kertokaa lestadiolaisuudesta

Tuo lauseeni muotoiltu hieman väärin. Tarkoitin, että miehestäni voisi mielummin uskoa, että tulisi esim. rikollisperheestä. Mikään ei viittaa siihen, että olisi kasvanut lestadiolaisesa suurperheessä. JA siksi olen kuin puulla päähän lyöty.. ja janoan tietoa.. omasta mielestäni säännöt joita lestadioilaislla on ovat aivan järkyttäviä, vailla päätä tai häntää... miksi tuomitaan ja hyljätään oma lapsi jolle se lestadiolaisuus ei vain ole oma juttu?? en käsitä...

kikka kirjoitti:

Tuo lauseeni muotoiltu hieman väärin. Tarkoitin, että miehestäni voisi mielummin uskoa, että tulisi esim. rikollisperheestä. Mikään ei viittaa siihen, että olisi kasvanut lestadiolaisesa suurperheessä. JA siksi olen kuin puulla päähän lyöty.. ja janoan tietoa.. omasta mielestäni säännöt joita lestadioilaislla on ovat aivan järkyttäviä, vailla päätä tai häntää... miksi tuomitaan ja hyljätään oma lapsi jolle se lestadiolaisuus ei vain ole oma juttu?? en käsitä...

mun veli ei oo enää uskovainen, mutta ei me sitä kyllä ollä hyljätty, ei tulisi mieleenkään, se on mulle jotenki tullu paljo rakaammaksi. sitä kyllä aina toivoisi että tuhlaajalapsi tulisi takaisin isän kottiin. monissa rukouksissa muistan veljeeni. mutta se on väärin hyljätä, koska sen ihmisen arvo ei mitenkään muutu. se on silti yhtä arvokas ihminen jumalan edessä vaikka se ei enää ole uskomasssa.

minä vaan kirjoitti:

mun veli ei oo enää uskovainen, mutta ei me sitä kyllä ollä hyljätty, ei tulisi mieleenkään, se on mulle jotenki tullu paljo rakaammaksi. sitä kyllä aina toivoisi että tuhlaajalapsi tulisi takaisin isän kottiin. monissa rukouksissa muistan veljeeni. mutta se on väärin hyljätä, koska sen ihmisen arvo ei mitenkään muutu. se on silti yhtä arvokas ihminen jumalan edessä vaikka se ei enää ole uskomasssa.

tätä mieltä olen minäkin.. ehkäisyäkään ei käytetä, koska joakinen lapsi on Jumalan lahja niin mihin se siitä muuttuu jos ei usko? minä en käsitä enkä tule käsittämään.. hirvittää kuitenkin kuinka syyllisenä ja syntisenä pitävät minua. Olemme menossa naimisiin yhteinen lapsi on tuloillansa ja pelottaa miten selitän lapselle ettei mummo ja vaari halua olla tekemisissä... ihan alkaa itkettämään tämä tilanne... nuo säännöt ja muut... Miehen häpeä omia vanhempiaan kohtaan ja se mieletön kipu mitä tuntee sydämessään.. aika rankka paukku mulle tää koko jutun paljastuminen..

kikka kirjoitti:

tätä mieltä olen minäkin.. ehkäisyäkään ei käytetä, koska joakinen lapsi on Jumalan lahja niin mihin se siitä muuttuu jos ei usko? minä en käsitä enkä tule käsittämään.. hirvittää kuitenkin kuinka syyllisenä ja syntisenä pitävät minua. Olemme menossa naimisiin yhteinen lapsi on tuloillansa ja pelottaa miten selitän lapselle ettei mummo ja vaari halua olla tekemisissä... ihan alkaa itkettämään tämä tilanne... nuo säännöt ja muut... Miehen häpeä omia vanhempiaan kohtaan ja se mieletön kipu mitä tuntee sydämessään.. aika rankka paukku mulle tää koko jutun paljastuminen..

ei ne sen vanhemmat sit oo oikeella tavalla uskomassa, jos ne ei pidä mitää yhteyttä.ei se ole oiken, eikä jumalan sanan mukaista.niitä mahtuu joukkoon mukaan paljon jotka kantavat lestadiolaisen nimeä, mutta sydän on luopunut siitä uskosta ja jumalasta. ne kulkee mukana seuroissa yms tilaisuuksissa, mutta niiden elämä on ihan muuta.(en nyt tarkoita juuri sinun miehen vanhempia.) niin se raamattukin sanoo, että niillä on enää vain nimi. eikä nimi ketään pelasta.

kikka kirjoitti:

tätä mieltä olen minäkin.. ehkäisyäkään ei käytetä, koska joakinen lapsi on Jumalan lahja niin mihin se siitä muuttuu jos ei usko? minä en käsitä enkä tule käsittämään.. hirvittää kuitenkin kuinka syyllisenä ja syntisenä pitävät minua. Olemme menossa naimisiin yhteinen lapsi on tuloillansa ja pelottaa miten selitän lapselle ettei mummo ja vaari halua olla tekemisissä... ihan alkaa itkettämään tämä tilanne... nuo säännöt ja muut... Miehen häpeä omia vanhempiaan kohtaan ja se mieletön kipu mitä tuntee sydämessään.. aika rankka paukku mulle tää koko jutun paljastuminen..

Ehkä miehesi "rikollismainen" käytös johtuukin nimenomaa liian ankarasta, tiukkoihin sääntöihin perustuvasta kasvatuksesta. Jos on kasvanut pumpulissa, saattaa ruveta tuntemaan sairaalloista mielenkiiintoa kaikkea sitä kohtaan mikä oli lapsena kiellettyä. Vanhempien tulisi kasvattaa lapsiaan selittämällä ja opettamalla eikä vain asettamalla kieltoja joka suuntaan.

Toisaalta, uskovaiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Heillä on vikoja, heikkouksia, ja joutuvat syntiin. Kyse onkin vain siitä tiedostaako oman tilansa ja uskooko Jeesukseen vapahtajana.

Ehkä miehesi ongelmat eivät niinkään johdu siitä että hän on uskovaisesta perheestä, vaan siitä että tuossa perheessä ei ollut kaikki hyvin. Ongelmia on niin uskovaisissa kuin uskottomissakin kodeissa. Jotta välttyisit näiltä ongelmilta omassa perheessäsi, on tärkeää että hoidat nyt miehesi kanssa suhteenne kuntoon vaikka se vaatisikin kivuliaiden lapsuuden traumojen tonkimista. Anteeksiantoa ja pitkämielisyyttä tarvitaan puolin ja toisin. Yritä kannustaa häntä vähentämään alkoholinkäyttöä. Kuten toinen kirjoittaja mainitsi, terapia tms. ammattiapukin saattaisi olla paikallaan.

Ainakin osa VL:istä on poissulkevia - pitävät kaikkia liikkeen ulkopuolisia uskottomina ja maailmallisina. Tämä on heidän ongelmansa. Yritä ymmärtää.

Muista että rakkaus peittää paljon vikoja. Älä kuitenkaan suostu toistuvasti alistumaan miehesi tyrannian ja epäkristillisen käytöksen kohteeksi mikäli hänessä alkaa näitä isänsä piirteitä näkymään.

gdfgdf kirjoitti:

Ehkä miehesi "rikollismainen" käytös johtuukin nimenomaa liian ankarasta, tiukkoihin sääntöihin perustuvasta kasvatuksesta. Jos on kasvanut pumpulissa, saattaa ruveta tuntemaan sairaalloista mielenkiiintoa kaikkea sitä kohtaan mikä oli lapsena kiellettyä. Vanhempien tulisi kasvattaa lapsiaan selittämällä ja opettamalla eikä vain asettamalla kieltoja joka suuntaan.

Toisaalta, uskovaiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Heillä on vikoja, heikkouksia, ja joutuvat syntiin. Kyse onkin vain siitä tiedostaako oman tilansa ja uskooko Jeesukseen vapahtajana.

Ehkä miehesi ongelmat eivät niinkään johdu siitä että hän on uskovaisesta perheestä, vaan siitä että tuossa perheessä ei ollut kaikki hyvin. Ongelmia on niin uskovaisissa kuin uskottomissakin kodeissa. Jotta välttyisit näiltä ongelmilta omassa perheessäsi, on tärkeää että hoidat nyt miehesi kanssa suhteenne kuntoon vaikka se vaatisikin kivuliaiden lapsuuden traumojen tonkimista. Anteeksiantoa ja pitkämielisyyttä tarvitaan puolin ja toisin. Yritä kannustaa häntä vähentämään alkoholinkäyttöä. Kuten toinen kirjoittaja mainitsi, terapia tms. ammattiapukin saattaisi olla paikallaan.

Ainakin osa VL:istä on poissulkevia - pitävät kaikkia liikkeen ulkopuolisia uskottomina ja maailmallisina. Tämä on heidän ongelmansa. Yritä ymmärtää.

Muista että rakkaus peittää paljon vikoja. Älä kuitenkaan suostu toistuvasti alistumaan miehesi tyrannian ja epäkristillisen käytöksen kohteeksi mikäli hänessä alkaa näitä isänsä piirteitä näkymään.

kannustavista sanoista.. kyllä tämä tästä.. ei mieheni kuitenkaan miksikään ole muuttunut sama mies kuin ennenkin ja rakastan valtavasti.. moni asia ja huoli hävisi asian paljastuttua, mutta uusia tuli tilalle. Yhdessä perheenä me asian ylitse päästään vaikka aika epätodelliselta nyt tuntuukin.. ja huoli tulevan lapsen tilanteesta ym arkipäivän asioista on kova.

kikka kirjoitti:

Tuo lauseeni muotoiltu hieman väärin. Tarkoitin, että miehestäni voisi mielummin uskoa, että tulisi esim. rikollisperheestä. Mikään ei viittaa siihen, että olisi kasvanut lestadiolaisesa suurperheessä. JA siksi olen kuin puulla päähän lyöty.. ja janoan tietoa.. omasta mielestäni säännöt joita lestadioilaislla on ovat aivan järkyttäviä, vailla päätä tai häntää... miksi tuomitaan ja hyljätään oma lapsi jolle se lestadiolaisuus ei vain ole oma juttu?? en käsitä...

Ei meillä (esikoisilla) ainakaan ole ketään suljettu pois perheestä jos on löytänyt puolison "maailmasta". Tietenkin toivotaan että se olisi myös lestadiolainen mutta jos miehesi ei ole, eikä sitä kaipaa niin ei hän lestadiolaista vaimoa ota. Silti ei kukaan lastaan rakastava vanhempi lastaan siksi hylkää!

gdfgdf kirjoitti:

Ehkä miehesi "rikollismainen" käytös johtuukin nimenomaa liian ankarasta, tiukkoihin sääntöihin perustuvasta kasvatuksesta. Jos on kasvanut pumpulissa, saattaa ruveta tuntemaan sairaalloista mielenkiiintoa kaikkea sitä kohtaan mikä oli lapsena kiellettyä. Vanhempien tulisi kasvattaa lapsiaan selittämällä ja opettamalla eikä vain asettamalla kieltoja joka suuntaan.

Toisaalta, uskovaiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Heillä on vikoja, heikkouksia, ja joutuvat syntiin. Kyse onkin vain siitä tiedostaako oman tilansa ja uskooko Jeesukseen vapahtajana.

Ehkä miehesi ongelmat eivät niinkään johdu siitä että hän on uskovaisesta perheestä, vaan siitä että tuossa perheessä ei ollut kaikki hyvin. Ongelmia on niin uskovaisissa kuin uskottomissakin kodeissa. Jotta välttyisit näiltä ongelmilta omassa perheessäsi, on tärkeää että hoidat nyt miehesi kanssa suhteenne kuntoon vaikka se vaatisikin kivuliaiden lapsuuden traumojen tonkimista. Anteeksiantoa ja pitkämielisyyttä tarvitaan puolin ja toisin. Yritä kannustaa häntä vähentämään alkoholinkäyttöä. Kuten toinen kirjoittaja mainitsi, terapia tms. ammattiapukin saattaisi olla paikallaan.

Ainakin osa VL:istä on poissulkevia - pitävät kaikkia liikkeen ulkopuolisia uskottomina ja maailmallisina. Tämä on heidän ongelmansa. Yritä ymmärtää.

Muista että rakkaus peittää paljon vikoja. Älä kuitenkaan suostu toistuvasti alistumaan miehesi tyrannian ja epäkristillisen käytöksen kohteeksi mikäli hänessä alkaa näitä isänsä piirteitä näkymään.

Kauhean sekava tuo sinun juttusi.EI kai se nyt liene elämääsi mullistava asia jos miehesi perhe on lestadiolaisia.Minun vanhempani ovat vanhoillislestd. enkä ole kokenut koskaan että olisin huonoin heidän kahdeksasta lapsestaan .Kerroin heti seurustelun alussa nyk.miehelleni myös kotini uskon taustan.Ei meistä siinä mitään kummallista ole.Tottakai jossakin asiassa poikkeamme toisistamme,heillä ja meillä on erilainen elämäntapa ja harrastukset.Enkä väitä ,että meidän elämän tapa on oikea.Kunnioitamme ja rakastamme lapsuuskotiamme ja sen uskoa.Minusta ei ole hävettävää olla uskovaisesta kodista.Miksi sitä pitäisi kauhistella ja tehdä surutyötä .Hyvä ystävä,aina kannattaa katsoa myös omaa asennettaan.