eläneet yhteiselämää jo syntymästämme lähtien. Mielemme ja ruumiimme ovat olleet erillään, mutta sielusi on pitänyt "vahtia" elämässäni.
Rakastaen.
Rakastaen.
Uskotko, että sielumme
ovat
253278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Samat aatokset.
ovat olleet nämä syntyessäni ja nyt ja ikuisesti....
kuten aloituksessa kuvasin ( ei tarvitse vastasta jos liian tungettelevaa mielestäsi)? Erossaolomme on ollut julman kohtelun tulosta. Valiettavaa mutta totta.
Jos ihosi pääsisi iholleni,
meistä tulisi yhtä
Rakastellen.
uhrautuisitko edelleen sen verran?
Uhraudun.
Ei himo vaan se läheisyys,
sielujen kosketus vaikka välissä ääretön avaruus
.
Kirkkain tähti taivaalla joka loistaa ainoastaan sinulle.
Tuuli,joka tuo tuoksusi suojaisimpaankin
tuulensuojaan.
Äänesi,joka kantautuu hiljaisuuden ylitse
honeisiin joissa muut eivät kuule äänettömiä
huokauksia,mutta sinä kuulet,sinä olet
vastaanottavainen rakkaudelle joka sivaltaa
edestään kaiken asetetun esteen.
Saavut viittaasi pukeutuneena näkymättömällä
ratsullasi.Olen avannut kaikki ovet ja
ikkunat,sillä olen odottanut sinua ikuisuuden.
Tunnenläsnäolosi kaikkialla,
sisälläni.
Hetkessä tuo tunne on poissa.
Tekisin saman. Tarjous on voimassa edelleen, mutta kiire tulee.
Olen vaihtamassa maisemia.
maisemia, niin tuskin haluat vanhasta paikasta enää mitään muistoja... haluat uutta, ja päästä vanhasta eroon, ihan niin kuin minäkin kun muutan toiseen asuntoon, niin haluan jo kympillä vanhasta kämppiksestä eroon, mutta ei nyt yleistetä kuitenkaan.
jonkinasteinen ratkaisunteko?
muna. Ainakaan jos et aiokaan antaa ottaa kiinni..ottaa kiinni-ottaa kiinni..MIETI SITÄ!
piti sanomani. Painovirhe paholainen.
Olen tuulen vietävissä. En kirjaimellisesti, paremminkin muuttolintu, joka lentää kesäksi kotiin. :)
Olen siis mies
- älä edes kuvittele, että tämä on sinulle, mutta uhraa ajatus sillekin, että toinen voi kadota nopeastikin maisemista. Syystä tai toisesta.
luo... voi vitsit kun tietäisit miten selvästi tuon voi tulkita... ei kannata sekaantua muiden ajatuksiin, vaan ajatella mitä viestittää sanoillaan sille kuka ne ns kuulee.. epätoivo vaan kasvaa päivä päivältä, kunnes se lakkaa.
mikä on tulevaisuus, rassaa hiukkasen mieltä... kun en haluaisi millään niellä ylpeyttäni, vaan niskoitella niin kauan kuin on mahdollisuus... minä kärsin niin kovasti... kun joudun aina olemaan väärässä.. olisi kiva voittaa.. edes joskus, edes omissa ajatuksissa, mutta rakkaudessa ei ole voittajaa, sen olen kuullut viisaalta taholta, mutta oppi ei mene jakeluun. Tässä asiassa.
Hölynpölyyn. Minunko sieluni vahtikoirana? Johan pomppas.
on kaikki se mitä olen muista etsinyt... ja itsestäni..
Sitten starttaan luutani ja lähden kyöpelivuorelle munia keittämään.
oliko se Sulle.. samaa mieltä...
kuin puolipehmeänä, kiitos.
Sielumme tuntevat sympatiaa keskenään
meistä piittaamatta.
ei tässä muutenkaan ole mitään järkeä. Tunnen, että olet sieluni oikea ystävä. Mielemme ja ruumiimme vain oikkuilevat. Rakastaen sinua, missä ikinä oletkin.
valaise mua missä tällä hetkellä olet???
Asia vaivaa mua aina vaan.
Eikö sitä nyt ihan voisi ottaa totena että kun oli tarpeeksi juteltu niin NAKS, se oli siinä. Napsahti, mutta kuitenkin lähdettiin eri suuntiin. MIKÄ jäi kiinni?
haet, mikä jäi kiinni??? sun mielestä???