Arkitodellisuutta "oikeusvaltiostamme"
Leksa
421765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Leksa se jaksaa näitä väitteitään esitellä. Taisi jo napsahtaa näistäkin väitteistä ojennus tuomioistuimelta joten olisiko syytä jo ottaa ojennus vakavasti?
oikeudenmukaista, joten ei kannata tehdä muuta, kuin heittäytyä oloneuvokseksi ja nauttia elämästä, kun on päässyt irti tosta helvetillisestä oravanpyörästä.
Tämä on minun oppini viime vuosista. Henkensä siinä vaan heittää, joten ei muuta kun mökin laiturin päähän levyksi ja auringosta ja luonnosta kesällä nauttimaan.
Hoitakoon poliisi hommat yhteiskunnassa.
Itsekin 7 v oikeustaistelua vammautuneena käyneenä tiedän, mitä se on vaan
"lohduttaudu" Leksa sillä, että kohta ei kukaan mieti mitään oikeusjuttuja Suomessakaan, koska jokainen kynnellekykenevä ihminen kerää lintuja polttorovioille maskit päässä. Poliisi eturintamassa.
... ja sitten voi sanoa "Halleluja", jos selviää.
Se niistä ihmisoikeuksista.
Leksa näistä kirjoituksistasi täällä: ne helpottivat paljon, kun mietin minne suuntaan lähden nyt "kipu"lakitaisteluiden jälkeen. Eivät siis mene hukkaan nämä kirjoituksesi täällä - aina joku ehkä niistä löytää vastauksen mahdollisesti elämän myrskyissä.
Minulle ei mitään ja syyttömiä ei tuomita.
syödä kenenkään kädestä. nämä tuomarit ja juomarit ovat kykynsä näyttäneet. enemmistö pieniä paskan tärkeitä pikkuherroja se on tullut nähtyä aika läheltä. itsekkin nämä huijarit juovuksissa ollessaan tutkailevat ja pelkäävät sitä jos heidän kolttosensa tulisivat julki. suurin osa ovat niin tumpeloita, että jos metsään joutuisivat esim. kuukaudeksi niin nälkään kuolisivat. urbanisoituneita herran sikiöitä, että kaikkea se maa päällään kantaa ja veronmaksajat elättävät.
minusta ja minun oikeuksista. Kysymys on koko yhteiskunnan tulevaisuudesta sekä siitä, toteutuuko tässä maassa invalidien, vanhusten ja vammaisten ihmis- ym. oikeudet vaiko ei.
Niin ikään kysymys on myös koko poliisikunan turvallisuudesta. Asia kun on niin, että läheskään kaikki tässä maassa ei alistu poliisien tai muidenkaan viranomaisten virkavirheiden, valheiden ja mielivallan uhreiksi; ja jos eivät laillisin keinoin oikeutta osakseen saa, siinä alkaa paukkumaan niin pyssyt kuin pommitkin ja jos syypäänä on mätä poliisi, nämä aggressiot voivat kohdistua kaikkin poliiseihin ja niinpä yhden mätäpaisepoliisin vuoksi jopa kymmenien poliisien turvallisuus on uhattuna.
Näkisin silleen, että poliisit tekisivät erittäin viisaasti siinä, että virkaveljiensä törttöilyjen suojelemisien sijasta lähtisivät puolustamaan yksilökansalaisten oikeuksia.
Juttua "Pavlovin koirista" osoitteessa
http://www.aretalogia.com/kansakunta/etusivu.24.html
minut kotiutettiin Käpylän kuntoutuskeskuksesta, jossa kuulin senkin, että itsemurhat ovat vaikeasti vammautuneiden yleisin kuolinsyy maassamme.
Ilmeisesti tästä johtuen minua evästettiin kotiutumista varten moneen otteeseen: "Sinun ei saa jäädä vain olemaan... Sinun pitää löytää elämällesi tarkoitus... Sinun pitää itse puolustaa omia oikeuksiasi" jne.
Nyt tästä on kulunut kohta 22 vuotta ja nämä vuodet ovat kouriintuntuvalla tavalla opettaneet, miten sairas ja vammaisrasistinen tämä yhteiskunta voi olla. Niin yksityiset kuin viranomaisetkin, sukulaisia unohtamatta; ja ymmärrän täysin niitä, jotka vastaavissa tilanteissa eivät ole jaksaeet enää ja itsekin lisäisin raamattuun yhden jakeen: "Autuaita ovat kuolleet".
Kuten niin monesti uutisissa pidetään lukua liikenteessä kuolleista ja pyritään liikenteessä kuolleiden määrän huomattavaan vähentämiseen. Samoin teveydenhuollon piirissä tehdään kaikki mahdollinen, jotta vammautunut saataisiin kuntoutettua kotioloissa selviäväksi; mutta omituista tässä on se, että samainen yhteiskunta tekee toisaalla kaiken voitavansa, jotta vammautuneelta riistettäisiin kaikki mahdolliset henkisen jaksamisen edellytykset - ainakin meillä Sodankylässä. Ole siinä sitten ja nauti elämästä sekä huuda hallelujaa.
"Kun hyvyyden taivas romahtaa", osoitteessa
http://www.aretalogia.com/kansakunta/hyvyyden.taivas.html
ajoin minäkin ja työelämän asioita vaan nyt tämä "sotilas" lepää. Aika olla potilas ja sitten järjestöelämään ehkä. Ovat jo tuttuja monet liitot.
minullekin - ja niin turhia.
Ihmisoikeusliitosta erosin vuosi sitten. Samoin Kynnys ry:stä. Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliittoon kuuluin vajaan vuoden, erosin viime kesänä.
Invalidiliittoon vielä kuulun ja toimin Sodankylän Invalidiyhdistyksen tiedotusvastaavana, mutta pallo on silläkin liitolla hukassa silloin kun on kysymys ihmisokeuksista.
Eli Suomesta, tai ainakin täältä Lapista, puuttuu totaalisesti sellainen järjestö, joka olisi omistautunut invalidien, vanhusten ja vammaisten ihmis- ym. oikeuksien puolustamiseen. Siinä olet yksin omantuntosi ja oikeustajusi kanssa, jaksat tai olet jaksamatta, ilman että kukaan välittää.
aikapommi. Maassamme kun arvioidaan olevan liki 300.000 kansalaista, joiden oikeusturva ei ole eri viranomaisten ja okeuslaitoksen kelvottomuuden tai haluttomuuden vuoksi toteutunut; tai ovat joutuneet suoranaisten virkarikosten tai oikeusmurhien uhriksi.
Tästä joukosta läheskään kaikki eivät alistu nuolemaan haavojaan; ja jos oikeus ei laillisen keinoin toteudu, on pelättävissä, että seuraukset voivat olla hyvinkin kohtalokkaat.
Ruutikellarissa ei pidä tulitkkujen kanssa värkätä - edes poliisien.
Kyllä ne poliisit luottavat siihen että lääninhallitus tai poliisipäällikkö pelastaa heidät.
Yks mielisairas poliisi voi tuhota monen ihmisen elämän - nimismiehen ja ylempien poliisiviranomaisten suojeluksessa.
Eli tavallisella kansalaisella ei ole minkäänlaista lain suojaa tai oikeusturvaa tässä maassa.
Miten tämä enää poikkeaa Venäjän tilanteesta?
kirjoittajastaan kaiken. Hallelujaa!
kirjoittelusi kokonaan. Näyttäisi siltä, että kotikasvatuksessasi ei ole opetettu sivistyneitä käytöstapoja, tai olet muuten vaan ollut uppiniskainen sitä oppia vastaanottamaan. Jutuiltasi on pohja pois ja osoitat vaan itsestäsi jotain. Kaiken törkeän kirjoittelun se sinun luojasi sallii näköjään, voi voi. Älä sinä ihmisoikeuksista vaahtoa kun et osoita mitään kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.
että kysymys on mielisairaan poliisin uhriksi joutuneiden oikeuksien toteutumisesta, jopa elämästä ja kuolemasta?
Kaiketi sinunkin oikeustajuun sopii se, että uhreiksi joutuneet vaiennetaan loppuiäkseen nuolemaan henkisesti nujerrettuina haavojaan ja päättämään päivänsä mikäli eivät jaksa uhrin osassa elää.
Viittaan Hannu Karpon ohjelmaan viime marraskuun pyhäinpäivän iltana. Tuskin katsoit?
täällä Suomen maassa ihan helevetisti ihmisoikeusajettavaa: esim. työttömyyskortistossa on n. 30 000 ihmistä, joita sairaana ja työkyvyttömä kidutetaan ja nöyryytetään juoksuttamalla työnantajilla, jotka sanovat "ei kiitos. On täällä terveitäkin hakijoita".
Itse tein yhteistyötä juuri ammattiliiton kanssa tapauksessani.
Vanhusten, vammaisten, lasten ..... eläintenkin asioita on ajettava ja heikompia autettava. Nyky-yhteiskunta on systeemiä käytetään "ihmiskonetta" niin kauan kuin tarvitaan ja sitten vaihtoon jos sairastuu ja sairastunut ajetaan henkisesti ja fyysisesti loppuun. Hommia siis piisaa tällä puolella.
ja organisoitua toimintaa. Yhden ihmisen ääni kun ei kauas kanna.
Eräs kaveri Stakesista kirjoitti kerran sähköpostiini: "Yhden ihmisen asiaa ei aja muut kuin kalliit asianajajat". (Kokemukseni mukaan eivät nekään) Eli kokonaan uutta toimintaa tarvitaan.
ollut niin, että uhreja oli ihan jotkut muut. Älä hyvä mies enää herjaa heitä täällä.
esim. minunkin tapaukseni on tulossa kirjaan ja se ajoi myös muiden kipuihmisten asioita, koska olin tekemisissä ammatti-ihmisten kanssa, jotka voivat vaikuttaa lakiasioiden ajamiseen sairauspuolella.
Mm. tämä 7 vuoden taisteluni on osana tulevaa "osasairauspäiväraha-asiaa", mikä tullee tulevaisuudessa helpottamaan esim. kipukroonikkojen elämää työelämässä, kunhan laki vaan saadaan oikein ajettua läpi. Se oli jo TUPOssa ja piti tulla voimaan 2006 alusta mutta siirtyi, koska on vaikea asia sovittaa. Tulee voimaan 2007. Tämä lakihan on ollut voimassa mm. Ruotsissa ja Norjassa jo vuosia ja tuonut hyviä tuloksia siellä.
Oikein tehtynä se tulee vähentämään myös ihmisten psyykkistä kärsimystä ja estämään syrjäytymistä, koska se mahdollistaa osittain sairastuneen ihmisen jatkamaan työelämässä niin paljon kuin kykenee. Nythän ihminen joutuu jäämään sairauslomalle 300 päivää ja sen jälkeen jos sairaus jatkuu niin joutuu tohon helevetilliseen KIERRÄTYKSEEN, mikä tappaa ihmisen ja tuo henkistä ja fyysistä kärsimystä. Kokemusta löytyy.
Sinä et tajua todellisuudesta nyt yhtään enempää kuin sika Venäjän kielestä. Miksi sinunkin pitää kuvitella olevasi asuantuntija asiassa, jossa sinulla ei ole minkäänlaista asiantuntemuksta. On vain kuvitelmia ja harhautuneita uskomuksia.
Jos olisit ollut rinnallani tai itse kokenut kaiken sen, mitä viimeiset 15 vuotta olen joutunut kokemaan niin viranomaisten, yksityisten kuin sukulaistenkin taholta, niin jo olisit asiantuntija etkä tuollaisia päättömyyksiä tai sairaalloista huuhaata kirjoittaisi kuin nyt kirjoitat.
toisten herjaamista. Herjaatko kaikkia jotka ovat eri mieltä kanssasi ja toteavat tosiasioita mistä itse kirjoitelet ja saa kirjoittamanasi lukea? Niin on törkeitä taas herjasi tuossakin edellisessä kirjoituksessa joten voin todeta: syttömiä ei tuomita!
on säädetty myös vastineoikeudesta. (Yksityihenkilölle. Viranomaisilla ei ole vastineoikeutta nykyisessä sananvapauslaissa).
Eli silloin kun jollakin foorumilla levitetään valheellista soopaa nimeltä mainiten jostain henkilöstä, tällä henkilöllä on kiistaton oikeus esittää oma vastineensa kyseiseen juttuun.
Nyt kun tälläkin foorumilla joidenkin psyykkisesti kyseenalaisten ainut elämäntehtävä on ollut jo kohta vuoden minun tarkoituksellinen ja ammattimainen mollaaminen, tulen vastaamaan samalla mitalla ja samalla kirjoitustyylillä.
Eli kun sinäkin kerjäät kerjäämällä verta omasta nenästäsi, tulet saamaan haluamasi, sillä mitään sukupuolista syrjintää en harjoita.
Et nauti erivapauksia toisten solvaamisessa.
muistaakseni minäkin. Olen aika monen liiton/yhdistyksen jäsen. Ainakin lehti on tuttu ja Käpylän kuntoutuskeskuskin.
Invalidiliitolla on pallo hukassa silloin kun liikutaan ihisoikeuksien ja invalidien oikeusturvan toteutumisen alueilla.
Tarvitaan sellainen organisaatio, joka toimii muskettisotureiden hengessä, "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta". Ainakin täällä Lapissa loputon yksinäisyys on elävää todellisuutta niin monille; ja varsinkin silloin kun joutuu peräämään omia oikeuksiaan viranomaisten mielivaltaa ja valheita vastaan, niitä rinnallaolijoita on turhaa edes toivoa löytävänsä.
Niin, ja viimeinenkin todellinen rinnallaolija siirtyi viime viikolle iäisyyteen. Nimittäin Nikke-koira.
Nikke-koiran poistumisesta. Tiedän, kuinka elintärkeä ystävä koira voi olla.
Joo, noi asiat on aina aika vaikeita, kun vammautuu. Olen myös käynyt kuntoutuksissa ja tavannut monia, joilla joku tapaturma/onnettomuus takana. Asioita on vaikea ajaa yksin ja yhdistyksissäkin ne "toimintatapa"keinot vähän aina vaihtelee ja riidankin niistä saa aikaiseksi helposti, jos näkemykset toimintatavoista erilaisia. Itse olen kyllä aika "diplomaattinen", joten pidän enemmän sellaisesta tavasta ajaa asioita.
Nuoruuteni parhaat vuodet samoilin Lapin erämaissa yhdessä koirani kanssa ja minulle koira on ollut aina todellinen toveri ja yhteistyökumppani. Erityisesti nyt, kun terveyden menettämisen myötä yhteydet ihmisiin ovat olleet todella vähäisiä, Nikke on ollut ainut, joka on todella ymmärtänyt tilanteeni ja on toiminut minulle todellisena lohduttajana ja sielunhoitajana. Joten menetys oli todella raskas ja tulen vielä monet itkut itkemään.
Mitä taas siihen diblomatiaan tulee, niin valitettavasti se ei toimi käytännössä, ainakaan Sodankylässä, ja niinpä on valittavana kaksi mahdollisuutta: Joko alistua lopuksi ikää oikeudettoman uhrin asemaan tai taistella ihmis- ym oikeuksien puolesta niillä keinoin, jotka vielä käytettävissä on.
Vaikeasti vammautuneen raalitodellisuutta Sodankylässä:
http://www.aretalogia.com/kansakunta/hyvyyden.taivas.html
ja tiedän myös sen epäoikeudenmukaisuuden, mitä voi joutua kokemaaan, kun "leimataan" joksikin. Minullekin on sanottu tarinastani, että "älä tule katkeraksi, äläkä menetä tuota hymyäsi, mikä kasvoillasi loistaa" ... vaikeaa on olla menettämättä, kun jossain vaiheessa kaikki mitä yrittää, niin kääntyykin yllättäen vastaan eli kun sairaana tekee niin sitten ei sairaaksi enää "pääsekään" uudestaan ja jää tulottomaksi. Eli yrittämisestä SAKOTETAAN. Ei siis kannata yrittää mitään, ettei tule turpaan. Yrittäminen sairaana tappaa.
Toivottavasti saisit vielä uuden koiraystävän sitten, kun aika on oikea.
tässä vaiheessa on pyrkiä luomaan tänne Lappiin kokonaan uusi koulukunta, järjestö, jossa lähdemme yhteishengessä kantamaan toistemme ja lähimmäistemme kuormia. Eli sisäisen tykökäymisen keinoin toteuttamaan henkisen sielunhoidon periaatteita.
http://www.aretalogia.com/profeetta/henk.sielunhoito.html
(Kuvat koiristani, Penistä ja Pikestä, ovat vuodelta 1972)
Tilanne kun on yksinkertaisesti niin minulla kuin monilla muillakin se, ettei kovin pitkään enää jaksa ellei tunnelin päästä kajasta minkäänlaista valoa. Eli me ihmisinä tarvitsemme toisiamme ja Isänmamme ja kansamme tarvitsee meitä.
Näissä merkeissä ajelen torstaina Ranualla ja muutoinkin aloitan aktiivisen toiminnan tavoitteen toteutumiseksi. Jo pienikin ryhmä pystyy täyttämään yksilön henkiset tarpeet (olla hyväksytty, olla rakastettu, olla tarpeellinen jne.) ja tekemään myös pyörätuolikaverin elämästä rikkaan ja elämisen arvoisen.
koirat.
Hyvä juttu - mä olenkin aina ollut kyllä tuollainen "miksi? ihminen" eli kun jotain tapahtuu niin toimin periaatteella "miksi tapahtuu?" niin sitten teen oikeita ratkaisuja mielestäni.
Sitten on ihmisiä, jotka tekee periaatteella "mitä tapahtuu?" ja he eivät osaa ollenkaan käsittää toimintamallejani, koska olen aina "tapahtumien takana".
Yritän nykyään harjoitella "mitä ihmiseksi", jottei tulisi enää turpaan siitäkään asiasta. Tai ainakin täytyy ajatella aina kenen kanssa on tekemisissä ja yrittää toimia sen mukaan. Vaikeaa on, vaikeaa on ... analyytikolla/syväajattelijalla :)
"Vierivä kivi ei sammaloidu"
ja onnea yrityksen onnistumiselle - olenkin aina "etelän tyttönä" halunnut Lappiin :) Leikki leikkinä vaan totta toinen puoli: erittäin hieno idea. Kerropa joskus täällä palstalla, miten asia edistyy.
Eli en ole etsimässä eroottista rakkautta enkä tyttöystävää sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tavoittelen työtoveruuteen perustuvaa yhteistyötä yhteisten päämäärien hyväksi ja me-henkeä, joka moninkertaistaisi mukana olevien yksilöiden henkiset voimavarat ja auttaisi kestämään elämän kovissa realiteeteissa.
Tämä elämä kun on monille meistä todella kova elettäväksi ja kestettäväksi - varsinkin kun niin monet joutuvat aivan yksin kestämään. Eli "laupiaita samarialaisia" todella tarvitaan toimimaan uhreiksi joutuneiden ja muiden kovaosaisten hyväksi.
Ja vielä: Tervetuloa Lappiin. Täällä alkaa kohta parhat hiihtoajat ja kesäkin on todella kaunis.
olen niin väsynyt tähän pitkään byrokratiavalitus prosessiin, mikä todellakin vei melkein henkeni, että todellakin olen puhunut ihan puolitosissaan perheelleni, että lähden yksin Lappiin erakoksi ainakin vuodeksi ja otan vaan koiran mukaan.
Perhe sanoi, että lähde vaan kyllä he pärjää vaan ei ole mahdollista, kun on lapsia ja heistä huolehdittava. Lappiin olen ollut tulossa jouluksi joulupukkia katsomaan jo monta vuotta vaan en sitten ole pystynyt, kun sairastuin niin pahasti. Nyt kuitenkin sairausprosessi ajettu ja kerään voimia seuraavaan taistoon: en tiedä mihin "Luoja tietää", koska aika monta ovea työmaailmaan avoinna voitetun taistelun jälkeen. Nyt on vaan saatava itseni kuntoon, kun en ehtinyt hoitaa itseäni 8 vuoteen. Uskon asiatkaan eivät ole minulle vieraita. Siksi toivotin sinulle idean ajamista, koska se on hieno idea ja varmasti auttaa monia ihmisiä, jotka ovat vaikeassa tilanteessa.
Lapin lumo vaan on kutsunut jo kymmeniä vuosia.
sinulle voimia jaksaa eteenpäin; ja todelliset, kaukaisetkin, ystävät ovat todella arvokkaita henkisenä tukena ja rohkaisijana. Siksipä ajelenkin torstaina parisataa kilometriä Ranuan suuntaan ja illan suussa takaisin. Jo 15 vuotta nämä matkat ovat olleet todella rikkaita - yhteyttä henkisellä tasolla.
Kuvia ja kokemuksia Lapin lumosta ositteessa:
http://www.aretalogia.com/iankaikkisuus.html
tästä selviää ja se mikä ei tapa niin vahvistaa - toivottavasti. Hienoja kuvia. Nuo joutsenet vaan minua surettaa ja muutkin linnut maailmassa. Meillä ihmiskunnalla on suuret haasteet edessä ja jokaisesta elinpäivästä on kiitettävä. Hyvää jatkoa vaan sinne Lappiin. Tästä on hyvä jatkaa ... taistelua.
Aikaisemmin olet täällä palstoilla tuonut esille, että puhumasi sakkoasia kävi aina hovioikeudessa asti ja oli pysynyt sielläkin. Miksi nyt täällä taas luot eri kuvaa asioista. Osatotuudet syövät uskottavuuttasi koko ajan. Kyllä hovioikeuden lainvoimaiset päätökset ovat laintulkinta asiasta ja lopullinen eikä ikään oikeusmurha. Turha se on kitistä jos on lainvastaisesti toiminut.
mistään mitään tajuat.
Et yhtään enempää kuin sika Venäjän kielestä.
tajusiko enemmän kuin sika venäjätä?
eikä tajunnut.
Todellisuus kovin outo hälle,
kuvitelmissansa elävälle.
Kummalliset luulot hällä,
itsestänsä täydelliset,
kuvitelmat, luulemiset,
harhakuvat, illuusiot,
Niiden mukaan eli,
täydellisyyttä tavoitteli,
murskatakseen kaikki joilla,
rohkeus riitti arvostella,
kyseenalaistaa haaveet moiset,
harhakuvat, illuusiot.
Viimein polla petti, joten ei tajunnut, eikä tajua vieläkään.
se sakkojutska pysyks se silä hovissa äläkä vaa runole