On olemassa mies suomalaisten miesten joukossa nimeltään Jari Sillanpää. Hän on jonkinlainen tangolaulaja. Tietääkseni.
Ja nyt hän on eroamassa.
Sellainen on kipeä asia ja tuttua monen suomalaisen arkitodellisuudessa joten eläytyä voi.
Mutta missä kohtaa arkitodellisuus ja päiväunet risteytyvät ja pienen ihmisen todellisuudenraju katoaa?
Lueskelin tuossa alempana olevaa ketjua, missä eräs nainen kirjoitti mm. tähän tapaan: nam nam, nythän meillä muillakin on mahdollisuuksia.
Tunteeko kukaan teistä suomalaista miestä nimeltä Jari Sillanpää, tätä erästä ammatiltaan tangolaulajaa, ihmistä, henkilöä henkilöiden joukossa.
Tietääkö kukaan millainen hän on ihmisenä.
Kuinka tulisit hänen kanssaan toimeen. Ei päiväunelmissa, vaan arkipäivässä.
Ihminen ilmeisesti tarvitsee idolistisia mielikuvia ja romanttista uneksuntaa, tähänhän kaikki idolismi perustuu, ei ainoastaan kohteeseensa vaan minuun joka uneksun, että idolini kautta omaan arkipäivääni tulisi hohtoa, jonkin suuremman ja ihmeellisemmän tuntua.
Asia todellisuudessa kuitenkin on niin ettei elämä tangolaulajan tai jonkun muun julkkiksen kanssa ole yhtään sen "suurempaa" tai "ihmeellisempää" kuin autoverstaalla työskentelevän Paavo Möttösen kanssa.
Itse asiassa juuri se oma elämä sen oman Paavon kanssa on ihmeellisintä ja suurinta.
Onhan se elämää.
Väheksymättä ketään julkkista. Median luomien mielikuvien ja suurten kulissien takana jokainen on Paavo Möttönen, myös suuret tangolaulajat.
Kyse on siitä osuuko kemiat yhteen. Pystynkö sietämään sen toisen vikoja, myös niitä pieniä omituisuuksia, jotka tulevat esiin vasta ajan myötä. Jne. Jne.
Ihmiset arkipäivässään ilmeisesti tarvitsevat uneksuntaa.
Ei kuitenkaan saisi hukata arkipäivää ja sitä todellista rakkautta, vastuullisuutta, sitoutumista omaan (usein niin kuvottavan vaikeaan ja jääräpäiseen) kullanmuruun. Sieltä elämä löytyy.
Rakkaus kun on enemmän kuin hehkeitä tunteita ja rakastumisen kuumaa huumaa.
Rakkaus on käytännöllistä rakastamista.
Sitoutumista. Halua kasvaa.
Se on elämää.
Suurta tangoa?
Ja nyt hän on eroamassa.
Sellainen on kipeä asia ja tuttua monen suomalaisen arkitodellisuudessa joten eläytyä voi.
Mutta missä kohtaa arkitodellisuus ja päiväunet risteytyvät ja pienen ihmisen todellisuudenraju katoaa?
Lueskelin tuossa alempana olevaa ketjua, missä eräs nainen kirjoitti mm. tähän tapaan: nam nam, nythän meillä muillakin on mahdollisuuksia.
Tunteeko kukaan teistä suomalaista miestä nimeltä Jari Sillanpää, tätä erästä ammatiltaan tangolaulajaa, ihmistä, henkilöä henkilöiden joukossa.
Tietääkö kukaan millainen hän on ihmisenä.
Kuinka tulisit hänen kanssaan toimeen. Ei päiväunelmissa, vaan arkipäivässä.
Ihminen ilmeisesti tarvitsee idolistisia mielikuvia ja romanttista uneksuntaa, tähänhän kaikki idolismi perustuu, ei ainoastaan kohteeseensa vaan minuun joka uneksun, että idolini kautta omaan arkipäivääni tulisi hohtoa, jonkin suuremman ja ihmeellisemmän tuntua.
Asia todellisuudessa kuitenkin on niin ettei elämä tangolaulajan tai jonkun muun julkkiksen kanssa ole yhtään sen "suurempaa" tai "ihmeellisempää" kuin autoverstaalla työskentelevän Paavo Möttösen kanssa.
Itse asiassa juuri se oma elämä sen oman Paavon kanssa on ihmeellisintä ja suurinta.
Onhan se elämää.
Väheksymättä ketään julkkista. Median luomien mielikuvien ja suurten kulissien takana jokainen on Paavo Möttönen, myös suuret tangolaulajat.
Kyse on siitä osuuko kemiat yhteen. Pystynkö sietämään sen toisen vikoja, myös niitä pieniä omituisuuksia, jotka tulevat esiin vasta ajan myötä. Jne. Jne.
Ihmiset arkipäivässään ilmeisesti tarvitsevat uneksuntaa.
Ei kuitenkaan saisi hukata arkipäivää ja sitä todellista rakkautta, vastuullisuutta, sitoutumista omaan (usein niin kuvottavan vaikeaan ja jääräpäiseen) kullanmuruun. Sieltä elämä löytyy.
Rakkaus kun on enemmän kuin hehkeitä tunteita ja rakastumisen kuumaa huumaa.
Rakkaus on käytännöllistä rakastamista.
Sitoutumista. Halua kasvaa.
Se on elämää.
Suurta tangoa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tuo mies enää esittelyjä kaipaa. Jos joku on vaivautunut lukemaan muutaman vuoden lehtijutut, tietää melko tarkkaan, mitä tuo mies on. Fanit tuntevat hänet henkilökohtaisesti, kukin omalla tavallaan. Mies yleensäkin on perin juurin ykinkertainen olento, täysin toista maata kuin nainen.
...
> Jos joku on vaivautunut lukemaan muutaman vuoden lehtijutut, tietää melko tarkkaan, mitä tuo mies on. <
Paljastan sinulle suuren uutisen:
Ei tiedä.
Hukkasit edellisen kirjoitukseni (Paljastuksia 1/109) pointin ja osoitat että olet itsekin median luomien mielikuvien vanki. Anti-idolikin on idoli, tosin käänteisellä tavalla.
Samalla lailla kuin tarvitaan intohimon kohteita tarvitaan vastenmielisyyden kohteita.
Media luo kumpaakin ihmisen tarpeisiin.
Asiat voivat toimia käänteisesti. Sama lehtijuttu mikä toisessa synnyttää kuumia väristyksiä voi toisessa saada aikaan suorastaan puistattavaa ärsytystä.
Kukaan ei lehtijuttujen perusteella tiedä millainen toinen ihminen kokonaisvaltaisena persoonana käytännössä on. Lehtijuttujen perusteella, jos osaamme lukea rivien välistä ja kykenemme vielä erottamaan omista tunnevammoistamme nousevien mielikuviemme vääristävien vaikutuksen "rivien välistä"-lukemiseemme, voimme kyllä saada käsitystä henkilön tietyistä piirteistä mutta emme me häntä silti tunne tarkkaan, emme edes melko tarkkaan.
> Mies yleensäkin on perin juurin yksinkertainen olento, täysin toista maata kuin nainen. <
Paljastan:
Kommenttisi osoittaa selvääkin selvemmin että olet mies. Ainoastaan mies voi ajatella noin yksinkertaisesti.
Seuraava paljastus:
Edellinen kommenttini johtui provosoitumisesta. OIKEASTI ajattelen että olet nainen. Voin tietysti olla väärässä, se ei kuitenkaan ole olennaista.
Mies voi suhtautua vähättelevästi naiseen ja nainen vähättelevästi mieheen, kyse ei ole sukupuolelle erityisen ominaisesta asiasta vaan ihmiselle ominaisesta kun on kokenut tulevansa loukatuksi tai väheksytyksi vastakkaisen sukupuolen taholta, olkoon mies tai nainen, reagoi sitten yliherkästi ja leimaavasti toiseen sukupuoleen.
Olen kyllä samaa mieltä että nainen on monimutkainen. Ihastuttavan monimutkainen olento. Tai sitten yksinkertainen. Riippuu näkökulmasta ja millainen tunne milloinkin on päällä. On ehkä hyvä muistaa että toista ihmistä koskeva tuntemukseni on minussa, tuntemus kertoo enemmän itsestäni kuin toisesta?
Ei ole hyvä sitoa toisen ihmisen persoonaa omiin tulkintoihinsa ja mielikuviinsa ikäänkuin se ihminen ei olisi yhtään enempää tai mitään ainutlaatuisempaa kuin minun määritelmäni hänestä.
Jokainen Paavo ja Pauliina Möttönen on mielenkiintoinen.
Myös Jari Sillanpää. Ei pelkästään Jari Sillanpäänä, joka on julkisuuden kautta meissä muodostunut mielikuvarakennelma, vaan Paavo Möttösenä: oikeana Jari Sillanpäänä joka hän on niille ihmisille jotka hänen kanssaan oikeasti elävät.
Hyvää päivänjatkoa sinullekin, oletpa sitten Pauliina tai Paavo.
;-)
Toivottaa
PaleBlueEyes