eli siinäpä se kyssäri olikin.
Kiitos vastaajille
Kiitos vastaajille
miten pullistumasi oireili ?
tiedonhaluinen oon
1211074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla on aina ollut päänsärkyjä, ei koskaan kuitenkaan mitään kovia. Ortopedi lähetti minut neurologille, koska minulla alkoi esiintyä tunnottomuutta käsissä ja jaloissa.
Neurologi luuli minulla olevan selkäydintulehdus ja lähetti minut MRI:hin, jossa sitten todettiin poikkeama aivoverisuonessa. Aluksi sitä luultiin AV-malformaatioksi, mutta angiografiassa nähtiin kyseessä olevan suoni täynnä aneurysmia. En usko kaulavaltimossani olevan aneurysman aiheuttavan mitään oireita.
Onneni oli ettei aivoverisuoni ehtinyt vuotamaan.
En löytänyt aiempia viestejänne. Meikäkäistä on askarruttanut viimeiset parikymmentä vuotta lievä paineen tuntu pään oikeassa puoliskossa. Jo vuosia sitten muutaman kerran iski tosi raju migreeni samaan puoliskoon, suorastaan hillittömän kivulias. Välillä edelleenkin näkökentän yläreunassa tanssii valoreunus, ja samalla näkö menee hämäräksi. Kaikki nuo vaivat pl.paineen tuntu katoavat tunnissa.
Perisuomalaisena miehenä en ole lääkäriin mennyt, kuten tietysti pitäisi. On vain ollut koko ajan oma "varmuus" verisuonipullistumasta, ja ajatus nupin leikkelystä ei miellytä, kun lisäksi vakaumus sanoo, että aikansa kutakin...
Kommentteja, please..
Mulla pullistumat eivät oireilleet mielestäni mitenkään. Mun pullistumat (5 kpl) löytyivät sattumalöydöksenä muuta sairautta tutkittaessa.
Kössille sen verran vielä, että pään magneettikuvaus selvittäisi tilanteen nopeasti ja kivuttomasti. Migreeni kyllä myös aiheuttaa ainakin mulle kuvailemiasi tuntemuksia. Migreeni on tosi ikävä "kaveri", mutta siihenkin on olemassa tosi tehokkaita lääkkeitä.
Aneurysmaleikkaus on kieltämättä aikamoinen operaatio, mutta mä ajattelen sen niin, että kannatti se kuitenkin tehdä, koska sain lisäaikaa elämään ja "aikapommit" purettua päästäni.
Olen asiaa "hoitanut" tietoisesti työntämällä sen ajatuksista pois, mutta eihän se alitajunnasta mihinkään katoa, vaan vaivaa sieltäkin.
Tarvitsin kai vähän patistusta, kun ikinä en ole asiasta kenellekään puhunut, ja ajatellut, että kun lähtö tulee, niin sitten lähdetään.
Mutta taidankin jossain välissä lähteä magneettikuvaukseen..
Toivuitko leikkauksesta niin, että ei jäänyt mitään muutoksia Sinussa ihmiskokonaisuutena?
Mä selvisin leikkauksesta ilman mitään kommervenkkejä. Ainoa riesa ruman arven lisäksi oli ns. kolmoishermosärky, jonka sain n. kuukauden päästä leikkauksesta. Henkisesti leikkaus oli mulle kova paikka ja oman pään selvittäminen vei oman aikansa. Sain samalla kertaa 2 erillistä diagnoosia (MS-tauti ja anurysmat), joten siinä oli vähän mietittävää.
Mut leikkaisi Töölön sairaalassa professori Hernesniemi, josta mulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Ja muutenkin näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä, että sain asiat kuntoon ja voin taas jatkaa elämääni hyvillä mielin.
Tilaa vaan rohkeesti aika neurologille, koska sitten ei enää tarvitse itsekseen asioita pähkiä.
Tsemppiä
T. Susu
Minä sain tietää aneyrysmastani vasta sen jälkeen, kun se oli jo vuotanut. Oireina oli kova äkillinen päänsärky joka jatkui vaimeampana viikon verran. Muutaman päivän kuluttua päänsäryn alkamisesta nousi kuume ja minua pyörrytti. Professori Hernesniemi leikkasi myös minun aneyrysmani puolitoista vuotta sitten ja kaikki meni todella hyvin. Leikkauksen jälkeen päätä luonnollisesti särki, mutta nyt oireet ovat poissa.
Minulle viilto pystyttiin (riippuu tietysti siitä, missä kohtaa aneyrysma on) tekemään hiusrajan sisään, joten se ei näy lainkaan. Muutenkin arpi on todella siisti vaikka ulottuukin päälaelta toiselle korvalle. Eli välttämättä leikkauksesta ei jää mitään näkyvää.
Juu, mullakin on leikkaushaava otsasta korvaan, mutta jostain syystä se on aika alhaalla eikä aikoinaan parantunut kunnolla. Mutta, kaikki on niin yksilöllistä ja arpi on onneksi pienin asia tässä prosessissa :).
Sun oire,toi paineentunne päässä viittaa kyllä esim.lihasjännitykseen.Oisko sulla lihasjännityspäänsärky-migreeni yhdistelmä.Käy vaan neurologilla,ei tarvii miettiä joutavia.Pullistumat ei yleensä oireile,mutta jos niitä löydetään,nykyneurokirurgiassa niiden poisto ei ole välttämättä mikään kauhean rankka toimenpide.Aivoleikkaus kyllä,mutta ei tosiaankaan rankimmasta päästä.Mut turhaan sä etukäteen pelkäät,ei pullistumat tollee oireile.Ne oireilee vasta puhjettuaan tai harvoin alkaessaan tihkuttaa,mutta se ei montaa päivää kestä.
Ottamatta kantaa siihen mikä Kössin diagnoosi tulee olemaan, olen kuitenkin omasta kokemuksesta eri mieltä mitä oireiluun tulee.
Ennen leikkaustani minulle tehtiin useita kertoja EEG 2 kk:n sisällä, joissa todettiin ns. epileptistä oireilua. Neurologi epäili/toivoi oireiden (joihin luettiin myös tunnottomuus raajoissa) johtuvan aneurysmista ja oireet katosivatkin täysin heti leikkauksen jälkeen.
Kössille halusin vain sanoa, että on "helppo" olla varma diagnoosista menemättä tutkimuksiin. Mutta sinuna todella menisin neurologille, niin ainakin tiedät missä mennään ja on sitten kyseessä migreeni tai jotain muutakin, saat ainakin apua.
Kyselit myös leikkauksesta toipumisesta. Susu mm. kirjoitti omasta kokemuksestaan. Meillä erona on se, että minun "leikkaukseni" oli angiografia eli päätäni ei avattu ollenkaan. Muistona on vain pienen pieni arpi nivusessa, josta työnnettiin katetri suoneen ja sitä kautta aivoihin. Ruumiillisesti olen toipunut hyvin, henkiseen toipumiseen meni aika kauan. Oli todella vaikea ymmärtää mitä oli juuri tapahtunut. Olen kuitenkin oppinut olemaan kiitollinen jokaisesta päivästä, hyvästä ja huonosta.
Toivon kuitenkin ettei sinulla ole kyse aneurysmista. Tsemppiä!
Minun aneurysmani ei oireillut mitenkään. Olin terve, liikunnallinen nuorinainen. Ennen kuin sitten puhkesi, ykskaks yllättäen, kuusi vuotta sitten. Tuntui kuin pää halkeaisi, niskaa ja alaselkää kolotti, oksetti. Epäilin aivokalvontulehdusta, mutta selkäydinpunktiossa otettu näyte paljasti verenvuodon. Angiografia vahvisti asian, ja sitten mentiinkin jo leikkauspöydälle hippulat vinkuen. En ehtinyt kissa sanomaan, eikä siinä minulta paljoa kyseltykään, lähiomaisen ehdin huikata.
Leikkaus ok, Suomessa tässä hommassa ollaan maailman kärjessä. Anelin pikaista kotiuttamista, mutta jälkihoito vaatii tiputusta ja seurantaa, joten kolistelin sitten tippapulloni kanssa menemään pitkin Töölön sairaalaa ja anelin kavereita kahvilaan seuraksi. Töihin ja lenkille pääsin 1.5 kk päästä. Henkinen palautuminen vaati jo vähän pidempää prosessia. Monia asioita priorisoitiin uusiksi, ja tässä hetkessä eläminen on tuon episodin antia.