Tänä aamuna on uutisoitu mm. Suomen Akatemialle ansiokasta taloustutkimusta tehneen Anu Kantolan huomioista, joiden mukaan taloudelle tyypillinen kielenkäyttö on viime vuosina vallannut politiikankin. Siinä missä ennen pystyttiin keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista yhteiskunnallisina asioina, siinä käytetään nykyisin talouden stiiknafuulioita.
Tälläkin palstalla esiintyy kirjoittajia, joilla ei juurikaan ole talousteoreettista pätevyyttä mutta hirmuinen hinku söheltää taloususkonnollisten stiiknafuulioiden varassa poliittista propagandaa.
Ilmiö on siis Kantolan mukaan yleinen, ja myös poliitikot ovat sortuneet siihen. Poliitikot eivät enää osaa ajaa yhteisiä asioita, vaan käytännössä heistä tulee talouden taika- ja komentosanoja tottelevia opetettuja propagandakoiria, jotka fuulaavat niin itseään kuin varsinkin suurta kansanrahvasta.
Jos talouden höpöhöpökielenkäytöstä ja kaikesta muusta talouspropagandistisesta roskasta päästäisiin eroon, myös puolueiden ideologiat voisivat palata arvoonsa. Ihmisten arvomaailmat, perusvalinnat ja todelliset toimitamotiivit voitaisiin nähdä selvemmin. Nyt ne peittyvät sellaisen talouskäsitteistön hämäriin syövereihin, joka historiallisestikin on kehittynyt pikemminkin peittämään tosiasioita kuin paljastamaan niitä.
Eikö Keskusta voisi olla edelläkävijä tällaisessa politiikan arvoa palauttavassa kehityksessä? Eikö juuri Keskustan rooliksi luontevasti sopisi kantolamainen valistustyö? Keskustalla ei ole äärilaitojen tapaan vahvasti sisäistettyihin ja historiallisesti ankkuroituneisiin ideologisiin "totuuksiin" klimppiytyneitä käsiterasitteita, joten se voisi puhua uutta poliittista kieltä siinä missä vanhoihin juoksuhautoihinsa jämähtäneet vasemmistolaiset ja kokoomuslaiset toistelevat hokematotuuksiaan.
Tälläkin palstalla esiintyy kirjoittajia, joilla ei juurikaan ole talousteoreettista pätevyyttä mutta hirmuinen hinku söheltää taloususkonnollisten stiiknafuulioiden varassa poliittista propagandaa.
Ilmiö on siis Kantolan mukaan yleinen, ja myös poliitikot ovat sortuneet siihen. Poliitikot eivät enää osaa ajaa yhteisiä asioita, vaan käytännössä heistä tulee talouden taika- ja komentosanoja tottelevia opetettuja propagandakoiria, jotka fuulaavat niin itseään kuin varsinkin suurta kansanrahvasta.
Jos talouden höpöhöpökielenkäytöstä ja kaikesta muusta talouspropagandistisesta roskasta päästäisiin eroon, myös puolueiden ideologiat voisivat palata arvoonsa. Ihmisten arvomaailmat, perusvalinnat ja todelliset toimitamotiivit voitaisiin nähdä selvemmin. Nyt ne peittyvät sellaisen talouskäsitteistön hämäriin syövereihin, joka historiallisestikin on kehittynyt pikemminkin peittämään tosiasioita kuin paljastamaan niitä.
Eikö Keskusta voisi olla edelläkävijä tällaisessa politiikan arvoa palauttavassa kehityksessä? Eikö juuri Keskustan rooliksi luontevasti sopisi kantolamainen valistustyö? Keskustalla ei ole äärilaitojen tapaan vahvasti sisäistettyihin ja historiallisesti ankkuroituneisiin ideologisiin "totuuksiin" klimppiytyneitä käsiterasitteita, joten se voisi puhua uutta poliittista kieltä siinä missä vanhoihin juoksuhautoihinsa jämähtäneet vasemmistolaiset ja kokoomuslaiset toistelevat hokematotuuksiaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos mennään ihmiskunnan historian juurille, niin "talous" on jo sielläkin mukana, kun yhteisöissä elävien yksilöiden kesken alkoi syntyä vaihdantaa. oravannahat, jalometallit, raha ja valuutat syntyivät myöhemmin vaihdannan välineiksi, kun ihmiskunta kasvoi ja alkoi täyttää tämän pallon pinnasta yhä suuremman osan.
Sinun talouskritiikkisi on yhdessä mielessä käsittämätöntä ja absurdia, kun ensin ilmeisesti oletat omassa päässäsi, että joku yrittää talouskäsitteiden avulla politikoida ja sitten kiellät talousnäkökulman olemassaolon politiikassa.
Pystyisit paljon selvemmin erittelemään politiikkaa ja keskustelemaankin siitä, jos et yrittäisi lakaista maton alle sitä politiikan keskeisintä asiaa, että pitää tehdä budjetti, jossa ovat tulot ja menot siitä, mitä yhteiskunnallisille asioille halutaan käytännössä tehdä.
http://www.sumuvuori.net/markkinavalta.html
Jutussa analysoitiin poliitikkojen kielenkäyttöä osuvalla tavalla, mikä ei mitenkään liity siihen, mitä edellä kommentoin poliittisesta keskustelusta, jossa talouden näkökulman tulisi aina olla mukana, jos halutaan puhua asioista konkreettisella tasolla, kun tuloja on aikaansaatava, jotta voidaan kattaa menot ja lyhentää vanhoja lainojakin.
Yksi politiikkaa pahiten haittaava populistinen vastakkainasettelu on rinnastaa "kova" talous "inhimillisiin" arvoihin ja tarkastella niitä ikään kuin toisensa poissulkevina, kun kyse on politiikan kahdesta ulottuvuudesta: "Hyvin hoidettu talous on köyhän paras turva", Niinistöä ja Outi Ojalaa lainatakseni.
... viesti perille.
Pitäisi olla joku viesti ensin.
""Asia on nimittäin niin ettei järkiajattelun ja humanismin vastustajana suinkaan ole joukko tyhmiä ja arvoinvalidisoituneita ihmisiä, vaan sellainen etupäässä kielellisistä rakennusaineksista kutoutunut valheiden verkko, joka muodostaa yhteisesti tunnustetut "realiteetit". Vaikka älyköt ja viisaat tutkijat kerran toisensa perään muistuttaisivat siitä ettei yhteiskunnallisen (eli nykyään siis lähes yksinomaan taloudellisen) keskustelun "realiteeteille" ole tutkimustietoa tueksi (usein päinvastoin -- on näyttöä eräiden keskeisten väitteiden paikkansapitämättömyydestä) niin tuolla yhteisten uskontunnustusten kielellisellä verkolla on kuitenkin ihmisten mielissä vahvempi ote kuin intellektuellien ja tutkijoiden sanoilla. ""
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014274658
Tuollainen mielipide ei minun mielestäni merikitse mitään sen suhteen, että politiikassa on aina taloudellinen ulottuvuus, jota budjetiksi sanotaan.