Levottomuuden syyt löytyvät kotoa!

http://www.oaj.fi/Resource.phx/opettaja/index.htx

On kyllä hieman pidempi versio...

tässä pitkä teksti... ole hyvä

Ulla Ojala

Lapsen kehityksestä globaaleihin ongelmiin

Educa 2006 -tapahtuman seminaareissa pohdittiin niin kasvatuksen arvoja ja opettajien työhyvinvointia kuin globaaleja kehityskysymyksiäkin.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen painotti kasvatuksen arvoja käsitelleessä puheenvuorossa lapsuuden tarvitsevan suojelua. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana käsitys lapsuudesta on kadonnut sikäli, ettemme enää muista maturaation eli kypsymisen merkitystä lapsen kehityksessä.

– Vaikka biologinen kehitys on aikaistunut, oikea psykologinen kypsyminen ei ole varhentunut. Aikuiseksi kasvaminen vaatii yhä tietyt kehitysvaiheet.

Keltikangas-Järvisen mukaan me vaadimme lapsilta ja nuorilta liian varhaista vastuunottamista ja itsenäistymistä. Tämä saattaa johtaa elämänhallinnan menettämiseen. Esimerkiksi varhaisessa aikuisuudessa eli 18–24-vuotiaana nuori kykenee hallitsemaan vain noin kolmen kuukauden mittaisen ajanjakson. Silti jo tätä nuoremmilta vaaditaan esimerkiksi pitkien lukujärjestysten laatimista. Vanhempien ja opinto-ohjaajien tulisikin olla tiiviisti nuorta auttamassa.

Keltikangas-Järvinen puhui myös ajankäytön ja luovuuden yhteydestä.

– Lapsen oppimistapa on luovuus, ei systemaattinen oppiminen. Luovuus syntyy hitaudessa ja hiljaisuudessa, joten lapsen oppimisen tapa on hitaassa hiljaisuudessa oivaltaminen.

Psykologi Keijo Tahkokallio puhui esityksessään levottomista lapsista. Levottomuuteen vaikuttavat biologiset syyt, synnynnäinen temperamentti, stressihormonin koholla olo, runsas television katselu 1–3-vuotiaana ja heikosti opittu itsesäätely.

Tahkokallion mukaan yhdeksän prosenttia lapsista, jotka katsovat 1–3-vuotiaana televisiota päivittäin yhden tunnin ajan, saa tästä johtuen levottomuusoireita seitsenvuotiaana. Vastaavasti 18 prosenttia kaksi tuntia televisiota päivittäin katsovista lapsista saa levottomuusoireita.

– Vaikutus perustuu hermoverkon kehittymiseen. Paljon tv:tä katsovan lapsen hermoverkko adaptoituu television esitysnopeudelle, eli hänen aivonsa olettavat reaalimaailman toimivan yhtä nopeasti kuin tv-maailman, perusteli Tahkokallio.

Hän korosti keskittymisen ja itsesäätelyn olevan opittavissa olevia asioita. Jos taidot opitaan huonosti, seurauksena on levottomuusoireita.

Turun vankimielisairaalan ylilääkäri, dosentti Hannu Lauerma käsitteli tarkkaavaisuushäiriötä ja syrjäytymistä, ja totesi ADHD-oireyhtymän mahdollisesti kymmenkertaistavan vankilaan päätymisen riskin. ADHD:ta esiintyy noin 2–5 prosentilla lapsista ja oireyhtymä jatkuu noin 60 prosentilla aikuisuudessa. Vangeista 25–50 prosentilla on ADHD-tausta.

Lauerman mukaan katsauksissa on esitetty, että 20–30 prosentilla päihdehäiriöisistä olisi ADHD ja 20–40 prosentilla ADHD-potilaista on jossakin elämänsä vaiheessa päihdehäiriö.

Lauerma puhui ADHD:n lääkehoidon puolesta, vaikka se on aiheuttanutkin tunteenomaisia vastustusreaktioita.

Opettajan jaksaminen
Kasvatustieteiden professori Eija Syrjäläinen Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitokselta korosti koulun jatkuvaa muutosta ja opettajien työssä jaksamista käsitelleessä puheenvuorossaan sitä, että opettajille tulisi antaa aikaa ja rauhaa keskittyä perustehtäväänsä.

– Opettajuuden arvostus, suomalaisen koululaitoksen menestyksellisyys nousee vain sitä kautta, että ymmärretään ja myönnetään opetuksen, kasvatuksen ja oppimisen erityislaatu, sanoi Syrjäläinen.

Koulun arki ja koulun jatkuvan kehittämisen haasteet muodostavat ilmeisen ristiriidan, jonka keskiössä yksittäinen opettaja saattaa jopa uupua.

– Arki on kaukana virallisesta kehittämispuheesta, johon opettajat eivät pääse vaikuttamaan. Jatkuva kehittäminen näyttäytyy koulun arjessa konkreettisesti työmäärän lisääntymisenä.

Syrjäläisen mukaan koulukohtainen opetussuunnitelmatyö ja siihen liittyvä arvioinnin kehittäminen alkoi onnistuneesti. Jatkossa opettajien ja rehtoreiden kokemukset jatkuvasta opetussuunnitelmatyöstä ovat kääntyneet negatiivisiksi.

Syrjäläinen näkee koulun jatkuvat kehittämisvaateet osana yhteiskuntaamme ja lähes koko maailmaa vaivaavasta tehokkuudesta.

– Koulun kehittämisen yhteydessä puhutaan laadun parantamisesta ja varmistamisesta. Todellisuudessa on kyse kilpailun ja tehokkuuden lietsomisesta. Kehityksen käsitteeseen kytkeytyy määrällinen, mitattavissa oleva kasvu. Markkinavoimat ovat tulleet kouluun, sanoi Syrjäläinen.

Myös arviointiuudistuksen osalta useat tutkijat ovat tulleet siihen käsitykseen, että taustalla on ollut pyrkimys tehokkaampien ja tuottavampien koulujen kehittämiseen.

Kolme kovaa haastetta
– Maailmaa kohtaavat suuret kehityshaasteet ovat laajalle levinnyt köyhyys, nopea väestönkasvu sekä ympäristön vaurioituminen ja luonnonvarojen ehtyminen, sanoi Maailmanpankin erityisasiantuntija Pasi Sahlberg puhuessaan koulutuksesta ja globaaleista kehityskysymyksistä.

Sahlberg luetteli tilannetta valottavia lukuja: 1,2 miljardia ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä eli heidän on tultava toimeen alle yhdellä dollarilla joka päivä, arviolta 115 miljoonaa peruskoulun ala-asteikäistä lasta ei käy koulua, yli 40 miljoonaa ihmistä elää HI-viruksen kanssa ja vuosittain yli miljoona menehtyy malariaan, 11 miljoonaa lasta kuolee ennen viidettä ikävuotta ja puoli miljoonaa vastasyntynyttä menettää äitinsä raskauden tai synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin.

Myönteistäkin kehitystä on tapahtunut, mutta se ei ole jakautunut tasaisesti eri maanosien kesken. Niinpä maailmalla on edessään joukko kehityskysymyksiä, joiden vuoksi kansakunnat päättivät vuonna 2000 kahdeksankohtaisesta vuosituhatjulistuksesta. Yksi julistuksen kohdista tavoittelee hyvää peruskoulutusta kaikille. Tämä tarkoittaa, että vuoteen 2015 mennessä kaikki lapset suorittavat vähintään seitsemän vuotta kestävän peruskoulun. Koulutus on köyhyyden vähentämisen yksi keskeinen instrumentti.

– Koulutus lisää tutkimusten mukaan talouskasvua, vahvistaa yhteiskunnan demokraattisia ja poliittisia rakenteita ja parantaa kansalaisten terveyttä, sanoi Sahlberg.

Sahlbergin mukaan vuosituhattavoitteiden saavuttaminen on mahdollista, jos kehittyneet maat ja kansainväliset organisaatiot tulevat oikealla tavalla kehitysmaiden sitoutumista hallinnon uudistamiseen ja palveluiden kehittämiseen. Hänen mukaansa viime vuoden merkittävin saavutus kehityskysymysten kannalta oli EU-maiden päätös nostaa virallinen kehitysapu 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2015 mennessä.

– Samalla kun pohtii sitoumusten taloudellisia seurauksia veronmaksajille, kannattaa muistaa, että maailman yhteinen virallinen sotilasbudjetti on tänä vuonna noin triljoona dollaria. Kehitysyhteistyöhön käytetään noin 75 miljoonaa dollaria, vertasi Sahlberg.

Eipä ollut omaa tekstiäni vaan lainattua... mm. psykologian professori Liisa Keltikankaalta ja psykologi Keijo Tahkokalliolta...

Heillä taitaapi jonkin verran olla käytännön kokemusta ja tietoa muistakin kuin omista lapsista...

Lukutaitoinen, fiksu yksilö osaa lukea alkuperäisen tekstin ja YMMÄRTÄÄ, että siinä ei todellakaan väitetty, että KAIKILLE kävisi näin, mutta riskit ovat aika suuret!

Olen kanssasi täysin eri mieltä; erityisesti viimeisestä lauseesta. Jonkin verran on minullekin kertynyt havaintomateriaalia omista työn myötä noin 1500:sta lapsesta.

yhden rehellisen äidin puheenvuoro kasvatuspalstalta...

"Esikoisemme osoitti syvää kiinnostusta televisiota kohtaan jo hyvin pienenä ja me annoimme hänen katsoa tv:tä mielin määrin. Olimme jopa tyytyväisiä, kun lapsemme oli niin rauhallinen ja viihtyi tv:n ääressä. Myöhemmin kuitenkin jouduimme turvautumaan puheterapeuttiin, sillä ongelmaksi tuli, ettei lapsi kyennyt vuorovaikutukselliseen keskusteluun. Yleinen käsityskyky ja asioiden ymmärtäminen on jopa ikäisiään edellä, mutta ei kykene ilmaisemaan itseään suullisesti. Surullinen homma ja vaikea korjata..Syytän tästä täysin liiallista tv:n katselua ja yritämme nyt parhaamme korjataksemme asian."

Onko hänkin mielestäsi väärässä?

Melko junttimainen kommentti. Mutta tarkoitus kai olikin olla provo. Muussa tapauksessa säälin lähinnä lapsiasi.

säälittää.. kirjoitti:

Melko junttimainen kommentti. Mutta tarkoitus kai olikin olla provo. Muussa tapauksessa säälin lähinnä lapsiasi.

Sääli on säälijän sairautta, fiksuus kasvaa muissa.