Olen lestadiolais perheen lapsi. Perheemme on ehkä tavallista vapaamielisempi ja olen saanut vapaamman kasvatuksen kuin ehkä yleensä lestadiolaiset.
Aikuistuttuani olen alkanut pohtia monia kysymyksiä nimeenomaan uskosta. En kuitenkaan kutsuisi sitä heräämiseksi, sillä valitettavasti olen alkanut kyseenlaistamaan monia lestadiolaisuuden käsityksiä ja ajatuksia.
Etenkin naisena olen hämmentynyt naisiin kohdistuvista vaatimuksista ja asetetuista rooleista. Koen itseni sopimattomaksi perus lestadiolaiskotiäiti malliin.
Tunnen monintavoin itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Olen jäänyt todella yksin ajatuksieni kanssa, vaikka meitä on monia muita nuoria naisia, jotka eivät tunne kuuluvansa joukkoon. Muut tuntuvat vain sopeutuvan tilanteeseen paremmin kuin minä.
Seuratessani liikkeen sisäisiä riitoja, vihamielisyyttä, kateutta, syyttelyä ja vastakkainasetteluja olen tullut siihen tulokseen etten halua olla osa tälläistä yhteisöä. Se saa minut kuitenkin surumieliseksi, olenhan kasvanut osaksi tätä yhteisöä, suurinosa sukulaisistani ja ystävistäni ovat lestadiolaisia.
Mutta toisaalta olen ymmärtänyt että monet seikat jotka ovat tärkeitä lestadiolaisuudessa saavat minut kyseenalaistamaan koko uskon, myös omani. Suhtautumiseni raamattuun ja sen sanomaan on ristiriitainen. Raamatun sanomassa korostuu monin tavoin miesten päätäntävalta, mm. perheenpäänä ,mikä saa minut ajattelemaan raamatun aikansa teoksena ja raamatun sanoman sidotuksi yhteiskuntansa kulttuuriin.
Surullista, en enää edes tiedä mihin uskon. Pelkään että menetän uskoni Jumalaan, ja että minusta tulee ateisti.
Aikuistuttuani olen alkanut pohtia monia kysymyksiä nimeenomaan uskosta. En kuitenkaan kutsuisi sitä heräämiseksi, sillä valitettavasti olen alkanut kyseenlaistamaan monia lestadiolaisuuden käsityksiä ja ajatuksia.
Etenkin naisena olen hämmentynyt naisiin kohdistuvista vaatimuksista ja asetetuista rooleista. Koen itseni sopimattomaksi perus lestadiolaiskotiäiti malliin.
Tunnen monintavoin itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Olen jäänyt todella yksin ajatuksieni kanssa, vaikka meitä on monia muita nuoria naisia, jotka eivät tunne kuuluvansa joukkoon. Muut tuntuvat vain sopeutuvan tilanteeseen paremmin kuin minä.
Seuratessani liikkeen sisäisiä riitoja, vihamielisyyttä, kateutta, syyttelyä ja vastakkainasetteluja olen tullut siihen tulokseen etten halua olla osa tälläistä yhteisöä. Se saa minut kuitenkin surumieliseksi, olenhan kasvanut osaksi tätä yhteisöä, suurinosa sukulaisistani ja ystävistäni ovat lestadiolaisia.
Mutta toisaalta olen ymmärtänyt että monet seikat jotka ovat tärkeitä lestadiolaisuudessa saavat minut kyseenalaistamaan koko uskon, myös omani. Suhtautumiseni raamattuun ja sen sanomaan on ristiriitainen. Raamatun sanomassa korostuu monin tavoin miesten päätäntävalta, mm. perheenpäänä ,mikä saa minut ajattelemaan raamatun aikansa teoksena ja raamatun sanoman sidotuksi yhteiskuntansa kulttuuriin.
Surullista, en enää edes tiedä mihin uskon. Pelkään että menetän uskoni Jumalaan, ja että minusta tulee ateisti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuo on tuttua, vaikka olekin "munallinen". Asioita pitääkin pohtia ja henget koetella.
Käypä ottamassa lataus Nokian missiota, körttiseuraa ja Tuomasmessua. Näet uskonasiat avarammin. Tämä noin kokemuksesta sanottuna.
On ihan ymmärrettävää, että koet surua, kun et ole varma, mihin kuulut ja mihin haluat kuulua. En väitä ymmärtäväni täysin, mitä käyt juuri nyt läpi henkisesti...
Varmaan jokainen ihminen käy niin uskossa kuin muuten elämässään monesti läpi tuota samaa. Älä siis menetä uskoasi itseesi, vaikka kaikki entiset totuudet eivät enää näyttäisikään niin ehdottomilta. Vaatii paljon rohkeutta kyseenalaistaa se, minkä muut ovat vuosien ajan kertoneet ainoaksi totuudeksi.
En kuitenkaan usko, että sinä hylkäät Jumalaa ja vielä vähemmän, että Jumala olisi hylännyt sinut. En myöskään usko, että olet matkalla kadotukseen, elä kuuntele niitä, jotka sellaista puhuvat. Se tie ei vie mihinkään.
Mieti ihan rauhassa kuka olet ja miten sinä koet uskon ja Jumalan. On sata yksi tapaa olla kristitty ja uskoa. Ehkä myöhemmin palaat takaisin kiinteään lestadoilaisuuten, ehkä et, mutta ei se ole maailmanloppu, asiat kirkastuvat kyllä. Se vie vain aikaa.
Tutustu eri kristillisten ryhmien sisältöön ja opetukseen ja muista, että vaikka kuinka tiiviin yhteisönkin sisällä on aina niitä, jotka ajattelevat hieman toisin ja niin se on tarkoitettukin...Toivon, että kestät kaiken sen vastatuulen, mitä varmasti tulet kohtaamaan, jos jatkat asian pohtimista ja loitonnut yhteisöstäsi. Sinulla on kuitenkin oikeus olla sinä ja ihminen ja nainen ja se, joka ei sinua hyväksy uskosi tai elämäntapasi tähden, ei ole sinun arvoisesi.
Rohkeutta ja toivottavasti löydät sen sinulle oikean vastauksen!!!
Löytyykö muualta uskoa? Onko muualla armoistuinta, missä armosta saa uskoa? Onko muuta perustusta annettu kuin Raamatun sana? Jaksammeko nöyrtyä Jumalan tahdon mukaan? Eivät miehetkään sen helpommin voi uskoa. Yhtäahdasta se on kaikille uskovaisille. Suurin osa ihmisistä ei usko, kuten pitäisi, vaan oman mielensä mukaan, useimmiten omavanhurskaasti. Oletko löytänyt muualta Jumalan Pyhää Henkeä, joka tarttuu Sinuun kiinni ja nuhtelee synnistä? Minä en ole. Eikö taivasosuus ole tarpeeksi kallis asia? Onko tullut vikoja ja virheitä? Riennä pesupaikalle. Muistat, että tuhlaajapoikaakin vastaan Isä riensi jo vastaan ennenkuin poika tiesi siitä edes! Älä luovu uskosta, Jumala haluaa Sinutkin pitää omassa valtakunnassaan. Maailmasta ei oikein löydy paikkaa, koska siellä ei oikein sitä ole. Se on useimmiten harhanäkyä ja se paljastuu vasta sitten, kun sitä herkkua on maistanut.
Armoistuin ei ole mikään huonekalu.
Se on Jeesus Kristus, joka on siellä, missä on Jumalan sana ja pyhät sakramentit, missä saarnataan vapahdusta syntisille.
Ei ole armo minkään herätysliikkeen yksinoikeus, armo kuuluu kirkossakin.
loukkauskiveen. Mikähän se oli....Tiijäkkös sitä???
Uskon asia on ainakin minulle niin tärkeä,etten lähde kyseenalaistamaan Jumalan valtakunnan opetuksia.Siellä on neuvon nuhteen ja opetuksen sanat.Sanoihan Eevakin paratiisissa;onko todella Jumala näin sanonut,eli käärme kyseenalaisti Jumalan sanat.Näin hän toimii meidänkin ajassa.Mutta kuuliaiset lapset Jumala varjelee iankikkiseen elämään.Usko tähän kaidantien sanaan,niin säilytät uskon ja hyvän omantunnon jonka moni on oman tien matkalla kadottanut.
Me emme huoli Sinua noin vain joukkoomme!!
Pelkkä Jumalan kadottaminen ei tee Sinusta Arvoillamme elävää Ateistia.
Pysy vain valitsemallasi polulla.Epävarmuus on Uskovaisen merkki siitä että ei ole ollut yhteydessä Ylempäänsä.
Mielestäni kannattaa jatkaa matkaa tiellä minkä on ITSE valinnut,EIKÄ jonka joku muu IHMINEN valitsee puolestasi.
Löydät kyllä oikean tien kun saat Itsenäisesti ajatella,ilman painostusta.Uskonnot ja muut vastaavat opit ovat ihan hyvä asia,kun se sisäistetään oikein.
Niin minäkin teen,tosin että tällä tavalla aukeaa paikka(ni) Taivaassa Niille jotka sinne haluavat!
Oma toiveeni on että pääsen Helvettiin(jos on olemassa). Menen omasta tahdostani auttamaan siellä olevia,vaikka kärsimään ja palaamaan siinä ikuisessa tulessa !
Se on vähintä mitä toisten puolesta voi tehdä!
Itse en YLÖS välttämättä halua !!
Olen onnellinen täällä maanpäällä ja saannut elää mukavien ja iloisten Ihmisten kera JA ELÄN YHÄ !!! Toivottavasti joku huomioi toiveeni,ihan sama kuka ja missä !!!!OLEN minäkin "uskovainen"
KUNNIOITUS ELÄMÄÄ JA MUITA KOHTAAN ON HYVÄ POHJA