Onko kenties muilla ujoilla tai sosiaalisesti rajoittuneilla panikoitsijoilla tapana syyttää ongelmistaan vanhempia? Oletteko koskaan ajatellut että olisi ollut parempi kun ette olisi syntyneet ollenkaan?
Itse saan joskus valtavia raivonpuuskia, kun mietin, kuinka paljon helpompi olisi olla, kun ei olisi ollenkaan syntynyt.
Tämä on saanut itseni harkitsemaan, että en aio ikinä hankkia omia lapsia, koska en halua, että kenties omat lapseni kokevat saman kuin minä. Sen lisäksi en halua, että lapseni esim. sairastuisivat joskus syöpään, joten en siksikään halua lapsia.
Tunnen myös ajoittain suunnatonta raivoa lastenrattaita työntäviä äitejä kohtaan. Tiedän että tämä on aika sairasta, mutta sairashan minä olenkin. En vain voi tajuta, miksei kukaan ajattele sitä mitä omat lapset saattavat joutua elämässää kokea. Nyt kun tämä lintuinfulenssakin jyllää ja muslimit riehuu, niin minusta tuntuu suorastaan hullulta harkita lapsentekoa enkä voi käsittää, miksei kukaan 'muu' kykene ajattelemaan asioista kuten minä.
Itse saan joskus valtavia raivonpuuskia, kun mietin, kuinka paljon helpompi olisi olla, kun ei olisi ollenkaan syntynyt.
Tämä on saanut itseni harkitsemaan, että en aio ikinä hankkia omia lapsia, koska en halua, että kenties omat lapseni kokevat saman kuin minä. Sen lisäksi en halua, että lapseni esim. sairastuisivat joskus syöpään, joten en siksikään halua lapsia.
Tunnen myös ajoittain suunnatonta raivoa lastenrattaita työntäviä äitejä kohtaan. Tiedän että tämä on aika sairasta, mutta sairashan minä olenkin. En vain voi tajuta, miksei kukaan ajattele sitä mitä omat lapset saattavat joutua elämässää kokea. Nyt kun tämä lintuinfulenssakin jyllää ja muslimit riehuu, niin minusta tuntuu suorastaan hullulta harkita lapsentekoa enkä voi käsittää, miksei kukaan 'muu' kykene ajattelemaan asioista kuten minä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lisäyksenä kyllä vielä, että ei ole pelkoa, että niin lähelle ketään pääsisin että edes lapsia voisi syntyä... :) Teoriassa ajattelin vain...
Enpä oikeastaan koskaan vanhempiani syyttele. Mutta kylläkin olen monta kertaa pahan olon vallitessa pohtinut, että jospa en olisi koskaan syntynyt.
Minusta oli jotenkin niin "helpottavaa" lukea että tunnet raivoa vaununtyöntelijä-mameja kohtaan. Olen nimittäin ihan samanlainen ja olen ajatellut että maailmassa ei voi olla toista samanlaista. Minulla kun ei oikeastaan ole mitään syytä olla vihainen.
Olen miettinyt ihan samaa lisääntymisestä. Ei ole kerrassaan mitään järkeä synnyttää lapsia kärsimään tähän maailmaan, ETENKIN kun heitä on jo tässä maailmassa miljoonia - ORPOINA! Jotkut käyvät jopa kymmenen vuotta hedelmöityshoidoissa samaan aikaan kun orpolapset elävät ympäri maailmaa ilman vanhempia. Sairasta. Miten joku VOI käydä vuosikausia hedelmöityshoidoissa kun sia on näin? Jos et saa pentua luonnollisesti niin toinenkin vaihtoehto on, idiootti! Itse olen vähän jo ajatellut, että oma "suvunjatkamiseni" olisi ehkä orpolapsen adoptointi.
Minun "paskavaippamamma"-vihani, kuten varmaan kirjoituksestakin väkisin huokuu, juontaa myös siitä, että koen äidit jotenkin ylimielisiksi. He kuvittelevat, että automaattisesti lapsen synnyttyä heistä tulee jotenkin parempia, viisaampia ihmisiä muihin verrattuna. He lulevat koko maailman olevan kiinnostuneita juuri heidän lapsestaan. He luulevat tehneensä jotain suurta. Maailmassa kaikki eliölajit ovat kykeneviä lisääntymään, miksi he luulevat olevansa erikoisia?
Kiihdyin taas.
"Itse olen vähän jo ajatellut, että oma "suvunjatkamiseni" olisi ehkä orpolapsen adoptointi." -Tuota olen itsekkin vähän ajatellut. Tietysti vähän riippuen mitä toinen puolisko siitä ajattelisi (jos semmonen nyt jostain ilmaantuu ;)).
Minusta pikkulasten äideissä on tosiaankin jotain varsin yhtenäistä. En kuitenkaan nimittäisi sitä ylimielisyydeksi. Pikemminkin on kyse sitoutumisen asteesta, jota ulkopuolinen ei käsitä ilman kokemusta. Pikkulapsi on monta vuotta niin tarkan silmälläpidon tarpeessa, että jo minuutin herpaantuminen saattaa tuottaa tapaturman.Luontoäiti on asialla istuttaessaan vanhempaan suojeluhalun, joka menee omien pyyteiden edelle.Tämä koskee isiäkin.
Oma jutunsa ovat ne vanhemmat, jotka ovat valmiit heittämään seinään "vitun kersan", joka ottaa osansa heidän henkilökohtaisesta ajankäytöstään eikä alkuvoimaisella ehdotomuudellaan tottele komentoja. Näissä on kasvava aikapommi. Näiden lisääntyminen ei tunnu oikeutetulta.
Mihinköhän tuo nyt liittyi? Se ylimielisyys joka äideillä on näkyy etenkin suhtautumisessa muihin ihmisiin, etenkin naisiin. Jos naisella ei ole lasta 30-vuotiaana on hän jotenkin kummallinen, "varmaan tosi itsekäs." Jos nainen taas saa lapsen 19-vuotiaana niin hän on "ihan varmana huono äiti, miten se nyt tuolla lailla?" Se oma napa on tärkein ja täydellisin.
Etenkin huvittaa joskus kun lukee palstoja ym. miten jotkut äidit kommentoivat itseään nuorempia äitejä huonoon sävyyn. Nainen on nainen ja 20-vuotiaana hedelmällisessä iässä, naiset saavat lapsia, se on ihan normaalia. Nainen kun saa lapsen niin se on sitten hänen pentunsa, miksi kuvitellaan että nuoremmat äidit olisivat jotenkin kykenemättömiä äideiksi? Naisia hekin ovat.
että itseä nuoremmat äidit koetaan jotenkin uhaksi? En tiedä haluanko itse lapsia, mutta tuntuu jotenkin oudolta että nuoremmat ovat ehtineet jo niitä tehdä.
en nyt ihan noin ajattele. vanhempia saatan syyttää siitä, kun olen näin ujo, varsinkin äitiäni koska häneltä olen tämän perinyt... ja siitä että emme lapsena juuri koskaan käyneetkään missään, että olisin voinut oppia sosiaalisuutta. mutta en sentään kaikkia vanhempia syytä ettei lapsia pidä tehdä. mutta on mielestäni sellaisiakin ihmisiä joiden ei pitäisi lapsia tehdä, kun eivät osaa niitä kasvattaa... ja tuosta maailman pahuudesta, niin uskon että kyllä täällä kuitenkin on paljon hyvääkin. ja vaikka joku jäisikin orvoksi, niin sekin ratkaisee paljon, millainen lapsuus oli aikaisemmin. jos oli hyvät ja rakastavat vanhemmat, niin lapsi kyllä pärjää myöhemmässäkin elämässä, kun on saanut kotoa hyvät eväät.
Ihmeellistä!
Mä nimittäin ajattelen JUURI SAMALLA TAVALLA kuin aloittaja! Mun mielestä on jopa sadistista hankkia lapsia tällaiseen paikkaan kuin maailma. Ihmisen itsekkyys on niin käsittämätöntä.
Mua kans ärsyttää lastenvaunuja lykkivät mammat.Monesti käy sääliksi vauvaa, joka on vaunuissa: koko elämä edessä!Siinä on taas aikuinen hankkinut omalle elämälleen tarkoituksen toisen kautta. Pyllyä pyöritetty ja kohta pamahdettu paksuksi...Kun onhan se NIIN suurta "lahjoittaa" toiselle elämä:lapsi saa syntyä näin ihanaan paikkaan kuin maailma!!Oolalaa!
Kyllä, olen katkera. En olisi itse koskaan valinnut syntyväni tänne, jos olisin siihen voinut vaikuttaa.Elämä on todella ahdistavaa, ja keskimäärin jokaisen elämässä on enemmän tuskaa kuin onnea.Jos ei olisi syntynyt ollenkaan, ei tietäsi tästä koko paikasta mitään eikä tarvitsisi kärsiä.
Erityisesti ujoille ja aroille tämä pallo on ihan extrajulma. Joka paikasta tulee viestiä, että olet vääränlainen.
Ihmiset, miettikää haluatteko lapsia vain oman itsekkyytenne tähden maailmaan kärsimään!Juuri teidän lapsenne voi olla se, joka päättää riistää hengen itseltään.(enkä ihmettele yhtään, että tällaista tapahtuu niin suuressa määrin)
Mutta, ihminen on eläin ja toimii viettiensä ehdoilla vaikkakin järjen vastaisesti. Kun vauvakuume naaraalle iskee, ei siinä paljoa mietitä lapsen parasta-olisiko sittenkin suurin lahja ollut olla syntymättä tähän maailmaan? Siinäpä kysymys, miettikää jos hennotte.
ei tuota kauaa tarvitse miettiä. luulen kyllä, että jokaisen elämässä on kuitenkin sen verran hyviä hetkiä, että kyllä täällä kannattaa elää. vaikka olisikin paljon surua ja murhettakin... ja voin myös sanoa, että on paljon lapsia, jotka ovat iloisia ja kiittävät vanhempiaan paljosta, ja siitäkin kun ovat saaneet syntyä. vai väitätkö että kukaan tai suurin osa ihmisistä ei olisi halunnut syntyä???!! tuo ei kyllä ole totta.
ja minusta tuntuu, että jos on noin synkät ajatukset, niin voisiko olla kysymys masennuksesta? itselläni on joskus vähän samansuuntaisia ajatuksia ollut, mutta ymmärsin että ne johtuivat masennuksestani. nyt alan olla (ehkä) sen asian kanssa jo voiton puolella, ja kyllä olen kuitenkin tyytyväinen että olen saanut syntyä :)
Entäpä ne lapset, jotka eivät olisi halunneet syntyä?
Tiedän että niitä on jotka haluavat todella elää, mutta on niitäkin jotka todella kiroavat vanhempanasa alimpaan helvettiin olemassaolonsa tähden.
Aiheesta lisää löytyy "mielisairaudet" -osion alta.
Korjaan: Aiheesta lisää löytyy "mielenterveys" palstalta, eikä mielisairaudet!
Jep... Pidän äitiäni todella tyhmänä, kun on tehnyt lapsia ajattelematta sen enempää järjellä. Hänen mielestään se on luonnon tapa ja elämä on kärsimystä. En myöskään tee lapsia tähän kauheaan maailmaan. Enpä ole vielä ihmistä nähnyt joka olisi kiitellyt kun on syntynyt. Monet tekee lapsia kun se kuuluu elämään...vähän itsekäästä syystä. Ajattelevat, että kaikki on hyvin. Kokoajan lisääntyy mielialalääkkeidenkäyttäjät, narkkarit, väkivaltaisuus, kiire, luonto tuhotaan, saasteet jne. Mitä hyvää täällä on tulevaisuudessa? Ihmisiä on muutenkin liikaa. Lapsia eli rahantekijöitä pitää tehdä vain lisää. Ei kukaan näe todellisuutta. Ihminen on vain eläin.
Mistä päättelet, että olet sairas? Minusta kuulostat ihan normaalilta ajattelevalta ihmiseltä. Ei ujous ole mikään sairaus. Pysähdy ja katso ympärillesi noita hulluja sekopäitä hölöttäviä ihmisiä...
hankala asia mutta sen voi myös työstää ainakin osittain pois aikuisena...ainakin minä olen työstänyt asiaa lukiosta asti ...ja puhun ventovieraille kevyesti niin ettei ne edes huomaa mitään ja jopa ihmettelee että sanon olevani ujo. Mutta puheen pitäminen on vieläkin vaikeaa isommassa joukossa..mutta harjoittelu tekee mestarin. Kohdatkaa pelkonne ja työstäkää sitä..muistakaa ettei se niin vakavaa että töppää silloin tällöin vaan se ettei edes yritä ja vihaa jotain kun on paha olla. Ottakaa siitä haaste itsellenne ja päihittäkää se älkää olko luus... :) Itse asiassa töpätkää kunnolla ja kattokaa mitä tapahtuu..se ei todellakaan ole niin vakavaa ja alkakaa nauttia elämästänne ja olkaa rohkeita ja olkaa röyhkeitä kunhan vain elätte!!!