Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia kuin minulla? Tuntuu, että lähipiiri ei ymmärrä auramigreenin vakavuutta ja kivuliaisuutta, vaan kohtauksilleni viitataan vain kintaalla. Kukaan ei usko, että auramigreeni ei ole vain tavallista pientä päänsärkyä.
Minulle tulee auramigreenikohtaus ehkä 1-2 kertaa vuodessa, mutta silloin ne ovat sitäkin pahempia (kaikki auraoireet, usein myös oksennan). Tuntuu siltä, kuin joku sahaisi pikkuhiljaa raajoja irti, eikä asialle voi tehdä muuta, kuin yrittää ajatella jotain muuta.
Olenko ainoa, joka ei saa tukea lähimmäisiltään?
Minulle tulee auramigreenikohtaus ehkä 1-2 kertaa vuodessa, mutta silloin ne ovat sitäkin pahempia (kaikki auraoireet, usein myös oksennan). Tuntuu siltä, kuin joku sahaisi pikkuhiljaa raajoja irti, eikä asialle voi tehdä muuta, kuin yrittää ajatella jotain muuta.
Olenko ainoa, joka ei saa tukea lähimmäisiltään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mieheni kyllä ymmärtää, mutta töissä ei tajuta ollenkaan ja se "ottaa päästä" varsinkin kun olen migreenin takia joutunut olemaan poissa töistä. Rajun kohtauksen jälkeen en seuraavana päivänä kykene mihinkään ja siitä tulee sitten poissa oloja (muutama vuodessa). Ärsyttää kun töissä myös puhuvat pääkivusta.....
Hanki nyt ne lääkkeet jo ihmeessä. Tarvitset niitä.
Ihmisille ei auta kuin selittää että on kysymys sairaskohtauksesta, joka on hankala, vakava. Ajan kanssa ne ymmärtävät. Sun pitää osata informoida aiheesta.
Jos vaan kärsit ilman lääkkeitä, haloo!!! Mulla voisi kestää 15-20 min ennenkuin auttaa -mutta niistä suurta on apua silti. Ainakin tähän asti. Nuorempana kituutin vuosia ilman lääkkeitä. Ei voi tyhmyys enempää tiivistyä.
Kyllä ihmiset alkaa ottaa vakavasti kun tuot faktatietoa esille.
Ja hanki OIKEA lääkke -juuri tähän vaivaan, kohtaus loppuu, ei kipua -lepäät vaan loppupäivän. Neurologi tai terveyskeskuslääkäri määrää lääkettä, oireiden mukaan. Pyydä suussa imeskeltävä lääke vaikka, mutta ota lääkepaketin kuorta jo valmiiksi hiukan esille/auki -ei siis ihan auki, --että saat paketin auki jos tarvii. Pidä aina lääkkeet mukana. Jooko?? Kaikki menee sit hyvin. Jos joku lääke ei olisi oikea, toinen sitten. Mutta lääkärin pitäisi tietää jo oikea lääke sulle.
Itselle oikeat elämäntavat auttaa, rauhallisuus kannattaa, ei liikaa hommia.
Vältä kofeiinia -myös tee, energiajuomat, jotkut ruoka-aineet (allergia), alkoholi, kirkas valo, aurinkokin voi tehdä, (loisteputket myös), kylmyys, liika kuumuus, tieokoneen ruutu, vilkkuva valo, stressi, sauna, nopeat liikkeet, hartioiden jäykkyys.
--Aurinkolasit muuten auttaa jos valoa liikaa.
Olenko jossain vaiheessa sanonut, että _en_ käytä lääkkeitä? Kyllä käytän, monia merkkejä on kokeiltu, mutta minulla ne auttavat vasta noin tunnin kuluttua joten se tunti on sitä helvettiä.
Todella epäkypsää puhutella ihmisiä noin epäkunnioittavasti ("Jos vaan kärsit ilman lääkkeitä, haloo!!!"), kun et edes tiedä tilannettani. Käytän siis lääkkeitä. En ole idiootti, vaikka tunnut niin ajattelevan..
Mulla alkoi migreeni 5-vuotiaana. Sain selkääni, kun oksensin. Opin pitämään sietämättömän kivun salassa ja kärsin yksin. Se vaikutti mielenterveyteeni ja kannan vihaa koko sukuani kohtaan. Mun lähipiiriin kuuluu tytär, äiti ja sisarukset. Vain tyttäreni ymmärtää, koska Hän on perinyt migreenini. Muut viittaavat kintaalla. Kun makaan pimeässä "mummolassa" käydessäni, saattaa äitini tulla paasaamaan jonkun tutun, tutun, sairauksia ja kuinka reipas HÄn oli. Eli, ei minkäänlaista ymmärrystä lähipiiriltä?? Ymmärrän Sinua todella hyvin ja totean, että kohtalotovereita on. Yritä jaksaa. Mulla on n, 3 kohtausta viikossa ja olen eläkkeellä. Tosin harrastaisin mielelläni jotain, mutta on aina elettävä tämän invalidisoivan sairauden ehdoilla. Voimia ja jaksamista. Kirjoitellaan.