Kumpi oikein (genetiivimuoto sanasta ORI) orin vai oriin?
Eräs väitti tosissaan, että ORIIN olisi oikein. Mutta mistä ihmeestä tuo lisä (i) siihen tulisi?
Eräs väitti tosissaan, että ORIIN olisi oikein. Mutta mistä ihmeestä tuo lisä (i) siihen tulisi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
eli on kovin runollinen ilmaisu.
Niin se vain on, että "oriin" on oikea muoto ja "orin" väärä.
Suomen kielessä on eräitä oikullisesti käyttäytyviä sanoja, tässä yksi niistä.
Partitiivikin on "oritta" eikä suinkaan "oria".
Taivuttamalla "orin" paljastaa asiantuntemattomuutensa sekä hevosten että kielen osalta.
"Oriin" ei ole runollinen muoto vaan silkkaa arkikieltä. "Orhin" kelpaisi jo runollisesta.
>Niin se vain on, että "oriin" on oikea muoto ja
>"orin" väärä.
Ei se ihan niinkään ole... Kielitoimiston sanakirja tarjoaa kumpaakin muotoa valinnaisina:
"ori (taivutus: yks. oriin, oritta, oriiseen jne. t. orin, oria, oriin jne., mon. oriiden t. oriitten, oriita, oriisiin t. oriihin jne. t. orien, oreja, oreihin jne.) täysikasvuinen kuohitsematon uroshevonen. Siitosori."
yks. nom. ori
yks. gen. oriin
yks. part. oritta
yks. ill. oriiseen
mon. nom. oriit
mon. gen. oriiden, oriitten
mon. part. oriita
mon. ill. oriisiin, oriihin
yks. nom. ori
yks. gen. orin
yks. part. oria
yks. ill. oriin
mon. nom. orit
mon. gen. orien
mon. part. oreja
mon. ill. oreihin "
Kumpainenkin muoto on siis oikein. Olisi kuitenkin hyvä olla johodonmukainen sanaa taivuttaessaan ja käyttää valitsemansa muotosarjan taivutusmuotoja kaikissa tarvittavissa sijoissa.
--
Kielitoimiston sanakirjaa minulla ei ole. Osasin silti odottaa juuri tuonsisältöistä vastausta/tietoa jostakin päin!
Eipähän minulla ole uros- eikä naarashevosiakaan, joten lopullisen tuomion sisällöllä ei ole minulle isompaa merkitystä.
Kuitengin kaikitengin: jos joskus joudun tuota sanaa käyttämään, pitäydyn mieluusti perinteisissä taivutusmuodoissa, ihan vain piruusillani!
kielitoimiston sanakirja on netissä kaikkien ilmaiseksi saatavilla ja käytettävissä, kannattaa tutustua!
tuo uudempi taivutus hyväksyttiin jo 1988 ja on nykyään yleisempi, melkoinen puristi pitää olla, jos oikeasti sanoisi katsoneensa lapsena Mustaa oritta, tuntuisi lähinnä koomiselta😉
Olisikohan tämä yksi esimerkki kantasuomen loppu-h:n katoamisesta? Kielentutkijat kun ovat todenneet, että eräät sanat ovat suomen kielessä muinoin päättyneet äänteeseen h.
Esim. veneh - venehen - veneen
Samoin siis: orih - orihin - oriin
Loppu-h:n puolesta todistaa myös se, että oriista on käytetty myös muotoa orhi (vastaavasti vene on ollut venhe).
Etelä-Pohjanmaan monissa murteissa muinaisen loppu-h:n tilalla on loppu-s:
venes
oris
perkeles
Olen muuttanut kauas Etelä-Pohjanmaalta, mutta murre on minulle hyvin tuttu. Katsoin äskettäin ohjelman suomalaistuneesta romanimiehestä, joka puhui ihanaa murretta. Hän sanoi "tietokones". S-pääte on siis siirtynyt nykyaikaiseen laitteeseenkin.
Eikös sekin ole paikallisittain "Kuurtanes"?
Kuurtanes-seura ry., Kuurtanes-hiihto ym. murrekieliset esimerkit kertonevat omaa kieltään.
Jotain sukulaissieluisuutta eteläisempien suubalttien suuntaan? Eikös presidenttimmekin ole jollakin lättien tai littien kielellä Tarjas Halonenas? http://www.google.fi/search?hl=fi&q=tarjas halonenas&btnG=Google-haku&meta=
Ja onhan Pohjanmaalla sellainenkin paikkakunta kuin Kortesjärvi. Kaikissa näissä s-päätteisissä on kyse juuri muinaisen loppu-h:n jäänteistä.
Latvialaisten s-loppuiset nimet ovat sitten taas aivan jotain muuta. Sukulaissieluisuudesta puheen ollen: unkarilaisilla on tapana sanoa sukunimi ensin, esim. Kossuth Lajos. Meillähän myös yleensä sanotaan vaikkapa Koskisen Lauri, ainakin tutusta ihmisestä puhuttaessa.
Madjaariystäväisemme kirjoittavat OMASTA väestään tuohon tapaan. Unkarilaisilla nettisivuilla on nimet kirjoitettu muotoon Bartók Béla, Dohnányi Ernő, Kodály Zoltán, Liszt Ferenc jne. Mainittujen kulttuuripersoonien muunmaalaisten kollegoiden nimet on kirjoitettu siinä järjestyksessä kuin meilläkin on tapana: Ludwig van Beethoven, Jean Sibelius jne.
Dohnányi Ernő on meille useimmiten Ernst von Dohnányi. Alkuperäisessä etunimessä Ernő on nimenomaan ő, ei esim. ö eikä o. Liszt Ferenc on meille yleensä Franz Liszt. Saksalaista vaikutusta.
... ja varsinkin tutut meilläkin yleensä tulevat kutsutuiksi tyyliin "Koskelan Jussi". Ulkomaalainen ei meille ole Putinin Vladimir tai Annanin Kofi.
Vieraammista suomalainenkin sanoo Paavo Lipponen tai pelkästään Lipponen. Jos joku haluaa hiukan kerskailla sillä, että tuntee tärkeitä henkilöitä, hän voi sanoa: "Juttelin just eilen Lipposen Paavon kanssa..."
kones, käärmes jne eli ihan kato-sanoissakin on tuo s
Jäi mieleen tuo ori-taivutus Kauniit ja rohkeat -sarjan yhdestä jaksonimestä.
Ihan sanatarkasti en otsikkoa muista, mutta ori-sijamuodon muistan:
" Brooke Logan, oriiton nainen "
Oriiton vaikutti oudolta, mutta oikein se taitaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan olla ;)
”Tamma Brooke, oriiton hevostelija”
ke 23.10.2002
http://www.mtv3.fi/ohjelmat/kauniitjarohkeat/jaksot.shtml/syksy2002?135932
Netti muistaa sellaistakin, jota en ole nähnyt (ja jota ei olisi tullut mieleenkään katsoa).
Hyvä kun on netti, sillä en minäkään saippuaoopperoita kuuntele ;) Ei tulisi mieleenikään, mutta joskus linkin kautta voin jaksopaljastuksia lukea ....... Kiitos!!!!
Eräksen käyttämä muoto on oikein. Samoin yhden i:n muoto.
Erähinen pitää kiinni perinteisistä muodoista.