Suunniteltu sektio

Valitettavasti voin kertoa kokemuksia vasta ylihuomenna, sillä olen menossa suunniteltuun sektioon torstaina. Jännittää ihan hirveästi! Toivottavasti vaavi pysyy massussa vielä noin 44 tuntia!

Sektiot suunnitellusti tehty vuosi sitten sekä viisi vuotta sitten. Edellisenä päivänä menin osastolle. Valmisteluja illalla ei juuri. Fysioterapeutti ja leikkaussalin hoitaja kävivät juttusilla. Aamulla sain peräruiskeen. Sängyn kanssa leikkaussaliin aamusta. Selkäydinpuudutusta pelkäsin eniten, mutta melko näppärästi pistettiin ja hyvin puutui. Leikkaussalin hoitajat olivat mukavaa juttu seuraa mieheni lisäkisi toimenpiteen aikana. Leikkaus kesti noin 15-30min. Pahin kohta minulle oli kun ylävatsaa painettiin jotta lapsi syntyy. Tuntuu ahtaalta keuhkoissa kun painetaan. Lapsen synnyttyä sain halata lasta hetken ja sitten lapsi vietiin pesulle ja minulta haava suljettiin. Tämän jälkeen olin heräämössä noin 2-3 tuntia. Mies oli vauvan kanssa. Osastolla sain vauvan nähdä heti kun jaksoin. Seuraavana aamuna nousin liikkeelle. Kipeä olin noin viikon leikkauksen jälkeen, mutta säännnöllinen kipulääkkeiden syönti auttaa paljon, ja lepo tietysti. Vauvaa pystyin hoitamaan normaalisti. Maidon nousu on hitaampaa leikkauksen jälkeen ja tämä stressasi eniten. Mutta kaikki mennyt mainiosti kun maito alkoi tulemaan. Haavan hoito on tärkeää. Itse olen suihkutellut ensi alkuun aamuin illoin haavaa noin reilen viikon ja sitten vielä viikon verran iltaisin. Myös ilmakylpyjä kannattee haavalle antaa. Toivottavasti hieman valaisi mitä tuleman pitää.

Minä menin sairaalaan leikkauspäivänä. Edellisiltana piti olla syömättä ja juomatta kello kahdentoista jälkeen. Aamulla labrat, sitte jalkaan väännettiin semmoset tiukat sukat ja leikkauspaita päälle. Ei mitään peräruiskeita.
Leikkaussaliin esivalmisteluihin, katetri paikoilleen ja se oli kyllä kaikkein inhottavinta. Ei se laittaminen niinkään, vaan se miltä se tuntui. Niinku ois paha pissatulehdus päällä :p Inho!
Verenpainetta mitattiin kokoajan ja tippa laitettiin käteen ja nestettä ruvettiin tiputtaan (muistaakseni 3litraa) ettei tulis huono olo leikkauksen aikana. Spinaalipuudutus selkään ei tuntunu kovin pahalta. Sitte rupes puutuun ja leikkaus alkoi. Narskahteli kivasti, ja mä olin kauhuissani että kohta tietysti tunto palaa ja mä makaan siinä mahanahka levällään :>. Lapsivesi imettiin pois, ja lääkäri kaivoi vauvaa ulos ja hoitaja paino ylävatsaa kovasti, tuntui että kylkiluut menee poikki. Oli harteikas poika jotenka sai hänkin muutaman mustelman. Vauva oli vihdoin ulkona ja siltä imettiin kans lapsivettä kurkusta. Sitte kätilö tuli vilauttaan vauvaa, ja vei sitten hänet pesulle. Kiinniompelun aikana tunto alkoi palailla, ja loppu olikin aika ikävää, sain kyllä rauhoittavia kun rupes tuleen ihan paniikki päälle. No onneks ompeluvaihe ei kestänyt LIIAN kauan.. Ja sen jälkeen heräämöön n.neljäksi tunniksi. Vauva kävi siellä vierailulla..:)
Viikon päästä leikkauksesta pahimmat kivut hellittää, ylösnouseminen on kaikkein vaikeinta. Sisulla vaan.. Ja tietysti lääkkeetkin nyt vähän helpottaa.
Mulla nousi maito samana iltana, ja vauva oli vierihoidossa öisinkin sektiota seuraavasta päivästä lähtien.
Menin perjantaina ja lähdin kotiin maanantaina.
Onnea matkaan!