Hassu juttu sattui eilenillalla. Törmäsin pihalla naapurinrouvaan ja hänen uuteen miesystäväänsä,joka - hupsista - näytti kovasti tutulta. Ex-poikaystävänihän se siinä oli n. 25 vuoden takaa. Yllätyin sen verran, etten saanut "heitä" lukuunottamatta mitään sanottua. Miten mä nyt jälkikäteen kerron naapurille, että tunnen hänen miesystävänsä? Pakkohan mun on se kertoa, koska jos tulee ilmi jotain muuta kautta, niin saan ihan hölmön leiman. Mieskin takuuvarmasti tunnisti minut, eli en tiedä, vaikka hänkin olisi jo kertonut. Tule apuun, dr. Phil...
Naapurinrouvan uusi miesystävä
Jellona46
222141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
olla että (riippuu naisesta) he eivät ole kauaa naapureitasi...:)
Minä kun aloin asumaan ukkoni kans,niin eiköhän ex-pimu muuttanu naapuriin...arvaa vaan asuttiinko kauaa enää siinä kämpässä? Syynä muuttoon oli kylläki se,että tää rouva alkoi kuulumaan liian kiinteästi meidän elämäämme....
Tää on tietysti eri asia ku sulla mutta kerroinpa nyt..aikani kuluksi...;)
hieman paisuttele asiaa...olet joo ex mutta 25 v takaa...tuskinpa mies nyt tutisee housuissaan,vai toivotko sitä?...seuraavan kerran kun törmäät rouvaan rapussa kysyt olikos tuo miehesi nimi "kalle"...no niinpäs minä olin katsovinakin,mutta en ollut varma...olen tuntenut kallen kauan sitten...kalle on mukava mies..ja jatkat matkaa...äläkä kiherrä tjms ...anna toisille rauha...äläkä aiheuta riitaa...kaikkihan riippuu miten asian esität...ei siinä philiä tarvita...
mies varmaan housuissaan, kun en minäkään tutissut - eiköhän 25 vuotta ole jo riittävän pitkä aika poistamaan tutinat, ihan oikeassa olet. Lähinnä vaan mietin oikeaa tapaa kertoa asiasta naapurille, ehkä tuo ehdottamasi tapa ikäänkuin ohimennen olisi hyvä. Kiitti.
tarvita. Olisin tyrkyttänyt nimenomaan samaa neuvoa. Olet mahdollisimman neutraali koko asian suhteen. Naapuri jos kyselee jotain vanhoista, niin et ole muistavinasi mitään erikoista. Nimenomaan sinun käytöksesi ratkaisee asian, sanat vähemmän.
ja värität vielä hiukka . näin hoidetaan naapuruus suhteita .
Siitä on kuitenkin 25v... se x-miesystäväkin on ehtinyt muuttua siinä ajassa. Jos kuitenkin tulisi tarve kertoa, sanoisin varmaan jotain kun kumpikin on paikalla, tyyliin "mitä sulle nykyisin kuuluu".
Veikkaan, että se mies huomaa kohta vanhan suolan (tarkoitan sinua) janottavan ja jutustelette kohta naapurin rouvan omalle sivuraiteelleen.
Pistä siihen säpinää. Seuraavan kerran matontamppauksen yhteydessä huikkaat sille naapurin rouvalle, että vieläkö se "Kalle" käyttää Nalle-puh-kalsareita. Sitten sanot niinku ohimennen, että se rouva ei sitten ihmettele, kun alkaa pikkupöksyt katoileen. Se "Kalle" oli sellainen veitikka niitten pikkareitten kanssa...Huahahahahahahahaaa
Kyllä siitä jo säpinää syntyy, näin mää eppäilen..
En halua tästä mitään soppaa, joten yritän kiertää "Kallen" mahdollisimman kaukaa! Enkä mukavan naapurinkaan kanssa haluan joutua kurjaan tilanteeseen. Tässä nyt meikätytön diplomaatin kyvyt koetellaan...Valitan, Mark ja Jermu - mutta yritän nimenomaan välttää säpinää...
On varmasti viisasta olla keittämättä soppaa. Soppa kuitenkin tahtoo keittäytyä itsestään jos vaan aprikoi ja jauhaa asioita mielessään. Monesti puhumattomat asiat tuntuvat isoilta ja pelottavilta, mutta sitten kun niistä puhuu niin saavuttavat oikeat mittasuhteet, eli voisitte olla iloisia siitä että taas kohtaatte ja olette edelleen hengissä. Se siitä. Paitsi onko sulla suuria tunteita häntä kohtaan, oi Jellona?
noita entisiä mies ystäviä , niinkuin sinun naapurillasikin . tunnen sinut joten se siitä .
tunnet minut? Hyvä yritys.
sitä yleensä moikataan vanhoille tutuille?
Kerro sille naapurillesi että tunsit miehen nuorempana, eli liikuitte joskus yhdessä, so what, ei luulis vetävän herneitä, koska siitä on jo niin kauan ;)
... omasta kokemuksestani, että 25 vuotta kyllä on jo hoitanut asian maan tasalle. Eihän niin vanhoja juttuja enää "lasketa"? :D Ties vaikka se naapurinrouva ja sinun exä ovat jo kahdestaan puhuneet asiasta ja päättäneet pitää suunsa siististi kiinni? Duckki ei lähtisi availemaan noin vanhaa "kansiota". Voi olla jo kovin pölyinen ja aiheuttaa turhia aivastuksia ;P No, jos muuta kautta aletaan supista, niin kuittaat hupsuina huhuina :)
D. "hatsiih" Duck :P
Vaikuttaa siltä, että sinua alkoi vanha suola janottamaan.
Anna olla.. tosiaan sentään jo 25 vuotta ja hän seurustelee nyt naapurisi kanssa.
Mikäs minä olen neuvomaan, mutta itse en miettisi koko juttua.
päädyit sellaiseen käsitykseen? Hämmennyin hetkellisesti, kun miehen tunnistin, mutta ei yhtään alkanut janottaa, käsi sydämellä. Ei ole tapanani yleensäkään haikailla menneitten asioiden perään. Ennemminkin katson positiivisesti ja luottavaisena tulevaisuuteen - ties mitä on vielä edessä? (Edessä lähietäisyydellä nukkuminen, kunhan Suomi saisi Tsekin rökitettyä lätkässä ensin...)
kävis mielessä, että olis haittaa tai vaivaa uudesta naapurista?
jos ei sitten omasssa mielessä ala ajatukset
tökkimään.. ?
Mutta jos näin tuntui, niin kyllä nyt "joltain tuntui"??
: )
Unohda hänet ja anna elää omaa nykyistä elämäänsä,hän unohti sinut jo 25 vuotta sitten!
Niin, tai en tiedä, onko oikein sanoa, että sattuu. Ehkä vihlaisee, silleen lievästi. Jos asia on käsitelty ja unohdettu, niin ei se pitempään tunnu. Jotkut ihmiset eivät unohdu koskaan lopullisesti, vaikka itse "romanssi" olisi jo ties kaukana menneisyydessä. Jotkut ihmiset unohtuvat, metka juttu.
Tuo on ihan hyvä juttu, että kerrot naapurillesi tunteneesi hänen miesystävänsä JOSKUS...
mutta kun minä menin uuden kurssikaverini luo päiväkahville vuosia sitten ja hän kehui kovasti löytäneensä uuden kivan miesystävän... esitteli uutta asuntoaan johon oli juuri muuttanut ja ykskaks huomasin tutun näköisen pyyhkeen makuuhuoneen kaapinovella kuivumassa, katsoin pyyhettä tarkemmin ja löysin nimikirjaimeni siitä; asiaa ihmetellessäni ääneen ystävätär kertoi miehen jättäneen sen siihen ja aikoi laittaa kylpyhuoneeseen... samalla kävi ovi ja kas-kas: mies saapui vihellellen sisään "moi..."
seuraavassa hetkessä olikin jo säpäkkää sieltä tuli minun aviomieheni! "Mitä helvettiä sinä täällä teet?" ja ystävätär katsoi minua ja sitten miestä,minua ja miestä "te sitten tunnette toisenne?" "Kyllä, ollaan naimisissa" sain sanottua ja etsin kenkiä jalkaani sitten nappasin mummoni tekemän pyyhkeeni mukaan ja rapussa vedin takkia niskaani, ulko-ovella tuli kyyneleet.... ja ero tuli vuoden päästä, muttei kurssikaverikaan ex-miestäni kelpuuttanut tai sitten hän oli ehtinyt jo löytää uuden naisen...
Kai sillä miehelläkin saa olla sinun jälkeisesi elämä,lulitko että hän muistelee kaiholla sinua koko loppuelämänsä?
edes enää tuntenut sinua?