Jos äidit purkaa sydäntään täällä, mitä kaikkea on saanut naikkosten temppujen takia kokea, se heti mollataan katkeruudeksi? Eikö ihminen saa olla katkera, jos naikkosten takia on menettänyt miehensä ja kaiken mitä miehen kanssa on vuosien varrella kokenut? Asiahan koskee myös lapsia.
Pitkääkö se vaimon ja lasten vain hyväksyä, ja unohtaa, ja alkaa etsimään uutta miestä ja isää?
Eikö naikkosilla siis ole mitään anteeksi pyydettävää tai katumusta tekoihinsa? Miksi se suvaitaan, mutta äiti mollataan?
Pitkääkö se vaimon ja lasten vain hyväksyä, ja unohtaa, ja alkaa etsimään uutta miestä ja isää?
Eikö naikkosilla siis ole mitään anteeksi pyydettävää tai katumusta tekoihinsa? Miksi se suvaitaan, mutta äiti mollataan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olisiko yksi syy se, että asiat harvoin ovat mustavalkoisia? Yleensä syytä löytyy myös tästä äidistä itsestään - johan sen kertoo sekin, jos hän on mielestään vain äiti ja lakannut olemasta puoliso.
Monesti syytä on myös miehessä. Ei siis pelkästään siinä "naikkosessa". Tuo kuulostaa jo siltä, kuin äidit ja naikkoset olisivat sinulle jotenkin eri lajia. Se naikkonenkin voi olla toisaalla äiti.
Mutta asiat voi tietysti sanoa monella tavalla, ei ole pakko heti pilkata. Siinä olet aivan oikeassa. Ehkä meistä naisista kuitenkin niin monella on joko omakohtaisia tai sivusta seurattuja kokemuksia sekä jätetyistä äideistä että salarakas-naikkosista, että on vaikea nähdä asioita vain yhdeltä kantilta.
Voisiko joku ystävällisesti kertoa, että mitä ihmettä ne "naikkosten temput" ovat?
Minä olen henk.kohtaisesti sitä mieltä, ettei hyvästä suhteesta kukaan lähde.
Itse en ainakaan lähtisi!
Teidän liittoonne on kuulunut sinä ja miehesi.
Älä syytä muita liittonne rikkoutumisesta.
Muistithan pitää hyvää huolta liitostanne?
Miksi odotat miehesi uudelta naiselta anteeksipyyntöä?
Eihän hän ole sinulle mitään luvannut, joten ei hän ole sinua pettänytkään.
Miehesi on antanut sinulle vihkivalan, hän on siis sinut pettänyt!
Miksi oletat muiden tekevän jotain ex-miehesi puolesta?
Vaadi exää pyytämään anteeksi, jos anteeksipyyntöä haluat.
Onhan lapsillasi isä!
Hän ei ehkä asu enää samassa kodissa, mutta isä hän silti on.
Mihin muistosi ex-miehesi kanssa katosivat?
Ei kai yhteiset kokemukset mihinkään katoa, vaikka ero tulisikin?
Katkera saat olla, jos se jotenkin helpottaa.
Älä kuitenkaan kohdista katkeruuttasi väärään henkilöön.
Kukaan ei ole sinulta miestä vienyt, vaan hän on lähtenyt vapaaehtoisesti.
Missä näiden naisten moraali? Mikään ei oikeuta suhteeseen parisuhteessa olevaan. Miehessäkin on vikaa, kun luulee parisuhteen ongelmien ratkeavan, höyläämällä vierasta. Itse en voisi kuvitellakaan, että aloittaisin suhteen varatun miehen kanssa. Senkun lopettaa vanhan suhteensa, ennenkuin aloittaa uutta. Epärehellisyys näkyy varmasti uudessakin suhteessa. Petetty on se joka viimeisenä saa tietää tästä petoksesta. Hävetköön nämä "syylliset"!!!
tämä ns.toinen nainen EI TIEDÄ olevansa varatun miehen kanssa?
Sehän näissä suhdekuvioissa on aina niin hassua, että kuulee tai kirjoitetaan, että joku on vienyt joltain jotain, ihan kuin keskusteltaisiin esineestä!!! Ei oikeuta parisuhteessa olevaan... Mites se vaimo sen miehen nyt niinku voi omistaa?
Vaikka vuosia olis miten monta takana ja mitä tahansa rakennettu, ei kukaan "naikkonen" vaan tule ja vie isää taikka miestä, kyllä se vaan niin on, että se mies lähtee ihan itse.
Jos on hoitanut "oman tontin" hyvin, ei sieltä kukaan pois halua ja se on valitettavasti vaan ihan kylmä tosiasia. On vaan niin helppo syyttää sitä kolmatta.
vika on vain ja ainoastaan vaimossa! Ja mistähän syystä?
Naikkoset eivät osaa ottaa minkäänlaista vastuuta omista tempuistaa. Se on kurja juttu, sillä he ovat varmaan kokemneet saman aiemmin, joten antavat vahingon kiertää. Sekin on kurja juttu.
Ja minkälainen on isä, joka lapsensa jättää? Ei ansaitse edes isä nimitystä. Niinhän sitä kuule luulisi, ettei mies lapsiaan jättäisi, mutta toisin käy, tulet itsekin sen huomaamaan, kun sinut jätetään. Olis kiva tietää, mitä ajattelet silloin, kuinka hymyssä suin ilman katkeruutta hyväksyt kaiken.
Helppo se on sanoa, jos ei ole mitään menetettävää, mutta kun huomaat että koko elämä on mennyt hukkaan monta vuotta, se ei olekkaan enää helppo paikka.
Jos ehdoin tahdoin lähdet suhteeseen varatun miehen kanssa, olet tyhmä. Samaa voi sanoa miehestä, mutta se ei tee tämän kevytkenkäisen naikkosen touhuja yhtään hyväksytymmäksi.
Miksei sitä parisuhdetta voi lopettaa, ennenkuin lähtee markkinoille? Ja missä naisen itsekunnioitus, kun lähtee tälläiseen peliin mukaan? Hyi-hyi!
Toista ei voi omistaa, mutta kunnioittaa voi. Ja parisuhde on sopimus, siitä että eletään yhdessä, harva suostuu haaremiin.
Kylmä tosiasia on myös se, että toiset meistä eivät kestä arkea ja näin liihottelevat kukasta kukkaan, vaikka kotona olisi lähes "täydellinen" vaimo. Siinä ei oman tontin hyvät hoidot tunnu missään...
heivata p-a jauhava petollinen äijä elämästä pois. Vai luuletko, että juuri SINÄ muutat sen miehen rehelliseksi???
Minkä miehen?
En tiennyt, että täällä saa puhua vain kokemuksistaan..
kuvitteellisesti, älä ota henk.koht.
kun en ole koskaan ollut jätetyn asemassa.
Sen verran kuitenkin sanoisin, ettei vika toki ole yhdessä ihmisessä avioliitossa.
Itsekin eronneena tiedän, että "suuri rakkaus" voi kadota. Silloin kun meidän alamäkemme alkoi, niin keskustelimme, keskustelimme ja keskustelimme. Parin vuoden mietinnän jälkeen päätimme erota. Se oli hyvä päätös.
Lapset eivät silti menettäneet isäänsä, vaikka isä muuttikin pois meidän luotamme.
Mielestäni siihenastinen elämäni ei ollut mennyt hukkaan, sainhan maailman ihanimmat(tiedän, että teillä muillakin on niitä;o)) lapset.
Sanoit jo aloituksessasi ja taas uudestaan, että jos äijä jättää (ihan sama muuten jättääkö naikkosen vuoksi vai muuten vaan), niin elämäsi olisi mennyt jotenkin hukkaan.
Ei se sinun elämäsi ole mennyt mitenkään hukkaan, jos et ole elänyt erityisen ahdistavissa (alkoholismia, väkivaltaa...) oloissa. No, jos oikein tarkkoja ollaan, niin ei se silloinkaan olisi mennyt hukkaan, koska olet todennäköisesti oppinut jotain vastaisen varalle.
Mutta jos olet elänyt "ihan tavallista" elämää äijäsi rinnalla, niin jäähän sinulle muistot kaikesta yhteisestä. Ja jos on lapsia, niin jää ne. Se, ettei sinulla ole siinä sitä samaa äijää enää rinnalla tulevaisuudessa, ei tarkoita, että menneisyys olisi "mennyt hukkaan". Vai olisitko sitä mieltä, että elämä on mennyt hukkaan, jos äijä kuolla kupsahtaisi rinnaltasi? Silloinkin hän poistuisi elämästäsi, eri tavalla vain. Eli älä anna sen, että äijäsi ilmeisesti lähti jonkun naikkosen matkaan, vaikuttaa siihen, miten näet oman elämäsi.
Nyt "häntä pystyyn", ja katselemaan maailmaa avoimin silmin. Niin se vaan on, että jos yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu eli kaikki asiat elämässä tuo aina monia mahdollisuuksia. On sinusta itsestäsi kiinni, teetkö niillä mahdollisuuksilla jotain vai jäätkö sureksimaan mennyttä.