Hei!
Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun itse en ole useaan vuoteen käyttänyt alkoholia ollenkaan (miehenikään ei käytä). Joskus koen olevani ihan omituinen - olettamushan Suomessa on, että jokainen käyttää alkoholia, ainakin vähän, edes juhlissa. Tuntuu kuuluvan sivistykseen :). Mutta itse en käytä pisaran pisaraa. En siksi, että alkoholi olisi ollut minulle joskus ongelma vaan yksinkertaisesti vaan siksi, että ei vaan kiinnosta enää, elimistöni ei sellaista myrkkyä tarvitse, sitä vähääkään. Täysin turha rahareikä. Joskus jopa harmittelen, kun opiskeluaikana on tullut notkuttua opiskelijabileissä ja kuvioonhan kuuluu yleensä muutama pullollinen, toisilla vähän enemmänkin.
Meinaan, että onko sellaisia, joilla ei esim. uskonto, sairaus tmv. ole vaikuttamassa alkoholittomuuteen? Onko sellaisia "tavallisia" äitejä, joita ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta alkoholi pätkän vertaa?
Löytyykö muita?
T: äiti05
Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun itse en ole useaan vuoteen käyttänyt alkoholia ollenkaan (miehenikään ei käytä). Joskus koen olevani ihan omituinen - olettamushan Suomessa on, että jokainen käyttää alkoholia, ainakin vähän, edes juhlissa. Tuntuu kuuluvan sivistykseen :). Mutta itse en käytä pisaran pisaraa. En siksi, että alkoholi olisi ollut minulle joskus ongelma vaan yksinkertaisesti vaan siksi, että ei vaan kiinnosta enää, elimistöni ei sellaista myrkkyä tarvitse, sitä vähääkään. Täysin turha rahareikä. Joskus jopa harmittelen, kun opiskeluaikana on tullut notkuttua opiskelijabileissä ja kuvioonhan kuuluu yleensä muutama pullollinen, toisilla vähän enemmänkin.
Meinaan, että onko sellaisia, joilla ei esim. uskonto, sairaus tmv. ole vaikuttamassa alkoholittomuuteen? Onko sellaisia "tavallisia" äitejä, joita ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta alkoholi pätkän vertaa?
Löytyykö muita?
T: äiti05
Vastaukset 22
Vanhimmat
Moikka,
Olen tätänykyä huomannut että en hirveämmin pidä alkoholin mausta enkä tosiaankaan halua pilata seuraavaa päivää krapulassa. Joskus tunnen olevani tylsimys ja seuran vuoksi sen yhden viinilasin saatan juoda. En nyt sano ettenkö hiprakkakännejä koskaan tule ottamaan, mutta vapaa-aikanani pidän selvistä keskusteluista kavereiden kanssa ja hyvin nukutuista öistä.
alkoholin käyttöni rajoittuu 2-3 kertaan vuodessa, eikä ole ikävä nuoruuden kännäilyä ja piletystä.
meillä ei mieskään juo,ja oma alkoholinkäyttöni väheni lasten myötä. eräänä päivänä vain heräsin huomaamaan,että enpä tuota kaipaakaan ja eipähän tule sen kanssa meitin perheessä ongelmia. Vierasvaraa kaapista löytyy, mutta sitäkin tarjotaan lähinnä kun pyöreitä täytetään tai maljaa kohotellaan.
itsekään en liiemmin perusta alkoholin käytöstä.mies käyttää joskus..juo muutaman oluen, mutta ei sen enempää.en ymmärrä miksi jokaisissa juhlissa pitäisi olla aivan änkyräkännissä ja seuraavana aamuna oksentaa.sitäpaitsi kokemusteni mukaan alkoholista on enemmän haittaa kun hyötyä..!ja siihen menee tuhottomasti rahaakin jos alkaa oikein juomaan..
kuten jo tuolla aikaisemmin kirjottelin morkkistuskissani.
En ole myöskään tottunut ottamaan "kännejä" vaan lähinnä seurustelumielessä tai sauna olusen silloin tällöin.
Ja nyt kävi sitten vanhanaikaisesti.
Kaamee känni ja morkkis.
Pystyn kyllä olemaan ilmankin pitkiä aikoja joten miksei kokonaan...
eikä johdu mitenkään uskonnosta.Ei vaan kiinnosta koko asia.
olen tehnyt oman valinnan, jonka kaverit ovat onneksi hyväksyneet (tosin yrittävät sitkeästi tarjota mutta huumorilla onneksi!).
Olen 20v, ja aloitin alkoholin "juomisen" vasta täysi-ikäisyyden saavutettuani. Lähinnä siksi, ettei ollut kaveripiiriä tai muuta rinkiä joka viinaa olisi välittänyt. Eikä kyllä ollut haluakaan, ekat kokeilut oli tavallaan kun kaverit halusi 18-v synttärin vuoksi tutustuttaa tytön viinaan, "aikuisten elämään". Omaa varsinaista kaipuuta siihen ei ole ollut.
Kotona vanhemmat ottavat vain satunnaisen saunakaljan/siiderin kerran pari kuussa. Nyt ovat alkaneet ottaa joskus tuttavilla tai kotona vkl viiniäkin ruuan kanssa, kun tietävät että mulla on kortti ja pikkusisko on 16v, eli pääsee skoballa tarvittaessa kaverille/kauppaan/harrastuksiin, ei tarvitse olla heittämässä. Eli kotonakaan ei ole ikinä paljoa juotu.
Noin puolitoista vuotta maistelin ja join enemmän tai vähemmän alkoholia, ja totesin sitten ettei se loppujen lopuksi maistu niin hyvältä. Alkoholissa on ensinnäkin valtavasti kaloreita (taistelen painoni takia muutenkin, ja opiskelijana rahat on tiukalla, ei ole tarve rasittaa kehoa tai kuluttaa vähiä rahoja) mutta toiseksi se joko maistuu limulta (jolloin voisi yhtä hyvin luoja laittilimua??) tai sitten polttaa kurkkua. Eli ei kummassakaan mitään hyvää.
Myöskään en tykännyt alkoholin vaikutuksista, jotka kohdallani olivat lähinnä sitä, että alkoi väsyttää kovasti (eli kun mennään baariin klo 23.45, niin jo puolentoista tunnin kuluttua alan urpata että eikö voitais lähteä kotiin, väsyttää, ja sitten päädyn nuokkumaan jollekin tuolille. Selvänä bilettäisin vaikka 6 asti aamulla jos saisin!!) ja seuraavana aamuna oli kauhea jumitus, vaikkei olisi ottanut kuin 5 siideriä.. Oksentanut en ole kertaakaan, niin paljon viinaa en ole ikinä suostunut kiskomaan. Mutta en pidä siitä huippaavasta fiiliksestä minkä saan. Kaveritkin ovat huomanneet että minulle tulee epämukava olo alkoholista, enkä tykkää juoda. Ovat huomanneet että olen paljon hauskempaa seuraa kun saan pysytellä rauhassa limu- ja mehulinjallani.
Eli taitaa tämä tyttö säästää tulevaisuudessa paljon rahaa... :D
Siitä vielä, että kyllä suomessa pidetään aika outona jos ei kisko viinaa kaksin käsin. Kun joku kundi tuo baarissa drinksut pöytään ja itse kieltäytyy, kundi toljottaa silmät pyöreänä ja kysyy et ooksä joku uskovainen vai? Eli... :( Onneksi läheisille ystäville ei tätä valintaa enää tarvitse selitellä. Mutta kaikki muut kyllä kyselevät, kun aikuinen nainen kieltäytyy kaikissa juhlissa siitä pakollisesta tervetuliaismaljasta (=shamppanjaa/kuoharia, maistuu tosi pahalta, mieluummin juon omenamehua tai pommacia).
en ole ottanut 2 vuoteen mitään, jäi vaan pois. Poika nyt 10kk ja tuskin tulee otettua.
löytyy. Nyt oon ollu yli vuoden ottamatta. Mies ei myöskään ota. Ja ihan taviksia ollaan =).
En koskaan nähnyt vanhempieni juovan alkoholia keskiolut lasillista enempää, siis kerralla.
En voisi lasten nähden olla juovuksissa, lasillisen voin ottaa jos tilanne on sellainen. Kotonani ei alkoholia ole ollenkaan.
15-vuotiaani ei ole vielä myöskään ollut juovuksissa. Olen hänestä ylpeä jos näin myös jatkuu.
Olen kohta 4-kymppinen, enkä ole koskaan ollut kännissä.
Joskus saatan maistaa toisten lasista jotain, mutta pahaa on ollut tähän mennessä kaikki.
Miehenikään ei juo lähes ollenkaan, saattaa juoda lasillisen vuodessa jossain juhlissa.
Juomattomuutemme ei johdu uskonnosta.
äiti. Mut silti kohta 26 vuotta mennyt ilman alkoholia, humalassa en ole koskaan ollut. Nyt yli parikymppisenä maistellut sen verran lusikalla, että tiedän miltä maistuu viski, konjakki, bacardi jne... Eikä mitään uskonnollista syytä, ei vaan kiinnosta!
OIkein mukava huomata, etten nyt sentään ainut ole, jolle alkoholi ei maistu.
Joskus vaan ottaa niin päähän kun aina pitää perustella sitä, ettei käytä, aina pitäisi olla jokin erityinen syy (raskaus, sairaus, uskonto...), ei riitä, että ei vaan maistu, ei ole hyvää, pärjään vallan mainiosti ilmankin. Sinällään hassua, kun asianhan pitäisi oikeastaan olla juuri toisinpäin!
alkoholittomallla ravintolalla:) :) ...
tupakaton kohta vissiin on jo,niin oliskohan seuraavaks tää...
ihminen, joka ei käytä alkoholia ollenkaan, joutuu aina selittelemään miksi asia on näin. Mäkin olen nuori, joten yleensä mukaan vedetään uskonto tai sitten sairaus. Että tällästä. Mut Mukavaa jatkoa kaikille selvinpäin oleville! Pidetään lippu korkealla!
juomattomuus on ihan kauhistus!
Itse olen huomannut, että minä(nainen) kyllä saan olla juomatta, mutta kun mieskin kieltäytyy niin siinä on jo jotain kummallista...
Sitten mietitään syitä, raskaana tuskin on joten tossun alla sitten! ;o)
nuorena käytin liikaakin, en enää onneksi yhtään.
Kun mieskin vielä lopettaisi kokonaan...
Niin olen samaa mieltä että ulkopuolisten "painostus" on älytöntä!!
"Mikäs mies se on jos ei viina maita"!?? "Otahan nyt, mitä siitä akasta ja pennuista"-tyyliin... aaargh!
kun itsekin olen pohtinut ja osittain toteuttanutkin että lopettaisin alkoholin ottamisen kokonaan niin kuinka teille jotka olette näin tehneet "kesken kaiken":) on käynyt ystävyyssuhteiden?
Minulla on tilanne että minulta nykyisistä ystävistä ei jäisi montaakaan,tai tokihan he jäisivät johonkin,mutta heille on nuo alkoholipitoiset aineet humaltumismielessä melko tärkeitä.
Olen jo nyt saanut ainakin naispuolisten ystävieni miehiltä nimityksiä marttyyri ja nipo yms. eikä meille enää vuosiin ole sadellut kutsuja samalla tavalla juhliin kuin ennen,kun otin vielä alkoholia edes vähän samalla lailla kuin he.
Silloinkin tosin osasin jo huijata heitä kaatamalla paukkuja viemäriin ja ottamalla pelkkää plandista yms,mutta nyt ihan oikeesti aikuisena en näe syytä miksi en voi olla reilusti oma itseni.
Eli oletteko joutuneet uusimaan ystäväpiirin vai onko entiset hyväksyneet?
Itselläni on toki myös ystäviä jotka eivät ota alkoholia ollenkaan tai ovat samoilla linjoilla itseni kanssa,mutta sattumoisin kaikki he asuvat jossain kauempana ettei heistä lenkkikaveriksi ja kahviseuraksi olisi.
Uusia tuttavuuksia todella vaikea saada, kun et ota, niin jäät pois joukosta tai et edes pääse niihin. Muutama läheinen ystävä, joka on ja pysyy. Mut kutsuja illanistujaisiin, yms. ei liiemmin tule, enkä enää edes välitä! :))
MInulle on käynyt niin, että olen oikeastaan itse jättäytynyt pois sellaisesta seurasta, jossa alkoholilla on suuri merkitys ja en yleensäkään hakeudu minnekään, missä alkoholia käytetään. JOskin aika vaikeaa, koska alkoholia tarjoillaan/pitää olla melkein missä vaan, nyt vasta huomaa, kun ei käytä ollenkaan.
On minuakin kutsuttu nipoksi, mutta onneksi sen verran kuitenkin itsevarmuutta löytyy, että sanojalle voi vaan kohauttaa olkapäitään ja todeta, että "ihan miten vaan" ja voihan asiasta jotain vitsin tynkää kehitellä.
Yksinäistähän tämä alkoholittomuus tavallaan on, ihmisiä voi olla ympärillä ymmärtävinään, mutta en tiedä ymmärtävätkö oikeasti.
MInulla ystäväpiiri on jotakuinkin sama. Vähän aina ollut sellaisia hyviä ystäviä, mutta ne nyt ainakin ovat kai ymmärtäneet (alussa kaikki kyllä ihmettelivät) ja hyväksyneet ratkaisuni. Sellaiset puolitutut oudoksuvat enemmän. Minulla ei kuitenkaan ole yhtään sellaista kaveria, joka ei käyttäisi ollenkaan. Ne saunakaljat vähintään tuntuu kuuluvan kaikkien elämään.
Kun alkoholin käytön jättää ihan kokonaan pois, siis jos ei siis ota sitä pisaraakaan, niin kyllä se elämää muuttaa. Todennäköisesti sen verran hitaasti, että jossain vaiheessa vaan huomaa, että "vanhat" kaverit ovat ehkä jääneet ja uusia tullut tilalle.
Itse olen ainakin ihan älyttömän tyytyväinen ratkaisuuni. JOskus tulee ajateltua, että voikun muutkin ihmiset huomaisi, miten ihanaa elämä voi olla ilman alkoholia!
Hyvän päätöksen teet, jos alkoholin jätät. Jos se sinusta tuntuu oikealta, sinulta itseltäsi.
Nuorempana taisi mennä kaksi iltaa viikossa baarissa notkumiseen. Rahaa kului ja hauskaa oli, ihan oikeastikin, mutta osan reissuista haluaisin poistaa muistoista. Mitään älyttömän tyhmää ei ikinä tullut tehtyä, mutta itse humalatila meni joskus (tai vähän useamminkin) liiallisuuksiin. Opiskeluaikoina villit ajat vasta alkoivatkin ja kavereiden kanssa istutiin vakipaikassa iltana jos toisenakin. Jotenkin sitten, kun 22-vuotiaana tapasin nykyisen mieheni alkoi tämä "omituinen" kehitys. Alkoholin käyttöni alkoi vähentyä kerta kerralta. Join kyllä, mutta tiesin rajani (kaipa villit vuodet opettivat senkin) enkä enää halunnut tulla humalaan. Parin viime vuoden aikana olen juonut ehkä kolmena tai neljänä kertana hiukan enemmän, kun on ollut jotkut juhlat, mutta muuten juominen on rajoittunut saunasiideriin. Raskaaksi tultuani juominen tietysti jäi kokonaan ja nyt 25-vuotiaana olen miettinyt josko ne viinat olisi minun osaltani juotu. Eipähän tuota ole ollut ikävä. Mieheni juo, joskus omasta mielestäni hiukan liikaakin, mutta hänkin on vuosien mittaan vähentänyt. Tuleva vauva on myös hänet saanut ymmärtämään, että juominen ei tulevaisuudessa ole niin usein mahdollista kuin nykyään.
Kaverini ovat ymmärtäneet asian erittäin hyvin, sillä juuri ne pahimmat rellestyskamut ovat itsekin tehneet päätöksen olla juomatta enää koskaan. Kaipa me silloin nuorena osamme saimme siitäkin ilosta. Osa kavereista tottakai juo, mutta heille minun juomattomuuteni ei ole tuottanut ongelmaa. Olen tosin törmännyt usein kysymykseen "oletko raskaana, kun et juo?". (vaikka en vielä silloin ollut raskaana) Se on ollut erittäin loukkaavaa. Mitä sitten, jos en halua juoda vaan voin yhtä hyvin olla selvinpäin ja mikä parasta voin ajaa itse yöllä kotiin nukkumaan. Olkaamme ylpeitä siitä, että osaamme pitää hauskaa ilman viinaa ja olla rehellisesti sellaisia kuin olemme. Tsemppiä teille kaikille!
alkoholia yhden saunaoluen verran kuukaudessa. Tykkään erään tsekkiläisen oluen mausta ja sellaisen kun nauttii siivouspäivän jälkeen saunan lämmössä niin rentoutuu kummasti.Tämäkin kyllä aikas turha tapa mutta jokin pahe pitää olla.=D kuohuviiniä ja shampanjaa juon myös lasillisen seurassa silloin tällöin mutta muuten en käytä,enkä käy baareissa. Kokeiltu on mutta baarit ja rellestys vain ei ole minua varten, ja tätäkös sukulaiset ja kaverit pitää kummana. Suku odottaa että milloin "menojalkaa alkaa vipattaa" kun tuota ikääkin on vasta 20 vuotta.