Olen seurannut teidän tarinaa täältä palstalta.
Mieleeni tuli että onko sinulle tarjottu tukea sairaalan puolesta? Keskustelua, terapiaa tms. Helposti nimittäin huoli lapsesta saa unohtamaan oman henkisen hyvinvoinnin, joka kuitenkin on niin tärkeätä, jotta jaksat itse selvitä läpi tuon rankan taistelun.
Kannattaa vaatia apua itselleenkin, vaikka tyttäresi tila tietysti onkin tällähetkellä se eniten huomiota vaativa asia. Niin pidä mielessäsi se että sinun täytyy jaksaa olla hänen tukenaan vielä pitkään. Eikä se onnistu jos oma terveys pettää.
Jaksamista sinne, sekä sinulle että tyttärellesi.
Mieleeni tuli että onko sinulle tarjottu tukea sairaalan puolesta? Keskustelua, terapiaa tms. Helposti nimittäin huoli lapsesta saa unohtamaan oman henkisen hyvinvoinnin, joka kuitenkin on niin tärkeätä, jotta jaksat itse selvitä läpi tuon rankan taistelun.
Kannattaa vaatia apua itselleenkin, vaikka tyttäresi tila tietysti onkin tällähetkellä se eniten huomiota vaativa asia. Niin pidä mielessäsi se että sinun täytyy jaksaa olla hänen tukenaan vielä pitkään. Eikä se onnistu jos oma terveys pettää.
Jaksamista sinne, sekä sinulle että tyttärellesi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen miettinyt sitä, että kuka sitten tukee tyttöä, jos itse väsyy? Minulla on onneksi ihana ystäväverkosto, joille voin purkaa paineita. Vielä ei mitään sairaalan puolesta, psykiatrin tapaaminen lienee suunnitteilla. Psykiatrinen hoitaja tavattiin pe., mutta siinä käsiteltiin vain tytön aisoita,joita on tullut esille.
Jotenkin olen huono hakemaan apua ja tuntemaan, että tarvin sitä! Mulle riittää, kun saa puhua ja kirjoittaa esim. tänne. Ja sitten ajattelen aina, että asiat voisivat olla VIELÄKIN huonommin. Niin monen lapsi on paljon pahemmassa jamassa.
Kiitos sinulle, emppu, kun ajattelet minua! Tällä palstalla on aivan uskomattomia ihmisiä tukenani! Rutistus sinulle!