sivussa löytyisi apua myös ihmiselle?
Italiassa on tehty kirjallisuuskatsaus maalausten mikrobivahingoista ja vahinkoja aiheuttaneista mikrobeista 7.10.2003
Italialaisen kirjallisuuskatsauksen perusteella vaikuttaa siltä, että maalausten mikrobivahinkojen mekanismien selvittämiseen tähtäävissä tutkimuksissa on keskitytty yleensä johonkin tiettyyn mikrobiryhmään: bakteereihin, homeisiin tai leviin. Harvoin on pyritty selvittämään, mitä kaikkia eri ryhmien lajeja maalauksissa esiintyy tai myöskään sitä, mitkä mikrobilajit aiheuttavat varsinaisesti maalauksen vaurioitumisen. Osa mikrobeista vain elelee maalauksen pinnalla vaikuttamatta varsinaisesti maalauksen kuntoon. Sekä seinämaalauksissa että nk. maalaustelinemaalauksissa on runsas määrä erilaisia orgaanisia ja epäorgaanisia osasia, jotka voivat tarjota ekologisia lokeroita runsaalle joukolle erilaisia mikrobeja.
Maalauksista eristettyjen mikrobien taksonomisen listan tutkiminen osoittaa, että tyypillisimmät maaperämikrobit, sekä homeet (Penicillium, Aspergillus, Cladosporium, Chaetomium ja Alternaria) että bakteerit (Pseudomonas, Arthrobacter ja Sterptomyces), löytyvät monista tutkituista näytteistä. Toisaalta on maalauksia, joista on löytynyt vain yksi tai kaksi mikrobilajia. Maalauksen kemiallisen koostumuksen lisäksi myös ympäristöolosuhteet sekä maalauksen ikä ja kunto näyttävät vaikuttavan siihen, mitä lajeja maalauksella esiintyy.
Mikrobit voivat aiheuttaa maalauksille sekä esteettisiä että rakenteellisia vauriota. Esteettisiä vaurioita voivat olla pigmenttien värien häviäminen, tahrat sekä biofilmin muodostuminen maalauksen pinnalle. Rakenteellisia vaurioita voivat olla puolestaan maalikerrosten halkeilu ja rapautuminen, maalin kupliminen sekä maalin irtoaminen alustasta tukipolymeerien, liimojen tai sideaineiden hajoamisen vuoksi. Eräät tutkijat huomasivat, että esimerkiksi taulun homevaurio saattaa alkaa esteettisellä vialla, mutta homekasvun edetessä kasvu voi tunkeutua maalikerroksiin aiheuttaen myös rakenteellisia vaurioita. Itse mikrobien lisäksi niiden aineenvaihduntatuotteet (usein happamia) sekä solunulkoiset entsyymit voivat vaurioittaa tauluja.
Suhteellisen uusi tekniikka tunnistaa maalausten mikrobeja on DNA-sekvensointi. Sekvensointi on tehty freskoista eristettyjen bakteerien viljelmillä tai jopa suoraan tauluista otetuista DNA-näytteistä. Menetelmällä ei kuitenkaan saa selville, onko mikrobi elävä vai ei ja onko kyseinen mikrobi syyllinen taulun vaurioihin. Samanlaisia rajoituksia on myös fluorensenssi- in situ -hybridisaatiossa, mikä mahdollistaa mikrobien tunnistamisen ilman niiden eristämistä ja kasvatusta. Eräät tutkijat totesivat dermatologisen mykologian menetelmää käyttäen, että läpinäkyvään selluloosateippiin kiinnittyneiden mikrobirakenteiden mikroskooppitutkimus toi esille homeille tyypillisten rakenteiden, kuten rihmaston olemassaolon. Lajin tunnistaminen ja mikrobimäärän määrittäminen vaati kuitenkin pienten maalipinnan palasten tai pumpulipuikkopyyhkäisynäytteiden viljelyn erilaisilla kasvatusalustoilla. Tutkijat ovat havainneet, että tauluilla kasvaa usein erilainen mikrobilajisto kuin niiden ympäristössä. Niissä harvoissa tutkimuksissa, joissa mikrobien kolonisaatiota maalauksissa on tutkittu, on usein saatu tuloksia, että ensimmäisenä maalauksille asettuisivat bakteerit. Toisaalta esimerkiksi eräässä perinteisellä tavalla kankaalle maalattujen teosten tutkimuksessa havaittiin, että maaperäainekselle altistettujen taulujen yleisin bakteeri oli Bacillus pumilus ja yleisimmät homeet olivat puolestaan Aspergillus niger ja Penicillium Chrysogenum. Aspergilluksen havaittiin stimuloivan ja ylläpitävän bakteerikasvua. Tämän uskotaan johtuneen siitä, että Aspergilluksella havaittiin olevan proteolyyttisiä ja sellulolyyttisiä ominaisuuksia, joita ei puolestaan löytynyt Bacillus Pumilus - eikä muiltakaan maalauksista eristetyiltä maaperäbakteereilta. Aspergillus toisin sanoen tuotti bakteerien käyttöön makromolekyylien hydrolyysituotteita. Kirjallisuuskatsauksen tekijä katsoi tärkeäksi erilaisissa maalausten materiaaleissa esiintyvien mikrobien listaamisen, jotta mikrobien torjuntatoimet voitaisiin suunnitella oikein.
Lähde: Ciferri, O. Microbial Degradation of Paintings, 1999. Applied and Environmental Microbiology 65(3): 879-885
Italiassa on tehty kirjallisuuskatsaus maalausten mikrobivahingoista ja vahinkoja aiheuttaneista mikrobeista 7.10.2003
Italialaisen kirjallisuuskatsauksen perusteella vaikuttaa siltä, että maalausten mikrobivahinkojen mekanismien selvittämiseen tähtäävissä tutkimuksissa on keskitytty yleensä johonkin tiettyyn mikrobiryhmään: bakteereihin, homeisiin tai leviin. Harvoin on pyritty selvittämään, mitä kaikkia eri ryhmien lajeja maalauksissa esiintyy tai myöskään sitä, mitkä mikrobilajit aiheuttavat varsinaisesti maalauksen vaurioitumisen. Osa mikrobeista vain elelee maalauksen pinnalla vaikuttamatta varsinaisesti maalauksen kuntoon. Sekä seinämaalauksissa että nk. maalaustelinemaalauksissa on runsas määrä erilaisia orgaanisia ja epäorgaanisia osasia, jotka voivat tarjota ekologisia lokeroita runsaalle joukolle erilaisia mikrobeja.
Maalauksista eristettyjen mikrobien taksonomisen listan tutkiminen osoittaa, että tyypillisimmät maaperämikrobit, sekä homeet (Penicillium, Aspergillus, Cladosporium, Chaetomium ja Alternaria) että bakteerit (Pseudomonas, Arthrobacter ja Sterptomyces), löytyvät monista tutkituista näytteistä. Toisaalta on maalauksia, joista on löytynyt vain yksi tai kaksi mikrobilajia. Maalauksen kemiallisen koostumuksen lisäksi myös ympäristöolosuhteet sekä maalauksen ikä ja kunto näyttävät vaikuttavan siihen, mitä lajeja maalauksella esiintyy.
Mikrobit voivat aiheuttaa maalauksille sekä esteettisiä että rakenteellisia vauriota. Esteettisiä vaurioita voivat olla pigmenttien värien häviäminen, tahrat sekä biofilmin muodostuminen maalauksen pinnalle. Rakenteellisia vaurioita voivat olla puolestaan maalikerrosten halkeilu ja rapautuminen, maalin kupliminen sekä maalin irtoaminen alustasta tukipolymeerien, liimojen tai sideaineiden hajoamisen vuoksi. Eräät tutkijat huomasivat, että esimerkiksi taulun homevaurio saattaa alkaa esteettisellä vialla, mutta homekasvun edetessä kasvu voi tunkeutua maalikerroksiin aiheuttaen myös rakenteellisia vaurioita. Itse mikrobien lisäksi niiden aineenvaihduntatuotteet (usein happamia) sekä solunulkoiset entsyymit voivat vaurioittaa tauluja.
Suhteellisen uusi tekniikka tunnistaa maalausten mikrobeja on DNA-sekvensointi. Sekvensointi on tehty freskoista eristettyjen bakteerien viljelmillä tai jopa suoraan tauluista otetuista DNA-näytteistä. Menetelmällä ei kuitenkaan saa selville, onko mikrobi elävä vai ei ja onko kyseinen mikrobi syyllinen taulun vaurioihin. Samanlaisia rajoituksia on myös fluorensenssi- in situ -hybridisaatiossa, mikä mahdollistaa mikrobien tunnistamisen ilman niiden eristämistä ja kasvatusta. Eräät tutkijat totesivat dermatologisen mykologian menetelmää käyttäen, että läpinäkyvään selluloosateippiin kiinnittyneiden mikrobirakenteiden mikroskooppitutkimus toi esille homeille tyypillisten rakenteiden, kuten rihmaston olemassaolon. Lajin tunnistaminen ja mikrobimäärän määrittäminen vaati kuitenkin pienten maalipinnan palasten tai pumpulipuikkopyyhkäisynäytteiden viljelyn erilaisilla kasvatusalustoilla. Tutkijat ovat havainneet, että tauluilla kasvaa usein erilainen mikrobilajisto kuin niiden ympäristössä. Niissä harvoissa tutkimuksissa, joissa mikrobien kolonisaatiota maalauksissa on tutkittu, on usein saatu tuloksia, että ensimmäisenä maalauksille asettuisivat bakteerit. Toisaalta esimerkiksi eräässä perinteisellä tavalla kankaalle maalattujen teosten tutkimuksessa havaittiin, että maaperäainekselle altistettujen taulujen yleisin bakteeri oli Bacillus pumilus ja yleisimmät homeet olivat puolestaan Aspergillus niger ja Penicillium Chrysogenum. Aspergilluksen havaittiin stimuloivan ja ylläpitävän bakteerikasvua. Tämän uskotaan johtuneen siitä, että Aspergilluksella havaittiin olevan proteolyyttisiä ja sellulolyyttisiä ominaisuuksia, joita ei puolestaan löytynyt Bacillus Pumilus - eikä muiltakaan maalauksista eristetyiltä maaperäbakteereilta. Aspergillus toisin sanoen tuotti bakteerien käyttöön makromolekyylien hydrolyysituotteita. Kirjallisuuskatsauksen tekijä katsoi tärkeäksi erilaisissa maalausten materiaaleissa esiintyvien mikrobien listaamisen, jotta mikrobien torjuntatoimet voitaisiin suunnitella oikein.
Lähde: Ciferri, O. Microbial Degradation of Paintings, 1999. Applied and Environmental Microbiology 65(3): 879-885
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.