.
Siispä runoja sä jaa
näppäimet oottaa kirjottajaa.

Lue lisää

Hauskaa kun sä tulit leikkiin mukaan!
Eihän meitä lannistaa voi kukaan!

Käännetään vain toinenkin me poski,
harvahan on Aaro Hellaakoski!

Sulla varsa, jollakin on poni,
mulla taasen pattipolvi koni.

Tääl ei kritiikkiä ota vastaan
kukaan.
Tulkoot hyasintit kaikki mukaan!

Yrjö Jylhä, Saima Harmaja
painii mestareiden sarjassa.

Vaikka heistä toki tykkään,
en heitä meidän kärpässarjaan
lykkää.

Runoratsu helpottaa,
pois se keuas kuljettaa.
Sinne mis on hyvä olla,
laaksoilla ja kukkuloilla.

Runoratsu verraton,
kaiken hyvän alku on.
Sillä pääsee satumaahan,
Ihmeidenkin ihmemaahan.

Sinne tahdon myöskin mennä,
unten kautta käyskennellä.
Sieltä löytyy onnen hetket,
unen kautta hyvät retket.

Uni viepi maailmaan,
aivan toiseen tunnelmaan.
Sieltä löytyy vuorenrinne,
joka kaiun tuopi sinne.

Kun en tiennyt, en voinut tietää, missä mielessä tuo Hellaakosken runo oli ketjuun tuotu niin vastasin.

Olen rauhallisempi kuin kuvitteletkaan enkä pidä tapahtunutta edes pahana.

Kirjoitellaan lämpimämmin ajatuksin, joihin olen kyllä pyrkinyt

Ruuneperi kirjoitti:

Kun en tiennyt, en voinut tietää, missä mielessä tuo Hellaakosken runo oli ketjuun tuotu niin vastasin.

Olen rauhallisempi kuin kuvitteletkaan enkä pidä tapahtunutta edes pahana.

Kirjoitellaan lämpimämmin ajatuksin, joihin olen kyllä pyrkinyt

Lue lisää

Sopisikohan tähän :

"Ei välitetä, ei Villekään välittänyt, kun tupa paloi, niin muutti kamariin."

Täällä väärinkäsitykset ovat tavallisempia kuin elävässä elämässä, kasvokkain, sehän on moneen kertaan huomattu. Ilmeiden vilpittömyys, ystävällinen hymy, voisi monet ikävyydet estää.

Minuun ei tämä ole vaikuttanut yhtään mitään, paitsi lievää ihmettelyä.

Joten varmaan voimme tämän asian jo unohtaa, jos sinulle sopii? :) Ainakaan minä en ole tarkoittanut mitään pahaa tarjotessani luettavaksenne jotain herkkupalaa, jonka veroista en itse pysty luomaan.

En sanonut otsikossani mielestäni mitään rajoittavaa vaan jätin kirjoittelut itsekunkin harkinnan varaan. Tuloshan oli odotuksia parempi mitä tulee kirjoitusintoon. Olisihan asia voinut jäädä minulta kommentoimatta mutta tehty mikä tehty. Yritetään unohtaa!

Tämä vain kun viittaat otsikkooni.

*Satu kirjoitti:

Sopisikohan tähän :

"Ei välitetä, ei Villekään välittänyt, kun tupa paloi, niin muutti kamariin."

Täällä väärinkäsitykset ovat tavallisempia kuin elävässä elämässä, kasvokkain, sehän on moneen kertaan huomattu. Ilmeiden vilpittömyys, ystävällinen hymy, voisi monet ikävyydet estää.

Minuun ei tämä ole vaikuttanut yhtään mitään, paitsi lievää ihmettelyä.

Joten varmaan voimme tämän asian jo unohtaa, jos sinulle sopii? :) Ainakaan minä en ole tarkoittanut mitään pahaa tarjotessani luettavaksenne jotain herkkupalaa, jonka veroista en itse pysty luomaan.

Lue lisää

Tavoitit sanoin kauneimmin, kuten pyysin,
siis runoosi oli pätevä syykin.
Luin alkurunoni ja ymmärsin,
väärässä olin kuitenkin.

Ruuneperi kirjoitti:

En sanonut otsikossani mielestäni mitään rajoittavaa vaan jätin kirjoittelut itsekunkin harkinnan varaan. Tuloshan oli odotuksia parempi mitä tulee kirjoitusintoon. Olisihan asia voinut jäädä minulta kommentoimatta mutta tehty mikä tehty. Yritetään unohtaa!

Tämä vain kun viittaat otsikkooni.

Lue lisää

~~


Tule tuulista lauhin nyt rannoille maan,

älä vyörytä vettä, älä myrskyjä tuo,

anna kevään keitaan tuoksuja vaan,

soida lintujen laulun taas niityillä suo.

Turhaa ei lie runot nää,
monen mieltä lämmittää.

Minäkin nyt tässä,
jotain olen miettimässä.

Kaunis päivä olis niin,
menisinkö naimisiin.

Hassumpi ei aatos lie,
mut tuuleen heitän ,sinne vie.

Mistä tässä miehen koppaa,
aatos joutaa romukoppaan.

Eipä huolta, eipä kai,
hymyn sentään naamaan sain.

Leikin laskuun joskus mieli,
siitä kertoo hyvä kieli.

Jättäisinkö jutun tähän,
höperöksi luulette mua vähän.

SkillaN kirjoitti:

Turhaa ei lie runot nää,
monen mieltä lämmittää.

Minäkin nyt tässä,
jotain olen miettimässä.

Kaunis päivä olis niin,
menisinkö naimisiin.

Hassumpi ei aatos lie,
mut tuuleen heitän ,sinne vie.

Mistä tässä miehen koppaa,
aatos joutaa romukoppaan.

Eipä huolta, eipä kai,
hymyn sentään naamaan sain.

Leikin laskuun joskus mieli,
siitä kertoo hyvä kieli.

Jättäisinkö jutun tähän,
höperöksi luulette mua vähän.

Lue lisää

Niin innostui lopulta SkillaNkin
runomuotoisiin kirjoitteluihin.

Sanoit joskus "ei taitoa ole tässä"
mutta kaikkihan muuttuu elämässä.

Mukavaa on merkeissä näissä olla
tepastella "palstanurmikolla.

Juonia voidaan punoilla,
ja yöllä vaikka runoilla.
Leijonat mallia näyttää,
miten mailoja osaa käyttää.

Kisa on meille mahdoton,
Kun Ruotsin pojat vastas on.
Silloin miehet punnitaan,
palkitaan tai hutkitaan.

On Ruotsin pojat ihmeissään,
kun maalia ei saa mitenkään.
On Niittymäki armoton,
kun Suomen maalivahti on.

On silti pelko mahdoton,
mitallit kun jaos on.
Vielä saadaan jännittää,
jääkiekko matsin elämää.

Myöskin*** kirjoitti:

Juonia voidaan punoilla,
ja yöllä vaikka runoilla.
Leijonat mallia näyttää,
miten mailoja osaa käyttää.

Kisa on meille mahdoton,
Kun Ruotsin pojat vastas on.
Silloin miehet punnitaan,
palkitaan tai hutkitaan.

On Ruotsin pojat ihmeissään,
kun maalia ei saa mitenkään.
On Niittymäki armoton,
kun Suomen maalivahti on.

On silti pelko mahdoton,
mitallit kun jaos on.
Vielä saadaan jännittää,
jääkiekko matsin elämää.

Lue lisää

No niin, nyt se on ohi,
olen pettynyt, se on tosi.
Pojat parastaan koitti,
Ruotsin pojat silti voitti.

Hopeaa pojat saavutti,
vaikka kultaa yritti.
Poikia ei voi tuomita,
kun tuuria ei ollut mukana.

Pojat ovat murheissaan,
tottakai on apeaa.
Jos vois heitä lohduttaa,
hyvin sanoin kannustaa.

Mistä onnen ruusut saisin,
pojille ne ojentaisin.
Onnea paljon toivottaisin,
ja lohdutuksen sanat soisin.

Horisonttiin, kaukorannan taa,
minun mieleni ain halajaa.

Sinne, missä välkkyy tyynet veet,
siintää ikiaamun autereet.

Sinne, mihin elon mereen laineet
kantaa haaveideni purret
haurahat.

Sinne, mihin vaahtopäiset laineet
murheen maasta minut
johtavat.

merimona1 kirjoitti:

Horisonttiin, kaukorannan taa,
minun mieleni ain halajaa.

Sinne, missä välkkyy tyynet veet,
siintää ikiaamun autereet.

Sinne, mihin elon mereen laineet
kantaa haaveideni purret
haurahat.

Sinne, mihin vaahtopäiset laineet
murheen maasta minut
johtavat.

Lue lisää

Jos en yöllä mä nukkuile
niin ylhäällä istun silloin
mutta en sentään kukkuile
en aamuin enkä illoin.

Sillä paha ompi ihmisen
väkisinkin maata.
Tämän mä teille sanailen
ja sanani voin taata.

Aivan ihana on lukea näitä,
miettiä toisen ajatustöitä.
Runoja kun värkkää tästä,
ihan kaiken omasta päästä.

myöskin*** kirjoitti:

Aivan ihana on lukea näitä,
miettiä toisen ajatustöitä.
Runoja kun värkkää tästä,
ihan kaiken omasta päästä.

Sanoppas muuta, eikös vaan,
ruveta kirjaa pukkaamaan.
Säkeitä, säkeitten perään vaan,
syntyy ja lisää on tulossa taas.

Mitenhän kriitikot meihin tarttuu,
runoilijoiksi meistä monet varttuu.
Kestämmekö arvostelun skaalan,
vaan syömmeenkö siitä saamme haavan.

Paras on varmaan kirjoittaa niin,
et koht sillään jäämme unohduksiin.
Luomisen tuskan kokea saamme,
sehän se riittää, nyt runomme jaamme.

SkillaN kirjoitti:

Sanoppas muuta, eikös vaan,
ruveta kirjaa pukkaamaan.
Säkeitä, säkeitten perään vaan,
syntyy ja lisää on tulossa taas.

Mitenhän kriitikot meihin tarttuu,
runoilijoiksi meistä monet varttuu.
Kestämmekö arvostelun skaalan,
vaan syömmeenkö siitä saamme haavan.

Paras on varmaan kirjoittaa niin,
et koht sillään jäämme unohduksiin.
Luomisen tuskan kokea saamme,
sehän se riittää, nyt runomme jaamme.

Lue lisää

Siinä oli toteamus yks ja kaks,
vastaus ei voi tullaa hauskemmaks.
Runojen saralla työtä riittää,
kunhan sanoja yhteen liittää.

Surua syömmeen tuskin saamme,
iloa kun kaikille jaamme.
Arvostelulle annamme hatkat,
runoilulle pitkät matkat.

Runoja kun rustailee,
siitä iloa paljon saa.
Luomisen tuskan ken omistaa,
siitä se urakin aukeaa.

myöskin*** kirjoitti:

Siinä oli toteamus yks ja kaks,
vastaus ei voi tullaa hauskemmaks.
Runojen saralla työtä riittää,
kunhan sanoja yhteen liittää.

Surua syömmeen tuskin saamme,
iloa kun kaikille jaamme.
Arvostelulle annamme hatkat,
runoilulle pitkät matkat.

Runoja kun rustailee,
siitä iloa paljon saa.
Luomisen tuskan ken omistaa,
siitä se urakin aukeaa.

Lue lisää

Luin lehdestä uutisen Puolasta:

jos viina loppuu, ei tarvi tyhjää nuolasta,

soitto taksille riittää, se pullon tuo kotiin,

ja taas riittää sekoitus moneenkin totiin!


Varsovassa jos alkaa maksat vinkua,

ja verenpaine nousta kohti kattoa,

asiakas voi tilata "vuokrasuututtajan",

tai "vuokrasyntipukin", jonka voi haukkua.


Tässäpä olisi markkinarakoa Suomeen,

voisi olla sopiva oikotie moneenkin onneen!

*Satu kirjoitti:

Luin lehdestä uutisen Puolasta:

jos viina loppuu, ei tarvi tyhjää nuolasta,

soitto taksille riittää, se pullon tuo kotiin,

ja taas riittää sekoitus moneenkin totiin!


Varsovassa jos alkaa maksat vinkua,

ja verenpaine nousta kohti kattoa,

asiakas voi tilata "vuokrasuututtajan",

tai "vuokrasyntipukin", jonka voi haukkua.


Tässäpä olisi markkinarakoa Suomeen,

voisi olla sopiva oikotie moneenkin onneen!

Lue lisää

tänäpänä lehdestä,
mutta varoisin silti
toteamasta, että
onni tulisi pullosta.

Matti ja Mervi
mallina monelle,
mutta varmaan
on silti parempi

tietä kaitaa
vaeltaa.
Vai mitä sanoo
Ruuneperi?

Toteaja kirjoitti:

tänäpänä lehdestä,
mutta varoisin silti
toteamasta, että
onni tulisi pullosta.

Matti ja Mervi
mallina monelle,
mutta varmaan
on silti parempi

tietä kaitaa
vaeltaa.
Vai mitä sanoo
Ruuneperi?

Lue lisää

Hän on asettunut
porukan
yläpuolelle,
ja aina jos
tippuu alas,
kohta jttu
on uusi taas.
Skillan kanssa
hän skabaa,
kumpi enimmät
lukijat tapaa.

Toti kirjoitti:

Hän on asettunut
porukan
yläpuolelle,
ja aina jos
tippuu alas,
kohta jttu
on uusi taas.
Skillan kanssa
hän skabaa,
kumpi enimmät
lukijat tapaa.

Lue lisää

Noinhan palsta virkeänä pysyy,
uutta lunta antaa tulla tupaan.
"Skapaa SikillaN totta kai,
mut tapaat muitakin sä kai?

Kiva että sinäkin,
runosuonen avasit,
jatkoja vain anna tulla,
eihän taidot lopu sulta.

Alla, taikka yöpuolla,
onko jotenkin se poisnyt muilta.
Ystävinä jatketaan,
sinäkin, eikös vaan;))

SkillaN kirjoitti:

Noinhan palsta virkeänä pysyy,
uutta lunta antaa tulla tupaan.
"Skapaa SikillaN totta kai,
mut tapaat muitakin sä kai?

Kiva että sinäkin,
runosuonen avasit,
jatkoja vain anna tulla,
eihän taidot lopu sulta.

Alla, taikka yöpuolla,
onko jotenkin se poisnyt muilta.
Ystävinä jatketaan,
sinäkin, eikös vaan;))

Lue lisää

Mulla *YSTÄVYYS* on oletusarvona täällä,
niinkuin muuallakin kulkeissani maan päällä,
mutta jos ilman syytä joku hyökkää,
sellaiselle ei mielellään kukaan nyökkää.

Me elämme demokratiassa kaikkialla
Halosen hymyileväin kasvoin alla.
Sananvapaus on perustuslaissa taattu,
myös täällä, sisällöntuottajille saatu.

Jos ilkeilyä yllättäen osaksemme saamme,
silloin lupa on se, ett' samaa jaamme.
Jos jatkaa vielä samaa kidutusta,
hän ansaitsee myös joukon hivutusta.

*Satu kirjoitti:

Mulla *YSTÄVYYS* on oletusarvona täällä,
niinkuin muuallakin kulkeissani maan päällä,
mutta jos ilman syytä joku hyökkää,
sellaiselle ei mielellään kukaan nyökkää.

Me elämme demokratiassa kaikkialla
Halosen hymyileväin kasvoin alla.
Sananvapaus on perustuslaissa taattu,
myös täällä, sisällöntuottajille saatu.

Jos ilkeilyä yllättäen osaksemme saamme,
silloin lupa on se, ett' samaa jaamme.
Jos jatkaa vielä samaa kidutusta,
hän ansaitsee myös joukon hivutusta.

Lue lisää

pahat sanat!
Avataan vain runon hanat,
joista virtaa runojuomaa,
sepittäjän mielen tuomaa!

Plagiaatti lainapaatti
pian kyllä uppoaa.

Sellaisessa kukaan meistä
halua ei matkustaa.

Unto Monosta en lainaa,
vaikka Unto on jo vainaa.

Kyllä runo syntyy multa,
runon tulus iskee tulta.

Säännöt meillä säännöttömät
ovat runoväen.

Sepustella voimme vaikka
kukinnasta käen.

Vaikka oomme amatöörit,
tukossa ei runoröörit.

Herkkää lyriikkaa voi käyttää,
taikka proosan herkkupöuytää -
kattaa eteen, maistella,
tunnustellen huomata, ettei
täällä runomaassa sakinhivutuksest'
haasta se ken kirjoittaa ja lukee,
runoellen toista tukee.

Tämä oli pikaruno, ennen kiekko-
kisaa. Teeveen ääreen rynnätään
me kaikki tuotapikaa.

Hauskat jatkot -pienet katkot
tulee runoiluun.
Illan suussa kiivetään taas
oksaan runopuun!

*Satu kirjoitti:

Luin lehdestä uutisen Puolasta:

jos viina loppuu, ei tarvi tyhjää nuolasta,

soitto taksille riittää, se pullon tuo kotiin,

ja taas riittää sekoitus moneenkin totiin!


Varsovassa jos alkaa maksat vinkua,

ja verenpaine nousta kohti kattoa,

asiakas voi tilata "vuokrasuututtajan",

tai "vuokrasyntipukin", jonka voi haukkua.


Tässäpä olisi markkinarakoa Suomeen,

voisi olla sopiva oikotie moneenkin onneen!

Lue lisää

Jos pahat sanat mielessäsi pyrivät,
voit "syntipukin" kotiisi vuokrata,
silloin muut kiukultasi säästyvät,
voivat rauhassa runojansa rustata.

pieni ja suloinen on, eikä petolintu
armoton.

Haukka olallaan istuu sellaisen, jolla
mieli on pahantahtoinen.

Tänne tullutkaan ei ole vielä kukaan,
joka korppikotkan on tuonut
mukaan.

Petolintua pelkää peipot, pääskyt-
ne pakenee -
eivät runo-oksalle pesää tee.

Kerro linnulles herkälle terveisemme:
tällä runo-oksalla riitele emme.

Pyydä sirkuttamistaan jatkamaan -
iloa, rauhaa tuottamaan!

merimona1 kirjoitti:

pieni ja suloinen on, eikä petolintu
armoton.

Haukka olallaan istuu sellaisen, jolla
mieli on pahantahtoinen.

Tänne tullutkaan ei ole vielä kukaan,
joka korppikotkan on tuonut
mukaan.

Petolintua pelkää peipot, pääskyt-
ne pakenee -
eivät runo-oksalle pesää tee.

Kerro linnulles herkälle terveisemme:
tällä runo-oksalla riitele emme.

Pyydä sirkuttamistaan jatkamaan -
iloa, rauhaa tuottamaan!

Lue lisää

Aurinko kirkas pilkistää,
timanteina hanki hohtaa.
Kirkkaus mielen piristää,
kevättä kohti johtaa.

Keveäksi käy askeleet
ja iloinen on mieli.
Pakkaset pois pakeneet,
laulaa lintusen kieli.

tulenlieskat kirjoitti:

Aurinko kirkas pilkistää,
timanteina hanki hohtaa.
Kirkkaus mielen piristää,
kevättä kohti johtaa.

Keveäksi käy askeleet
ja iloinen on mieli.
Pakkaset pois pakeneet,
laulaa lintusen kieli.

Lue lisää

Lukijoita kuustuhattakuusisataa,

monta ovat sisältönne saaneet katsojaa,

hienot aattehenne ymmärtäjää,

kalevalaisten laulajien ihailijaa.

Saavuit kerran luokse mun
lailla paratiisin sinirintaisen.
Vaan hetken, niin pienen hetken
luonain viivyit tullessasi
rakkauden hellyys kädessäsi.

Katosit pois luota mun,
kuten paratiisin sinilintunen.
Ei onnen tunteen tähden voi,
koskaan ihmissydämiä,
eikä lintuja, kahlein kahlita.

Ei lähde runoratsu laukkaan,
vaik apettakin väliin haukkaa.
Tyhjää polkee, ei sanaa saa,
Skillaninkin tyhmä pää.

Ei pakolla voi runoo luoda,
jos ajatusta ei mukaan suoda.
Pitäs olla hiljaa niin,
sanat säästää tuleviin.


Äänessä kun aina tahtoo olla,
ois hyvä olla, hyvä polla.
Vaan kun ei ole runoilijaksi luotu,
vähän vain muitakin taitoja suotu.

Eipäs nyt silti mieltä mustaa,
kannata kantaa, vaik runoja ei rustaa.
Aurinko mielen valoisaks saa,
mennään vaikka ulkoilemaan.

Minä loppusointuja yritän rustata,
vaan sitten alkaa silmiä mustata,
soinnut pakoilevat tiehensä
lähden perässänsä liehuun mä.

Silmät tuikkivat taas minulla,
runoratsu oottaa ulkona.
Sen selkään kavutessani
voin Satumaahan pian saapua.

*Satu kirjoitti:

Minä loppusointuja yritän rustata,
vaan sitten alkaa silmiä mustata,
soinnut pakoilevat tiehensä
lähden perässänsä liehuun mä.

Silmät tuikkivat taas minulla,
runoratsu oottaa ulkona.
Sen selkään kavutessani
voin Satumaahan pian saapua.

Lue lisää

Mennään vaikka Satumaahan
haaveillahan aina saahan,
runoja mielikseen rustata
ja murheet piiloon musta.

Ruuneperi kirjoitti:

Mennään vaikka Satumaahan
haaveillahan aina saahan,
runoja mielikseen rustata
ja murheet piiloon musta.

Tämä loruttelu syntyi tietyssä tilanteessa pilke silmäkulmassa, joten tarkoitukseni ei ole lietsoa mitään hysteriaa. Ottakaa siis huumorilla ja iloitkaa rauhassa lintujen keväisistä lurituksista!

VOI-VOI!

Olipa kerran joutsen,
joka ankkaan rakastui, ui-jui!
Vaan muuttomatkallaan joutsen
perin ankaran flunssan sai, ai-jai!
Reporankana makasi vainen
ja kamalan huonosti voi, oi-joi!
Hääkellot ei heleät soineet,
tauti joutsenen hengen vei, ei-jei!
Ui-jui, ai-jai, oi-joi!

Hintriika kirjoitti:

Tämä loruttelu syntyi tietyssä tilanteessa pilke silmäkulmassa, joten tarkoitukseni ei ole lietsoa mitään hysteriaa. Ottakaa siis huumorilla ja iloitkaa rauhassa lintujen keväisistä lurituksista!

VOI-VOI!

Olipa kerran joutsen,
joka ankkaan rakastui, ui-jui!
Vaan muuttomatkallaan joutsen
perin ankaran flunssan sai, ai-jai!
Reporankana makasi vainen
ja kamalan huonosti voi, oi-joi!
Hääkellot ei heleät soineet,
tauti joutsenen hengen vei, ei-jei!
Ui-jui, ai-jai, oi-joi!

Lue lisää

siin' niin, että joutsenen
ui liiviin kiin'

prinssi hanhi rohkea ja uljas,
joka kaikki tiput hurmas.

Niinkuin sadussa tuon Ruususen,
suukko herättikin joutsenen.

Nyt ei voivottele enää kukaan,
kun kaarikaula lähti hanhen mukaan.

Kukapa voi koskaan tietää, kuka
ketäkin voi sietää.

Onpa sitten hanhi tahi pulu,
saattaa olla monen kullanmuru.

merimona1 kirjoitti:

siin' niin, että joutsenen
ui liiviin kiin'

prinssi hanhi rohkea ja uljas,
joka kaikki tiput hurmas.

Niinkuin sadussa tuon Ruususen,
suukko herättikin joutsenen.

Nyt ei voivottele enää kukaan,
kun kaarikaula lähti hanhen mukaan.

Kukapa voi koskaan tietää, kuka
ketäkin voi sietää.

Onpa sitten hanhi tahi pulu,
saattaa olla monen kullanmuru.

Lue lisää

Kohtas kana kerran variksen
ja mieheksensä otti sen.
Sitten seurasi pesän rakennuspuuha
mutta ensi paikka piti saada.

Tuonne ladon alle taakse pihan
on turvallinen paikka ihan.
Ei tuu kysymykseen ollenkaan,
vastas varis, se tehdään puhun vaan.

Siitäpä syntyi tora suuri,
ryppyrakkauden aika juuri.
Muisti kana ensirakkauden,
kukkoon punaheltaisen.

Näin tuli avioero äkkiä
ja harmaatakki sai lähteä,
omaan puuhunsa pesimään
ja uutta siippaa etsimään.

Ruuneperi kirjoitti:

Kohtas kana kerran variksen
ja mieheksensä otti sen.
Sitten seurasi pesän rakennuspuuha
mutta ensi paikka piti saada.

Tuonne ladon alle taakse pihan
on turvallinen paikka ihan.
Ei tuu kysymykseen ollenkaan,
vastas varis, se tehdään puhun vaan.

Siitäpä syntyi tora suuri,
ryppyrakkauden aika juuri.
Muisti kana ensirakkauden,
kukkoon punaheltaisen.

Näin tuli avioero äkkiä
ja harmaatakki sai lähteä,
omaan puuhunsa pesimään
ja uutta siippaa etsimään.

Lue lisää

kanamainen.
Joku väittää, niin myös
joskus nainen.

Kaakattaja kotipesän
vahti, valtikkanaan
kotkotuksen mahti.

Kuitenkin se usein
parikseen löytänyt on
harmaatakki variksen.

Nätti tipu, jos on vaikka
missi, asemansa takuuvarma
- vissi.

Ministerin vaimonakin saa
koko valtakuntaa edustaa.

Taikka rahakihon siivellä
jet set porukoissa liidellä.

merimona1 kirjoitti:

kanamainen.
Joku väittää, niin myös
joskus nainen.

Kaakattaja kotipesän
vahti, valtikkanaan
kotkotuksen mahti.

Kuitenkin se usein
parikseen löytänyt on
harmaatakki variksen.

Nätti tipu, jos on vaikka
missi, asemansa takuuvarma
- vissi.

Ministerin vaimonakin saa
koko valtakuntaa edustaa.

Taikka rahakihon siivellä
jet set porukoissa liidellä.

Lue lisää

Kaartaa pysäkille onnikka,
läjätään sontikka.
Tilaa on vielä vähän.
istua lässähtää tähän.
Tyhjäks jää toinen puoli,
kas viereen ei ketään huoli.
Autoon väkeä lissää,
tyhjää ei enää missää.

Sanatkin ovat hukassa kai
hiljaisina istuu vain.
Hautajaisiinko menossa,
istuvat pää kenossa.
Jos sanan sanoisi nyt
hulluks on kai syntynyt.

Tuppisuuna matkat nää,
kunnes pois jää.
Iloista ei puheen sorinaa,
Sitä pitää vain murjottaa.
Nuoret sentään nauraa vain
iloisina ovat vain.

merimona1 kirjoitti:

siin' niin, että joutsenen
ui liiviin kiin'

prinssi hanhi rohkea ja uljas,
joka kaikki tiput hurmas.

Niinkuin sadussa tuon Ruususen,
suukko herättikin joutsenen.

Nyt ei voivottele enää kukaan,
kun kaarikaula lähti hanhen mukaan.

Kukapa voi koskaan tietää, kuka
ketäkin voi sietää.

Onpa sitten hanhi tahi pulu,
saattaa olla monen kullanmuru.

Lue lisää

ma oksenna ylennmäärin
ja muutenki pahoinvoin

^^^^^^^^^^^^^^ kirjoitti:

ma oksenna ylennmäärin
ja muutenki pahoinvoin

Paha on mutkasella tiellä,
kun ei voi niellä.
Ei anna tilaa,
päivän pilaa.
Hymy pahoinvointiin
tulet toiseen pointiin.
Miks siis tiukkapipo
mikä yökkiä hipo...

^^^^^^^^^^^^^^ kirjoitti:

ma oksenna ylennmäärin
ja muutenki pahoinvoin

Kohta makaat kai suorin säärin!
Koskaan näetkö aamunkoin?

tulenlieskat kirjoitti:

Kaartaa pysäkille onnikka,
läjätään sontikka.
Tilaa on vielä vähän.
istua lässähtää tähän.
Tyhjäks jää toinen puoli,
kas viereen ei ketään huoli.
Autoon väkeä lissää,
tyhjää ei enää missää.

Sanatkin ovat hukassa kai
hiljaisina istuu vain.
Hautajaisiinko menossa,
istuvat pää kenossa.
Jos sanan sanoisi nyt
hulluks on kai syntynyt.

Tuppisuuna matkat nää,
kunnes pois jää.
Iloista ei puheen sorinaa,
Sitä pitää vain murjottaa.
Nuoret sentään nauraa vain
iloisina ovat vain.

Lue lisää

kokemukset,aukea ei sanan
ukset.

Kaupungissa ainakin ryhtyy
harva juttuihin.

Huolen rypyt otsalla, bussissa ja
sporassa, istuu moni, lehtee
selaa, taikka kännykällä pelaa.

Ninhän sitä sanotaan, et
eläväksi ulkomaan,
luullaan, kuka puhumaan ryhtyy
ilman asiaa.

Maalla meininki on toinen,
olet vaikka minkämoinen,
Vieras, taikka läpituttu,
yllä turkki, taikka nuttu -

Juttuoven saranoita, voidellaan -
ja tarinoita, kuullaan, sekä
kerrotaan.

Sanat soljuu, puhe luistaa -
menneet ajat moni muistaa.

Joskus mietin kyllä vähän,
nytkö jo on tultu tähän?:

Ympyräkö sulkeutunut -
landelle oon kulkeutunut ;)

^^^^^^^^^^^^^^ kirjoitti:

ma oksenna ylennmäärin
ja muutenki pahoinvoin

lasin liikaa -
rapulahan sua piinaa.

Miksi sä tänne tulit
itkemään?

Emme pysty juoppouttas pois
kitkemään.

Katkaisuhoitoon ja
ryyppyputki tukkoon.

Marinapuheesi oven taa-
ovi lukkoon.

Sääliksi tietenkin käyt
sinä reppana - kun liikaa
maistuu sulle tuo keppana ;)

Hintriika kirjoitti:

Kohta makaat kai suorin säärin!
Koskaan näetkö aamunkoin?

Iloa elämään täytyy saada,
suru ei meitä kaada.
Kaatuu linnut flunssaan
maat on peloissaan.
Aina hyvä päivä koittaa,
ikävyydet voittaa.

Varpunen visertää,
upea kevät sää.
Myrsky kylmä julmaa,
hymy silti silmäkulmaa.
Mieli jos iloinen,
tuo hyvän onnen sen.

^^^^^^^^^^^^^^ kirjoitti:

ma oksenna ylennmäärin
ja muutenki pahoinvoin

raukkoja kun pultsareita ollaan!
Elämä on kuljettanut jo
asteeseen nollaan.

Minuakin painaa tuo sama huoli -
kuulin, että joku jo
oksennukseen kuoli.

Mitä jos alotettais raittiuden
vaiheet
sinullakin muuttuis runoilun
aiheet.

Ankeat on tilanteesi -
anket hetket.
Pikku-ukkoin kanssa tehdyt
lukuisat retket.

Oksenele nyt ja mene sitten
nukkumaan!
Älä meidän runotupaan vaan jää
kukkumaan!

tuntuu kirjoitti:

Paha on mutkasella tiellä,
kun ei voi niellä.
Ei anna tilaa,
päivän pilaa.
Hymy pahoinvointiin
tulet toiseen pointiin.
Miks siis tiukkapipo
mikä yökkiä hipo...

Lue lisää

Spurgujen kaistaa seilaan,
välillä hiukan punaista nenää peilaan
auton yläspiigelistä,
otan ryypyn putelista...

Pysäköin spurguhotellin pihaan,
Vaikka taskuparkkia kyllä vihaan.
Se on tuottanut autooni lommoa monta,
ihan on anteeksiantamatonta.

Spurgun kello on kaksi,
se pysähtyi pari viikkoa
sitten siihen,- silloin vaksi
heitti ulos raflasta mikkoa.

Kaikilla on täällä tehtävänsä,
jos ei muu, niin varoittavana esimerkkinä.
Tämä oli kertomus spurgun maailmasta,
älkää yrittäkö tätä kotona.

^^^^^^^^^^^^^^ kirjoitti:

ma oksenna ylennmäärin
ja muutenki pahoinvoin

Mä tässä vähän ihmettelen
mitä sinulle tapahtuikaan,
kun oman yrjösi nimissä
tulit palstalle karkeloimaan.

Sitä tapahtuu joskus sitäkin,
että tulee huono olo
mutta oksennuksiin, yrjöihin
tämä ompi väärä kolo.

Kas oma ompi paikkanssa
tuo pääministerinkin
ja ovessa, sen pinnassa,
kirjaimet Winston Churchillin.

Vielä on hämärää kovin
ja kestää se tovin.
Avaa päivä verhonsa
tuo uuden tenhonsa.
Mitä päivä tullesaan
tuopi antiaan.

Ystävän kyläilemään,
lapsia telmimään.
Vai itse lähtisin,
vie täs miettisin.
Väistyykö pakkanen pois,
ulkoilua ilma ois.

Orava tuol oksallaan
syö posket pullollaan.
Kahvin tässä keitän ,
arvelut pois heitän.
Päivän voin alottaa,
lenkille kun valottaa.

Juuri mä palasin risteilyltä,
pois matkavaatteeni riisuin yltä.
Vaikka hauska on matkalle lähteä,
sitä hauskempi kotiin palata.

Turun rannikot kaikki kovassa jäässä
mutta mitä olikaan toisessa päässä.
Meri avoinna Ruotsin rantoja huuhtoi
ja Mattilan Anne kesästä lauloi.

Rami Rafael nauratti pilailuillaan
ja yllytti tanssijat kisailemaan.
Kai yllätti aiheellaan jokaisen
kun joutuivat voittamaan suudelmin.

Pari ykkönen innostui liikaakin,
lensi suudelman hurmassa mahalleen.
Sai allensa naisensa pehmoisen
joka löi päänsä kaiteesen
ja joutui varmaankin lasarettiin.

Konjakkia ostin ja viiniäkin
nyt juhlitaan kotona kuten ennenkin.
Jos olisitte näkyvissä livenä
myös saisitte käteenne pikarin.

Humpsis vaan.

fiiuliN kirjoitti:

Juuri mä palasin risteilyltä,
pois matkavaatteeni riisuin yltä.
Vaikka hauska on matkalle lähteä,
sitä hauskempi kotiin palata.

Turun rannikot kaikki kovassa jäässä
mutta mitä olikaan toisessa päässä.
Meri avoinna Ruotsin rantoja huuhtoi
ja Mattilan Anne kesästä lauloi.

Rami Rafael nauratti pilailuillaan
ja yllytti tanssijat kisailemaan.
Kai yllätti aiheellaan jokaisen
kun joutuivat voittamaan suudelmin.

Pari ykkönen innostui liikaakin,
lensi suudelman hurmassa mahalleen.
Sai allensa naisensa pehmoisen
joka löi päänsä kaiteesen
ja joutui varmaankin lasarettiin.

Konjakkia ostin ja viiniäkin
nyt juhlitaan kotona kuten ennenkin.
Jos olisitte näkyvissä livenä
myös saisitte käteenne pikarin.

Humpsis vaan.

Lue lisää

Eikö olekin ihan mukavaa
arjen asioista kirjoittaa,
pikkuisen runoilemalla,
tapahtumista kertoilemalla.

Ruuneperi kirjoitti:

Eikö olekin ihan mukavaa
arjen asioista kirjoittaa,
pikkuisen runoilemalla,
tapahtumista kertoilemalla.

Mielikuvain maailmaan,
käypi retki runolaan.
Arjesta voi myöskin haastaa,
kukaan tuskin tukkaa raastaa.

Murreketjussakin käymme,
haavekuvain,kuutamoille.
Treffejä vain siellä tehdään,
kun ei mentäisi vain metsään.

Kahvipirtti samaa rataa,
ruuat laitta,mielikuvain pataan.
Takkatulen loimu siellä,
pitää meidät unelmien teillä.

Näinhän olla pitääkin,
lapsen mieltä, sitäkin.
Vakavastikin voimme haastaa,
kun ei tuoda ketjuihimme saastaa.

Kansanradiossa asiaa,
mikä mieleen juolahtaa.
sinne kiiruhtaa voi silloin,
kun ei tiedä mihin, milloin.


Iloja näin aina saamme,
huolet,yhdessä nekin jaamme.
Yhdessä on hyvä jatkaa,
palstoilla näin samaa matkaa.

toivoo samaa, että runoketjun avaa!

Uuden, mutta samanlaisen - kivan paikan,
miehen, naisen -

hyvä tehdä juttujansa, tervehtiä
tuttujansa.

Vieraitakin "oksa" kantaa, riimittely-
vuoron antaa

myöskin ohikulkijalle, vaikka
oksentelevalle.

Kuvotuksen kroonillesen oireista ken
kärsii, uskon, että roskaruokaa
ruoaksensa järsii.

Silloin ehkä ohje hyvä voisi olla
sille, että menis pika pikaa
'omalääkärille.'

Esitellyt itseään ei pahoinvoinut heppu,
mutta näytti siltä kuin ois ollut
selässänsä reppu.

Missä painoi keljutuksen eväät kivikovat.
Nehän usein pahoinvoinnin syytkin meillä
ovat.

Mutta laukun sisältö kun täällä meillä
muuttuu - eväspussin sisältä
myös homemuonat puuttuu.

Onnen taikinasta tehdään suuri
lättypinkka, jolla sitten täytetään
me matkamiehen rinkka.

Itsellemme saadaan myöskin melkein
ilon himo.
Räiskäleitä nautiskellaan oikein
vino pino.

Niinhän sitä sanotaan - olet mitä
syöt.
Rakkauden leivokset saa aikaan
hyvät työt.

Jonkinlaisen runoketjun lupaan aina laittaa
ellei tekstit kirjoittajain teitä ketään haittaa

Toki voivat muutkin täällä runoketjun avata
niitä sitten itsekukin voipi täällä tavata.

Ruuneperi kirjoitti:

Jonkinlaisen runoketjun lupaan aina laittaa
ellei tekstit kirjoittajain teitä ketään haittaa

Toki voivat muutkin täällä runoketjun avata
niitä sitten itsekukin voipi täällä tavata.

Lue lisää

Mitallit.

Nyt se sitten riemun lykkää!
Mitä Ruotsin poijat tykkää?
Menettävät? mitallinsa,
erehtyivät juhlissansa
mainostamaan sponsoreita,
väärän tahon tukijoita.


Jospas saapi Suomi kullan,
sehän riemullista vallan.
Ruotsin poikain jaloon kaulaan,
laitetaankin ananas nyt lankaan.

Itku pitkästä ilosta.
Se parhaiten nauraa,
joka viimeksi nauraa.

Ei millään pahalla!!!!!

Markeliina kirjoitti:

Mitallit.

Nyt se sitten riemun lykkää!
Mitä Ruotsin poijat tykkää?
Menettävät? mitallinsa,
erehtyivät juhlissansa
mainostamaan sponsoreita,
väärän tahon tukijoita.


Jospas saapi Suomi kullan,
sehän riemullista vallan.
Ruotsin poikain jaloon kaulaan,
laitetaankin ananas nyt lankaan.

Itku pitkästä ilosta.
Se parhaiten nauraa,
joka viimeksi nauraa.

Ei millään pahalla!!!!!

Lue lisää

Runoja ei tahdo tulla,
flunssa kun on mulla.
Runo suoni tukos on,
olotila on toivoton.

Niitä näitä aattelen,
alkua en vaan saa.
Paras että saattelen,
punkkaan uudestaan.

Siellä aikaa mietiskellä,
niitä näitä ajatella.
Mistä rohdon löytää vois,
joka flunssan pyyhkis pois.

kun raapustan
saan pitkiä viestejä vastahan.
Etukäteeen jo hermostujat tiedän,
niin että vaikka siedän
ne pitkät haukut naurain lukea
niin uuttakin aina on mukana
Joukossa lienee vuosien takaisia
äkämystyneitä naisia vakaisia.
Muutenhan palsta kuihtuisi
moni kirjailija nurkkaan nuutuisi.

Suollan pelkkää silppua,
jotta pientä tilppua
ihastella kaikki saa,
ketkä sitä halajaa.
Asiaa ei ole lain,
aivokoppa tyhjä vain
hartioilla kumajaa,
puupäähongat humajaa!

minä* kirjoitti:

kun raapustan
saan pitkiä viestejä vastahan.
Etukäteeen jo hermostujat tiedän,
niin että vaikka siedän
ne pitkät haukut naurain lukea
niin uuttakin aina on mukana
Joukossa lienee vuosien takaisia
äkämystyneitä naisia vakaisia.
Muutenhan palsta kuihtuisi
moni kirjailija nurkkaan nuutuisi.

Lue lisää

huomannut,
itse en ennen ole vastannut.
Aikaa kulutamme täällä näin,
ihmisluontoon tutustumme vähittäin.

Joku on rakkilauman keskeinen,
jos pienikin rokotus on saanut sen
veret kuohumaan yli äyräiden,
hän aina jatkaa pitkään viestien.

Hintriika kirjoitti:

Suollan pelkkää silppua,
jotta pientä tilppua
ihastella kaikki saa,
ketkä sitä halajaa.
Asiaa ei ole lain,
aivokoppa tyhjä vain
hartioilla kumajaa,
puupäähongat humajaa!

Lue lisää

Sanoja kun
löydä en,
siksi vähän kieroilen.
Riviin pari
sanaa vaan,
tilaa täyttää
toivotaan.
Tilppu, tiplu
mikä lie,
ylöspäin nyt
näytä tie.

Katleija kirjoitti:

Sanoja kun
löydä en,
siksi vähän kieroilen.
Riviin pari
sanaa vaan,
tilaa täyttää
toivotaan.
Tilppu, tiplu
mikä lie,
ylöspäin nyt
näytä tie.

Lue lisää

Runopalstalla ratsastetaan,
uuteen paikkaan katsastetaan.
Se hyväksi oikein havaitaan,
ja runoja jälleen rustaillaan.

Runopuu on verraton,
ajatustakin siinä on.
Mieli pysyy virkeänä,
ajatuskin selkeänä.

Se ilon tuopi tullessaan,
ja surun viepi mennessään.
Runopuu on onnenmaa,
sieltä runot voi ammentaa.

Myöskin** kirjoitti:

Runopalstalla ratsastetaan,
uuteen paikkaan katsastetaan.
Se hyväksi oikein havaitaan,
ja runoja jälleen rustaillaan.

Runopuu on verraton,
ajatustakin siinä on.
Mieli pysyy virkeänä,
ajatuskin selkeänä.

Se ilon tuopi tullessaan,
ja surun viepi mennessään.
Runopuu on onnenmaa,
sieltä runot voi ammentaa.

Lue lisää

Missä on runon sanoma,
siihen on hyvä tarttua.
Tule nyt pian kertomaan,
runosuonta aloittamaan.

Tiedäthän sinäkin juonen tämän,
tilppu on saatava ketjulle tähän.

Älä välitä mistään muusta,
tule kirjoittamaan runopuusta.

pönttöpää, kun olet tullut
vetämään

tätä kivaa runorekee, missä
meillä mieli kepee.

Hepo eessä reen kun ravaa,
myöskin runokassin avaa.

Aisakellommekin helkkää,
meno iloa on pelkkää.

Nyt taas mennään ylämäkee
mäen päältä kauas näkee.

Siellä vartooa oksa puun,
hymyyn vetää joka suun.

merimona1 kirjoitti:

pönttöpää, kun olet tullut
vetämään

tätä kivaa runorekee, missä
meillä mieli kepee.

Hepo eessä reen kun ravaa,
myöskin runokassin avaa.

Aisakellommekin helkkää,
meno iloa on pelkkää.

Nyt taas mennään ylämäkee
mäen päältä kauas näkee.

Siellä vartooa oksa puun,
hymyyn vetää joka suun.

Lue lisää

Hiljaa pitäis`nyt jo olla,
ei tahdo runosuoni pulputella.
Jatkanpahan kuitenkin,
lisänä on rikkakin.

Äsken vielä aurinkokin paistoi
ja linnut riemuisasti lauloi.
Nyt peitti pilvet taivaan,
eipä näy ei kuulu lintujakaan.

Pyry taitaa kohta tulla.
Lämmin kotosalla olla.
Kahveet menen laittamaan
ja sitten pullan kanssa nautitaan.

(Ei tainnut vielä tiplu ilmestyä.)

Markeliini kirjoitti:

Hiljaa pitäis`nyt jo olla,
ei tahdo runosuoni pulputella.
Jatkanpahan kuitenkin,
lisänä on rikkakin.

Äsken vielä aurinkokin paistoi
ja linnut riemuisasti lauloi.
Nyt peitti pilvet taivaan,
eipä näy ei kuulu lintujakaan.

Pyry taitaa kohta tulla.
Lämmin kotosalla olla.
Kahveet menen laittamaan
ja sitten pullan kanssa nautitaan.

(Ei tainnut vielä tiplu ilmestyä.)

Lue lisää

Simo Frangen:

Parempi huonokin sää
kuin ei säätä ollenkaan!

*Satu kirjoitti:

Simo Frangen:

Parempi huonokin sää
kuin ei säätä ollenkaan!

Sen olen laittanut merkille, että jos mariana on katolla lunta, niin on maassakin.

Ja jos ei tuiskuta , eikä sada vettä, niin todennäköisesti on pouta sää, vaikka ei eurinkokaan paistaisi.

*Satu kirjoitti:

Simo Frangen:

Parempi huonokin sää
kuin ei säätä ollenkaan!

Käynee näin mut eipä surra
vaikkei tiplu taida tulla.
Määrä tuskin laadun korvaa,
liikaa siis ei pidä sorvaa,
runosäkehiä tahollamme,
tiplua jos tavoitamme.

Ruuneperi kirjoitti:

Käynee näin mut eipä surra
vaikkei tiplu taida tulla.
Määrä tuskin laadun korvaa,
liikaa siis ei pidä sorvaa,
runosäkehiä tahollamme,
tiplua jos tavoitamme.

Lue lisää

Koulussani oli matikan maikka,
jolla pinna paloi, taikka
raivokohtaus iski kesken kaiken.
"Juippi" määrätä kokeet saikin.

Lasse oli laskenut kaikki laskut,
mutta kaikk' oli väärin.
Silloinpa keuhkoja harjoitti "Juippi":
"TÄRKEINTÄ - EI OLE KVANTITEETTI,
VAAN KVALITEETTI!

Kotimatkalla meille kelpasi nauru.
Silti Lassea sääliksi kävi, pikku raukkaa.

*Satu kirjoitti:

Koulussani oli matikan maikka,
jolla pinna paloi, taikka
raivokohtaus iski kesken kaiken.
"Juippi" määrätä kokeet saikin.

Lasse oli laskenut kaikki laskut,
mutta kaikk' oli väärin.
Silloinpa keuhkoja harjoitti "Juippi":
"TÄRKEINTÄ - EI OLE KVANTITEETTI,
VAAN KVALITEETTI!

Kotimatkalla meille kelpasi nauru.
Silti Lassea sääliksi kävi, pikku raukkaa.

Lue lisää

tuosta tuli mieleen mulle
kuinka Villelä läksyt luisti
opettaja ihmetteli kuinka voi
yksi tehdä virheitä
näin paljon,
siihen ville,
oikeestaan ei voikkaan
isä auttoi läksyn teossa

Kun synnyimme, otimme riskin.
Siitä asti on kuolema ajanut meitä takaa,
mutta ei ole saanut kiinni.
Tiedämme kuitenkin, että pelin tulos tulee
olemaan 0 - 1. Milloin,sitä emme tiedä.

Ei tämä ole niin vaikeaa,
kunhan vaan aloittaa.

Tulkaa joukolla mukaan,
pois ei saa jäädä kukaan.

Tilppua nyt metsästetään.

*Satu kirjoitti:

Kun synnyimme, otimme riskin.
Siitä asti on kuolema ajanut meitä takaa,
mutta ei ole saanut kiinni.
Tiedämme kuitenkin, että pelin tulos tulee
olemaan 0 - 1. Milloin,sitä emme tiedä.

Lue lisää

Kuolema aikanaan pokkaa ja kiittää,
kun kypsää viljaa se lakohon niittää.
Vaan lieneepä asiassa se hyvä puoli,
ettei viikatemies meitä raakileina huoli!

Kuolema meitä odottaa,
sitä kohti kuljetaan.

Siinä sitten elämän tiliä teemme,
peruuttamattomasti portille viemme.

Kuolema tulee tilaamatta,
mukaansa ottaa arvaamatta.

myöskin** kirjoitti:

Kuolema meitä odottaa,
sitä kohti kuljetaan.

Siinä sitten elämän tiliä teemme,
peruuttamattomasti portille viemme.

Kuolema tulee tilaamatta,
mukaansa ottaa arvaamatta.

Lue lisää

Nyt tämä onkin vaikeaa,
runosuonta kun kaivella saa.

Melkein on mennyt sanat suusta,
kun runoja oon rustaillut,
monesta muusta.

Mut' hauska näitä on laatia,
itseltään parempaaa vaatia.

Hintriika kirjoitti:

Kuolema aikanaan pokkaa ja kiittää,
kun kypsää viljaa se lakohon niittää.
Vaan lieneepä asiassa se hyvä puoli,
ettei viikatemies meitä raakileina huoli!

Kuinkas käy ylikylsan

myöskin** kirjoitti:

Ei tämä ole niin vaikeaa,
kunhan vaan aloittaa.

Tulkaa joukolla mukaan,
pois ei saa jäädä kukaan.

Tilppua nyt metsästetään.

Onpa meitä moniaita
sanailujen taitajata
runoja ruustaamahan
sanoilla sanelemahan.

Tarttui kynään moniainen
ihminen niin erilainen,
avasi arkkunsa salaisen
sanat tänne tekstaillen

Eipä arvannutkaan moni,
että runoratsuksi tuo koni,
hyvä ompi kirjoittamahan,
sanoja sanelemahan.

Mukaan ehtii moni viellä
runotaipaleella, tiellä.
Pännät esiin vaan ja matkaan,
aihetta ei ole hatkaan.

ylikypsa kirjoitti:

Kuinkas käy ylikylsan

Et ole vielä vaarassa,
et edes tienhaarassa.
Korjauskelvottomaksi Sua luulee,
kun nimimerkkisi kumman kuulee.

Ruuneperi kirjoitti:

Onpa meitä moniaita
sanailujen taitajata
runoja ruustaamahan
sanoilla sanelemahan.

Tarttui kynään moniainen
ihminen niin erilainen,
avasi arkkunsa salaisen
sanat tänne tekstaillen

Eipä arvannutkaan moni,
että runoratsuksi tuo koni,
hyvä ompi kirjoittamahan,
sanoja sanelemahan.

Mukaan ehtii moni viellä
runotaipaleella, tiellä.
Pännät esiin vaan ja matkaan,
aihetta ei ole hatkaan.

Lue lisää

Nyt tuli kehuja, kiitos vaan.
tämä nyt kannustaa uudestaan,
runoja uusia rustailemaan.

Uusi aamu kun aukeaa,
se mieleen tuo uutta asiaa.

Nyt vain on niin vaikeaa,
kun nuhanenä olla saan.

Mut' tilppua täytyy matsästää,
sitä en unohda hetkeäkään.

Siinä on meille haaste suuri,
että vois auveta sivu uusi.

myöskin** kirjoitti:

Ei tämä ole niin vaikeaa,
kunhan vaan aloittaa.

Tulkaa joukolla mukaan,
pois ei saa jäädä kukaan.

Tilppua nyt metsästetään.

Meitä ei auta kukaan muu,
kuin ahkera runojen kirjoittelu.

Ravia nyt täytyy laukata,
jos tilpun onnesta voi haukata.

Se totta on, karua kertomaa,
osaanotto vain voi pelastaa.

Runoratsumme verraton ,
pian maalissa nyt on.

Jos lunta sataa helmikuussa,
jo vettä puottaa heinäkuussa.

Jos tuiskuttaapi Laskiaisna,
eipä oo suvella pulaa itikoista.

Sen verran kun suvella sataa,
maaliskuussa sumua lataa.

Jos Markku ja Yrjö pitää hallaa,
ei marjoja suvella kukaan hamstraa.

Jos huhtikuussa ilman hattua,
ei toukoja tehdä ilman paksua nuttua.

Markeliina kirjoitti:

Jos lunta sataa helmikuussa,
jo vettä puottaa heinäkuussa.

Jos tuiskuttaapi Laskiaisna,
eipä oo suvella pulaa itikoista.

Sen verran kun suvella sataa,
maaliskuussa sumua lataa.

Jos Markku ja Yrjö pitää hallaa,
ei marjoja suvella kukaan hamstraa.

Jos huhtikuussa ilman hattua,
ei toukoja tehdä ilman paksua nuttua.

Lue lisää

Nyt päivä on meillä pulkassa
eikä ollenkaan olla hukassa.
Nyt siirtyä pitää yöpuulle
ja pitäytyä suppusuulle.

Huomenna taasen runoillaan
ja keskusteluja avataan
Jätetään ehkä punatilkku
vaikka vaajausta onkin hilkku.

Kirjoitetaan runoja vaan
ja hymyillään kun tavataan.

Ruuneperi kirjoitti:

Nyt päivä on meillä pulkassa
eikä ollenkaan olla hukassa.
Nyt siirtyä pitää yöpuulle
ja pitäytyä suppusuulle.

Huomenna taasen runoillaan
ja keskusteluja avataan
Jätetään ehkä punatilkku
vaikka vaajausta onkin hilkku.

Kirjoitetaan runoja vaan
ja hymyillään kun tavataan.

Lue lisää

Tässä teille runon väsään
tervehdyksen pienoisen
vaikk en osaa läheltäkään
lailla runohenkisten.

Mikä minut herättikään
kesken untenmailta
teille tuomaan terveisiäin
kortein ketjuun tähän.

- - -

(Ei taivu, ei taivu... yhyy!
Mutta teitä runoniekat kiittäen
ja hyvää jatkoa toivottaen!)

Helena04 ejk. kirjoitti:

Tässä teille runon väsään
tervehdyksen pienoisen
vaikk en osaa läheltäkään
lailla runohenkisten.

Mikä minut herättikään
kesken untenmailta
teille tuomaan terveisiäin
kortein ketjuun tähän.

- - -

(Ei taivu, ei taivu... yhyy!
Mutta teitä runoniekat kiittäen
ja hyvää jatkoa toivottaen!)

Lue lisää

sinä tulit minuun
minun sisällein
sydämeni kammioon
sinne pesäs teit

kun näin sinut
niin rakastuin
saanhan sua rakastaa
saanhan

oothan lähelläin
minun sydämessäin
en sua päästä pois
sydämeni kammiosta

Helena04 ejk. kirjoitti:

Tässä teille runon väsään
tervehdyksen pienoisen
vaikk en osaa läheltäkään
lailla runohenkisten.

Mikä minut herättikään
kesken untenmailta
teille tuomaan terveisiäin
kortein ketjuun tähän.

- - -

(Ei taivu, ei taivu... yhyy!
Mutta teitä runoniekat kiittäen
ja hyvää jatkoa toivottaen!)

Lue lisää

Hyvä oli runosi,
paras tähän hätään,
parempaa en aivoistain
punnertaa voi mäkään.

Ylikypsä "ukkeli"
ihastui jo ihan
varmaan kohta juokseepi
luokses yli pihan.

Varmaan ompi hänellä
sydänlaajentuma
muuten voi et mahtua
sinne ahdettuna.

Sydämestä, minusta
pois sä lähdit miksi
luulin, että asuisit
siellä iäisesti?

Ruuneperi kirjoitti:

Hyvä oli runosi,
paras tähän hätään,
parempaa en aivoistain
punnertaa voi mäkään.

Ylikypsä "ukkeli"
ihastui jo ihan
varmaan kohta juokseepi
luokses yli pihan.

Varmaan ompi hänellä
sydänlaajentuma
muuten voi et mahtua
sinne ahdettuna.

Sydämestä, minusta
pois sä lähdit miksi
luulin, että asuisit
siellä iäisesti?

Lue lisää

Kiitos runeberi, olet nimesi veroinen.

Ruuneperi kirjoitti:

Hyvä oli runosi,
paras tähän hätään,
parempaa en aivoistain
punnertaa voi mäkään.

Ylikypsä "ukkeli"
ihastui jo ihan
varmaan kohta juokseepi
luokses yli pihan.

Varmaan ompi hänellä
sydänlaajentuma
muuten voi et mahtua
sinne ahdettuna.

Sydämestä, minusta
pois sä lähdit miksi
luulin, että asuisit
siellä iäisesti?

Lue lisää

Tutkimatta Herran tiet
ma miksi juoksin karkuun
karjalainen mieli lie
se tämän saanut alkuun

Ideasi oli oiva
"sydänlaajentuma" soisi olla
ihan meillä jokaisella
velikullan, Ylikypsän, lailla

- - -
Runoistanne ilahtuneena ja hyviä
vointeja toivotellen Helena.

Muori tässä aivasti,
mikä lie nokkaan pisti.
Ei nyt saa tauti tulla
kun rokotuskin on mulla!!!

muori67 kirjoitti:

Muori tässä aivasti,
mikä lie nokkaan pisti.
Ei nyt saa tauti tulla
kun rokotuskin on mulla!!!

Siinä vasta ongelma,
jospa voisi valita.

Flunssa kun on kamala,
limaan tahtoo hukkua.

Yötäkin se valvottaa,
kun kaiken aikaa aivastaa.

Taudista ois päästävä tästä,
inhottavasta ja ikävästä.

muori67 kirjoitti:

Muori tässä aivasti,
mikä lie nokkaan pisti.
Ei nyt saa tauti tulla
kun rokotuskin on mulla!!!

Oiskos sulla
nenäkarva
niinkuin mulla
vaikka harva?
Vietävästi kutittaisi
ätshhii-nkin
aikaan saisi.

(kun kerran rokotettukin oot)

myöskin** kirjoitti:

Siinä vasta ongelma,
jospa voisi valita.

Flunssa kun on kamala,
limaan tahtoo hukkua.

Yötäkin se valvottaa,
kun kaiken aikaa aivastaa.

Taudista ois päästävä tästä,
inhottavasta ja ikävästä.

Lue lisää

Voi,voi kauhistus,
tuli pitkä aivastus.
Kutittaapa nenää,
sais jo tehdä tenää.
Mihkään ei voi mennä,
ettei pasillit lennä.
Atsiih, atsiih, taas
mieliala on jo maas.

Onpa juoma kuumaa,
ehkä nuhan huumaa.
Kipeä on nenänpieli,
nyrpeänä oma mieli.
Ulkona tupruu lunta,
tää on kun unta.

Huomenna kai paistaa,
paremmalta kaikki maistaa.
Atsiih, atsiih, vielä kerran,
viipyy hetken verran.
Rasvaa nenänpieleen heitän,
punoituksen peitän.
Hihhii, klovnilta näytän,
kriteerit kaikki täytän.

Vaan näinkin elämä koittelee,
flunssan säveltä soittelee.
Vaan mikäpä tässä,
kodin lämpimässä.
Kuuma mehu lämmittää,
pois pian flunssa jää.

Katleija kirjoitti:

Oiskos sulla
nenäkarva
niinkuin mulla
vaikka harva?
Vietävästi kutittaisi
ätshhii-nkin
aikaan saisi.

(kun kerran rokotettukin oot)

Lue lisää

Ei rokotus tuo flunssan suojaa,
estää kyllä influenssan tuojaa.
Tavallinen räkätauti...
ei kuin kuumaa juomaa nauti!
Ota vaikka rommitoti,
hauskemmalta tuntuu koti,
josta ei voi ulos mennä,
ellei tauti ohi lennä!

Hintriika kirjoitti:

Ei rokotus tuo flunssan suojaa,
estää kyllä influenssan tuojaa.
Tavallinen räkätauti...
ei kuin kuumaa juomaa nauti!
Ota vaikka rommitoti,
hauskemmalta tuntuu koti,
josta ei voi ulos mennä,
ellei tauti ohi lennä!

Lue lisää

neuvot nää,osanotto mieltä lämmittää.
Sipulivettä lipitän,
peiton alle kipitän.

tulenlieskat kirjoitti:

Voi,voi kauhistus,
tuli pitkä aivastus.
Kutittaapa nenää,
sais jo tehdä tenää.
Mihkään ei voi mennä,
ettei pasillit lennä.
Atsiih, atsiih, taas
mieliala on jo maas.

Onpa juoma kuumaa,
ehkä nuhan huumaa.
Kipeä on nenänpieli,
nyrpeänä oma mieli.
Ulkona tupruu lunta,
tää on kun unta.

Huomenna kai paistaa,
paremmalta kaikki maistaa.
Atsiih, atsiih, vielä kerran,
viipyy hetken verran.
Rasvaa nenänpieleen heitän,
punoituksen peitän.
Hihhii, klovnilta näytän,
kriteerit kaikki täytän.

Vaan näinkin elämä koittelee,
flunssan säveltä soittelee.
Vaan mikäpä tässä,
kodin lämpimässä.
Kuuma mehu lämmittää,
pois pian flunssa jää.

Lue lisää

Kaikki oireet mulla on,
olen aivan sanaton.

Kotona nyt täytyy olla,
toisten lähelle ei voi tulla.

Kuumat mehut juotu on,
C-vitaminit putkilon.

Ongelma vain tämä mulla,
pahempaakin voisi olla.

Se on tässä hyvä puoli,
kirjoittaa voi runosuoni.

Niitä näitä kyhäellen,
ajankuluksi riipustellen.

muori67 kirjoitti:

neuvot nää,osanotto mieltä lämmittää.
Sipulivettä lipitän,
peiton alle kipitän.

taliin kurkistin, niin
harmikseni minä huomasin,

että runohepo oli allapäin
ja siksipä kysyin minä
siltä näin:

Onko sulla flunssa, tai
joku muu tauti, kun näyttää
että et elämästäs nauti?

Runokaurat koskematta
edessässi aivan, mikähän
on syy tuon mystisen
vaivan?

Harjaansa silitin, sekä
taputin sen kylkee.

Heppa sanoi olevansa
ravuri ja ylpee

siitä että maratonmatkoja
taittaa - pitkän ravin
jälkeen sitten
elo taas maitta.

Silloin otin hepan
tallista ulos -
tässäpä näkyykin ulosoton
tulos.

merimona1 kirjoitti:

taliin kurkistin, niin
harmikseni minä huomasin,

että runohepo oli allapäin
ja siksipä kysyin minä
siltä näin:

Onko sulla flunssa, tai
joku muu tauti, kun näyttää
että et elämästäs nauti?

Runokaurat koskematta
edessässi aivan, mikähän
on syy tuon mystisen
vaivan?

Harjaansa silitin, sekä
taputin sen kylkee.

Heppa sanoi olevansa
ravuri ja ylpee

siitä että maratonmatkoja
taittaa - pitkän ravin
jälkeen sitten
elo taas maitta.

Silloin otin hepan
tallista ulos -
tässäpä näkyykin ulosoton
tulos.

Lue lisää

Olipa mahtava runo
lämpöä ja rakkautta
uhos joka sana
olisin halusta
polle tuo.sillä
pääsisin rakkaan luo.

Vaikka olikin
pollelle tarkoitettu
runo tää
sen sisältö
rivien välistä
rakkaus häämöttää

Katleija kirjoitti:

Oiskos sulla
nenäkarva
niinkuin mulla
vaikka harva?
Vietävästi kutittaisi
ätshhii-nkin
aikaan saisi.

(kun kerran rokotettukin oot)

Lue lisää

älä tartuta muita,
täällä näitte sen taas,
kuinka helppo on nuita
taudinviruksia levittää maas.