Kirja:
Noam Chomsky: Maailmanvalta vai maailmanloppu? Yhdysvaltain globaali valtapolitiikka. Otava 2004. ISBN-951-1-19495-x.
Kun "kielitieteen Einstein" Noam Chomsky avaa suunsa yhteiskunnallisista asioista, niin nekin, jotka ovat jo etukäteen eri mieltä hänen kanssaan, kuuntelevat.
Chomskyn teoksen "Maailmanvalta vai maailmanloppu?" punainen lanka on siinä, että presidentti George W. Bushin harjoittamassa politiikassa ei itse asiassa ole mitään uutta. Chomskyn mukaan Yhdysvallat on pyrkinyt ehdottomaksi maailmanvallaksi jo puolen vuosisadan ajan ja nykyinen presidentti on osaltaan vain kiihdyttänyt tätä suuntausta.
Chomsky tarkastelee historiaa ja osoittaa esimerkein, ettei "kansalla" ole juuri ollut tekemistä demokratian - siis kansanvallan - kanssa. Jos "kansa" ei ollut samaa mieltä hallitsijoiden kanssa, on heti alettu puhua "demokratian kriisistä". Koska fyysiset kurinpitotoimet eivät kuulu demokratiaan, valtaapitävät ovat kansan pitämiseksi ruodussa aina osanneet käyttää hyväkseen propagandaa, johon on kuulunut härski kaksinaamaisuus, vääristely ja valehtelu.
Kun sitten propagandalla on saatu kansan tuki, on katseet voitu suunnata ulos maailmaan, ja aina on voitu varsin helposti osoittaa, että maailmassa on "tuhmia lapsia", joita pitää kasvattaa joskus kovallakin kädellä.
Tästä ei ole kuin lyhyt askel maailmanpoliisiksi ja pyrkimykseen maailmanherruuteen. Tosin "tuhmien lasten" on oltava riittävän heikkoja ja riittävän tärkeitä, esimerkiksi öljyn omistajia, jotta heitä kannattaisi "valistaa".
Maailmanherruuden saavuttamiseksi Yhdysvallat on ominut itselleen yksinoikeuden väkivallan käyttöön: mitkään kansainväliset sopimukset eivät sido sitä, elleivät ne tue sen valtapyrkimyksiä, Yhdysvallat harjoittaa yksipuolista sanelupolitiikkaa kaikkialla, missä se vain siihen kykenee (vastustajat ovat vainoharhaisia, epädemokraattisia, yhteistyökyvyttömiä), terrorismin vastainen sota on oikeuttanut valtioterrorismin, eikä Yhdysvallat ole tässä yksin, vaan mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä - muun muassa Venäjä ja Israel.
Chomsky kirjoittaa niin kuin vain Chomsky osaa, kyseenalaistaa "suuret" totuudet, pysäyttää ajattelemaan - ja tekee kaiken hyvin perusteellisesti. Maailmankuva vaikuttaa varsin synkältä, mutta vielä siellä valoakin näkyy. Ennen Neuvostoliiton romahtamista maailmassa oli kaksi supervaltaa. Nyt Yhdysvallat pyrkii vahvistamaan hegemoniaansa maailman ainoana supervaltana, mutta onnistuuko se? Kenties supervaltoja on yhä kaksi - Yhdysvallat ja maailman yleinen mielipide.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2005
Noam Chomsky: Maailmanvalta vai maailmanloppu? Yhdysvaltain globaali valtapolitiikka. Otava 2004. ISBN-951-1-19495-x.
Kun "kielitieteen Einstein" Noam Chomsky avaa suunsa yhteiskunnallisista asioista, niin nekin, jotka ovat jo etukäteen eri mieltä hänen kanssaan, kuuntelevat.
Chomskyn teoksen "Maailmanvalta vai maailmanloppu?" punainen lanka on siinä, että presidentti George W. Bushin harjoittamassa politiikassa ei itse asiassa ole mitään uutta. Chomskyn mukaan Yhdysvallat on pyrkinyt ehdottomaksi maailmanvallaksi jo puolen vuosisadan ajan ja nykyinen presidentti on osaltaan vain kiihdyttänyt tätä suuntausta.
Chomsky tarkastelee historiaa ja osoittaa esimerkein, ettei "kansalla" ole juuri ollut tekemistä demokratian - siis kansanvallan - kanssa. Jos "kansa" ei ollut samaa mieltä hallitsijoiden kanssa, on heti alettu puhua "demokratian kriisistä". Koska fyysiset kurinpitotoimet eivät kuulu demokratiaan, valtaapitävät ovat kansan pitämiseksi ruodussa aina osanneet käyttää hyväkseen propagandaa, johon on kuulunut härski kaksinaamaisuus, vääristely ja valehtelu.
Kun sitten propagandalla on saatu kansan tuki, on katseet voitu suunnata ulos maailmaan, ja aina on voitu varsin helposti osoittaa, että maailmassa on "tuhmia lapsia", joita pitää kasvattaa joskus kovallakin kädellä.
Tästä ei ole kuin lyhyt askel maailmanpoliisiksi ja pyrkimykseen maailmanherruuteen. Tosin "tuhmien lasten" on oltava riittävän heikkoja ja riittävän tärkeitä, esimerkiksi öljyn omistajia, jotta heitä kannattaisi "valistaa".
Maailmanherruuden saavuttamiseksi Yhdysvallat on ominut itselleen yksinoikeuden väkivallan käyttöön: mitkään kansainväliset sopimukset eivät sido sitä, elleivät ne tue sen valtapyrkimyksiä, Yhdysvallat harjoittaa yksipuolista sanelupolitiikkaa kaikkialla, missä se vain siihen kykenee (vastustajat ovat vainoharhaisia, epädemokraattisia, yhteistyökyvyttömiä), terrorismin vastainen sota on oikeuttanut valtioterrorismin, eikä Yhdysvallat ole tässä yksin, vaan mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä - muun muassa Venäjä ja Israel.
Chomsky kirjoittaa niin kuin vain Chomsky osaa, kyseenalaistaa "suuret" totuudet, pysäyttää ajattelemaan - ja tekee kaiken hyvin perusteellisesti. Maailmankuva vaikuttaa varsin synkältä, mutta vielä siellä valoakin näkyy. Ennen Neuvostoliiton romahtamista maailmassa oli kaksi supervaltaa. Nyt Yhdysvallat pyrkii vahvistamaan hegemoniaansa maailman ainoana supervaltana, mutta onnistuuko se? Kenties supervaltoja on yhä kaksi - Yhdysvallat ja maailman yleinen mielipide.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2005
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi täällä tuollaista kirjoittelet?