Nyt se sitten iski. Mustasukkaisuus. Alemmuden ja huonommuuden tunne. Ahdistus.
Susta ei koskaan tule mun omaa. No sen mä tiesin heti kun me tavattiin ja aloitettin tää juttu. Liikaa esteitä suhteelle. Nainen ei mahdu sun elämään kumppaniksi, rakastetuksi. Et sä sitä ole ääneen sanonut, mutta kyllähän mä sen näen. Siksi kai te sun aiemman naisen kanssa erositte. (En haluais edes ajatella mitään aiempaa naista!)
Miksimiksimiksi mä en pystynyt hallitseman itseäni, miksi mun piti ihastua suhun. Se on sun vika!!! Mulla on aggressioita sua kohtaan tän takia.. Mä en hallitse enää omia tunteitani, sä olet saanut mun elämäni pois raiteiltaan! Just kun kaikki oli niin hyvin..
Miks sun piti olla mulle niin kiltti, miks sun piti sanoa mua ihanaksi, miksi sun piti suudella hellästi? Pitää sylissä pitkään??!
Sä kaipasit läheisyyttä ja seksiä, mä pelkkää seksiä. Halusit pitää kainalossa, kunhan siinä vain olisi Joku. Kuka tahansa nainen. Mä olin sulle se Kuka Tahansa. En ajanut sua silloin pois; munkin oli hyvä olla siinä.. Liian hyvä.
Ihanaa seksiä voi muistella hymy huulilla, toivoa että joskus vielä vois kokea vastaavaa.. Mutta kun sä annoit kaupan päälle lämpöä ja läheisyyttä.. Vaikka en edes pyytänyt. Siitäkö tää johtuu, vai siitä sun pehmeän matalasta äänestä? Vai sun tavasta katsoa mua silmiin ja nähdä kaikki mun ajatukset? Vai sun ihanasta vartalosta, ihon lämmöstä?
Nyt mä haluaisin omistaa sut. Pitäisin kiinni enkä päästäis koskaan irti. Rakastelisin sua joka päivä, hemmottelisin kaikilla tavoilla mitä vaan keksisin..
Nyt mä otan kiitollisuudella vastaan ne kaikki pienet murusetkin, mitä sä itsestäsi mulle annat. Kaikki sanat, kaikki katseet, ne on kuin jotain kultahippuja joita mä kerään ja painan sydäntäni vasten.. Ei ne mun oloani helpota. ei ne tuota mulle oikeaa iloa. Ne saa mut vain odottamaan lisää.
Sä kidutat mua. Mun on kohta pakko lopettaa tämä. Jos mä sen teen, se tulee sattumaan niin saakelisti, mutta tämäkin on tuskaa. Näyttelen urhoollista mutta sisältä mä olen tulessa.
Et kai sä luule että mä olen oikeasti niin tyyni mitä yritän esitää? Kyllähän sä näet että olen ihastunut, eikö vain? Eikö se säteile musta sadan kilometrin päähän??! Mikset sä juokse karkuun??! Kuka tällaisen hullun rakkautta haluaisi?
Anna mulle anteeksi. Ehkä mä sulle jotain iloa tuotin.. Älä ota muhun enää yhteyttä. En halua nähdä sua enää, enkä kuulla sun ääntäsi puhelimessa! Mutta jos sä et soita mulle, jos me ei tavata, jos en saa koskettaa, mä kuolen kaipaukseen!!!
Susta ei koskaan tule mun omaa. No sen mä tiesin heti kun me tavattiin ja aloitettin tää juttu. Liikaa esteitä suhteelle. Nainen ei mahdu sun elämään kumppaniksi, rakastetuksi. Et sä sitä ole ääneen sanonut, mutta kyllähän mä sen näen. Siksi kai te sun aiemman naisen kanssa erositte. (En haluais edes ajatella mitään aiempaa naista!)
Miksimiksimiksi mä en pystynyt hallitseman itseäni, miksi mun piti ihastua suhun. Se on sun vika!!! Mulla on aggressioita sua kohtaan tän takia.. Mä en hallitse enää omia tunteitani, sä olet saanut mun elämäni pois raiteiltaan! Just kun kaikki oli niin hyvin..
Miks sun piti olla mulle niin kiltti, miks sun piti sanoa mua ihanaksi, miksi sun piti suudella hellästi? Pitää sylissä pitkään??!
Sä kaipasit läheisyyttä ja seksiä, mä pelkkää seksiä. Halusit pitää kainalossa, kunhan siinä vain olisi Joku. Kuka tahansa nainen. Mä olin sulle se Kuka Tahansa. En ajanut sua silloin pois; munkin oli hyvä olla siinä.. Liian hyvä.
Ihanaa seksiä voi muistella hymy huulilla, toivoa että joskus vielä vois kokea vastaavaa.. Mutta kun sä annoit kaupan päälle lämpöä ja läheisyyttä.. Vaikka en edes pyytänyt. Siitäkö tää johtuu, vai siitä sun pehmeän matalasta äänestä? Vai sun tavasta katsoa mua silmiin ja nähdä kaikki mun ajatukset? Vai sun ihanasta vartalosta, ihon lämmöstä?
Nyt mä haluaisin omistaa sut. Pitäisin kiinni enkä päästäis koskaan irti. Rakastelisin sua joka päivä, hemmottelisin kaikilla tavoilla mitä vaan keksisin..
Nyt mä otan kiitollisuudella vastaan ne kaikki pienet murusetkin, mitä sä itsestäsi mulle annat. Kaikki sanat, kaikki katseet, ne on kuin jotain kultahippuja joita mä kerään ja painan sydäntäni vasten.. Ei ne mun oloani helpota. ei ne tuota mulle oikeaa iloa. Ne saa mut vain odottamaan lisää.
Sä kidutat mua. Mun on kohta pakko lopettaa tämä. Jos mä sen teen, se tulee sattumaan niin saakelisti, mutta tämäkin on tuskaa. Näyttelen urhoollista mutta sisältä mä olen tulessa.
Et kai sä luule että mä olen oikeasti niin tyyni mitä yritän esitää? Kyllähän sä näet että olen ihastunut, eikö vain? Eikö se säteile musta sadan kilometrin päähän??! Mikset sä juokse karkuun??! Kuka tällaisen hullun rakkautta haluaisi?
Anna mulle anteeksi. Ehkä mä sulle jotain iloa tuotin.. Älä ota muhun enää yhteyttä. En halua nähdä sua enää, enkä kuulla sun ääntäsi puhelimessa! Mutta jos sä et soita mulle, jos me ei tavata, jos en saa koskettaa, mä kuolen kaipaukseen!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
pyhkimää!!!
idiootista, joka kommentoi "äiti tuu pyyhkimään!"
Kaikki eivät aikuistu koskaan...
Toivon, että löydätte toisenne. :)
joku kopioi ajatukseni! toivotavasti kesä hymyilee meille!
Niin, kai tää joskus helpottaa.. Aika ajoin tulee liihotettua pää pilvissä, elämä hymyilee kun muistaa niitä kauniita hetkiä ja odottaa seuraavaa kohtaamista, välillä sit iskee tää armoton mustasukkaisuus ja "tiskirättiolo" ja maailma kaatuu päälle.. Mutta joo, kesää odotellessa, voimia sullekin! :)
hänen puolestaan, jos hän on onnellinen ilman sinua tai sinun kanssasi - sitä on rakkaus.